Juu, pitihän mun nyt tämmöne vuodatus nyt tehdä, mut kun tää on vaivannut mua jo 2 kuukautta. Ja tähän alkuun heitän että olen 16- vuotias tyttö.
Eli siis tänä vuonna Uudessakaupungissa myöhää yöllä tuli kadulla vastaan yks tosi mukava ja älyttömän sulonen poika. Hän oli, tai kertoi olevansa 19- vuotias. Hän oli kuulemma vähä juonug sinä päivänä mutta minun silmään ja kuuloon hän vaikutti tosi selvältä. Hän oli muutenki melko fiksun olonen. Juteltiin pitkän aikaan ja oli tosi mukavaa ja hän oli hauska ja hyvää seuraa. En saa häntä pois mun mielestä hän vaan anto mulle niin upeen vaikutelman itestään. Oon etsiny häntä facebookista, instagramista, irc-galleriasta ja twitteristä mutta en löydä mistään! Oon tosi turhautunu ja niiin harmissani koska,siis en tarkoiteta parisuhdetta odotan mutta edes ystävyyttä kun se ihminen oli nii mahtava..nimen kysyin silloin ihan liian myöhään sillä olin lähdössä ja meillä oli sen verran välimatkaa että en kuullut kunnolla minkä hän sanoi nimekseen. Kaduttaa niiiiiiiin paljon kun en aikasemmin kysyny ja ees vaikka puhelinnumeroa kysyny.. on niin tyhmä ja surullinen olo ollut. Voi olla että ois vaan parempi unohtaa mut se on vaa niiin vaikeeta että sitä ei uskois kun vasta tavattiin. Monesti olen yrittänyt unohtaa mutta en ole pystynyt..
Kyllä oli pakko vuodattaaa vaikk teitä ei välttämättä kiinnosta mutta jos ois niin älyttömän hyvä tuuri että hän lukisi tämän ja tunnistaisi itsensä niin vastaisi minulle..
Eli siis tänä vuonna Uudessakaupungissa myöhää yöllä tuli kadulla vastaan yks tosi mukava ja älyttömän sulonen poika. Hän oli, tai kertoi olevansa 19- vuotias. Hän oli kuulemma vähä juonug sinä päivänä mutta minun silmään ja kuuloon hän vaikutti tosi selvältä. Hän oli muutenki melko fiksun olonen. Juteltiin pitkän aikaan ja oli tosi mukavaa ja hän oli hauska ja hyvää seuraa. En saa häntä pois mun mielestä hän vaan anto mulle niin upeen vaikutelman itestään. Oon etsiny häntä facebookista, instagramista, irc-galleriasta ja twitteristä mutta en löydä mistään! Oon tosi turhautunu ja niiin harmissani koska,siis en tarkoiteta parisuhdetta odotan mutta edes ystävyyttä kun se ihminen oli nii mahtava..nimen kysyin silloin ihan liian myöhään sillä olin lähdössä ja meillä oli sen verran välimatkaa että en kuullut kunnolla minkä hän sanoi nimekseen. Kaduttaa niiiiiiiin paljon kun en aikasemmin kysyny ja ees vaikka puhelinnumeroa kysyny.. on niin tyhmä ja surullinen olo ollut. Voi olla että ois vaan parempi unohtaa mut se on vaa niiin vaikeeta että sitä ei uskois kun vasta tavattiin. Monesti olen yrittänyt unohtaa mutta en ole pystynyt..
Kyllä oli pakko vuodattaaa vaikk teitä ei välttämättä kiinnosta mutta jos ois niin älyttömän hyvä tuuri että hän lukisi tämän ja tunnistaisi itsensä niin vastaisi minulle..
Vastaukset 2
Vanhimmat
En muistanu eile mainita että raapustin tuon tekstin kännykällä niin kirjotusvirheet voi olla kavereita.
Sori, toivon mieles up..