Lähetin jo tällaisen viestin toiselle foorumille, mutta veikkaan että myös teillä on jotain sanottavaa aiheeseen.
Eli miten toimii suhde jossa toinen osapuoli on selvästi toista vähemmän koulutettu? Mitä ongelmia voi tulla, ja mitä kannattaa ottaa huomioon jos haluaa lähteä selvittämään miten homma ihan oikeasti voi toimia?
Todella korkeasti koulutetulla tarkoitan nyt ihmistä, jolla on sekä ylempi yliopistotutkinto (maist., lic., ja tri.) että hyvin palkattu työ.
Eli miten toimii suhde jossa toinen osapuoli on selvästi toista vähemmän koulutettu? Mitä ongelmia voi tulla, ja mitä kannattaa ottaa huomioon jos haluaa lähteä selvittämään miten homma ihan oikeasti voi toimia?
Todella korkeasti koulutetulla tarkoitan nyt ihmistä, jolla on sekä ylempi yliopistotutkinto (maist., lic., ja tri.) että hyvin palkattu työ.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nyt ymmärrä mitä ongelmia tämä voisi aiheuttaa, ellei tämä ns. "korkeasti koulutettu" ole täynnä itseään ja mainosta asiaa koko ajan. Valitettavan usein näitäkin ihmisiä toki kentällä näkee (varsinkin yksityisen sektorin hommissa).
Ihminen on ihminen (se ajatteleva olento) olipa koulutus minkälainen tahansa. Kotona ei ainakaan meillä paljon tittelit paina.
T: filosofian lisensiaatti vm. 2001
Tottakai se toimii jos osapuolet oikeesti on kiinnostuneita toisistaan ja on yhteisiä vapaa-ajan intressejä (eli ei niin että toinen käy jossain elitistitilaisuuksissa ja toinen lähiöbaarissa).
Mutta joillekin elitisteille ei toki kelpaa kuin samantasoinen kuin itse on. Mutta tällainen ei toki edes aloittaisi suhdetta tai edes kertaakaan tapailisi.
Meillä ainakin toimii. Itsestähän se on kiinni.
Kun kaikki ovat nyt kertoneet, että ei ole ongelmia, niin minä voin kertoa siitä JOS on ongelmia. Mieheni on käynyt ammattikoulun ja minä TKK:n.
Perhe-elämää haittaa jossakin määrin se, että mieheni tekee 3-vuorotyötä, eli on paljon töissä. Siihen vielä ylityöt ja päivystykset päälle. Itselläni on 8-16 työ 5 pv/viikko ja viikonloput aina vapaat. Saattaa mennä 3 viikoakin ettei meillä ole yhteisiä lomapäiviä.
Tämä ei tietenkään ole suoraan ammattivalintakysymys, mutta ikävä kyllä varsin moni alemmin koulutettu paiskii paljon töitä.
Toinen seikka on se, että miehestäni ei ole kovinkaan paljon keskusteluseuraa työasioissa. Intressimme ovat niin erilaisia. Olen joskus haaveillut miehestä, jolta voisi saada tukea omaan työhönsä. Oma mieheni ei siihen pysty, koska ei "ymmärrä" minun työtäni.
Kinaa saattaa tulla siitä, että minä teen ns. näkymätöntä työtä (istun päivät tietokoneella)ja se ei voi olla raskasta. Hän ei ymmärrä, että henkinen ja luova työ voi olla paljon raskaampaa kuin ojan kaivuu.
Kolmenneksi kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia. Luen itse paljon tiedekirjallisuutta ja etsin tietoa netistä (vapaa-ajallakin, työtä varten). Mieheni ei tätä ymmärrä, työ pitäisi jättää työpaikalle, kuten hän tekee.
Tämä on joko trolli tai sitten vain vittuilua säikeen aloittajalle. Jos teillä ei ole mitään yhteistä ettekä osaa edes keskustella samoista aiheista, niin miksi sitten olette yhdessä.
Ojankaivuuta kolmessa vuorossa. Just joo.
Muutenkin tuo "8-16 työ 5 pv/viikko" tarkoitta melko varmasti, että et oikeasti tee töitä, vaan käyt työpaikkalla oleilemassa.
töissä vai TÖISSÄ??? Itse teen DI:nä pitkiä päiviä ja viikonloppujakin koska hommia on paljon ja haluan onnistua työssäni hyvin. Kyllähän meilläkin on näitä DI:tä jotka eivät tee millään ylitöitä mutta urakehityskin polkee pahasti paikallaan ja palkka ei ole kovinkaan kummoinen.
Kukaan ei ole ottanut kantaa siihen, että alemmin koulutettu ei arvosta koulutusta, vaan suhtautuu halveksivasti ja vähättelevästi. Monilla alemmin koulutetuilla on asenne, että koulutus on turhaa ja kaikki tietävät kaiken "itsestään".
Parisuhteen peruspilari on toisen osapuolen kunnioitus. Koulutuserot eivät toki tätä estä, mutta saattavat vaikeuttaa, jos molemminpuolinen kunnioitus puuttuu (toinen ei arvosta opiskelua, toinen ei opiskelematta jättämistä). Mielestäni parisuhteessa elävien arvomaailmankin tulisi olla kutakuinkin samanlainen, ei tietenkään täysin identtinen, mutta olisihan hullua, jos kaikista asioista oltaisiin aina eri mieltä. Tämäkään ei kyllä välttämättä liity koulutukseen, onhan kommunisteja ja natseja kaikissa koulutus- ja sosiaaliluokissa.
Enpä osaa hirveän yleistäen sanoa, ja vaikea muutenkin ottaa kantaa henkilökohtaisella tasolla, kun olen sinkku. Muutamia havaintoja voin kuitenkin kertoa omalta alaltani.
Eli hoitoalalla (tarkoittaen tässä tapauksessa koko sektoria, myös lääkäreitä) tapahtuu hyvin herkästi "parisuhteen fakkiutuminen" eli lääkärit pariutuvat keskenään tai hoitajien kanssa. Tähän on useita syitä, mm. varsinkin lääkäreiden keskuudessa erittäin suppeat piirit, jolloin käy helposti niin, että oma kulta löytyy omalta kurssilta, tai nyt ainakin omasta tiedekunnasta. Ne, jotka ovat sinkkuja vielä valmistuessaan yleensä jostakin syystä ajautuvat silti yhteen oman työympäristönsä ihmisen kanssa. Hyvin pitkälti tämä johtuu työn luonteesta ja työajoista, jotka rasittavat perhe-elämää joskus huomattavastikin. Lisäksi etenkin lääkäreillä on tapana tuoda "töitä kotiin", jolloin on tietysti mukavaa ihmetellä asioita yhdessä sellaisen puolison kanssa, jonka kanssa voi puhua samaa kieltä asioista. Ehkäpä jossakin määrin pätee sekin, että lääkäreinä on enemmän tai vähemmän arvomaailmaltaan samankaltaisia ihmisiä (tai muutamia perustyyppejä oikeastaan).
Suhteellisen yleistä on myös lääkäreiden pariutuminen muiden "statusryhmien" edustajien kanssa, eikä ole tavatonta, että lääkäri löytää puolisokseen lakimiehen tai ekonomin. Näissä suhteissa saattaa kyllä tulla kuormitusta ammattien erojen takia, joskin lääkärit ja lakimiehet havaintojen perusteella kyllä tulevat hyvin toimeen keskenään - ehkäpä töissä sittenkin on joitakin keskeisiä samankaltaisuuksia :)