Kerron tarinani siksi jos siitä jollekin olisi apua!
Taustatietojani:
45v mies. Eronnut kahdesti, lapset äidillään, talousongelmia, olen entinen menestyvä yrittäjä (ehkä vielä tulevakin)
Kaksijakoinen persoona, viihdyn sosiaalisissa tilanteissa loistavasti ja olen sosiaalisesti erittäin lahjakas mutta toisaalta kykenen täydelliseen erakoitumiseen myöskin. Nämä piirteet on olleet lapsesta asti jolloin piileskelin yksikseni jossakin liiterin nurkassa halkopinon takana ajatuksineni.
Tilastollisesti olen älykäs mutta omasta mielestäni älykkyys pitäisi osata hyödyntää myöskin eikä vain kärsiä siitä ja hyvästä muististaan.
Juomiseni alkoi muuttua ongelmaksi kolmekymppisenä yrittäjänä "stressilääkkeenä" ja "ajatusten kokoamiseksi" ja toisinaan myös firman kikkaloissa.
Salapulloja alkoi kulkea kotiin vaimon ohi ja vetäydyin ullakkohuoneeseen illalla "rentoutumaan" yhä useammin. Elikä n kolmen vartin pullo naamariin 3-4 kertaa viikossa ja aamulla töihin muina miehinä.
Juominen muuttui sitten tuosta alkuperäisestä "käyttötarkoituksesta" ongelmista pakenemiseksi tiedostamatta sitä tuolloin että iso osa niistä ongelmista aiheutuikin itse siitä juomisesta. Energiaa ei piisannut kuin hönössä tai krapulassa.
Sitten tuli erot ja konkut ja uusi nuori nainen kainaloon samalla jonka kanssa vajosin juomaan loputkin omaisuuteni ja entiset sosiaaliset kontaktini olivat gone with the wine ja maineeni rehtinä yrittäjänä samaan syssyyn.
Rahamiehestä pummiksi lyhyessä ajassa tie ei ollut helppoa sulateltavaa.
Yhteiskunta ei myöskään auta yrittäjää millään tavalla vaan päinvastoin hyökkää kuin hyeenalauma kimppuun vieden tuhkatkin pesästä olit sitten miten paljon tahansa veroja kantanut ongelmiin mennessä.
Sitten harrastelin erilaisia pieniä välistävetoja hetkellisesti elintason rippeiden säilyttämiseksi, lopun omaisuuden myymistä ja selviämistä päivästä toiseen.. Rahat kun oli loppu niin urheilin raivoisasti siihen saakka että taas oli rahaa viinaan. Parit pahat masennukset tuossa lääkkeineen sitten läpikäytynä muutaman vuoden aikana jossa ei suuria highlighteja ollut.
Entisenä urheilijana minua masensi myös viinan tuomat liikakilot.
Tuntui ettei ollut mitään mahdollisuutta päästä eroon viinasta noissa olosuhteissa tuossa parisuhteessa ja en halunnut loisia enää toisten nurkissa märehtimässä menetyksiäni ja ongelmiani joten järjestin eron jotta toinen energinen ihminen saisi edes elää kunnollista elämää ja eristäydyin omaan sossun maksamaan kämppään jossa dokaus jatkui aina kun oli rahaa.
Kulissit sain pidettyä pystyssä koko ajan lasten suhteen ja ei ne exänikään tietäneet miten synkkä olin omassa mielessäni. Osasin edelleen esittää pirteää aina tarvittaessa. Sekin oli vain pakokeino todellisuudesta.
Kun asioita olisi pitänyt hoitaa niin minä poika vaan odottelin seuraavaa täyttymystä eli seuraavaa känniä ja hautasin kaiken muun mielestäni.
Kännissä oli helppoa olla optimistinen!
Umpikuja tuntui selvinpäin niin ylivoimaiselta etten pystynyt avaamaan postejanikaan kahteen vuoteen. Kännissä sain hoidettua sitten ne pakolliset sen verran ettei avustukset kokonaan loppuneet. Kaurapuuroa ja kananmunia ruokana.
Tuossa puoli vuotta sitten sain loistavan työtarjouksen lähestulkoon ainoalta jäljelle jääneeltä ystävältäni ja päätin tai tiesin että nyt on kaksi vaihtoehtoa: Haihtua viinan mukana pois tai palata elämään ja nyt olin saanut luottamuksen osoituksenkin. En ollut saanut enää viinastakaan kiksejä enää aikoihin jos ei rytmihäiriöitä ja yksin itkeskelyä lasketa kikseiksi joten päätin yrittää ainakin ja tein sen vieroitukseni parhaan tietämykseni mukaan.
Käytin rahaa taas saatuani sitä lapsieni tarpeisiin, yhdessäoloon ja palasin isäksi. Uuden asuntoni laitoin kuntoon ja pyrin varmistamaan ettei minulla ollut ylimääräistä rahaa viinaan vaan käytin sen kaikkeen järkevään.
Loivensin alkoholismiani juomalla ekan kuukauden aikana noin tölkin bisseä päivässä ja kerran viikossa otin 0,35 litran brändin tai vastaavan. Tuska oli aluksi suuri kun teki mieli sen 0,35sen jälkeen hulluna lisää viinaa mutta viisaana kävin alkossa aina vasta hieman ennen kahdeksaa jotta en ehdi sinne uudelleen. Se toimi!
Aamuisin alkoi olo olla aina vaan parempi ja pitkästä aikaa tuntui siltä että elämännälkä vipattaa jalkoja. Aloin jopa odottamaan aamuja ja uutta päivää.
Lisäsin liikuntaa samalla hallitusti päivittäisistä kävelyistä pikkuhiljaa hölkäksi ja sitten tuli mukaan monipuolista jumppaa yms.
Sitten päätin tuossa kesäkuun alussa kun virtaa alkoi olla äijässä että tästä tulee tipaton kesä tai sitten repeän takaisin juomaan kun rahaakin alkoi olemaan "liikaa" ja aurinko paistaa. Lisäsin edelleen liikuntaa ja painoa oli lähtenyt jo tuossa kohtaan pois yli 20 kiloa.
Ekat kaksi viikkoa tipattomalla oli iltaisin henkisesti raskaita ja pari kertaa meinasinkin soittaa jo mielenterveyslinjalle kun oli lähellä etten vetänyt ranteita auki. Mieliala korjautui kuitenkin aina päivässä parissa.
Taustatietojani:
45v mies. Eronnut kahdesti, lapset äidillään, talousongelmia, olen entinen menestyvä yrittäjä (ehkä vielä tulevakin)
Kaksijakoinen persoona, viihdyn sosiaalisissa tilanteissa loistavasti ja olen sosiaalisesti erittäin lahjakas mutta toisaalta kykenen täydelliseen erakoitumiseen myöskin. Nämä piirteet on olleet lapsesta asti jolloin piileskelin yksikseni jossakin liiterin nurkassa halkopinon takana ajatuksineni.
Tilastollisesti olen älykäs mutta omasta mielestäni älykkyys pitäisi osata hyödyntää myöskin eikä vain kärsiä siitä ja hyvästä muististaan.
Juomiseni alkoi muuttua ongelmaksi kolmekymppisenä yrittäjänä "stressilääkkeenä" ja "ajatusten kokoamiseksi" ja toisinaan myös firman kikkaloissa.
Salapulloja alkoi kulkea kotiin vaimon ohi ja vetäydyin ullakkohuoneeseen illalla "rentoutumaan" yhä useammin. Elikä n kolmen vartin pullo naamariin 3-4 kertaa viikossa ja aamulla töihin muina miehinä.
Juominen muuttui sitten tuosta alkuperäisestä "käyttötarkoituksesta" ongelmista pakenemiseksi tiedostamatta sitä tuolloin että iso osa niistä ongelmista aiheutuikin itse siitä juomisesta. Energiaa ei piisannut kuin hönössä tai krapulassa.
Sitten tuli erot ja konkut ja uusi nuori nainen kainaloon samalla jonka kanssa vajosin juomaan loputkin omaisuuteni ja entiset sosiaaliset kontaktini olivat gone with the wine ja maineeni rehtinä yrittäjänä samaan syssyyn.
Rahamiehestä pummiksi lyhyessä ajassa tie ei ollut helppoa sulateltavaa.
Yhteiskunta ei myöskään auta yrittäjää millään tavalla vaan päinvastoin hyökkää kuin hyeenalauma kimppuun vieden tuhkatkin pesästä olit sitten miten paljon tahansa veroja kantanut ongelmiin mennessä.
Sitten harrastelin erilaisia pieniä välistävetoja hetkellisesti elintason rippeiden säilyttämiseksi, lopun omaisuuden myymistä ja selviämistä päivästä toiseen.. Rahat kun oli loppu niin urheilin raivoisasti siihen saakka että taas oli rahaa viinaan. Parit pahat masennukset tuossa lääkkeineen sitten läpikäytynä muutaman vuoden aikana jossa ei suuria highlighteja ollut.
Entisenä urheilijana minua masensi myös viinan tuomat liikakilot.
Tuntui ettei ollut mitään mahdollisuutta päästä eroon viinasta noissa olosuhteissa tuossa parisuhteessa ja en halunnut loisia enää toisten nurkissa märehtimässä menetyksiäni ja ongelmiani joten järjestin eron jotta toinen energinen ihminen saisi edes elää kunnollista elämää ja eristäydyin omaan sossun maksamaan kämppään jossa dokaus jatkui aina kun oli rahaa.
Kulissit sain pidettyä pystyssä koko ajan lasten suhteen ja ei ne exänikään tietäneet miten synkkä olin omassa mielessäni. Osasin edelleen esittää pirteää aina tarvittaessa. Sekin oli vain pakokeino todellisuudesta.
Kun asioita olisi pitänyt hoitaa niin minä poika vaan odottelin seuraavaa täyttymystä eli seuraavaa känniä ja hautasin kaiken muun mielestäni.
Kännissä oli helppoa olla optimistinen!
Umpikuja tuntui selvinpäin niin ylivoimaiselta etten pystynyt avaamaan postejanikaan kahteen vuoteen. Kännissä sain hoidettua sitten ne pakolliset sen verran ettei avustukset kokonaan loppuneet. Kaurapuuroa ja kananmunia ruokana.
Tuossa puoli vuotta sitten sain loistavan työtarjouksen lähestulkoon ainoalta jäljelle jääneeltä ystävältäni ja päätin tai tiesin että nyt on kaksi vaihtoehtoa: Haihtua viinan mukana pois tai palata elämään ja nyt olin saanut luottamuksen osoituksenkin. En ollut saanut enää viinastakaan kiksejä enää aikoihin jos ei rytmihäiriöitä ja yksin itkeskelyä lasketa kikseiksi joten päätin yrittää ainakin ja tein sen vieroitukseni parhaan tietämykseni mukaan.
Käytin rahaa taas saatuani sitä lapsieni tarpeisiin, yhdessäoloon ja palasin isäksi. Uuden asuntoni laitoin kuntoon ja pyrin varmistamaan ettei minulla ollut ylimääräistä rahaa viinaan vaan käytin sen kaikkeen järkevään.
Loivensin alkoholismiani juomalla ekan kuukauden aikana noin tölkin bisseä päivässä ja kerran viikossa otin 0,35 litran brändin tai vastaavan. Tuska oli aluksi suuri kun teki mieli sen 0,35sen jälkeen hulluna lisää viinaa mutta viisaana kävin alkossa aina vasta hieman ennen kahdeksaa jotta en ehdi sinne uudelleen. Se toimi!
Aamuisin alkoi olo olla aina vaan parempi ja pitkästä aikaa tuntui siltä että elämännälkä vipattaa jalkoja. Aloin jopa odottamaan aamuja ja uutta päivää.
Lisäsin liikuntaa samalla hallitusti päivittäisistä kävelyistä pikkuhiljaa hölkäksi ja sitten tuli mukaan monipuolista jumppaa yms.
Sitten päätin tuossa kesäkuun alussa kun virtaa alkoi olla äijässä että tästä tulee tipaton kesä tai sitten repeän takaisin juomaan kun rahaakin alkoi olemaan "liikaa" ja aurinko paistaa. Lisäsin edelleen liikuntaa ja painoa oli lähtenyt jo tuossa kohtaan pois yli 20 kiloa.
Ekat kaksi viikkoa tipattomalla oli iltaisin henkisesti raskaita ja pari kertaa meinasinkin soittaa jo mielenterveyslinjalle kun oli lähellä etten vetänyt ranteita auki. Mieliala korjautui kuitenkin aina päivässä parissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...jatkuu...
Nyt yli kaksi kuukautta kokonaan ilman viinaa. Kunto on parempi kuin 15 vuoteen ja syke on kuin huippu-urheilijalla ja yöunet on erittäin sikeitä ja laadukkaita. Olen lopettanut kuorsaamisen täysin myöskin painonpudotuksen vuoksi joka parantaa tietty unenlaatua myöskin.
Mieli on rauhallinen, rauhallisempi kuin koskaan ja kropassa on koko ajan sellainen mukava kuumotus päällä ja virtaa on niin paljon että olen tehnyt kaikenlaista "ylimääräistä" kuten opiskellut, lukenut ja kirjoitellut juttuja työni lisäksi.
Itseluottamukseni on myöskin palannut ja uskallan katsoa taas kaikkia silmiin ja olen jopa pystynyt auttamaankin muita asioissa jos toisissa kun aiemmin vetäydyin "tärkeämpiin" puuhiin.
Asioiden hoitaminen ei enää hävetä eikä pelota. Hyväksyn sen että olen entinen alkoholisti ja alkoholismin aikana minulle kävi niinkuin alkoholisteille käy eli syrjäydyin ja olin kykenemätön surkimus.
En syytä enää itseäni vaan ajattelen tätä vahvistavana kokemuksena ja jokainen päivä tuntuu nyt hyvältä.
Olo on niin vahva että en edes pysty ajattelemaan viinaa eikä voisi vähempää kiinnostaa tuo litku. On niin paljon muuta tekemistä kuin hukkua tuohon kuraan.
Se on minun osaltani nähty. Tästä voimantunteesta en luovu enää koskaan.
Tiedän että moni ajattelee lukijoistakin että tuo on alkkikselle toiveajattelua mutta minä olen nähnyt tuossakin asiassa niin monia ylä ja alamäkiä että itse tiedän että se on ohi nyt se minun alkoholismini.
Elämä on aivan muualla kuin pullossa alkoholistille. Suosittelen kaikille alkkiksille mahd nopeasti tehdä tämä ainoa järkevä päätös. Toinen vaihtoehto kun on synkkyys, hiipuminen pois ja kuolema.
Tsemppiä perskeles kaikille ja surkuttelut hevon veehen!
Olipa mukava tarina lukea. Hirvittävästi olet kyllä viimeisen puolen vuoden aikana saanut aikaan, siitähän tuo uusi elämäsi alkoi kun puolisen vuotta sitten sait töitä. Kaikkea hyvää elämääsi "Minun tarinani", toivottavasti kirjoituksesi kannustaa muitakin uskomaan ja luottamaan siihen, että tunnelin päässä on kullä valoa, mutta että itse pitää se aukko sinne tunnelin valoisaan päähän kaivaa:))
Tuttua kauraa. Itsellä samansuuntaisia fiiliksiä, tosin maksakirrosi pääsi iskemään enenkuin lopetin. Mutta senkin kanssa pärjää, ja totta vie nuo aamut, hyvät unet ym. on kyllä aika herkkua. Kohta tulee 2v täyteen ja väliin kun muistelee sitä entistä alkoholin ympärillä pyörivää hävettävää roskaa ei voi kuin ihmetellä.
Nyt mennään rinta rottingilla muistaen että tästä on aina mahdollisuus molempiin suuntiin. Vahva valitsee paremman.
Hei, olisi arvostettavaa, jos kävisit paikkakuntasi AA-ryhmässä kertomassa aikaisemmasta juovasta elämästäsi ja nykyisestä toipumisestasi.
Esimerkkisi innostaisi ehkä jotakuta alkoholistia raitistumaan.
Hyvää raittiutta lisää sinulle päivä kerrallaan.
Siellä aa-kerhossa istuu todennäköisesti ne samat 10 huru-ukkoa, jotka ovat käyneet kokouksissa jo vuosikymmeniä. Täällä netissä aloittaja tavoittaa tarinallaan varmasti paljon enemmän raitistumishaluisia ihmisiä.