Niin, miten määrittelette sen? Miten voitte olla varmoja, että olette olemassa, tai maailma, jonka koette on totta ja on olemassa?
Filosofisia sutjautuksia voi heitellä, mutta mitä ne todistaa? Tai seinää voi koputella, tai itseään nipistää, mutta mitä ne todistaa?
Kun katsotte peiliin, näette itsenne — hetkinen, oliko se todella sinä? Missä sinä olet? Oletko kehosi? Voit menettää raajat, ja olet edelleen sinä, etkö olekin? Voit menettää näkösi, ja olet edelleen sinä? Vai oletko? Menetät kaikki aistimuksesi — kuka olet ja missä olet? Edelleen peilin edessäkö? Oliko sitä peiliä edes? Hetkinen, mitä nämä ajatukset ovat? Atomien risteilyä? Kuka ne ajattelee, sinäkö? Kuka sinä? Oletko yksi atomi, vai pari lisää? Montako atomia tarvitaan, että olet sinä? Miten niiden atomien laita, nekin ovat osa todellisuutta? Miten se todellisuus määritelläänkään todeksi ja olevaksi?
Filosofisia sutjautuksia voi heitellä, mutta mitä ne todistaa? Tai seinää voi koputella, tai itseään nipistää, mutta mitä ne todistaa?
Kun katsotte peiliin, näette itsenne — hetkinen, oliko se todella sinä? Missä sinä olet? Oletko kehosi? Voit menettää raajat, ja olet edelleen sinä, etkö olekin? Voit menettää näkösi, ja olet edelleen sinä? Vai oletko? Menetät kaikki aistimuksesi — kuka olet ja missä olet? Edelleen peilin edessäkö? Oliko sitä peiliä edes? Hetkinen, mitä nämä ajatukset ovat? Atomien risteilyä? Kuka ne ajattelee, sinäkö? Kuka sinä? Oletko yksi atomi, vai pari lisää? Montako atomia tarvitaan, että olet sinä? Miten niiden atomien laita, nekin ovat osa todellisuutta? Miten se todellisuus määritelläänkään todeksi ja olevaksi?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jokaisella on oma todellisuutensa joka on yhtä totta kuin jonkun toisen todellisuus. Kukaan ei voi määritellä mikä todellisuus on "oikein", sillä "oikeaa" todellisuutta ei ole olemassa kuin joidenkin sairaiden psykiatrian pään sisällä. Joten; skitsofrenia ei ole sairaus, siitä voi sairauden tehdä sulkemalla ihminen pakkohoitolaitokseen pitkiksi ajoiksi ja syöttämällä tälle neurolepteja jotka tuhoavat aivot. Silloin myös skitsofreniasta tulee fyysinen sairaus.
R.D.Laing-Kokemisen politiikka -paratiisin lintu
Ihailen skitsofreenikoiden tapaa kyetä käsitellä useita eri aiheita samanaikaisesti. Lisäksi heiltä usein löytyy tietoa asioista valtavan paljon, myös niistä joita tavikset eivät koskaan jaksaisi ottaa selville/mietiskellä/analysoida huvikseen vapaa-ajallaan. Useiden aiheiden samanaikainen käsittely vaatii aikaa ja perehtymistä, jotta yhteenveto on lopputuloksen kannalta "suurta yleisöä" koskettava, jolloin heille tarjoutuu mahdollisuus ymmärtää erilaista tapaa kokea, mikäli äo riittää tähän.;)
http://www.youtube.com/watch?v=ZEglHjd_gUQ
Usko
paljonhan sitä ihmiskunnalla vopi olla vielä oppimista
Määrittelen tavalla en mitään .. en jaksa luka njoka sanan poerään muodostuvia kirjjoituksvirhetiä ja korjata niiita. morovaan.
Olen tässä, liikun, syön, juon, alkaa jo väsyttää. Laitan päälle herätyksen, jotta herään aamulla ajoissa. Tiedän etä huomenna on maanantai aamu ja jälleen arki alkaa. tapaan tuttuja, jotka ovat olemassa, jos se olisi harhaa, toteaisin että se on harhaa jos en heitä tapaisi.
Havaitsen että viikot lipuvat, kuukaudet, myös vuodenajat vaihtuvat. Aurinko nousee ja laskee, ihisiä syntyy ja myös kuolee, Uskon Jumalaan ja koet Hänen toimivan elämässäni.
Olen olemassa ja tämä maailma on myös. Tunnistan olevani erillinen ja itsenäinen pala tässä kaikessa. Teen myös kirjoitusvirehitä .... tätä kaikki tositaa minulle, että olen olemassa.
Mutta, mistä sinä tiedät? Tiedät, että on huominen, nälkä, väsy, ihmisiä, aika, maailma. Mutta mistä sinä sen tiedät? Miten olet päätynyt tällaiseen tietoisuuteen?
Jos tuttusi olisivat harhaa, et voisi tunnistaa harhaa, koska elät siinä tiedossa, että he ovat tuttujasi.
Sanot olevasi erillinen ja itsenäinen osa tätä kaikkea. Mikä on tämä kaikki, jonka osa sinä olet? Ja kuinka voit olla osa jotakin, jos olet erillinen?
Kyllä minä luotan aisteihini ja tunteisiini. Se että peili on olemassa varmistuu testaamalla ja kokeilemalla. Tunnustelemalla ja ihmettelemällä. Luotan myös, että muut ihmiset ovat olemassa. Tämä siksi, että olisi vaikea kuvitella maailman toimivan, jos muita ihmisiä ei olisi olemassa. Tulisi liikaa liian vaikeita kysymyksiä. Kun muut ihmiset ovat olemassa ja samaa mieltä kuin minä peilin olemisesta, niin voidaan sanoa, että peili on olemassa. Tuntuisi varsin epätodennäköiseltä, että kaikki erehtyisivät peilin olemassaolosta. Ja vaikka erehtyisivät, niin ainakin elämme sillloin samassa todellisuudessa. Luotan myös logiikkaan ja luonnonlakeihin. Yksi tärkeimmistä on ristiriidattomuus. Ei vaan voi toimia maailma, jos luonnonlakeja ja logiikkaa rikotaan.
Tunnen myös vahvasti, että minä olen olemassa. Tunteet ovat aina täyttä totta itselle, joten luotan tunteisiini. Se että menettää kaikki aistimukset eli kosketuksen ulkoiseen todellisuuteen, taitaa joko nukuttaa ihmisen tai hajottaa minuuden. En tiedä varmaksi miten silloin kävisi.
Luonnonlaeilla tarkoitat varmaan yleensäkkin tiedettä? Maailmankuva perustuu myös tietoihin mitä olemme elämämme aikana omaksuneet. Ihmiset uskoivat ennen Galileota, että planeettamme olisi littana. Nykyään tiedämme, että se on pallo. Kuitenkaan emme pysty sitä itse ikinä omin silmin todistamaan, sillä vaikka olisimme avaruudessa niin näkisimme pallon yhdeltä suunnalta, joten se voisi hyvinkin olla littana.
Haen takaa että tärkeintä on usko. Kenen tietoihin uskoa? Logiikka perustuu myös uskoon. Uskotaan että näin on tapahtunut ja päätellään että niin tulee myös tapahtumaan. Jos joku kyseenalaistaa niinkin selvänä pidetyn asian, kuin että planeettamme on jotain muuta kuin pallo niin kumpaan teoriaan uskoa?
En nyt ihan tiedettä yleensä tarkoittunut luonnonlaeilla ja logiikalla. Tieteessähän on myös ollut harha-askelia ja mallit millä maailmaa selitetään ovat tarkentuneet vuosien varrella. Historiassahan on tosiaan uskottu, että maapallo on litteä tai jonkun muun muotoinen ja nykyään se on pallo tai tarkemmin sanoen lähes pallon muotoinen. Tarkoitan luonnonlaieilla juuri noita luonnonlakeja.
Huolimatta siitä onko maapallo ollut littana, niin on vaikea kuvitella, että se omena olisi puusta jäänyt putoamatta, vaan olisi sen sijaan ampaissut avaruuteen itsestään. En tietenkään ole voinut kytätä sitä omenaa kokoajan ja kytätä sitä kokoajan tulevaisuudessakin, mutta jos luonnonlakeja rikotaan, niin maailma taitaisi mennä kyllä mullin mallin ja ristiriitaiseksi.
Tällaisia konkreettisia luonnonlakeja tarkoitan, jotka ovat riittävän pysyviä ja jota maailma noudattaa. Ja toisaalta, jos luonnonlakeja ei olisi niin en voisi kuvitella muuta kuin täyttä satunnaisuutta.
Logiikka on minulle enemmän kuin uskomus. Se on täyttä totta minulle ja määrittelee minun todellisuuden. Esimerkiksi tuo ristiriidattomuus luonnossa. Jos sitä joskus on rikottu tai tullaan rikkomaan, niin tilanteen täytyy muuttua olennaisesti silläkin, että on vaikea kuvitella mitä tapahtuu, jos tietyt asiat menevät ristiriitaiseksi. Esimerkiksi matkustan ajassa taaksepäin. Tapan vanhempani ennen syntymääni ja palaan takaisin omaan aikaani. Onko minua enää olemassa silloin. Minun todellisuuteen riittää tieto, että näin on nyt. Vaikka logiikkaan ei näytäkään ajaksi sanottu ilmiö tai paikka vaikuttavan millään lailla.
Logiikka on tieteenala, joka tutkii päättelyn ja ajattelun muotoja, erityisesti deduktiivista päättelyä.
Luonnonlaki (joskus myös fysiikan laki) on luonnossa havaittu säännönmukaisuus. Luonnonlakien keskeinen ominaisuus on niiden vaillinaisuus, sillä yleensä ne kuvaavat luontoa vajavaisesti ja korvataan yleensä jossain vaiheessa paremmaksi koetuilla luonnonlaeilla. Toisaalta selvästi vanhentuneet kuten klassisen mekaniikan lait toimivat monessa tilanteessa riittävän tarkasti. Toinen ominaisuus on luonnonlain ennustuskyky eli lailla voidaan ennustaa tapahtumia, kun tiedetään lähtökohdat riittävän hyvin. Kolmanneksi luonnonlait ovat yleensä (muttei välttämättä, esimerkiksi Paulin kieltosääntö fysiikassa) matemaattisia.
Olennaista luonnonlain käsitteessä on, että luonnonlakiin liittyy aina ehtoja (ns. ceteris paribus eli 'kun muut asiat ovat samoin'-ehtoja), jotka rajaavat sitä, milloin kyseinen luonnonlaki on voimassa.
(Molempien lähteenä aina yhtä ihana wikipedia)
"Luonnossa on kaikki, ja siitä voi ja pitää oppia. Luonto pitää sisällään kaiken, myös ristiriidat. Luonnossa esiintyvät ääripäät, kauneus ja rumuus, empatia ja järkytyskin"
Ajattelen siis olen - Descartes.
Siinä on aika hyvä määritelmä, mutta itse skeptikkona ajattelen, että varmaa tietoa ei ole olemassa, mutta näitä kysymyksiä ja vaihtoehtoja on silti mielenkiintoista ajatella.
todellisuus on hologrammi jossa elämme. oikea todellisuus on sitten ihan jotain muuta.
Todellisuutemme on pysyvä vain koska ihmismieli tekee siitä pysyvän. Keinot kuinka oppia eroon tästä uskomuksesta löytyy mm. esoteriikasta.
Jospa kokeilee vaikka parin päivän nälkäkuuria ja miettii sitten, että mistä se ruoka tuleekaan. On aikamoinen prosessi vaiheineen sekin. Jos todellisuutta ei ole, niin on ihan sama, vaikka jatkaisi nälkäkuuria vielä pari päivää. Mitään ei tapahu.
Jokaisella on oma maailma ja oma todellisuus. Jos sinä tunnustelet esinettä edessäsi ja nimeät sen peiliksi, se on peili sinun todellisuudessa. "Kaikki" ei ole koskaan samaa mieltä asioista. Ei voida olettaa, että esine on muidenkin mielestä peili. Tai että esinettä edes on. Minkään ei tarvitse olla todellista, riittää että se on mahdollista.
Toisaalta, miksi todellisuus pitää määritellä? Eikö riitä, että on?
Buddhalaisuus vastaa kysymykseen niin että ei ole sielua ainoastaan tietoisuus. Kun olemme tietoisia omasta olemassa olosta ja ympäristöstä todistaa sen että olemme elossa. Tämän pitäisi todistaa että on olemassa todellisuus.
Kun olemme tietoisa omasta olemassaolosta ja ympäristöstä, todistaa se ainoastaan sen, että on olemassa minä ja ympäristö. Se ei vielä tarkoita, että olisi olemassa todellisuus.
Elämme täällä ja miellämme tämän 3D-teatterin todellisuudeksi. Oikea todellisuus löytyy sisältämme kunhan kiinnitämme siihen huomiotamme.
Sitä kutsutaan heräämiseksi .
Nukkuessamme vapaudumme tästä vallitsevasta harhastamme, jota todellisuudeksi kutsutaan.
Pikkuinen aasinsilta...löytyykö jumaluus sisältämme vai onko joku ulkopuolinen mysteerinen voima? ;) Esim. kirkossa käydään hiljentymässä kaikki yhdessä symbolisesti. Ei ole mitään eikä ketään, jota erityisesti tulisi palvoa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä millään yksittäisellä tekijällä tai henkilöllä ole mitään merkitykstä kokonaisuuden kannalta, tosin jotkut ihmiset voivat toimia suunnannäyttäjinä toisille, mikäli tarvis.
No, me olemme Jumalan kipinöitä ja se löytyy sisältämme. Koska todellisuus on harhaa, on sisällämme totuus . Sikäli jokaisella on merkitystä, että yhdessä muodostamme joukkotietoisuuden , jota heijastamme eteenpäin.
Jotkut menevät edeltä näyttääkseen tietä heille jotka tulevat perässä.
Todellisuus on vaikea asia. Luulen että jos jokin todellisuus on olemassa eikä kaikki ole vain kollektiivista kuvitelmaa, niin on se todellisuus jokin hyvin yksinkertainen ja olemattoman oloinen. Havainnoitsijoista riippumaton todellisuus lienee vain jonkinlaista atomipuuroa, mutta aistimme saavat sen näyttämään joltain muulta. Me luomme todellisuudesta aisteillamme sellaisen kuin se näyttäytyy. Maailma on ehkä siinä mielessä jonkinlainen tiedostamaton yhteisymmärrys jostakin asiasta.
Identiteetti, mikä se on? Mitä se on meille?
Identiteetti on se mitä olen ja olemme.
Identiteetti on minulle ja meille se mitä olemme, taikka, koemme olevamme. Ja monesti identiteettimme on jopa sitä, mitä vain toivomme tahi uskottelemme olevamme.
Identiteetti meillä kaikilla on, yksilöinä ja yhteisöinä. Yksilön identiteetti, oma identiteetti. Yhteisöllisestä identiteetistä aina kansallisidentiteettiinkin asti.
Varsinainen identiteettiin liittyvä ISO KYSYMYS on se että; onko identiteettimme illuusiollinen vai todellinen, ts. itsepetoksellinen vai aidosti se mitä totuudellisesti olemme(?). Mitä siis olemme ns. aikuisten oikeesti?
Onko meillä vahva kuva itsestämme. Onko se minkälainen – ehkäpä epämiellyttävä, tai jopa yliasemainen muiden suhteen.
Pitääkö identiteettimme luomat omakuvamme ja tuntemuksemme paikkansa, onko tuo minämme todellinen, taikka, illuusio johon syystä tahi toisesta olemme mieltyneet tai jopa rakastuneet. Onko identiteetillinen illuusiomme paikkansa pitämätön ja paljolti epämiellyttävä, elämänlaatuamme nakertava valhekuva itsestämme.
Identiteetti kannattaa selvittää ja havainnoida.
Erityisesti oma identiteetti kannattaa tutkailla, ja tutkaillakin tarkkaan. Kannattaa katsoa onko se illuusiollinen, onko se sitä miltä osin, miten ja missä määrin.
Mitä olen, vai olenko kuitenkin jotain aivan muuta. (?) Sehän toimii yhtenä avaimena ulos illuusioista, ja availee myös ovea ’itsetunnon abstrakteista selleistä’ käydä vapauteen.
Se toimii avaimena aitoon omanarvontuntoon, todelliseen ja paikkansapitävään identiteettiin.
Sillä löytää lisää uusia illuusioista vapauttavia avaimia. Ne ovat todellisia, abstrakteja avaimia, ja samalla kuitenkin konkreettisia avaimia – joilla avautuu lukuisat lukot ja ovet, sisimmässä. Sisimmän valheetkin niillä avautuvat, itsepetokselliset kahleet myös, haittaa aikaan saavat illuusiot niillä esille tulevat, jne.
Minkälainen on identiteettimme, ja sen todellinen tila?
Mikä on perheidentiteettimme? Mikä on seurakuntaidentiteettimme? Mikä on työyhteisöidentiteettimme? ... Mikä on kansallisidentiteettimme? Mikä on niidenkin todellinen tila?
Olemmeko todella sitä, mitä uskomme itsemme olevan. Koemmeko mieluummin olevamme sitä, mitä toivomme olevamme. Katsommeko olevan vähemmän tai jopa kokonaan aivan muuta kuin sitä, mitä mieluusti muiden ylle projisoimme. Näemmekö itsemme todellisesti, vai toiveidemme mukaisena. Näemmekö itsemme siten kuin olemme, vai enemmänkin itseinhomme mukaisesti. Näemmekö identiteettimme ilman illuusiota, vai olemmeko sen vanki.
Identiteetti illuusio on haitallinen ja tuhoisaa vaikutuksiltaan.
Siksi siitä on suotavaa päästä selville, sekä erilleen.
Monet tarvitsevat toista siihen että vahvistavat ja ylläpitävät omaa illuusiollista identiteetti valhetta ja harhaa. Toisella tai toisilla siihen on omanlaiset tavat ja toteutukset, monenlaiset ja yhteisetkin.
He ovat mitä ovat, kaikkea muuta kuin aidon vahvoja. He ovat liian heikkoja ollakseen selvillä omasta todellisesta heikkoudesta. He pelkäävät kohdata omaa ihmisyyttään, omaa itseään, aitoa minää, todellisesti pelkäävät katsoa ja kohdata omakohtaisia kehitystiloja. Mieluummin he pyrkivät olemaan, ihan jotain muuta kuin ovatkaan.
Moni rohkenee ja kykenee oman identiteetin tutkailemaan, ja sitä myötä identiteetti-illuusioista myös omaan ihmisyyteen vapautumaan. Moni rohkenee ja kykenee syventyvän itsetuntemuksen myötä irtautumaan ’itsetunnon sellistä’ aitoon ja terveeseen omanarvontuntoon, todelliseen ja paikkansapitävään identiteettiin.
He ovat mitä ovat, kaikkea muuta kuin valheellisen vahvoja, he ovat todellisesti että terveesti vahvoja. Oman heikkouden kautta he aitoon ja todelliseen vahvuuteen käyvät. He ovat ihan jotain muuta kuin itseään kohtaamattomia pelkureita. He ovat syvälle itsetuntemukseen tietä käyneet, siinä samalla he ovat saavuttaneet syväymmärtävää ihmistuntemusta, he ovat saaneet väkevän voimallisen varustuksen.
Kannattaa katsoa ja selvittää mikä on ikioman, omakohtaisen identiteetin tila tahi laita taikka jama, elikkä todellinen tilanne.
Mitä olen ja olemme. Olenko todellisesti jotain muuta kuin koen olevani, olemmeko enemmänkin aivan muuta kuin mielimme olla.
Miten mielin itseni kokea, olenko kuitenkin enemmän tai vallan kokonaan muuta kuin se miksi itseni olen näkevinäni.
Miten mielimme itsemme kokea, olemmeko kuitenkin päinvastoin enemmälti juuri sitä, mitä emme itsessämme halua olla näkeviä.
Erilaiset identiteetit kannatta nähdä, todellisesti katsoa ja nähdä.
Oma identiteetti kannattaa puhdistaa illuusioista.
On vapaudeksi kohdata ikiomat identiteetti-illuusiot.
Omakohtainen, todellinen ja aito identiteetti, on iso asia.
Identiteetti ei ole muuten itsetunto, se on jotain ihan muuta.
>Todellisuus on – ja se on oma suhteesi itseesi että elämisen arkeesi tässä maailmassa.
Nimimerkki "Asinfo" tiivisti asian hyvin.
Maailmassa on niin monta totuutta kuin on ihmistäkin. Pääasia ollee, että ajattelu ja toiminta on tervehenkistä ja siitä löytyy järjen hiven - edes.