Kun on lomalla töistä, huomaa miten tyhjää elämä on. Ainoa elämä on tyopaikalla. Säälittävää, voisi joku nyt ajatella. Sitähän se taitaa olla. 26 vuotta eletty ja olen jo nyt jotenkin niin väsynyt jo kaikkeen. Liian arka elämään. Tai olin. Tein kai suuren virheen kun vetäydyin sosiaalisesta elämästä, ujo kun olin. Sairastuin sos. fobiaan. Käytin lääkkeitä mutta lopetin ne, koska niistä ei ollut enää apua. Ainoa mikä auttaa, on liikunta ja poistuminen ihmisten ilmoille. Mistä niitä sitten löytää? Hiljainen mies kun olen. Tuntuu että NYT on pakko alkaa muuttumaan tai elämä menee tosiaan ohi :(
Elämäni valuu hukkaan
akku tyhjenee
155108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsellä on sama juttu, että työ on ainut "elämä", mutta jos olisi mahdollista saada rahaa muuten niin en tekisi päivääkään töitä.
On tuplasti masentavaa kun ei viihdy töissä eikä vapaa-ajalla. Joka kerta töissä aika matelee ja haluaisi pois, mutta kun pääsee pois niin huomaa, ettei ole mitään tekemistä ja heti kohta on taas aamu ja pitää lähteä töihin.
Itse olen monesti ajatellut lomalla kun on tylsää, että ainakaan en ole töissä, se auttaa aina.
Tämä. Kuin omalta näppäimistöltäni. :( Tosi tylsältä ja masentavalta tuntuu elämä kaiken kaikkiaan, nauttisinpa edes niistä töistä.
Oletteko käyneet lääkärillä selvittämässä, onko kyse kliinisestä masennuksesta? Ensimmäiseksi kannattaa sulkea se pois. Jos kyse ei ole sairaudesta niin silloin se elämänilo ja innostuminen uusista asioista pitää löytää itsestään. Sillä se ei löydy, että toistaa vanhoja kuvioita ja murehtii elämätöntä elämää.
elämäni on jo ohi vaikka olen vasta 35v. odotan enään että kuolen pois muiden tieltä. sain monoa töistä koska olin kuulemma liian hiljainen mut sain laittomasta irtisanomisesta 25000 euroo mut eipä sekään lohduttanut.
Herranjee. Mistä työpaikasta voidaan liian hiljaisuuden vuoksi antaa kenkää? Ymmärtäisin jos olisit radiojuontaja...
Sulla on elämä edessäsi, olen saman ikäinen kuin sinä ja noilla 25.000e:lla vaikka matkustelisin. Lähde valmismatkoille. Seikkaile eri puolilla. Käytä ne itsesi virkistämiseen. Ehkä tapaat reissussa jonkun kivan ihmisen...
Samaa ajattelin minäkin. Jos tuollaisen summan saisin "ylimääräistä" niin lähtisin vihdoinkin joko maailmanympärimatkalle tai pidemmäksi aikaa jonnekin mielenkiintoiseen paikkaan, esim. Australiaan.
Haahuiluahan tämä aikalailla on. Tuntuu, että ympärillä vilisee ja itse on siinä keskellä, kuin myrskyn silmässä, jossa on rauhallista. Vähän liiankin rauhallista, tosin. Sitä rauhaa onkin jo jatkunut vuosikymmenissä mitattavan ajan verran. Kakarana oli vaikeaa, kun oli niin paljon energiaa ja haluja tehdä kaikennäköistä, mutta ei mahdollisuuksia tehdä mitään, kun oli yksin. Sitä vain pakotti itsensä istumaan alas ja tuijottamaan töllöä. Monesti koko kroppaa kihelmöi siinä vaiheessa, kun oli niin paljon virtaa, jota olisi pitänyt päästä käyttämään, mutta piti vain yrittää tukahduttaa kaikki. Nykyään on vaikeaa, kun ei enää jaksa tehdä mitään. Ei ole sitä virtaa enää, mutta silti olisi vielä haluja tallella, ja samalla tiedostaa sen, kuinka elämä on valunut jo viemäriin ja kohta rupeaa se ikäkin painamaan. Todellakin toivon, ettei tarvitsisi enää avata silmiä, kun ne nukkumaan mennessä kiinni laittaa. Olisi paljon helpompaa.
Tältä se elämä on tuntunut jo pitkään, vaikka tuo nyt ei taida mikään negatiivissävytteinen video ollakaan.
http://www.youtube.com/watch?v=K1bJYPqGdN8
Niinhän se on. Hyvä kun tajusit asian 26 vuotiaana etkä vasta 10 vuotta myöhemmin kuten minä.
sama täällä!!en varsinaisesti ole yksinäinen,vaan se toinen osapuoli puuttuu!!!kurjaa olla illat aina yksin!olis ottajii netissä,mutta ei kiinnosta!pitäis vaan alkaa käymään kait baareissa,vaikka en juo alkoholia!!!!!
Taas on viikonloppu ohi ja pitäisi jaksaa viisi työpäivää vaikka olo ei tunnu yhtään virkistyneeltä. Työ aiheuttaa jatkuvasti vapaa-ajalle paineita tehdä jotain mielekästä kun tietää, että sitä vapaa-aikaa on vain vähän minkä turvin on jaksettava.
Tällä hetkellä sitä toivoo sairastuvansa, jotta voisi levätä edes ne kolme arkipäivää.
Olkaa nyt jumalauta onnellisia että teillä on töitä, ompahan tuloja joilla tehdäkin joku muutos elämäänsä. Häpeäisitte!!
Mulla taas on ikää 30 v ja työkyv. eläke, joten ei liikaa rahaa, mut depis on pysynyt aisoissa ja vaikka liikun ja olen "sosiaalinen," en saa elämästä kiinni. Ei naista, lapsia, työtä, rahaa... Itteensä pitäis yrittää tsempata, mut miten?
Olennaista on tajuta, että maailmassa on miljardeja ihmisiä, joten oma ´tilanne´ ei voi olla täysin poikkeuksellinen. Sen sijaan, itsellä ehkä vääristynyt käsitys toisten todellisuudesta, että se olisi parempi kuin oma. Ehkä se onkin joiltakin osin, mutta oma elämä on kuitenkin oma. Ei kannata velloa tietyssä ajatusrattaassa, se vain vahvistaa ko ajattelua. Yleensä toiminta vie pois liiasta ajattelusta. Kielteiset ajatukset tuovat kielteisiä tunnetiloja. TOIMINTAA! Ala siivoamaan kotia. Clean your room! Kuten Jorgen Petterson ohjeistaa uudessa kirjassaan 12 sääntöä.
Ymmärrän vallan hyvin kirjoittajien fiilikset. Kokemuksesta voinsanoa, että onnellisuus omassa elämässä alkaa siitä, että alat toimimaan. Esim juuri siivoa kotisi. Katso miltä tuntuu sen jälkeen.
Parisuhde ei takaa onnellisuutta. Menkää lukemaan suomi24 avioero-palstaa, niin viimeistään siinä vaiheessa tajuatte. Ihmisen tärkein suhde on suhde itseensä- Ala viihtymään itsesi kanssa. Mene kävelylle, siivoa kotisi, lue kiva kirja, osta parsakaalia ja keitä itsellesi terveellistä ruokaa.
Hyvin sanottu, mutta ei vapaa-ajan pidä koostua vain asunnon puunaamisesta,
ruoanlaitosta, tv:n katsomisesta ja tietokoneen kanssa pelaamisesta.
ja tottahan se on tänäkin päivänä, että parisuhde on yliarvostettu sosiaalinen
muoto ihmisten elämässä, mutta sitten joutuu olemaan hyvässä lykyssä 24/7
tekemisissä sen toisen puoliskon kanssa ja olemaan neuvotteluvalmiudessa aina
tilanteen tullen sen toisen puoliskon kanssa. Siinä voi herkästi tulla sapelien kalis-
telua kun kaksi erillistä aatemaailmaa kohtaa toisensa, varsinkin konservatiivi vs.
liberaali -tilanne. Miesten olisi hyvä oppia, ettei naiset ole kuitenkaan heidän vihollisiaan
ja sama toisin päin naiset miehiä kohtaan (vaan tuntuu että naisilla on pahempi
asenneongelma suhteessa miehiin), ja mikä olisi tervetullutta, sukupuoleton ajattelutapa, mies-naisnäkökulma on pahasti kaavoihin kangistunutta ajattelutapaa ja useimmiten pilaa
tunnelman, kun ei osata keskustella keskenään fiksusti vaan sätitään toinen toisiamme
ja mitä eriskummallisilla sana-assosiaatioillla syyttelemme toisiamme.
Terveellinen ruokavalio on erittäin hyvä juttu, vaan kun näköjään liikalihavat
18-65 vuotiaat miehet ja naiset eivät näköjään tätä seikkaa ota vakavissaan,
lihottavat itseään minkä kerkeävät, plussapisteitä Paula Koivuniemelle, Lenita
Airistolle ja Aira Samulinille että ovat pysyneeet hyvässä kuosissa. Paulakin
harrastaa sauvakävelyä vapaa-ajalla ja hiihtoa talvisin, jos lunta sattuu olemaan
Etelä-Suomessa, Aira harrastaa taas tanssia ja Lenita on ollut työnsä puolesta
paljon liikkuvainen kun on bisnesnainen.
Myös Eviralla (Elintarvikevirasto) on peiliin katsomisen paikka mitä ruoka-
kaupoissa myydään meitä kuluttajia varten ja tarvitsemmeko oikeasti sitä
määrää ruokaa mitä on tarjolla ruokakaupoissa, kaikkia niitä eksoottisia
mausteseoksia ja dippikastikkeita. Tiedän moni on vihittäytynyt tulisen
ja mausteisen ruoan ystäviksi nykypäivänä, mutta entä ne kalorimäärät
jotka tulee aterioiden sivutuotteena ja lihottaa itse ruokailijaa ja itse
ruokailija vähät välittää näistä kalorimääristä, kunnes huomaa ettei jaksa-
kaan yhtä energisesti arjessaan kuin joskus aiemmin. Tyhmää välinpitämät-
tömyyttä, sanon minä!
Ajatelkaa omilla aivoillanne, älkää seuratko markkinamiehiä kuin lampaat
määkien, kyllä markkinamiehet keksii keinot miten saada kuluttajat haltioi-
tumaan ja ostamaan tavaraa mitä milloinkin on tarjolla. Kapitalistinen kulu-
tustottumus ei ole hyväksi kenellekään ja kuluttaa eniten ympäristöä, voi
sanoa että Kapitalismi on Saatanasta. Monikaan ei tule varmaan ajatelleeksi
sitä seikkaa että tekee arjessaan hullujakin päätöksiä. Pahinta on niille joilla
on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja tulee tietyin väliajoin se maaninen
vaihe, tällöin ko. potilaan on ''pakko'' tehdä yhtä sun toista, eli maanisessa
vaiheessa iskee vauhtisokeus.
Lukekaa Tapani Kiminkisen kirja Maalaislääkärin matkassa (2011), Tapanilla
jos kellä on hyviä neuvoja annettavana terveydenhoidosta, ja mikä parasta,
Tapani on huumorintajuinen, ei ollenkaan seipäänniellyt tosikko. Toinen
hyvä on Ben Furmanin ratkaisukeskeinen psykiatria, vaikka Ben on myös
perehtynyt lasten psykiatriaan työssään paljon, kuten myös Benin kollega
Jari Sinkkonen on myös perehtynyt lasten psykiatriaan. Ben Furmanin alaa
siis kutsutaan ratkaisukeskeinen psykiatria jossa keskitytään siihen että
potilaan ongelmavyyhti ratkaistaan eikä vatvota vuosikymmeniä jotain
yksittäistä ikävää tapahtumaa eikä päästä ratkaisussa puusta pidemmälle.
Ben uskoo että potilaalle tulee parempi olo ja vapahdus kun asia ratkaistaan
lopullisesti ja voidaan haudata unholaan, kuin että lätkäistään pilleripurkki
kouraan ja toivotetaan vain hyvää vointia. Benille prioriteetti on että potilas
jolla on elämässään ollut melkoinen ahdistus että potilas saavuttaa
mielenrauhan ja tasapainon omassa elämässään.
Erittäin hyvin sanottu, kiitos, sain tästä voimaa päivään! Ja luultavasti pidempäänkin. Onnellisuus ja merkityksellisyys tulee itsestä sisältä ja tekemisen kautta, sohvalla röhnöttäminen kielteisissä ajatuksissa pahentaa vaan oloa, ainakin minulla.