mamut lääkiksessä?

Mä oon ite puoliks ulkomaalainen, ja mua usein luullaan mamuks vaikka oon syntyny Suomessa. Ois siksi munki mielestä kiva tietää, varsinkin ku ite haen myös lääkikseen :)

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10627328#comment-0

Helsingin lääkiksessä on useita maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita joka vuosikurssilla. Osa näyttää ulkomaalaiselta, osa ei, mutta kaikki ovat kyllä mahtuneet joukkoon. Uskonnosta en ole kysynyt, mutta kyllä joukossa varmaan muutama muslimikin on, samoin kuin muutama eri kristillisiin lahkoihin kuuluvakin.

Omalla vuosikurssillani en ole mitään ihonväriin tai etniseen taustaan liittyvää syrjintää tai nimittelyä huomannut, suhtautuminen on hyvin neutraalia,niinkuin pitääkin. Johtuisiko siitä että saman tiukan pääsykokeen ovat kaikki kuitenkin selvittäneet vai siitä kuuluisasta kollegiaalisuudesta, vaikea sanoa.
Jokatapauksessa jonkun etninen tausta / äidinkieli / uskonto / sukupuolinen suuntautuminen jne. ei yleensä herätä suuria tunteita, korkeintaan muutaman kohteliaan kysymyksen, jos sitäkään.

Toki isosta joukosta voi joku kaikkia ulkomaalaistaustaisia vieroksuva löytyä, mutta hyvin hissukseen ovat siinä tapauksessa olleet.
On vaikea kuvitella että joku heittäisi rasistisia kommentteja, kommentoijaa itseään vieroksuttaisiin taatusti enemmän kuin kommenttien kohdetta.

En ainakaan rasismin/huonon kohtelun pelossa jättäisi hakematta lääkikseen, jos muuten motivaatiota riittää.

Kiitos paljon asiallisista vastauksista. :) Kaipa sinne lääkikseen on ihan turvallista hakea, katsotaa mihin rahkeet riittää. Saman taustanen kaveri pääs nyt, voin sit myöhemmin kysyy häneltä, että mitä se vaatii. Kiva et ainaki Helsingissä on myös maahanmuuttajataustaisia ollu :)

Niin, eihän Suomi mikään jenkkilä ole vaikka välillä voisi uskoa muuta. En tosin ole Amerikoissa koskaan käyny, joten mitäpä minä siitä tiedän.. Mutta täällä kaduilla ihmiset monesti huutaa kaikkee rumaa... Tietenkin, lääkisläiset tuskin vastaavat tätä ihmisporukkaa, mut paneehan se miettimään. On vähän surullista, kun on puoliks suomalainen, Suomessa koko ikänsä asunu ja sitten saa tuntee ittensä hyljetyksi... Tietenkin, myönnän että omalla ajatuksella on tässä suuri rooli, eli periaatteessa voin kyl syyttää vaan omaa päätäni. :S On vaan harmi, ku jos sattuu olemaan niin huono itsetunto - niiku mulla ja ottaa kaiken sit itteensä :/.

Jotku tutut on vaa vähä pelotellu, et saattaa hoitoalalla olla rasistisempii ihmisii ku jos vertaa vaik johonki kemiaan tai fyssaan. Eivätkö lääkisläiset esim. pilkkaa jos käy rukoilemassa luentojen välillä? Jos sellasta vaihtoehtoo edes on, mut ainaki oon kuullu et Helsingissä kemian laitoksella on ainakin ollu mahdollisuus. Totta niinkuin ...? sanot, islamiin ei alkoholi kuulu. Jääkö sitten täysin ulkopuolelle jos ei kaiken maailman rienoissa kulje. Ite en ole koskaan missään opiskelun ulkopuolel käyny, missä olis juurikin alkoholia tarjolla, kun se vaikuttaa niin "epäilyttävältä". Enkä muutenkaan ole niin "menevää tyyppiä", en tiiä muista muslimeista mtn. Miehet varmaan menevät mukaan siinä missä muutkin, mutta naiset...

Ääh, kyllä opiskelukavereihin ilman viinaakin tutustuu.
Monet lääkisläiset eivät juo ollenkaan (no toiset sit niidenkin edestä) ja
silti osallistuvat erilaisiin opiskelijarientoihin. Lounaalla ja kahvilla kuitenkin kannattaa käydä yhdessä opiskelukavereiden kanssa.

Helsingin lääkiksessä on sitäpaitsi valtava määrä aktiivisia harrastuskerhoja,
joiden toiminnnassa on helppo olla mukana myös selvinpäin, on kuoroa, orkesteria, improvisaatiokerhoa, ratsastuskerhoa, lukupiiriä, vapaaehtoisia opiskelijavoimin järjestettyjä luentosarjoja ja keskustelupaneeleja... you name it, tekeminen ei lopu kesken.

Helsingin lääkiksessä ei taida olla erillistä hiljentymis/rukoustilaa olemassa. Toisaalta aina joku ryhmähuone/lukutila on jossainpäin vapaana, joten pienellä luovuudella/joustavuudella löydät varmaan sopivan paikan rukoilua varten ainakin preklinikassa ensimmäisinä kahtena vuotena kun pakollista ryhmäopetusta on vähän. Suhtautumiseen vaikuttaa varmasti eniten tapa, millä rukoushetkesi hoidat. Jos rukoilet tekemättä asiasta suurta numeroa ja muiden opiskelurytmiä häiritsemättä, et varmaan paljon joudu asiaa selittelemään.

Klinikassa kolmannesta vuodesta eteenpäin rukoushetken järjestäminen voi olla vähän haastavampaa, sillä pakollista opetusta on paljon ja se tapahtuu sairaalassa oikeissa potilaistilanteissa.
Ehkäpä islamilaisissa maissakin on omat sääntönsä sairaaloita ja poikkeustilanteita kuten potilastoimenpiteitä ja leikkauksia varten?
Voiko niitä sääntöjä soveltaa myös lääketieteen opiskelussa?

Voisin kuvitella käyväni jossain opiskelijarienoissa, jos se verkottuminen sitä vaatii, vaikka mieluumin kävisin jossain harrastustoiminnassa. Luulempa, että olen aika ennakkoluuloinen, kun kuvittelen että sieltä saa sitten tulla tippa linssissä ulos... Kai sitä aina pelkää pahinta.

Hmm... no jossei Helsingissä ole mitään hylättyä nurkkausta kellarissa, niin tuskin on muissakaan kaupungeissa? En tekis siitä rukoilusta suurta numeroa, mut tollanen erillinen paikka olis sikäli kiva, et muut ei nää (eli en häiritsis muita mun toiminnal). Voisinhan mennä muuten vaikka kirjastoon ja jos siel on jotain pieniä lukupöytiä, niin siinä vieressä hiljaa suorittaa sen, ei siihen mene kuin joku 5 min. Mut tällöin kaikki näkis ja ihmisil vois tulla vaik mitä sanomista, että "maassa maan tavalla" tai "painu takas sinne mistä tulit". Pitkällä aikavälillä siinä vois varmaan joutuu silmätikuksi ja syrjityks? Kaipa hätätapauksessa voi yhdistää useamman rukouksen ja rukoilla kerralla, mut en kyl haluis tehä niin. Mut sillon kolmannen vuoden jälkeen ku työskennellään sairaalassa, niin onhan sillonki varmaan jotain kahvi/lounastaukoja? Haittaisko ihmisiä siel, jos rukoilis pukukopis yms. nopeest? Kuin pitkät ja kuin usein taukoja on ekoina vuosina ja sit sen jälkeen?

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että pitäisi alastomia ihmisiä opiskeluvaiheessa nähdä (joskaan en kyllä mielellään näkisi vastakkaista sukupuolta, enkä oikeen tarkemmin tiedä islamin näkökulmaa tähän). Muutenkin, suuntautuisin varmaan naistensairauksiin tai mielenterveysasioihin myöhemmin, joten se ei ole ainakaan sitten ongelma. En tosin kauheen innokkaasti itteeni riisuis, jos ryhmään sattuu miespuolisia ihmisiä.. Tiedän kyllä, että vissiin sydäntä ainakin kuunnellaan jossain vaiheessa, ja siinähän pitää paita ottaa veks? Voiko tollasesta kieltäytyä ilman seurauksia? Tai pyytää erillisen ryhmän naisille, tuskin kaikki naiset muutenkaan rintsikoissaan miesporukas esiinny mielellään? Entä mitä muuta pitää riisua opintojen aikana? Saako itse valita parit, tai saako vaikuttaa ryhmäjakoon (silleen et jos haluu kaverin kans samaan)? Kauheesti kysymyksiä, kiitos että 18 4 toit asian esille. Toivottavasti joku osaa niihin vastaa. :) Mut denttaria musta ei kyl varmasti tule...

Myöhemmin ensin kuusivuotisen perustutkinnon suoritettuasi voit erikoistua esimerkiksi psykiatriksi, gynekologian erikoislääkäriksi tms. Erikoistumuskoulutuksen kesto on toiset kuusi vuotta.Muista kuitenkin että sekä perus- että erikoistumisjaksot sisältävät pakollisia harjoittelu/työjaksoja, joissa et potilaita pääse valitsemaan.

Noin 10 hlön pienryhmät ovat sekaryhmiä, ryhmäjakoon EI voi vaikuttaa ensimmäisinä vuosina."Kaverinkanssasamaan"-toiveita ei ryhmäjakoa tehdessä kuunnella. Pienryhmien ideana on että opiskelijat tutustuvat ryhmissään myös sellaisiin opiskelijoihin joita eivät muuten tunne ja oppivat toisaalta toimimaan ryhmässä myös vieraiden kanssa. Molemmista taidoista on työelämässä hyötyä.

Naispuoliset opiskelijat tutkivat naisia, ja miespuoliset miehiä. Tutkimusparinsa voi usein valita. Riisumista vaativissa opetustilanteissa naiset ja miehet pyritään aina sermilla tai näkösuojalla erottamaan. Joskus se ei vaan tilateknisistä syistä ihan täydellisesti onnistu, mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään. Pakollisesta pienryhmäopetuksesta ei voi kieltäytyä, ainakaan jos haluat saada kursseja hyväksytyksi ja edetä opinnoissasi..

Laitan nyt omankin kommenttini. En ole lääkäri, vaan hammaslääkäri ja sittemmin erikoistunut. Opiskeluaikoinani eksoottisin kurssikaverini taisi olla Pietarsaaresta ja lääkiksen pitkällä linjalla taisi olla neekerikin (laitoin sanan ihan kiusaksi :)).
Missään vaiheessa opiskeluja tai parinkymmenen vuoden työuraani en ole nähnyt mitään syrjintään viittaavaa (joskaan en tietenkään välttämättä sellaista olisi huomannut kantaväestöön kuuluvana). Kollegoina on ollut somalialaisia, venäläisiä, virolaisia, iranilaisia, irakilaisia eikä kukaan heistä ole kertonut minulle kokeneensa kettuilua.
Lääkikseen tullaan joskus suoraan lukiosta, ja silloin kouluajoilta periytyvä pöljyys joskus voi alkuun näyttätyä. Tiedekuntaan on kuitenkin melko tiukat pääsyvaatimukset ja rasismin kaltainen typeryys karsiutuu fiksumpien joukossa melko nopeasti. Rasismi ei ole ongelma opiskelijoiden kesken.
Potilailta yhtä sivistynyttä käytöstä ei voi aina odottaa. Joskus harvoin voi sillä puolella törmätä paskiaisiin niin kuin muutenkin elämässä. Silloin voi ajatella, että (paitsi psykiatrian puolella) olet hoitamassa kroppaa, et sielua. Se muu on teologian (ja psykiatrian) temmellyskenttää.

Lyhyesti sanottuna: parinkymmenen vuoden kokemuksella hammaslääketieteestä ja alan opiskelusta, opettamisesta ja käytännön harjoittamisesta, tämä keskustelu on ensimmäinen kerta kun olen törmännyt edes ajatukseen rotuun perustuvasta ajattelusta lääkiksessä.
Saatan tietysti olla naiivi.

Hei Umppu1, tutkintorakenteet ovat varmaan vuosien kuluessa eläneet, mutta mitä tarkoitat lääkiksen pitkällä linjalla?

Taas tätä.
Monta viestiä on ollut aloituksella: Pääsin lääkikseen, olen homo/uskovainen/ateisti/yksinhuoltaja yms. Miten siellä suhtaudutaan?
Kukaan ei sitten kuitenkaan jatka aloitusviestiään, että miten siellä sitten suhtauduttiin. Koska kukaan näistä ei oikeasti ole aloittanut lääkistä.
Ei lääkis ole joku outo planeetta, jossa suhtauduttaisiin jotenkin eri tavalla kuin muualla. Suhtaudutaan ihan tavallisesti, kuten muuallakin. Eri värisyys toki näkyy, mutta uskovaisuus ja yksinhuoltajuus ja sellaiset ovat asioita, jotka pitää toitottaa erikseen tiedotettaviksi.

Sori mutta ketään ei Helsingissä kiinnosta oletko joku mamu tai homoseksuaali tai ylipäätänsä ihonvärisi. Kaikennäköistä porukkaa näkee joka paikassa. Ihan toinen asia sit jos olet joku afrikan maasta paennut etsinsäkuulutettu sarjamurhaaja, jonka naama koristaa hesarin etusivulla.

Kyllä noiden ihmisten, jotka harrastavat rasismia tällaisten asioiden perusteella, pitäisi lähettää metsään itsekseen häpeämään itseään. Tai sitten voisi suoraan perustaa sinne oman valtion ettei tarvis asua muiden ihmisten keskellä, kun ei kerran kestä luonnon monimuotoisuutta.

Sori, mutta ei eletä enää 1900-lukua eikä asuta missään Pohjois-Koreassa.

Hae sinne minne kiinnostaa.

Ihanaa kuulla, ettei ainakaan Helsingin lääkisessä olla yleisesti rasistisia opiskelijatoverin taustasta/ulkomaalaisuudesta. Tästä saa voimia jatkaa haku-urakkaa/pänttäystä, vaikka monet muut ihmiset törkeitä kommentteja laukovatkin. Kiitos teille. :)

Alottajan tilanne on vasta se, että hän ajattelee hakevansa. Siitä sisäänpääsyyn on tosi pitkä matka, ja opiskelemaan pääsy voi olla jopa mahdotonta, monelle on. Joten kysymykset ja vastaukset ovat täysin hypoteettisia.

Mamuja ei pitäisi päästä lainkaan lääkikseen, jos ovat itsestään noin epävarmoja.

Oletko valmis tutkimaan sitten klinikassa miesten sukuelimiä jne.? Prekilinikan aikana voi tosiaan valita parinsa sydämen auskultointiin, mutta klinikassa on vaikeampaa sitten valita potilaat. Harjottelua tehdessä oikeastaan mahdotonta.

Ulkomaiset lääkärit ovat Suomessa tällä hetkellä täysin arkipäivää, joten potilaiden suhtautuminen ei pitäisi olla ongelma. Olen lääkisopiskelijana kulkenut monen ulkolaisen lääkärin mukana, ja ikinä ei mitään valituksia ole tullut :)

Tuntuu, että itsetuntosi on todella hauraalla pohjalla :( Olisiko jonkunlainen ammattilaisen keskusteluapu sinulle hyväksi?

Mitä lääkiswannabe tuumaat itse jos kurssikaverinasi olisi vaikkapa Homo? syrjisitkö, huutelisitko rasistisia kommentteja?