Tässä Tuksulle lukemista ja toivottavasti ymmärtää sen että nyt pitää tehdä täyskäännös elämässä tai edessä on loppuelämä vankilassa tai poistuminen viikatemiehen mukana sinne paikkaan, jossa aurinko ei paista...
Rikun entinen elämä on hyvin lähellä Tuksun nykyistä elämää ???
Vielä parikymmentä vuotta sitten Rikun* elämä oli täyttä kaaosta. 12-vuotiaana juodusta ensimmäisestä humalasta alkaen hänen elämänsä kului pääsääntöisesti päihteiden perässä juostessa. Vuosien varrella matkaan tarttuivat viinan lisäksi muun muassa kannabis ja amfetamiini ja lopulta myös heroiini. Viisitoista vuotta sitten Riku onnistui kuitenkin tekemään elämänsä ensimmäisen järkevän valinnan, ja sen vuoksi tarinaansa kertoo nyt mies, jonka elämään päihteet eivät enää kuulu.
– En olisi enää hengissä, jos olisin jatkanut samaa rataa. Olin ihan finaalissa. Mulla ei ollut rahaa. Ei asuntoa. Ei mitään. Olin vetänyt heroiinia viimeiset kaksi vuotta, mutta en pystynyt hankkimaan sitä enää joka päivä, joten korjasin oloani millä vain, mitä käsiini sain. Sitten vain sain jostain päähäni, että pitäisiköhän hakeutua hoitoon, Riku kertoo.
Päätöstä edeltävien kymmenen vuoden aikana Riku ei ollut nähnyt montaakaan selvää päivää. Teininä hän sekoitti päänsä lähinnä alkoholilla, mutta pian mukaan tulivat muut aineet. Heroiiniin hän tutustui 80-luvulla.
– Mua oli kyllä varoiteltu siitä. Oli sanottu, että heroiiniin et koske, ja enhän mä omasta mielestäni koskenutkaan. Mähän vain kokeilin.
Tärkeintä saada pää sekaisin
– Kyllä niihin sekoiluvuosiini liittyy hyviäkin muistoja. Niitä, kun parikymppisenä paineltiin menemään vailla huolen häivää. Elämä oli sitä, että aamulla mentiin Alkoon, vedettiin pää täyteen, mentiin baariin kunnes lennettiin sieltä ulos ja sama uusiksi seuraavana päivänä. Elämä oli yhtä juhlaa, ja sen tarkoitus oli vain ja ainoastaan vetää nuppi sekaisin.
Edes syytteet huumerikoksista ja niistä seuranneet vankilatuomiot eivät nuoren miehen menoa hidastaneet. Vankilassakin kun pystyi polttamaan pilveä. Lopulta ainoa paikka, jossa Riku joutui olemaan selvinpäin oli putka.
Vasta heroiinin tultua mukaan kuvioihin alkoi alamäki. Ja se oli jyrkkä.
– Viimeiset vuodet huumekoukussa olivat hyvin epätoivoista aikaa. Pikkuhiljaa rupesin tajuamaan, että tästä ei selviä. Mulla oli paljon itsetuhoisia ajatuksia ja yliannostuksia, mutta koskaan en uskaltanut vetää niin paljon, että henki olisi lähtenyt, vaikka sitä usein ajattelinkin, Riku muistelee.
Tärkein apu vertaistuesta
– Negatiivisista asioista syntyy ikään kuin lumipallo, joka vain kasvaa ja kasvaa. Siinä vaiheessa, kun pääsin hoitoon, mun lumipallo oli jo aika iso.
Tärkeintä vieroitushoidossa hänen mielestään onkin, että ongelmiin puututaan kokonaisvaltaisesti. Hän kokee olevansa onnekas siinä mielessä, että hän pääsi aineettomaan hoitoon, jota nykyisin ei juuri enää ole addikteille tarjolla.
– Hoidon pitää olla muutakin kuin kemiaa. Kukaan ei pysty lopettamaan kuin seinään, mutta eihän se voi niinkään mennä, että päästäkseen eroon yhdestä aineesta, pitää vetää viisi vuotta toista. Itse olin tavallaan jo kokeillutkin korvaushoitoa. Teininä, kun halusin katkaista ryyppyputken, vedin amfetamiinia. Heroiinin tilalle vedin metadonia tai jotain muita lääkkeitä. Ainoa selviytymiskeino mulle oli tehdä täydellinen elämänmuutos, Riku selittää.
Rikua hoidettiin klinikalla, jossa hoito perustuu vertaistukeen ja terapiaryhmiin eikä lääkkeisiin. Hoitojakso kesti kaksi vuotta, jonka aikana Riku ehti opetella täysin uuden elämäntavan. Klinikalta käsin pidettiin yhteyttä myös eri viranomaisiin, ja hoidettiin käytännön asioita, jotta esimerkiksi vanhat oikeusjutut saatiin hoidettua.
– Kaikkein arvokkainta mulle oli kuitenkin, että opin käymään itsehoitoryhmissä, joissa käyn edelleen. Niissä tutustuin ihmisiin, joilla oli sama päämäärä kuin minulla. Hekin halusivat selvitä kaaoksesta.
Uusi valinta joka päivä
Hoidon loppuvaiheessa Riku teki suunnitelman, jossa selvitti itselleen, mitä tulevaisuudeltaan haluaa ja miten sen saavuttaa. Hän on kiitollinen yhteiskunnalle siitä, että hänen vanhat huumerikostuomionsa pantiin täytäntöön ehdonalaisena, joten hoidosta päästyään hänen ei tarvinnut enää murehtia niistä. Lisäksi kaupunki järjesti hänelle asunnon, jossa aloittaa uusi elämä.
– Hoidon jälkeen kaikki on ollut kiinni omista valinnoistani. Tavallaan teen sen valinnan joka päivä uudestaan, ja ainakin tähän asti olen valinnut oikein.
Nykyään Riku elää ihan tavallista elämää. Kohta viisikymppisen perheenisän vapaa-aika kuluu pääsääntöisesti neljän lapsensa harrastusten parissa.
– On tämä ollut yhtä suurta seikkailua tämä elämä. Varsinkin aika kaman jälkeen. Kun asunnottomana seisoin tuolla kadulla ja katselin ikkunoista sisään ihmisten koteihin, en voinut villeimmissänikään kuvitelmissani ajatella, että elämäni olisi joskus samanlaista kuin niiden ikkunoiden takana.
*Haastateltavan nimi on muutettu
Rikun entinen elämä on hyvin lähellä Tuksun nykyistä elämää ???
Vielä parikymmentä vuotta sitten Rikun* elämä oli täyttä kaaosta. 12-vuotiaana juodusta ensimmäisestä humalasta alkaen hänen elämänsä kului pääsääntöisesti päihteiden perässä juostessa. Vuosien varrella matkaan tarttuivat viinan lisäksi muun muassa kannabis ja amfetamiini ja lopulta myös heroiini. Viisitoista vuotta sitten Riku onnistui kuitenkin tekemään elämänsä ensimmäisen järkevän valinnan, ja sen vuoksi tarinaansa kertoo nyt mies, jonka elämään päihteet eivät enää kuulu.
– En olisi enää hengissä, jos olisin jatkanut samaa rataa. Olin ihan finaalissa. Mulla ei ollut rahaa. Ei asuntoa. Ei mitään. Olin vetänyt heroiinia viimeiset kaksi vuotta, mutta en pystynyt hankkimaan sitä enää joka päivä, joten korjasin oloani millä vain, mitä käsiini sain. Sitten vain sain jostain päähäni, että pitäisiköhän hakeutua hoitoon, Riku kertoo.
Päätöstä edeltävien kymmenen vuoden aikana Riku ei ollut nähnyt montaakaan selvää päivää. Teininä hän sekoitti päänsä lähinnä alkoholilla, mutta pian mukaan tulivat muut aineet. Heroiiniin hän tutustui 80-luvulla.
– Mua oli kyllä varoiteltu siitä. Oli sanottu, että heroiiniin et koske, ja enhän mä omasta mielestäni koskenutkaan. Mähän vain kokeilin.
Tärkeintä saada pää sekaisin
– Kyllä niihin sekoiluvuosiini liittyy hyviäkin muistoja. Niitä, kun parikymppisenä paineltiin menemään vailla huolen häivää. Elämä oli sitä, että aamulla mentiin Alkoon, vedettiin pää täyteen, mentiin baariin kunnes lennettiin sieltä ulos ja sama uusiksi seuraavana päivänä. Elämä oli yhtä juhlaa, ja sen tarkoitus oli vain ja ainoastaan vetää nuppi sekaisin.
Edes syytteet huumerikoksista ja niistä seuranneet vankilatuomiot eivät nuoren miehen menoa hidastaneet. Vankilassakin kun pystyi polttamaan pilveä. Lopulta ainoa paikka, jossa Riku joutui olemaan selvinpäin oli putka.
Vasta heroiinin tultua mukaan kuvioihin alkoi alamäki. Ja se oli jyrkkä.
– Viimeiset vuodet huumekoukussa olivat hyvin epätoivoista aikaa. Pikkuhiljaa rupesin tajuamaan, että tästä ei selviä. Mulla oli paljon itsetuhoisia ajatuksia ja yliannostuksia, mutta koskaan en uskaltanut vetää niin paljon, että henki olisi lähtenyt, vaikka sitä usein ajattelinkin, Riku muistelee.
Tärkein apu vertaistuesta
– Negatiivisista asioista syntyy ikään kuin lumipallo, joka vain kasvaa ja kasvaa. Siinä vaiheessa, kun pääsin hoitoon, mun lumipallo oli jo aika iso.
Tärkeintä vieroitushoidossa hänen mielestään onkin, että ongelmiin puututaan kokonaisvaltaisesti. Hän kokee olevansa onnekas siinä mielessä, että hän pääsi aineettomaan hoitoon, jota nykyisin ei juuri enää ole addikteille tarjolla.
– Hoidon pitää olla muutakin kuin kemiaa. Kukaan ei pysty lopettamaan kuin seinään, mutta eihän se voi niinkään mennä, että päästäkseen eroon yhdestä aineesta, pitää vetää viisi vuotta toista. Itse olin tavallaan jo kokeillutkin korvaushoitoa. Teininä, kun halusin katkaista ryyppyputken, vedin amfetamiinia. Heroiinin tilalle vedin metadonia tai jotain muita lääkkeitä. Ainoa selviytymiskeino mulle oli tehdä täydellinen elämänmuutos, Riku selittää.
Rikua hoidettiin klinikalla, jossa hoito perustuu vertaistukeen ja terapiaryhmiin eikä lääkkeisiin. Hoitojakso kesti kaksi vuotta, jonka aikana Riku ehti opetella täysin uuden elämäntavan. Klinikalta käsin pidettiin yhteyttä myös eri viranomaisiin, ja hoidettiin käytännön asioita, jotta esimerkiksi vanhat oikeusjutut saatiin hoidettua.
– Kaikkein arvokkainta mulle oli kuitenkin, että opin käymään itsehoitoryhmissä, joissa käyn edelleen. Niissä tutustuin ihmisiin, joilla oli sama päämäärä kuin minulla. Hekin halusivat selvitä kaaoksesta.
Uusi valinta joka päivä
Hoidon loppuvaiheessa Riku teki suunnitelman, jossa selvitti itselleen, mitä tulevaisuudeltaan haluaa ja miten sen saavuttaa. Hän on kiitollinen yhteiskunnalle siitä, että hänen vanhat huumerikostuomionsa pantiin täytäntöön ehdonalaisena, joten hoidosta päästyään hänen ei tarvinnut enää murehtia niistä. Lisäksi kaupunki järjesti hänelle asunnon, jossa aloittaa uusi elämä.
– Hoidon jälkeen kaikki on ollut kiinni omista valinnoistani. Tavallaan teen sen valinnan joka päivä uudestaan, ja ainakin tähän asti olen valinnut oikein.
Nykyään Riku elää ihan tavallista elämää. Kohta viisikymppisen perheenisän vapaa-aika kuluu pääsääntöisesti neljän lapsensa harrastusten parissa.
– On tämä ollut yhtä suurta seikkailua tämä elämä. Varsinkin aika kaman jälkeen. Kun asunnottomana seisoin tuolla kadulla ja katselin ikkunoista sisään ihmisten koteihin, en voinut villeimmissänikään kuvitelmissani ajatella, että elämäni olisi joskus samanlaista kuin niiden ikkunoiden takana.
*Haastateltavan nimi on muutettu
Vastaukset 9
Vanhimmat
Laittakaa tämä Tuksulle vaikka sähköpostin tai facen kautta..
Tarvitsee apua Miksi et itse laita?
Kukaan ei uskolla lähettää Tuksulle viestiä omalla nimellään, sillä siitä seuraisi vähintään Voodoo-kohtalo, jossa Jollaksen ylipapitar pistelee neuloja sinua muistuttavaan Hello-Kitty nukkeensa ja seurakset tiedetään.
* REPS *
Toivottavasti Joe Pasco ottaa kantaa ajankohtaiseen aiheeseen..
TÄYSIN NAURETTAVIA SYYTÖKSIÄ..MEIDÄN UPEAAN MERENRANTAKOTIIMME MURAUDUTTIIN JA SIELTÄ VARASTETTIIN YKSI KOIRISTAMME, SEKÄ TUHANSIEN EUROJEN ARVOISTA KENKIÄ JA KORUJANI. TIESIMME KUKA ON ASIALLA JOTEN MENIMME HAKEMAAN KOIRAAMME JA VARASTETTUJA TAVAROITAMME KAUNIIN KEIKKAMYYJÄNI KANSSA KARKKILASTA MINUIN HIENOLLA RÄTTISITIKALLANI!!! MIHINKÄÄN EMME TODELLAKAAN MURTAUDUTTU VAAN PÄÄSIMME SISÄÄN IHAN NORMAALISTI JA ASUNNOISSA PYYDETTIIN MEILTÄ ITKIEN ANTEEKSI
Eikä Riku liene vieläkään tehnyt päivääkään rehellistä työtä. Siksipä kaupunki järjesti hänelle asunnon.
"Riku" voi nykyään hyvin ja ei halua olla julkisuudessa. Tunnen kaverin ja hän teki täyskäännön elämässään ja toisin kuin virkat, niin on töissä ja maksaa itse vuokransa.
Hymy ennakoi 5.8.2013:
”Johanna Tukiainen taas oikeuden edessä - nyt kahdesti!
Kohukuningatar Johanna Tukiainen joutuu Hymyn tietojen mukaan jälleen kerran oikeuden eteen vastaamaan kolttosistaan. Naisella on tulevana perjantaina kokonaista kaksi oikeusjuttua.
Helsingissä käsitellään aamulla juttua, jossa Tukiaisen ex-hovikampaaja Juha Immonen hakee naiselle lähestymiskieltoa.
Myöhemmin päivällä Vantaalla on Hymyn tietojen mukaan oikeudenistunto, jossa käsitellään vantaalaisessa yksityisasunnossa runsas vuosi sitten tapahtunutta kahakkaa. Tukiaisen epäillään purreen naista poskeen.
Lokakuussa puolestaan käsitellään oikeudessa Arto Länsmaniin liittyvää pahoinpitelyjuttua.”
Artikkeli ja kuva: http://www.hymy.fi/viihdeuutiset/johanna-tukiainen-taas-oikeuden-edessa-nyt-kahdesti
Metropoli 24.8.2012:
”Tukiainen kutsuttiin kylään – puri naista kasvoihin!
Kahden pariskunnan illanvietto muuttui kaaokseksi kun kylään kutsuttu Johanna Tukiainen riehaantui ja ryhtyi väkivaltaiseksi.
Viime perjantaina vantaalaisessa yksityisasunnossa vietti iltaansa kaksi pariskuntaa. Johanna Tukiaisen tunteva mies ajatteli kutsua myös Tukiaisen illanviettoon. Johanna saapuikin paikalle, ja oli jo ovesta tullessaan nimettömänä pysyttelevän naisen mukaan huomattavassa humalassa.
Tukiainen parkkeerasi tietokoneen ääreen ja ryhtyi soittamaan YouTubesta musiikkia samalla viiniä juoden. Kun Johannan omat juomat loppuivat, hän ryhtyi vaatimaan kovaan ääneen lisää alkoholia. Äänensävystä johtuen Johannalle ei enää tarjoiltu viiniä, jolloin Tukiainen raivostui ja ryhtyi nimittelemään muita paikalla olijoita.
Tapahtumat etenivät kaaokseksi ja lopulta fyysiseksi tappeluksi, jonka tuoksinassa Tukiainen mm. löi nyrkillä asunnossa ollutta naista kasvoihin, niin että tämän huuli halkesi, sekä puri tätä poskeen. Riehuvaa Tukiaista kehotettiin poistumaan asunnosta, mutta hän ei siihen suostunut. Lopulta raivoisa Tukiainen saatiin rappukäytävään ja paikalle kutsutut poliisit rauhoittivat tilanteen.
Kasvoihinsa ruhjeita saanut nainen on tehnyt Tukiaisesta rikosilmoituksen, ja vaatii myös lähestymiskieltoa. Tapahtumista kertonut lähde haluaa pysytellä nimettömänä, ja sanoo ettei enää koskaan halua olla missään tekemisissä Johanna Tukiaisen kanssa.”
Linkki: http://www.metropoli.net/uutiset/julkkikset/tukiainen-kutsuttiin-kylaan-puri-naista-kasvoihin/