mä oon onnellinen kun en enää ikävöi vaikka en oo nähnyt sua aikoihin, Niin se elämä jatkuu. häitä suunnitellessa ja tietty matkaa...sukunimi ei vaihdu vaikka avioidun vain kerran elämäni aikana
kaikella tarkoitus
elämä jatkuu
22362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onnea!!
Se kaikki, mitä en koskaan sano,
sonun täytyy rakkaani ymmärtää.
Sinun täytyy selkeästi nähdä
mikä minulle on vain hämärää
Miteb sinua rakastan, en sanoa saata
en koskaan, milloinkaan...
Aale Tynni
Tuki kiire metsään niin anteeksi virheet...
huonosti näyttää morsion elämä jatkuvan, kun vanha heila vielä muistuu mieleen ja pitää sitä käydä yrittämässä tehdä mustasukkaiseksi.. :)
silti olen kyllä kateellinen niile, jotka voi suunnitella häitä ja häämatkaa ja miettiä sitä yhtä turhaakin turhempaa,- mutta silti niin elämän tärkeintä päivää.
Onnee sitten vaan....toivottavasti jalat kantaa alttarille asti ja tiedät mitä olet tekemässä :D
Miksi siis ylipäätään sitoudut toiseen ihmiseen? Tarvitseeko se kuitenkin ylemmältä taholta siunauksen, jotta miksi? Osaatko vastata minulle?
sen verran voin valaista sinulle että avioliitto on kahden ihmisen omaehtoinen halu sitoutua.
Et taida tietää avioliittolaista, sen velvoitteista ja sen tuomista eduista mitään. En jaksa alkaa sitä selittämään, mutta googlaappa ihan aikasi kuluksi avioliittolaki, ja lue tarkkaan mitä siellä on.
Kiitti. Olen ollut kohta 20 vuotta naimisissa, siksi kysyin.
Mä aina kysyn mun puoliskolta, miten voin palvella häntä? Seison aina hänen tuolinsa takana valmiina tarjoamaan hänelle ruuan, jonka hän sitten arvostelee. Meillä on monta lasta. Olen ennen kaikkea Äiti!
Ja mä laitan sulle jotakin tosi Puumaa nyt:
http://www.youtube.com/watch?v=boNRVXR7bqg
Mutta se seksielämä! Sehän se kun en vain saa hänestä tarpeekseni! En vain kestä sitä, meidän rakastelu kestää minimissään sen 2 tuntia.
Ja tiedätkö, hän on ainoa motiivini kuntoiluun.... Olen erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa.... montako leukaa pystyt vetämään?
Minä vedän 8 ja saan sen yhdeksennenkin kyllä, mutta se ei ole puhdas, sinänsä surullista. Mutta se ei ole se juttu, vaan se että minä teen ne puhtaasti. Kylmiltäni.
Ja minä voin sanoa, että kun me rakastelemme, Jumalatkin vaikenee!
http://www.youtube.com/watch?v=6aSv08ec_K8
Haluatko tietää erään extrme -paikan, jossa rakastelimme? :)
Hymyilyttää vieläkin:)
Se oli oikeasti panoa ja kiihkoa se! Voi Pyhä Jumala! :))
"Seison aina hänen tuolinsa takana valmiina tarjoamaan hänelle ruuan, jonka hän sitten arvostelee. Meillä on monta lasta. Olen ennen kaikkea Äiti!"
Paskat oikeasti, kunhan provosin. Mutta jos minua oikein huvittaa, teen tämän ihan itseäni huvittaakseni. Se on hauskaa. Vähän kuin jotakin roolileikkiä :D
Voin vieläkin tuntea pehmeän sammaleen selkäni alla. Se tässä pitkässä liitossa on, että kun on oikein estoton, voi tehda kaikkea mukavaa...
En saa tästä mitään eroottisen sytyttävää kenellekään, mutta olen aivan varma, että yksikään meidän lähinaapureista ei pysty samaan mihin me! :D Ne himmailee makkarissa peiton alla! Me estottomat! :D
Ja mun on sanottava vielä tämä: Sillä ja sen koolla on merkitystä! Sanon tämän vain siksi että hänellä on täysin keskinkertainen ts. tavallinen..... Mutta voi jumalauta sitä panoa ja sitä kaikkea muuta! Ah!
Riittävästi täyttöä ja mitasta en osaa tuntumaa sanoa, mutta ei se ainakaan koske, joten sopiva on---- Mietin joskus että millaiselta se keihäs tuntuisi .... ei ainakaan hyvältä! Sen todistaa jo kaikki dildot.
Opetelkaa miehet käyttämään niitä vehkeitänne!
Joskus se vaan on juuri sitä :)
joskus panoa ja joskus rakastelua pitemmän kaavan mukaan.
Minä kutsun meidän panoja Rakasteluksi, koska ne ovat sitä, eikä panoa.! Minä tiedän mikä on panon ja rakastelun ero. Tiedän, mitä on kosketus ja suudelma kiihkossa ja mitä se ei panossa ole. Kiihko, se on pitkässä parisuhteessa kuitenkin se juttu.
No, mikä on sun erikoisin paikka rakasteluun?
Mielikuvituksessa voi keksiä vaikka millaisia paikkoja.
Mutta en taida nyt sen enempää... :)
Silloin kun kumppanin kanssa on oikein hyvä...niin silloin on kaikki hyvää ja vaihtelua löytyy kuin itsestään.
Jaa. No näin. Se varmaan sitten on.
Lapsiperheen utopiaa. Pelkkää vedätystä. Kantsii pitää realiteetit mielessä.
No, muisto mielessäni ja puutteessa p*kele! Kun jollakin on loma ja mulla ei!
Se on totta! Josta ei voi puhua kuin palstoilla, koska muiden puolisot ovat joko lihavia tai sairastuneet kakkostyypin diabetekseen, jolloin seisokin todennäköisyys laskee hurjasti. Että pitää olla *uskomatonta kyllä* siinäkin herkillä että saa kun ukolla sattuu olemaan seikkokki! Tämä on niin karua että ei naurata vaikka epäuskosta naurattaakin!
Lapsiperheen arjeen kiireet ja paineet, lasten tarvitsema huomio ja seksielämä.. Näistä on lehdet täynnä juttua. Ei niissä puhuta lihavuudesta ja impotenssista. Kumpaa puolisoa tarkoitit lihavaksi?
Naista tietenkin. Sillähän tavallisesti seisoo!
Lehdet voi kirjoittaa mitä sattuu, mutta arvaas mitä? Mä en lue kuin hesaria, turunsanomia, keskisuomalaista ja uuttasuomea!
Iltapäivälehdet olen ajat sitten kuopannut - viihde ei kiinnosta ! Mulla on oma viihde!
Tarvitseeko lapsi huomiota nukkuessaan? Tarviiko? Ei, vaan se on vanhempien omaa aikaa! Olen ohittanut masennus-jaksamis- ja katkeruuspuolisolle/mustasukkaisuus-velvoite -ajat ja nyt me sitten nautitaan.
Vanhemmuus jaetaan ja oma elämä tulee kullekin mistä tulee! Mutta saadan kuitenkin himot sammutettua -tosin, toi mun puoliso on aina valmis, joten se vaatii välillä jäähyttelyä!
Se on näin, että lapsi alkaa väsyneenä nukkumaan, nukkuu syvää, rauhallista unta ja meillä on siinä se noin kolme tuntia aikaa tehä mitä halutaan.
Joskus me naimme. Joskus juomme kaljaa.
Katsomme leffaa.
Tappelemme, raivoisasti. eli sanailemme, emmekä tajua kumpikaan toisiamme ja näin saamme taas aiheen riitelyyn seuraavaan kertaan.
Keskustelemme lapsistamme. He ovat ihania ja heidän edesottamukset kaikesta puhuttavat meitä. Vahvistavat meitä vanhempina yhdeää ja erikseen.
Emme puhu toisillemme. Toinen koneella, toinen saunassa. Tai ulkona tupakalla. Huikataan öitä.
Tai haukutaan ja vihataan toisiamme. Suunnittelemme eroa. Olemme varmoja siitä. Laadimme eroanomuksen. Postiin. Maksamme kuluja. Vitun kallis riita! Mitä vittua?
Ja me kuitenkin erkanemme ja etsimme omat elämät, mutta me puhutaan. Tai ainakin luulemme niin. Ja meillä on se hyvä seksielämä!
Mutta lapset ovat kerran lapsia, onko tämä sitä mitä heille haluamme? No ei, mutta mekin olemmem ihmisiä, ja he ovat meidän lapsia, joten puhumme ilmeisesti samoja tunteita? Ja siltä se näyttää.