Toisinkohan minä mitään hyvää elämääsi

Tuohon kai tiedät itse parhaiten vastauksen:(

hyvänä, jos oot oikee henkilö :)

minä en välttele. Mutta jos ei vastapuolta kiinnosta kuin ivaillen vastata, niin kyllä siinä mielen tekee matalaksi ja pysyy etäällä ikävöiden ja itseään syytellen kohtelusta.

Hän on se puuttuva palanen mun palapelissäni.

Pitäisi osata päättää ensin että kenelle sen sydämensä haluaa antaa. Kun tänään on se ja huomenna tuo niin vähemmästäkin alkaa väistämään.

se kolmas sukupolinen olento liikenteessä. On naisia, on miehiä ja se kolmas on hän joka on sukupuoleton olio.
Onko taas ollu liian vaikeaa antaa vinkkiä onko mies vai nainen?

vastata tähän kun en tunne teitä, mutta tällä palstalla ainakin joskus iloa tai etäisyyttä oikeaan elämään. Nytkin hetki sitten tulin vähäksi aikaa tänne lueskelemaan, vaikka velvollisuudet odottavat eikä aikaa tähän olisi. Hetken hengähdän tässä ja yritän unohtaa työnteon. :)

En tiedä

että parempaa, mitä minulla on nyt :(

Älä aliarvioi itseesi. Jokaisella on jotain hyvää annettavaa.

Välttely voi johtua monista asioista

En halua olla se jonon viimeinen. Hätävara. Se ei riitä minulle.

olevani tälläkin hetkellä ja vieläkin jumissa viime vuosien tunteiden ja kokemuksien kanssa, että mun kykyni antaa itsestäni ja satsata, on puutteellinen.
Antaessaan saa, mutta tyhjästä on vaikea nyhjäistä.
Ei ole kauan siitä, kun 'luin lehden' tajuamatta juuri sanaakaan mitä siinä luki.
Silloin oli pakko pinnistellä, että sai siitä irti edes yhden jutun oman itseni ulkopuolisesta maailmasta. Maailma oli pieni ja surullinen. Parin huoneen kokoinen, melkeinpä.

.Etsin kai jotain kiintopistettä, jota kohti saisin selkeän suunnan kaiken hajoiemisen jälkeen.

Mä itse en näe ketään pahana, mutta hajota en enää tahdo . Tosin osaan sitä jo varoa hiukan paremmin.

Höpö höpö. Kyllä sen tietää, että tykkääkö vai vältteleekö toinen. Silllehän ei mitään voi jos toinen puhuu lämpimäkseen ja huumorilla.

jossain ystävä

ei nukuta ?

ilman mua

´