En oikeesti enää haluu elää. Mua kokoajan kiusataan mun pukeutumisestani ja ulkonäöstä. äitiki on kuollu. koko ajan joku haukkumassa läskiks tai vittuilee mulle. kuuntelen rokkia ja heviä mut muut kuuntele jotain justin biiberiä tai nikki minaasshia.
Alkaa jo vituttaa ku kaikki sanoo saatanan palvojaks, lesboks, idiootiks ja vaikka mitä.
Äidille pystyin puhua asioista mut en kenellekkää muulle.... Alkaa jo mennä liia pitkälle :'( Kokoajan itsemurha mielessä. Ja oon siis 14.
Alkaa jo vituttaa ku kaikki sanoo saatanan palvojaks, lesboks, idiootiks ja vaikka mitä.
Äidille pystyin puhua asioista mut en kenellekkää muulle.... Alkaa jo mennä liia pitkälle :'( Kokoajan itsemurha mielessä. Ja oon siis 14.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pukeutuminen on jokaisen oma asia, ei niillä oo mitää oikeutta vaa haukkuu sua.
Pukeudu miten haluut, on sitten sun tyylis goottimainen, hippimäinen tai mikä tahansa. Erilaisuus on rikkaus. Se on niide inisIjöiden ongelma jos tollasen kohtauksen vetää sun pukeutumisesta :'D Voi herranjumala.... Kyllä neki ajan myötä tajuu miten vakavaa toi niide haukkuminen on. Kukaan ei oo ruma. Muaki on haukuttu rumaks, läskiks jne, vähä niiku suaki. Kyllä se taas on alkanu, pahempana ku ennen...
Sillo ku on niitä huonoja päiviä ja tuntuu että kaikki paska kaatuu niskaan, kannattaa kuunnella musaa, yrittää rentoutua. Mieti ennestään, mitä tykkäät tehä. Esimerkiksi jotkut tykkää lukemisesta ja kirjoittamisesta, toiset jonkin soittimen soitosta...
Sitten aina huonoina päivinä tkee niitä asioita. Itellä on sellanen pieni laatikko, jonne laitan aina vaikkapa kivan lintsireissun jälkeen sen rannekkeen tai sitten kaverilta saaman korun. Jotain tollasta pientä, joka muistuttaa sua kaikista iloisista hetkistä tai ihmisistä :) Nappase vaikka jostan pienestä kivasta kahvilasta servetti joka sitte muistuttaa sua siitä.
Toi on tosi ikävää, että sun äitis on kuollu... Mutta muista, että vaikka sun äitis oliski tuolla taivaassa, se ei silti lopeta susta huolta pitämistä ja rakastamista. Se on äitien tehtävä. Tiedän, että tämä on aika laimea lohtu, mutta aika parantaa haavat. Aluksi tuntuu aivan mahdottomalta, mutta lopulta kyll sieltä tunnelin päästä pilkistää valoa. Miksi olla pimeässä, kun voi sytyttää valonkin halutessa, kunhan on kärsivälinen ja tekee töitä sen eteen?
Älä tee itsemurhaa. Hae mielummin apua. Itsekkin menin psykologille ja menee paremmin :) Mua muuten inspiroiva lause on kun haluun tehä itsarin on sellainen, että jos tekee itsemurhan, ei ansaitse ikuista lepoa. Lepo pitää ansaita, ja itsemurha on oikoreitti. Elämässä ei pysty huijaamaan.
Jos susta tuntuu ettet uskalla hakee apuu nii puhu kavereille. Ole silti tarkkana kehen luotat ja kehen et!
Kaikkee hyvää sulle :)
Mä oon viillelly itteeni ku kiusattiin ja tiiäkkö miten siitä pääsee ohi? älä välitä niistä sanot että et oo mikää saatanan palvoja tai mikään muukaan vaan oot kiusaajias kovempi!! älä välitä niistää!!!!
KERRO SIITÄ KIUSAAMISESTA IHMISILLE KOULUSSA, OPETTAJILLE,TERKALLE,KURAATTORILLE, IHAN KAIKILLE VAIKKA JA PYYDÄ APUA NIILTÄ. JOS NYT ON HUONOT AJAT EI SE TARKOTA ETTÄ AINA ON!!!! ITSEMURHA TARKOTTAS ET ANNAT NIITTEN IHMISRIEKALEIDEN(KIUSAAJIEN) VOITTAA. SINÄ VOIT MENESTYÄ ELÄMÄSSÄ JA SAADA RAKKAUTTA JA KAIKKEA HYVÄÄ. ÄLÄ NYTTEN LUOVUTA KOSKA LUUSERIT LUOVUTTAA! EI OLE ÄITISI YLPEÄ JOS KUOLET ENNENAIKOJAAN OMAN KÄDEN KAUTTA. SE ON YLPEÄ SINUSTA JOS ET LUOVUTA JA JATKAT ELÄMÄÄ JA VOITAT VAIKEUDET.OLET VAHVA , VIISAS JA KAUNIS JA ANSAITSET HYVÄÄ! ITSEMURHA EI TOD. OLE RATKAISU! ÄLÄ OLE LUUSERI VAAN PIDÄ KYNSIN JA HAMPAIN KIINNI ELÄMÄSTÄ TOVERI!!!!!!!!!!!!!!!
sos-kriisikeskus vastaa,
Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
t. sos-kriisikeskus / pekka