Mitä vaadittaisiin siihen, että pystyisit unohtamaan ikävöimäsi ihmisen ja jatkamaan elämääsi?
Omalla kohdalla auttaisi jos en enää ikinä joutuisi tai ainakaan pitkään aikaan joutuisi olemaan hänen kanssaan tekemisissä TAI tapaisin ja rakastuisin johonkin toiseen naiseen. Ensimmäinen vaan ei olosuhteista johtuen käytännössä mahdollista ja jälkimmäinen lähinnä äärimmäisen epätodennäköistä. Pientä lohtua sentään tuo se, että tilanteet tulevat parin vuoden päästä muuttumaan, mutta aika nihkeetähän se on jos siihen asti pitää löysässä hirressä roikkua...
Omalla kohdalla auttaisi jos en enää ikinä joutuisi tai ainakaan pitkään aikaan joutuisi olemaan hänen kanssaan tekemisissä TAI tapaisin ja rakastuisin johonkin toiseen naiseen. Ensimmäinen vaan ei olosuhteista johtuen käytännössä mahdollista ja jälkimmäinen lähinnä äärimmäisen epätodennäköistä. Pientä lohtua sentään tuo se, että tilanteet tulevat parin vuoden päästä muuttumaan, mutta aika nihkeetähän se on jos siihen asti pitää löysässä hirressä roikkua...
Vastaukset 25
Vanhimmat
se on siinä.
No et mene samaan paikkaan sen jättäjän kanssa, vai onko pakko.
Mikä kahden vuoden aikakriteeri sulla on mielessä?
Jos ruokit jatkuvasti ajatuksiasi ajattelemalla sitä ihmistä, niin ei kaksi vuotta riitä, se vaan on jatkumoa sille kaipaukselle.
et mene ...mutta voidaan olla vaikka samassa työpaikassa, tms, ei auta äkkipäätä jakaa neuvojaan jos ei yhtään osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.
typeryksiä tippuu?
hohhoijakka >>> pelsepuupit liikkeellä.
No tuo on jo pahempi paikka.
Mistä hel'vetistä minä voin tietää kenenkään työpaikkaa, tai muutakaan elämäntilannetta, esim. asumista naapurissa tai yhteisiä tuttavia, joten turhaa napsutat!
Mutta jos kuitenkin tulee näkemään toista asuinpaikan, ystävien, töiden tms. takia? Ei kai kukaan nyt koko elämäänsä ala yhtäkkiä muuttamaan ja monille se voi olla aika vaikeaakin. Vai olisitko itse valmis jättämään kaiken elämästäsi vain jotta pääsisit yli jostain? Ja siltikään niin ei välttämättä tapahtuisi. Saattaisit silti olla kiinni hänessä kuin täi tervassa. Sellaista se rakkaus on. Ei siitä niin vain pääse.
jos se joskus sullekkin selviäis.
Mutta onneksi tuo sinun typeryytesi ei ole tarttuvaa.
yksi niistä pelsepuupeista. Eikö mene luettu teksti perille?
Lue aloitus uudestaan ja räksytä sen jälkeen!
no sillon ei auta mennä aukoon päätään !!
nii-in, sehän tässä just oli pointtinä, että sä et voikaan tietää - mutta silti heti vastaat ihan tuntemattomalle ihmiselle tyyliin "hoh-hoijaa ootpas sää vähän tyhmä kun vaan ruokit noita omia ongelmiasi". että kukahan täällä napsuttaa...
suhun kolahti lujaa ).. älä välitä kaikki joskus tyhmistelee ).
kaikille muillehan se meni paitsi sinulle.
Mut toihan on Akun repliikki ja sä oot Minni 8 ]
huonon käyttäytymisen puolelle. Tarpeeksi kauan jatkuessaan ei ole edes vaikeaa unohtaa.
Noin minäkin sen näkisin. Pahat loukkaukset ovat oiva tapa saada kaikki myönteiset rakastumisen tunteet loppumaan.
Kokemuksesta: taidan olla nyt päässyt yli, koska en ole nähnyt häntä muutamaan kuukauteen ja hän varmaan seurustelee- näin heidät yhdessä. Sattui tosi paljon, mutta auttoi ylipääsemisessä, muuten olisin saattanut elätellä toiveita. En myöskään enää halua nähdä häntä ennenkuin pystyn suhtautumaan ihan neutraalisti.
Eli: jos ei näe eikä ole yhteyksissä niin pakosti pääsee yli. Mitä uuteen rakastumiseen tulee niin ei kiitos, ei sovi minulle.
ne pahimmat ainakin. Jäljelle jää kaipuu ja sellainen ikiliekki lepattamaan sinne sydämen nurkkaan. Kun on ottanut sydämeensä asti, eihän se sieltä mihinkään lähde, ei kaipaus eikä huoli.
Hieno on silti huomata, vaikka romanttisia tunteita ei ole, niin silti huoli toisesta ja hänen hyvinvointinsa on molemmille tärkeää. Minusta on hienoa, jos suhde pysyy ystävyytenä, toisistansa välittämisenä ja haluna olla toisen tukena, jos hän sitä pyytää ja hauaa.
Monista existä tulee hyviä ystäviä, koska yhteistä taivalta on takana paljon, tunnetaan toinen hyvin ja siihen toiseen on kuitenkin syntynyt tietynlainen pysyvä side, jota ei halua eikä voikaan katkaista. Olen hyvillä mielin aina siitä, jos aikuiset eronneet voivat säilyttää ystävyyden ja tukea toinen toistaan ja uskoutua toisilleen kaikissa asioissa. Tälläinen "rakkaus" joka ei ole romanttista rakkautta on myös todella kallisarvoinen aarre, jolle haluaa antaa arvoa..
me pääsimme 3kk,
Miten ihmiset jotka pyörivät tällä palstalla voivat sanoa että ovat päässeet jostakusta yli?
totaaliero.
e i
Kunhan täällä tuntoja purkaa..Välillä tuntuu, että on päässyt yli ja sitten taas ei.
Nyt pari päivää on tuntunut siltä, että on päässyt yli siinä mielessä, että enemmän on negatiivisia tunteita ja ajatuksia. Esim. jos olisimme yhdessä niin loukkauksia tulisi puolin ja toisin- hän on liian pinnallinen ja minä annan joskus liian pahasti takaisin, sanallisesti.
Hänen pinnalliset ja toisten ulkonäköä arvostelevat kommenttinsa ja myös se, kuinka tylysti hän katsoi minua kun, noh, en ollut parhaimmillani, kylmettävät mukavasti. Sellainen ihminen ei vain mitenkään voi olla tyyppiäni.
Yli voi päästä joskus..ehkä.. unohtaa en voi koskaan ihmistä joka kuulunut viiden parhaimman asian joukkoon elämässäni...