Lievästi autistisen kanssa seurustelu vai ero?

Nythän minä tajusin, muutaman kerran tapaamani aikuinen nainen onkin hyvin lievästi mutta kuitenkin autistinen. On työelämässä (melko helppo työ), mutta on mm. aika epätavallisen vilkas, tunteilla käyvä eikä osaa salata asioita, myös melkoista keskittymistä muutamiin asioihin ja ällistyttävä muisti kiinnostuksen kohteissa (turhiksikin jääneitä numeroita). On kyllä mukava ja iloinen, mutta paikoin yli-innokas. Ja tuntuu toistavan asioita, mikä tuli ilmi tavattaessa muutaman kerran. Ja hän ehti palavasti rakastua minuun jo vain muutamalla tapaamiskerralla.

En tiedä, miten selviän ja mitä tehdä. Pidän kyllä hänestä, mutta en tiedä rakastamisesta. En tiedä, rakastunko vai olisiko parempi yrittää (vähitellen?) erota silti rikkomatta hänen sydäntään (että miten?). Aika näyttää, pelkään miten hän suhtautuisi välimatkan ottamiseen, jos nyt asian tajuttuani en osaisi enää olla hänen kanssaan aidosti. :-( :-(

Luulen, ettei hän itse tiedä tilaansa tarkemmin.
13507
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Hei kivaa, että kerroit asiasta, niin voimme keskustella. Minä olen luultavimmin Asperger-nainen ja minulla on ollut avoliitoissani ainakin aluksi hyvin vakavia ongelmia. aluksi, kun mieheni yritti lähestyä minua seksuaalisesti, olin aivan kauhuissani, koska olen hyvin kosketusarka varsinkin genitaalialueella ja seksistä ei meinannut tulla aluksi mitään, mutta kun tajusin antaa mennä, niin sessiot olivat hyvinkin perusteellisia hehheh :) juutun hyvin usein toistamaan samoja asioita (jankkaamaan), mutta kun mies sanoi minulle topakasti, että olet jo kertonut tuon, niin tajusin itsekin tehneeni niin. Aluksi olimme hyvin rakastuneita, koska omistauduin miehelleni täysin ja halusin tietää kaikki yksityiskohdat hänen elämästään. älä sotke tätä yli-innokkuuteen. Jos meillä olisi ollut samoja kiinnostuksenkohteita, niin hitsi, sehän olisi ollut hienoa, koska silloin olisin päässyt juuri näpertelemään aikani kuluksi samojen asioiden parissa, kuin hänkin ja näin olisin tiennyt hänestä taas lisää ja osannut ennakoida tulevia tapahtumia yksityiskohtaisestikin, mikä on kait aika tärkeä asia Aspergerille. Itse olen taiteilijasielu ja musiikillisesti lahjakas. olen omistanut musiikille kaiken vapaa-aikani ja osaan esimerkiksi orkesteroida musiikkia nopeasti, niin että ladon partituuriin vaikka seitsemän tai kahdeksan eri soitinta ja kokoan palapelin siten ehjäksi musiikiksi. toisten mielestä voisi olla vaikeaakin. Mieheni ei oikein ymmärtänyt palapelinrakentamis-harrastustani ;) Ehdottaisin, että kyselisit häneltä, että osaako hän jotain erikoistaitoja, joita hän voisi sitten sinulle näyttää. Siinä voisi olla hyvä alku suhteellenne. Hän saattaa ola syrjäänvetäytyvä ja esimerkiksi seksi saattaa olla vaikeaa aluksi. Kysy häneltä, mistä hän pitää, oikeasti. älä missään tapauksessa raiskaa häntä, sillä se on juuri Aspergerille vaikeampi käsitellä. Hän menee lukkoon pitkäksi aikaa. Minulle on käynyt niin. meni kaksi vuotta, ennenkuin palauduin. Aspergerille rutiinit ovat tärkeitä ja niitä pitää olla joka päivässä. Jos on työ, niin se on aina hyväksi ja se pitää olla helpohko rutiininomainen työ. minusta kaikki työ on arvokasta ja kaikkea työtä pitää arvostaa. Minä ajattelen niin. Rohkeasti vain, eiköhän se siitä. Äläkä luovuta nyt !! Tsemppiä !!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


En tiedä selviänkö kirjoitti:

Nythän minä tajusin, muutaman kerran tapaamani aikuinen nainen onkin hyvin lievästi mutta kuitenkin autistinen. On työelämässä (melko helppo työ), mutta on mm. aika epätavallisen vilkas, tunteilla käyvä eikä osaa salata asioita, myös melkoista keskittymistä muutamiin asioihin ja ällistyttävä muisti kiinnostuksen kohteissa (turhiksikin jääneitä numeroita). On kyllä mukava ja iloinen, mutta paikoin yli-innokas. Ja tuntuu toistavan asioita, mikä tuli ilmi tavattaessa muutaman kerran. Ja hän ehti palavasti rakastua minuun jo vain muutamalla tapaamiskerralla.

En tiedä, miten selviän ja mitä tehdä. Pidän kyllä hänestä, mutta en tiedä rakastamisesta. En tiedä, rakastunko vai olisiko parempi yrittää (vähitellen?) erota silti rikkomatta hänen sydäntään (että miten?). Aika näyttää, pelkään miten hän suhtautuisi välimatkan ottamiseen, jos nyt asian tajuttuani en osaisi enää olla hänen kanssaan aidosti. :-( :-(

Luulen, ettei hän itse tiedä tilaansa tarkemmin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu