Elikkäs, kaipaisin pientä puheen ja kirjoituksen sorinaa ylläolevasta teemasta, omakohtaisia kokemuksia suurista tai pienemmistä krampeista suhteidenne varrella ja millä tekniikoilla tai vippaskonsteilla olette tuon mutuaalisen prananne vapauttaneet? Järjestäneet nostalgisoivat 'reffit vanhojen hyvien aikojen kunniaksi vai onko laastareina toimineet koirat ja upouusi, yhteinen kämppä. Onko elvyttämiskeinoihin kuulunut keskustelua, aikataulutusta, omaa tilaa, vehreää tai lilaa...nyt hölinää ja sassiin!
suhteen kriisipisteistä
ontuva_koukkunokka
9231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mitään isoa ei ole eteen vielä tullut, meillä on periaate että puhutaan asioista ennen kuin niistä saattaisi sellaisia tulla. Oli ajankohta kun ulkopuolisesta lähteestä valui suuria määriä negatiivista energiaa elämään, toisen työpaikka aiheutti suurta stressiä ja koska tilanne oli että toinen opiskeli niin se työpaikan tarve oli muka niin suuri että liian kauan pidettiin siitä kiinni. Sitten juteltiin ettei tässä ole mitään järkeä, laitettiin elämää remppaan, uusi duuni ja parempi mieli.
Se oli ehkä sellainen isoin huono ajankohta meidän suhteessa, mikä siis vaikutti suhteeseemme asti. Kireyttä ja väsymystä jne.
Meillä kummallakin on suhteellisen kova pää, mutta jo suhteen alussa huomasimme että se on meille enempi plussaa kuin miinusta. Se toimii hyvänä energiana eikä ole tullut mitään kolisteluja asioista. Pieniä tuiskahduksia kyllä on mutta meillä tällaiset setvitään nopeasti lahjonnalla ja lepyttelyllä.
Kummallekkin on tärkeää toisen hyvinvointi, tuo ajankohta kun pidimme muita asioita tärkeimpinä, opetti ettei se tie vie mihinkään. Lähtökohta on oltava siinä että kummatkin voi hyvin. Me ajatellaan vähän kuin suhteemme olisi puro, jos johonkin kohtaan antaa kasaantua risuja siihen alkaa tulla tukos, ja asiat alkaa pysähtyä siihen. Siksi me ollaan opittu ettei mitään jätetä vain olemaan vaan ollaan omaksuttu sellainen meille luonteva tapa puhua asioista, joka päivä, muustakin kuin niistä arkisista asioista. Tiedetään mitä toiselle kuuluu ja mitä ajattelee ja haluaisi tehdä tai suunnitella jne. Me ollaan hyvinkin eteenpäin eläviä ihmisiä, meille se ydin on vain tärkeää että se pysyy. Muu on vain materiaa ja elämässä helpottamaan asioita. Meidän elämässä on tärkein asia meidän suhde, me.
Omaa tilaa kumpikaa ei ole tarvinnut, me oltais mielellään 24/7 yhdessä. Se on minusta kai yksi meidän hyvän suhteen salaisuus, me viihdymme hyvin yhdessä.
Onni on aika yksinkertaisissa asioissa.
Fakki kirjotti elämästään. Oho! Kaks läheisriippuvaista, läskiä.....rekkistä kimpassa! Mikäs siinä. Pian itkua ylläpitoon tästä mielipiteestä :DDDDDDDD
Joo miten nelekku joutaa mukamas ns. suhdettaan hoitamaan kun se koko ajan roikkuu keskustelupalstoilla räksyttämässä.
Hienoa että teillä laitetaan "me" ekaksi. Minua niin surettaa kun varmaan ihanin ihminen mun maailmassa katosi duunipilveen. Rakastin häntä, hän rakasti duuniaan - nyt ollaan kumpikin onnettomia. Todella paljon onnea sinulle ja kumppanillesi - toivon että eksäni - ikuinen nyksäni koska muita ei tule - lukisi viestisi.
Siinä vaiheessa ku suhde rupes muistuttamaan hermageddonin taistelua, pistettii poikki. Ja uuteen suhteeseen en jumalauta ala, en jaksa enempää paskaa. Enkä luopumisen tuskaa, joka tulee joka suhteessa jossain vaiheessa vastaan. Mielummin loikin petistä petiin.
Älä loiki! Eksäni on ihan puhki loikkimisistaan ja kun tavataan ja halataan hänen silmänsä kertovat kaiken sen tuskan jota loikkiessaan kerää.
miks ihmiset sitten kiertää tuolla samaa rataa? puolen vuoden välein tulee uusi ja uusi. me ei mun ystävän kanssa enää haluta kutsua näitä kiertolaisia bileisiin kun jotenkin tuntuu ettei jaksa aina uutta tuttavuutta kun se kohta on jo ex.
Niimpä! Ei niitä oikein tohdi ottaa vakavasti, sellast pelleilyy ennenku opitaa vähä alkeita ja ymmärrystä. Ei tietenkään pidä tuomitakaan, mutta päällisin puolin vaikuttaa lähinnä oman egon pönkittämiseltä. Meillä oli sellainen tilanne että työkiireet rupesivat uhkaavasti kasvattaa molempia eri suuntiin, mutta toisaalta molemminpuolinen ymmärrys tilanteesta ja toisen tunteista auttoi vaikeimpien aikoje ylitse. Ihmissuhteissa jos joissakin, on vaihteleva maasto.
No ei toikaan ihan oikeen oo. Toisille on vaikeeta löytää se oikea.
Toisia ei olekkaan tarkoitettu ikuisesti seurustelemaan yhden ihmisen kanssa.
Esim. Katalyytit, jotka opettaa olemaan parempi ihminen ja jonkinlaista elämän
hallintaa.
Tai olisko parempi sanoa, että eräänlainen seurustelusuhteen personaltraineri ;P.
Ja eihän seukkaaminen koskaan ole yksisuuntaista, vaan molemmat kasvaa yhdessä ja oppii toisiltaan.
Joskus kehitys kyllä voi olla vääräänkin suuntaan, mutta eihän sitä kokeilematta tiedä.