Olen 19-vuotias ja aloitin juuri siviilipalveluksen eräässä koulussa. Valitsin sivarin koska tuntui siltä että pää ei kestäisi armeijaa koska sosiaaliset tilanteet ahdistavat kauheasti ja pelkäsin joutuvani siellä kiusatuksi. Oletin että siviilipalvelus olisi helpompi vaihtoehto vaikka se kestääkin vuoden koska voisin silti asua kotona.
Nyt parin työpäivän jälkeen kuitenkin tuntuu että en jaksa tätä enää pitkään, juuri sosiaalisen ahdistuksen takia. Tekisin mielelläni töitä jos se olisi tyyliin "istu kopissa 8 tuntia per päivä ja kirjoita asiakirjoja", eikä siis sellaista mitä koulussa tehdään (enimmäkseen opettajien avustamista). En edes tiedä miten onnistuin saamaan tämän paikan kun haastattelunkin aikana kuumotti niin paljon.
Lisäksi minulla on päivittäin itsemurha-ajatuksia ja tunnen olevani pahasti masentunut, tätä on kestänyt jo yli 3 vuotta. En ole koskaan puhunut ongelmistani lääkärille enkä kyllä muillekaan. Sivareiden koulutusjakson aikana oli lääkärintarkistus jossa valehtelin että kaikki on ihan hyvin, en tiedä miksi oikein tein niin. Olisin ehkä saanut vapautuksen jos olisin uskaltanut avata suuni. Koulutusjakso oli muuten ihan mukava eikä edes pelottanut niin hirveästi puhua palvelustovereille. Samassa huoneessa asuvia ei hirveästi haitannut että olen vähän hiljainen. Nyt toivon että olisin lopetanut työpaikan etsimisen ja jäänyt sinne koulutuskeskukseen töihin muiden työpaikattomien kanssa.
Onko mahdollista saada lääkäriltä vapautus vaikka työpalvelukin on jo alkanut? Ja miten edes pääsisin lääkärin puheille, pitääkö uskaltautua soittamaan johonkin?
Ahdistukseni on senverran paha että pelkkä kotoa lähteminen on tuskallista. Käyn ulkona vain aikoina jolloin siellä ei ole paljon ihmisiä. Kavereita minulla on viimeksi ollut ehkä yläasteella.
Nyt parin työpäivän jälkeen kuitenkin tuntuu että en jaksa tätä enää pitkään, juuri sosiaalisen ahdistuksen takia. Tekisin mielelläni töitä jos se olisi tyyliin "istu kopissa 8 tuntia per päivä ja kirjoita asiakirjoja", eikä siis sellaista mitä koulussa tehdään (enimmäkseen opettajien avustamista). En edes tiedä miten onnistuin saamaan tämän paikan kun haastattelunkin aikana kuumotti niin paljon.
Lisäksi minulla on päivittäin itsemurha-ajatuksia ja tunnen olevani pahasti masentunut, tätä on kestänyt jo yli 3 vuotta. En ole koskaan puhunut ongelmistani lääkärille enkä kyllä muillekaan. Sivareiden koulutusjakson aikana oli lääkärintarkistus jossa valehtelin että kaikki on ihan hyvin, en tiedä miksi oikein tein niin. Olisin ehkä saanut vapautuksen jos olisin uskaltanut avata suuni. Koulutusjakso oli muuten ihan mukava eikä edes pelottanut niin hirveästi puhua palvelustovereille. Samassa huoneessa asuvia ei hirveästi haitannut että olen vähän hiljainen. Nyt toivon että olisin lopetanut työpaikan etsimisen ja jäänyt sinne koulutuskeskukseen töihin muiden työpaikattomien kanssa.
Onko mahdollista saada lääkäriltä vapautus vaikka työpalvelukin on jo alkanut? Ja miten edes pääsisin lääkärin puheille, pitääkö uskaltautua soittamaan johonkin?
Ahdistukseni on senverran paha että pelkkä kotoa lähteminen on tuskallista. Käyn ulkona vain aikoina jolloin siellä ei ole paljon ihmisiä. Kavereita minulla on viimeksi ollut ehkä yläasteella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No keneen sun kuuluu olla yhteydessä jos jossain mättää? Soitto sille ihmiselle tai ota yhteyttä sinne koulutuskeskukseen ja kysy sieltä, mitä pitää tehdä kun ei tuo ole sulle se oikea paikka. Sun pitäs vaan uskaltaa sanoa, että et pysty menemään sinne, lupaa kysymättä sä et sieltä voi pois jäädä, senhän sä tiedätkin.
Entä onko sulle kerrottu, missä sun terveydenhuolto sivariaikana järjestetään? Sun kyllä pitäs pystyä soittamaan sen verran, että saisit ajan joko terveyskeskukseen tai sitte johonkin, jolle sun terveydenhuolto kuuluu.
Terveyskeskuksissa on sitte sairaanhoitajan vastaanottojakin, niihin pääsee yleensä heti seuraavana päivänä yhteydenotosta, että sieltäkin asian selvittelyn voi aloittaa. Ja jos olet ihan loppu, niin päivystykseen pääsee, jos sanot jotta nyt lähtee henki. Onko sulla tuosta terveydenhuollosta mitään tietoa?
AP tässä, terveydenhuollosta sanottiin että on tietyssä paikassa työterveyslääkäri jolta voi hakea saikkua jos sairastuu. En tiedä voiko sinne mennä jos onkin vähän "pää kipeä".
Soita sinne työterveyteen heti huomenna, ja kerro, että on ahdistusta. Toinen vaihtoehto on, että menet uhallakin kohti sosiaalisia tilanteita, yleensä ne siten helpottavat
No ilman tukea noita mörköjä on hankalaa uhmata, jos ahdistuksen kierre on tehnyt ihmisestä sisäänpäinkääntyneen ja pelokkaan. Joten hyvänen aika tietysti kaikki sairaudet on samanarvoisia, fyysiset ja psyykkiset. Tarkoitin siis lääketieteelliseltä kannalta, että molempien hoito kuuluu lääkärin hommiin. Ei mitään väliä sattuuko päähän ulko- vai sisäpuolelta.
Ja hyvä että aloittaja selvitti tuon terveydenhuollon tilanteen, kun armeija kyllä huolehtii omistaan ja kaikille osoitetaan se yks tietty paikka, jonne mennään sairaustapauksissa. Joten aloittaja nyt vaan sen verran kokoaa itsensä, että varaa itselleen ajan lääkärille. Alkuhan on jo todella lupaava, aloittaja soitti jonnekin, vaikka aluksi pelkäsi, uskaltaako soittaa yhtikäs mihinkään. Jesh, yks este ylitetty, uus soitto vaan heti kun kerkeet. Ja nimimerkki vaihtoon heti, armeijan leivissä oleva ei ole mikään petturi.
Sun olis kannattanut vain mennä sinne armeijaan, minäkin kävin armeijan ahdistuksesta ja masennuksesta huolimatta. Ei se helppoa ollut missään vaiheessa mutta jaksoin olla siellä juuri sen puoli vuotta. Olihan se henkisesti raskasta aikaa mutta selvisin siitä. Vasta armeijan jälkeen aloin hakea apua ongelmiini.