Ihmiset tulevat olemaan vihaisia kun totuus tulee julki.

niin ylhäällä kuin alhaallakin

Joku sanoi joskus, että you can't handle the truth - et voi kestää totuutta. Näin on. Liian suuri on totuus vielä koettavaksi, mutta sanottavaksi siitä jo on.

Sanottava totuus ei ole kuitenkaan todellinen totuus, vaan pelkkä heijastus. Ihmiskunnan tulee siirtyä pois käsitteellisen ja puhutun kielen piiristä suoran ymmärtämisen piiriin. Silloin totuus voidaan ilmoittaa. Ymmärrys avaa totuudet.

Voi vitun jeesustelija.. '' Sielu kuolematon ''

"Ihmiset tulevat olemaan vihaisia kun totuus tulee julki."

Enpä usko väitettäsi! Sen sijaan uskon. että tiedon ja ymmärryksen myötä ihmisille kasvaa kiitollisuus ja myötätunto kaikkea kokemaansa kohtaan sekä 'äidillinen' eli kaiken anteeksiantava rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan.

Totuuden ymmartäminen vapauttaa, siitä kaikesta vuosituhansien saatossa kertyneestä, joka hallitsee elämäämme.
Tuo vapaus tuo tllessaaan kaiken kärsimyksen,tuskan ja ahdistuksen päättymisen ja myötätunnon ja rakkauden kaikkea olevaista kohtaan.

Ajaton rakkaus on kohdistumaton pyyteetön tunnevoimaa.

Rakkaus on kuin kedon kukkanen joka kauneudellaan antaa rakkaudensa kaikille jotka sen ohi kulkevat , eikä sillä ole mitään muuta antaa.

uskovaiset tulevat olemaan vihaisia kun taivaassa onkin ateisti jumala ja jeesus

Ei kuoleman jälkeistä taivasta ja h-vettiä ei ole, siilä taivas on täällä maanpäällä, joka me on toimillamme saavutettava ,jotta kärsimys ja tuska päättyisivät.
Eikä se ole uskon asia vaan valheellisuudemme ymmärtämistä, jolloin totuus tulee luoksemme ja elämme taivaselämää

Ovat vihaisia kenelle, ja mistä syystä?

Puhua vaikka vain sana päivässä, mutt puhu totta,, se on hyvä periaate, miksi siis olisi vihainen jos saa tietää asioista totuuden?
Totuus vapauttaa , mutta tietysti totuus myös ahdistaakin, mutta vihainen on lähinnä valehteljoille(ei siis tietämättömille), jotka toimivat siten vaikka tietävät etteivät ole rehellisiä itselleen eikä siten muille.

Uskovaiset ainakin voivat olla vihaisia niille, jotka ovat vuosikymmeniä valehdelleet hänelle oman uskon oikeellisuudesta. Ja siitä ajanhukasta joka on kulunut kuunnellessa saarnoja, jotka ovat pelkkää roskaa alusta loppuun.

Mutta enpä usko, että kuoleman jälkeen kiinnostaa juuri tuollaista miettiä, kuten mutamat edellä kirjoittivat. Veikkaisin, että päällimmäisinä tunteina ovat ilo, kaiken hyväksyminen, anteeksiantaminen.

F.Nietzsche on oikeassa.Tämäkin hetki on eletty jo aikaisemmin!