Haluaisin kysyä uskovilta:

Varmaan suurin ristiriita tuossa on ymmärtää, että rakkaus sanan merkitys on muuttunut yhteiskunnassamme, rakkaus sanalla ei tarkoitettu Raamatussa niitä asioita joita nykyyhteiskunta ajattelee rakkaudeksi, eli hellyys ja seksi toisen kanssa ei Raamatun kielessä tarkoittanut rakkautta, vaan monissa tapauksissa jopa sen vastakohtaa. Esim. aviorikoksissa tai haureudessa. Rakkauden käsitteen voisi suomentaa nykykielelle esim. uhrata oma elämä toisten ihmisten auttamiseksi tmv. esim Jeesus uhrasi henkensä kaikkien ihmisten edestä, äiti teresa uhrasi oman elämänsä köyhien auttamiseksi jne. Siis ihastumisen tunne toista kohtaan ei ole synonyymi raamatun/Jumalan rakkaus käsitteelle.

Laulujen laulu ei kuitenkaan ole tarkoittanut vapaata seksuaalista rakkautta, vaan morsiamen ja sulhasen välistä rakkautta, lisäksi monet näkevät laulujen laululla symbolista merkitystä Jumalan ja Israelin kansan seurakunnan välisestä rakkaudesta.

Tuskinpa tuona aikana voitiin selkeämmin kahden ihmisen välisen rakkauden aistillisuutta ilmaista, kuin mitä se Laulujen laulussa tapahtuu. Väitteet sen symbolisesta merkityksestä Jumalan ja Israelin välisestä rakkaudesta muistuttavat menettelyä, jolla muinaiset juhlapäivät kuorrutettiin kristillisillä merkityksillä.

Ei kai kukaan tässä ole väittänytkään, että ne tarkoittaisivat vapaata rakkautta avioliiton ulkopuolella....paitsi:

- Runon tyttö halajaa rakastettuaa jo tilanteessa, jossa hänen ei vielä sallittaisi tätä suudella, siis ennen avioliittoa.
- Tekstissä mainitaan monesti monet vaimot ja jalkavaimot. Tuossa järjestelyssä varakkaan henkilön ei tarvinnut mennä hurjastelemaan avioliiton ulkopuolelle, kun hän saattoi yksinkertaisesti naida aina uuden ihastuksensa.

Jos tarkoitat moniavioisuutta, niin monet vanhan testamentinkin henkilöt sortuivat itämaisen tavan mukaan moniavioisuuteen, mutta jos heidän elämäänsä tarkastellaan kokonaisuutena, niin juuri monet heidän ongelmansa aiheutuivat siitä, Davidin lapset kävivät veristä valtataistelua veljiään ja jopa isäänsä vastaan, Salomo joutui ulkomaisten vaimojensa viettelemänä pois Jumalan seuraamisesta, kantaisät kärsivät jatkuvasta riitelystä lastensa ja vaimojensa välillä. jne. Uuden testamentin aikana moniavioisuutta ei Juutalaisuudessa ainakaan Raamatun perusteella enää kuitenkaan esiintynyt ja esim. jeesus määritteli avioliiton miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

"Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa,
olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa
ja nuoria neitoja luvuton joukko --
yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni,
emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste.
Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin,
kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:
"Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko, hän on kaunis kuin kuu, sädehtivä kuin päivänpaiste, pelottava kuin sotajoukon viirit."

Vaikka tässä ylistetään oman rakkaan kauneutta kaikkien noiden muiden yli, siinä ei ole mitään paheksuntaa monille vaimoille, jalkavaimoille ja vieläpä tilapäisille neitokaisillekaan.... On ainakin ihan turha väittää, että runoelma edustaisi tiukkaa rajausta yhden miehen ja yhden naisen avioliittoon.

Uuden testamentin aikainen avioliittokäsityskään ei ole missään tapauksessa niin yksiselitteinen, minkä kuvan osasta tekstejä saattaa saadakin. Paavalilla ei olisi muuten mitään syytä määritellä seurakunnan paimenen sivilisäätyä joko naimattomuudeksi tai erikseen mainiten yhden naisen kanssa namisissa olemiseksi.

#Paavalilla ei olisi muuten mitään syytä määritellä seurakunnan paimenen sivilisäätyä joko naimattomuudeksi tai erikseen mainiten yhden naisen kanssa namisissa olemiseksi.#

Tästä olen selkeästi ymmärtänyt että tässä puhutaan avioerosta, siis jos eroaa ja menee uudestaan naimisiin ei ole sovelias seurakunnan paimeneksi, näinhän on vielä edelleenkin eri vapaiden suuntien pastorien laita, seurakunnan paimeneksi ei hyväksytä eronnutta ja uudelleen naimisiin mennyttä henkilöä, ei ainakaan yleensä. Seurakunnan paimenen pitää siis raamatun mukaan olla yhden vaimon mies.

Runoilijahan tuossa totesi että ei edes kuningas kaikkine vaimoineen ym. ole niin onellinen kuin hän. Pitää muistaa että Vanha testamentti myös monessa kohden kertoo mitä tapahtui, mikä oli sen ajan todellisuus, mutta se että jotain tapahtui ei suinkaan tarkoita että tapahtunut olisi oikein, esim. Daavid syyllistyi murhaan, Raamattu kertoo yksityiskohtaisesti mitä tapahtui, mutta eihän tapahtuman kuvaaminen tarkoita sitä että tapahtuma moraalisesti olisi oikein.

Jeesus selkeästi kertoi että jo alusta asti Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja puhuu nimenomaan kahden ihmisen liitosta, näin ollen siis Jeesus sanoi sen että moniavioisuus ei edusta Jumalan alkuperäistä tahtoa tai tarkoitusta.

Matt: 19:
4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
7. He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
8. Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

"Runoilijahan tuossa totesi että ei edes kuningas kaikkine vaimoineen ym. ole niin onellinen kuin hän."

Totta se, että tuossa omaa parisuhdetta ylistetään yli kuninkaan rakkausafäärien. Mutta puhut täyttä lööperiä tässä tapauksessa, jos väität, että runoilija millään tavoin paheksuisi kuninkaan ratkaisua. Päinvastoin hän otti sen vertailukohdaksi arvostetusta ja kadehditusta tilanteesta, jota vielä parempi hänen omansa on. Jos näin ei olisi, vertailtavaksi oltaisiin otettu joku ihan muu liitto.

Tuosta toisesta asiasta en osaa sanoa mitään absoluuttista. Avioliittokoodi oli toki muuttumassa noina aikoina ainakin vähittäin kohti monogamiaa.Toisaalta totean, että noiden säkeiden perusteella et osaa sanoa Sinäkään: Niissä tuomitaan ennen kaikkea toisen hylkääminen mutta ei missään kohden kielletä kaksinnaimista. Kukin Vanhan testamentin polygaminen suhdekin on sellaisenaan yhden miehen ja yhden naisen suhde; niitä suhteita vain saattoi olla samalla ihmisellä useita.

Siis jos nai toisen tekee huorin, minusta tuota ei tuon selvemmin voi sanoa.

Lisäksi uuden testamentin opetus selvästi puhuu asiasta yksikkömuodossa, mistä havaitaan että moniavioisuus ei ollut sallittua. Vanhan testamentinkin kohdalla on mielenkiintoista että esim. kantaisätkään eivät ehkä alunperini pyrkineet moniavioisuuteen vaikka se oli itämailla yleinen tapa, esim. Aapraham nai Saaran orjattaren koska ei muuten saanut lasta, Jaakob joutui naimaan Leean petoksen kautta vaikka tahtoi ainoastaan raakelin. Kuningaat olivatkin sitten oma lukunsa, he ottivat vapauksia asian suhteen itämaiseen tapaan, mutta heidän elämänsä kautta katsottuna moniavioisuus kyllä kostautui heille monenlaisena harmina.


Kor. 7:
Avioliitto ja naimattomuus
1 Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, 2 mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.

Ilmeisesti tuo kommenttisi oli taas esimerkki siitä, kuinka Raamatussa kaikki on muka selvästi ja yksikäsitteisesti ilmoitettu....En tiedä oikein, millaiset vahvuudet rilleissäsi on, mutta taittovikaa niissä on, koska et huomaa näissä kaikissa eroon liittyvissä teeseissä sanan HYLJÄTÄ. Laitan siis sitaattisi tuon osan korostuksella:

Matt: 19:

7. He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja HYLJÄTÄ hänet?"
8. Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän HYLJÄTÄ vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
9. Mutta minä sanon teille: joka HYLKÄÄ vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai HYLJÄTYN, se tekee huorin."

Tähän väliin jää siis sallittu eromahdollisuus siten, että toinen on jo rikkonut liiton. Hylkääminen nousee siis tärkeäksi aiheeksi juuri siksi, että se rikkoo taloudellisen ja lasten kasvatuksen kannalta turvallisen yksikön.

Patriarkkojen vaimot ja jalkavaimot eivät noilla selityksilläsi miksikään muutu: Jaakobilla oli kaksitoista poikaa: Lean synnyttämiä olivat Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon, hänen orjattarensa Silpan lapsia olivat Dan ja Naftali, Raakelin orjattaren Bilhan lapsia olivat Gad ja Asser, ja Raakelin lapsia Joosef ja Benjamin. Siunattu ja pyhä mies silti!!!

"joka HYLKÄÄ vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin;"

Tästä kuitenkin huomataan että toisen naiminen vaati ensimmäisen vaimon hylkäämistä, siis huomataan että kahta vaimoa ei voinut pitää yhtäaikaa, vaan toinen vaimo piti hylätä jos aikoi ottaa uuden vaimon, vrt. siis nykyaikaan et voi mennä uudestaan naimisiin jos et ole eronnut edellisestä vaimosta.

#Patriarkkojen vaimot ja jalkavaimot eivät noilla selityksilläsi miksikään muutu: Jaakobilla oli kaksitoista poikaa: Lean synnyttämiä olivat Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon, hänen orjattarensa Silpan lapsia olivat Dan ja Naftali, Raakelin orjattaren Bilhan lapsia olivat Gad ja Asser, ja Raakelin lapsia Joosef ja Benjamin. Siunattu ja pyhä mies silti!!! #

Vanhan testamentin kantaisät eivät olleet täydellistä ja aina oikein tekeviä ihmisiä. Raamattuhan kertoo mitä tapahtui, ei suinkaan että he toimivat aina oikein. Tuostakin huomataan mitä ongelmia moniavioisuuteen liittyy, Jaakob rakasti Raakelia niin paljon että antoi neljätoista vuotta elämästään Raakelin saamiseksi, sai kuitenkin petoksen kautta myös Lean, joille syntyi kilpailu miehensä suosiosta, kun siskosten oma hedelmällisyys alkoi loppumaan, antoivat he Jaakobille vaimoksi vielä omat orjattarensa, jotta tämä synnyttäisi Jaakobille lisää jälkeläisiä ja sitä kautta olisivat saaneet osakseen miehensä suosion, tavallaan siis oman aikansa sijaissynnyttäjiä.

"Tästä kuitenkin huomataan että toisen naiminen vaati ensimmäisen vaimon hylkäämistä, siis huomataan että kahta vaimoa ei voinut pitää yhtäaikaa, vaan toinen vaimo piti hylätä"

Ei huomata, se on Sinun rivien väliin asettamasi olettama. Kukaan keskustelija ei ota kantaa siihen, voisiko joku naida toisen ja jatkaa edelleen suhdetta ensimmäisen kanssa, Ainoastaan kumppanin hylkäys on tuossa puhuttava asia. Huomannet, että en väitä, etteivätkö he olisi olleet yksiavioisuuden kannalla, mutta tämä keskustelu ei sitä ainakaan osoita.

Moniavioisuuteen liittyy ilman muuta inhimillistä ongelmaa, kuten mustasukkaisuutta ja perinnönjakoriitoja. Sitä ei kuitenkaan esitetä tuomittavassa muodossa Vanhassa testamentissa. Kaikki selittelysi on siihen nähden anakronismia, kun yrität vängätä sen ajan ajattelua jonkun kuvitellun kulta-ajan ideaalimoraalin näkökulmasta tarkastelluksi.

Sitten ketjun pääteemaan: Kun Raamattua tarkastellaan alusta loppuun, huomataan, että siellä on erilaisia rakkauskäsitteitä. Ensimmäisessä viestissäsi esittämäsi teesi siitä, että Raamatun rakkaus ei vois olla aistillista, on täysin väärä, sen osoittaa selkeimmin Laulujen laulu. Sitä asiaa voidaan toki kutsua siellä muillakin sanoilla, mutta kysyjä käytti selvästi sanaa modernissa mielessä. Raamatussa seksin ja aistillisuuden kielto liittyy lähes poikkeuksetta mainitsemiisi haureuteen ja aviorikokseen - edes Lootin tyttöjen "pikku jekut" isän vokottelemiseksi sänkyynsä ei saa tuomiota. Ja haureuden ja aviorikoksen synnillisyyden tausta oli kahdessa asiassa: Perhe, jota oltiin todennäköisesti puuhaamassa, oli vaarassa hajota ja toisaalta avioliiton sukutaloudellinen puoli myötäjäisineen oli myös vaarassa seota. Jopa Paavali, joka ei mitään seksielämästä omakohtaisesti ymmärtänyt, salli sellaisen ihmisille, jotka olivat ruvenneet ensin kimppaan.

#edes Lootin tyttöjen "pikku jekut" isän vokottelemiseksi sänkyynsä ei saa tuomiota.#

Eli nyt kyllä tahallaan näyttelet tyhmää, vanhan testamentin kirjoitukset ovat monelta osin historian kirjoitusta, tapahtumien ja ihmisten elämän kuvausta, se kertoo mitä tapahtui, ei suinkaan ota kantaa jokaiseen yksittäiseen tapahtumaan. Ei tavallisissakaan historian kirjoituksissa oteta kantaa siihen kuka moraalisesti oli oikeassa, vaan kerrotaan tapahtumien kulku ja niiden taustoja.

Siis sinun tulkintasi laulujen laulusta, monet ymmärtävät sen kovin toisin. Yksinkertaisesti avioliiton ulkopuolista seksuaalista kanssakäymistä ei pidetty rakkautena, vaan haureutena, siveettömyytenä tai aviorikoksena, avioliittoon rakkaus käsite toki kuului, mutta siinäkin se merkitsi paljon enemmän kuin vain seksuaalisen kanssakäymisen.


tässä lyhyt tiivistelmä tietosanakirjasta miksi laulujen laulu on raamatussa ja miten se on ymmärretty.

-wikipedia
Vaikka kirja ei mainitse Jumalaa nimeltä kertaakaan, sen allegorinen tulkinta on mahdollistanut sen, että kirja on otettu mukaan myös Raamatun kaanoniin. Juutalaisen tradition mukaan kirja on allegoria Jumalan rakkaudesta Israelin kansaa kohtaan. Origeneestä alkaneessa kristillisessä perinteessä kirja on allegoria uskovaisen suhteesta seurakuntaan, tai Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta.

Mene kotiin metsääsi, naisvihaaja peikko.