Useimmat väittää, että viiltelystä johtuvat arvet ovat rumia. Minun minun mielestäni ne eivät ole. Useimmat puhuvat viiltelystä pahana tapana. Useimmat kysyvät, miksi sitä tehdään. Useimmat eivät edes tajua viiltelijöitä. Jotkut saattavat jopa syrjiä.
Viiltely on periaatteessa sama asia kuin tupakan polttaminen, anoreksia, huumeiden käyttö, alkoholin käyttö, jne. Sillä kaikki noi (olen kuullut) vapauttavat jotain mielihyvähormoonia.
Jotkut hakevat huomiota, jotkut tekemistä, useimmat hakevat apua.
Jotkut raivoavat/suuttuvat lapsillensa siitä, jos hän on viillellyt. Ja mikä idea siinä on? Lapsi/nuori tarvitsee yleensä apua, eikä huutoja.
Mutta, oletteko miettineet, että viiltely on parempi asia kuin itsemurha? Vaikka viiltelystä (riippuu haavoista) jää usein arvet, niin itsemurha taas johtaa muilla masennukseen, viiltelyyn, anoreksiaan tai itsemurhaan tai johonkin samanlaiseen(kuten loputtomaan suruun, tai vaikkapa alkoholismiin).
Fyysisen kivun kestää paremmin kuin henkisen.
(älkää kysykö, halusin laittaa pohdintani asiasta)
Tiedän mistä puhun, olen itsekkin viillellyt(en enää(oli todettu keskivaikea masennus).
Mutta, vaikka hyväksyn viiltelyn&viiltelyarvet, niin en silti suosittele sitä. Kuten sanoin, useimmilla jää arvet ja se vaikeuttaa työpaikkan hakemista(en itse todellakaan ymmärrä, että miksi).
Tänne voitte kommentoida/laittaa teidän pohdintoja viiltelystä, jos kiinnostaa
Viiltely on periaatteessa sama asia kuin tupakan polttaminen, anoreksia, huumeiden käyttö, alkoholin käyttö, jne. Sillä kaikki noi (olen kuullut) vapauttavat jotain mielihyvähormoonia.
Jotkut hakevat huomiota, jotkut tekemistä, useimmat hakevat apua.
Jotkut raivoavat/suuttuvat lapsillensa siitä, jos hän on viillellyt. Ja mikä idea siinä on? Lapsi/nuori tarvitsee yleensä apua, eikä huutoja.
Mutta, oletteko miettineet, että viiltely on parempi asia kuin itsemurha? Vaikka viiltelystä (riippuu haavoista) jää usein arvet, niin itsemurha taas johtaa muilla masennukseen, viiltelyyn, anoreksiaan tai itsemurhaan tai johonkin samanlaiseen(kuten loputtomaan suruun, tai vaikkapa alkoholismiin).
Fyysisen kivun kestää paremmin kuin henkisen.
(älkää kysykö, halusin laittaa pohdintani asiasta)
Tiedän mistä puhun, olen itsekkin viillellyt(en enää(oli todettu keskivaikea masennus).
Mutta, vaikka hyväksyn viiltelyn&viiltelyarvet, niin en silti suosittele sitä. Kuten sanoin, useimmilla jää arvet ja se vaikeuttaa työpaikkan hakemista(en itse todellakaan ymmärrä, että miksi).
Tänne voitte kommentoida/laittaa teidän pohdintoja viiltelystä, jos kiinnostaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainakin tuo on itsellesi hyvä asia, että hyväksyt menneisyytesi ja elämäsi arvet. Tuleehan niitä kaikenlaisia kolhuja ja ryppyjä vuosien varrella. Itselläni on mahassa kaksi leikkausarpea; nivustyrä viirrut. Eivät ole kauneuspilkkuja, mutta en ole niitä koskaan hävennyt ja piilotellut.
Aina on ihmisiä, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Jos henkilö on työpaikkahaastattelussa, niin kyllä joku työnanantaja voi komapastua juuri tuohon seikkaan: jos on pakko valita kahdesta tasavertaisesta, niin ottaa töihin arvettoman. Ei vain miellä, että työnhakija on nyt terve.
Jos olisit itse työnantaja, ottaisitko työhön hakijan, jonka ulkoinen olemus kertoo psyykkisestä epätasapainosta, ja joka voi herättää muissa kammoa?
Edelleen kolmekymppisenä taistelen viiltelyongelmani kanssa. Ja pärjään hyvin pitkillä housuilla ja t-paidalla, jälkiä ei kannata tehdä näkyville alueille. Nuoruusvuosilta on muistona muutama isohko arpi käsivarsissa, mutta ne eivät vielä yksistään kieli kellekään mikä olen.
Mutta kyllä, viiltely rajoittaa elämää. Vaatevalinnat rajoittuvat aika suppeiksi, uimarannalle, saunaan, kylpylöihin tms. ei ole mitään asiaa, ellei sitten viittaa kintaalla sille mitä muut ihmiset ajattelevat. Ja esim. työpaikoilla missä joutuu pukeutumaan työasuun, vaatteiden vaihto täytyy hoitaa mahdollisimman yksityisesti, mikä saattaa olla haastavaa.
Olen seurustellut vuosia ja joudun peittelemään itseäni mahdollisimman paljon myös poikaystävältäni. Päästelen emävalheita jos meinaan jäädä kiinni, en mene suihkuun tai saunaan yhtäaikaa, tai ylipäätään riisuudu jos on vaara että toinen näkee. Sitäpaitsi ihmiset eivät edes halua nähdä sitä mitä eivät halua uskoa!
Minulla on paha olla, vihaan itseäni ja tekemiäni virheitä ja olen masentunut. Viillän, koska ansaitsen sen ja se helpottaa oloa edes hetkeksi. Terävä terä, kipu ja veri saavat minut pysymään jotenkin järjissäni, enkä haudo itsemurhaa ratkaisuna. Mitään järkeä tästä on turha etsiä, mutta joskus sitä vain tekee järjettömiäkin tekoja järjettömissä tilanteissa.
En missään nimessä suosittele tätä tapaa kenellekään, arvet ovat rumia, niitä joutuu peittelemään ja häpeilemään, viiltelyyn jää tavallaan myös koukkuun. Sitä ei välttämättä niin vain lopetetakaan. Ette te halua tätä oikeasti!
Itse en välitä arvistani muutakuin sen verran, että pidän hupparia koulussa. Muuten arvet eivät rajoita elämääni.
asenteita on monenla: puhut totta
reality check: Hyvä kysymys, mutta ottaisin. Ottaisin sen takia kyseisen henkilön töihin, sillä työpaikka voisi (jos hän viiltelisi) parantaa hänen tapansa. Tosin olen sen verran nuori, niin en osaa vastata kunnolla.
Once you cut: itse taistelin vielä tämän vuoden helmikuussa, mutta en olisi uskonut, että kolmekymppisetkin joutuvat taistelemaan :o
Itse olen viiltänyt vasenta käsivarttani(noin 20arpea).
Kuten sanoin, minä viittaan kintaalla asialle.
Itsekkin olen seurustellut jo, ja poikaystävä jätti minut, kun sai tietää, että viiltelin.
Uskon, että joku päivä et enään viiltele(ainaskin toivon), sillä itselläni oli sama mielipide.
Olen samaa mieltä viimeisestä kappaleesta, vaikken enää viiltelekkään. Tosin itse en häpeile ja peittele. Mutta useimmat häpeävät, joten en suosittele teille viiltelyä missään nimessäkään(enkä muutenkaan)
Työnantaja ei ole psykiatrinen hyvä haltija eikä palkkaa ketään parantaakseen hänet, vaan saadakseen häneltä optimaalisen työpanoksen palkkaa vastaan. Lisäksi palkattu henkilö maksaa työnantajalle sosiaaliturvamaksujen ym. muodossa pitkän pennin palkan lisäksi. Sinä siis maksaisit tuhansia euroja kuussa siitä, että saat parantaa jonkun tavat?
Kiitos peukutuksesta.
Peukku se on alaspäinkin oleva peukku.
Viileltyssä on monta eri tasoa. Pientä keski ja suurta . Ja se on verrattavissa muissa muihin huumavuun kun ihmis mieli tottuu siihe. Se haluaa enemmän ja enemmän. Hyvän mieli ei tunnu enää samalta ku ennen silloin ku ennen ekalla viilolla...