Kärsinyt siitä 19 vuotiaasta lähtien.
Jaksoin kituuttaa (tekosyyt töissä arki päivää "en voi tulla kahville kun on maha kipeä" jne.) Tiedän ne kaikki konstit. Ja se tunne kun ei voinut osallistua työpaikan kahvitunneille tai kakku kesteille kun jollain oli synttärit. Tiedän tämän kaiken, uskokaa tai älkää. Nyt 43 vuotias ja välillä tekee tiukkaa, mutta lääkkeet ovat auttaneet minua ja kaikkein enite se, että olen mennyt omaan itseeni: Mitä sillä on väliä jos kädet joskus tärisee, en halua olla koko elämäni mikään lääkkeiden orja! Rauhottavia olen käyttänyt kahvikuppineuroosiin jo vuosia mutta hassua on se, että kun tietää, että ne ovat siellä mukana töissä niin sitä yllättäin ajattelee " hei, en mä tarttekkaan pilleriä nyt, hyvinhän täs sujuu"...ja näin on mennyt. Olen ns. nuppitohtorin kautta saanut tosi kannustavia keskusteluja (kannattaa mennä juttelemaan..ette ole ainoita joita jännittää) ja siitä olen Ylpeä että en aina edes ota sitä rauhoittavaa...Kukaan ei minua pakota mihinkään, juomaan kahvia tmv. Tsemppiä kaikiölle jännittäjille ja sos.fobian omaaville. En varmasti pääse tästä ikinä (toivottavasti) täysin eroon mutta päivä kerrallaan :-) Halit kaikille
Jaksoin kituuttaa (tekosyyt töissä arki päivää "en voi tulla kahville kun on maha kipeä" jne.) Tiedän ne kaikki konstit. Ja se tunne kun ei voinut osallistua työpaikan kahvitunneille tai kakku kesteille kun jollain oli synttärit. Tiedän tämän kaiken, uskokaa tai älkää. Nyt 43 vuotias ja välillä tekee tiukkaa, mutta lääkkeet ovat auttaneet minua ja kaikkein enite se, että olen mennyt omaan itseeni: Mitä sillä on väliä jos kädet joskus tärisee, en halua olla koko elämäni mikään lääkkeiden orja! Rauhottavia olen käyttänyt kahvikuppineuroosiin jo vuosia mutta hassua on se, että kun tietää, että ne ovat siellä mukana töissä niin sitä yllättäin ajattelee " hei, en mä tarttekkaan pilleriä nyt, hyvinhän täs sujuu"...ja näin on mennyt. Olen ns. nuppitohtorin kautta saanut tosi kannustavia keskusteluja (kannattaa mennä juttelemaan..ette ole ainoita joita jännittää) ja siitä olen Ylpeä että en aina edes ota sitä rauhoittavaa...Kukaan ei minua pakota mihinkään, juomaan kahvia tmv. Tsemppiä kaikiölle jännittäjille ja sos.fobian omaaville. En varmasti pääse tästä ikinä (toivottavasti) täysin eroon mutta päivä kerrallaan :-) Halit kaikille
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarkoittaen että toivottavasti pääsen tästä joskus eroon..sos.fobiasta.
Mulle on käynyt vähän samoin, joskus olen yllättänyt itseni juomasta kahvia jonkun kanssa ilman että hallitsemattomasti tutisisin. Mutta ei sitä mielestäni tarvitse hävetä, jos rauhoittavaa käyttääkin. Kyllä meilläkin on oikeus kahvitella ja syödä toisten seurassa ilman tutinoita! :)