Olen ollut masentunut jo pitkään. Sen myötä raha-asiani ovat aivan retuperällä. Oli niin helppo ottaa velkaa, ei jaksanut miettiä mit''n. Oli aivan ylivoimaista hoitaa mitään normaaleja arkirutiineja, jos raha oli loppu, sitä sai vipillä. MM Pikavippivelkoja tuhansia euroja. Kaikenkaikkiaan varmaankin noin 8000 euroa pelkkiä vippivelkoja. En yksinkertaisesti ymmärrä kuinka tästä selviän. Elämässä olisi niin paljon kaikkea ihanaa, lapsenlapsi, mies, oma koti. mutta mun on ihan pakko tappaa itseni, en selviä näistä veloista, en sitten millään. Miten sen teen, en tiedä, mutta elinaikaa on enää kuukausi, sen aion ottaa vielä elämältä, sitten lähden.
Lopullinen vapautus
pakko lähteä
22406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mene kotikunnan velkaneuvontaan. Voit päästä velkasaneeraukseen tai saada Takuu-säätiön tukea.Kerro miehellesi tilanteesi.
Ei se elämä tuohon lopu ja sinulla on läheisiäkin.
Ei raha-asioiden takia kannata itteensä tappaa. Varsinkin kun sulla on läheisiä, jotka tuovat iloa elämään.
Juuri niiden läheisten takia, ei minusta ole iloa kenellekkään. Mihinkään muuhun en kelpaa kuin toisten huolien ja murheiden kantajaksi. Mutta jos mulla on huolia ja aukaisen suuni, niin mieskin vaan tuumaa, että mikä s....na suakin taas vaivaa, tai säähän oletkin ihan pimeä... vi....tu, sylkykuppi ja toisten taakkain kantaja, Kukaan ei ole mu mun elämässän auttanut, itse olen saanut räpiköidä, ja nyt tuli raja vastaan.
Minä olen kanssa kokenut velkaantumisen ja luottotietohäiriöt sun muut.
Helpoin tie olisi tappaa itsensä ja masentunut mieli niin sanookin, ei jaksa enää hoitaa asioita ja töitähän siinä onkin alkaa setviä isoa summaa velkoja. Nyt olen maksellut velkoja jo ison osan. Vielä on velkaa jäljellä, mutta kun en ole enää masentunut ja elämänhallinta on kunnossa, tiedän kykeneväni siihen. Voi kuule, oli minullakin useita tonneja. Kaikenpäälle olen vielä matalapalkka -alalla.
Mutta mitä jos vielä yrittäisit. Ota yhteyttä velkaneuvontaan. Jos et saa itse hankittua tarvittavia liitteitä, siihenkin on apua. Jos et ole töissä, suojaosuus on kuitenkin ulosotossa. Raha-asiat ovat vain yksi osa elämää. Mieti kaikkia niitä elämän nautittavia puolia... Okei, ei ole rahaa elää niin leveästi, mutta jotkut joilla on rahaa, eivät siitä huolimatta nauti elämästä. Ja lama-aikana ihmiset velkaantuivat niin, että sieltä ei edes ollut poispääsyä.. Läheisesi eivät todellakaan haluaisi, että tapat itsesi. Ja varmasti läheisesi rakastavat sinua. aina ei osaa sanoa kauneimpia asioita tärkeimmille, vaan on helppo sanoa ikävästi ja loukata. Tänään ehkä sanot noin, ja nyt tilanne on huono, mutta entäpä vaikka vuoden päästä. Asiat voivat olla toisin!
Toinen on avun hakeminen.Että saisit vaikka jollekin ulkopuoliselle kertoa veloista ja olla avoin. Jollekin ihan ulkopuoliselle perheestäsi. Jollekin, joka voisi sanoa puolueettomasti miten toimia.
Ehkä on syytä myös harkita joko pariterapiaa/avioliittoneuvontaa tai eroa törkeästä äijästä.
Nyt nopeasti ero köpiöäijästä ja lepakkoterapiaan hokemaan
lepakkomantroja, tuohon tilanteeseen ei auta muu kuin toisen naisen
kanssa asustelemaan alkaminen parisuhteessa, niin kuin aikain alusta
asti on ollut ja oikein on.
Köppänä ukot voi koota kesktetysti jollekin leirille ja vaikka laittaa ne
siellä mätkimään hengiltä toinen toisensa, mihin niitä tarvii enää
muutenkaan, keinosiementäjätkin kun on keksitty.
Olet kirjoittanut samansisältöisen viestin jo ties kuinka monta kertaa. Aiemmin olet nimennyt viikonpäivänkin, jolloin itsari muka tapahtuu...
Mikä on motiivisi?
Täällä näyttää olevan muitakin latvasta lahoja kuin minä. IKINÄ en ole tälläisiä viestejä aiemmin kirjoittanut, en ole edes käynyt palstalla. Ja toisekseen, mulla ei ole tapana puhua tuhjiä, sen, minkä päätän, teen. Kolmanneksi, näinhän siinä taas kävi, edes täällä ei olisi saanut avata sanaista arkkuaan:((((((
Kyllähän sitä itsekukin huomaa välistä itsensä latvalahoksi ja pökkelöpääksi. Olin itse samassa liemessä taatessani ukon velkoja: kyllä oli monenlaista neuvonantajaa. Velkataakka oli kyllä paljon paljon suurempi kuin sinulla. Tapaus opetti minua, että ei pidä ihan joka tilanteessa auttaa esim. taloudellisesti. Ymmärän että olet nyt väsynyt ja turhautunut. Kun pääset tästä yli olet paljon kokeneempi ja vahvempi. On nöyryyttävää ja käy oman arvon päälle kun joutuu suohon, mutta pitää olla itselleen armollinen. Olen tunteet läpi käynyt. Selvitty on.
Älä hyvä ihminen tuollaisen summan vuoski itseäsi teljo. Mene velkaneuvontaa aj siellä auttavat sinua pääsemään eteenpäin. Oppia elämä on. Nyt vain sitten tiedät, että velaksi, ainakaan pikavipeillä ei kannata taloutta hoidella.
Älä jätä läheisiäsi suremaan ja livahda kuin koira veräjästä pakoon ja ei itsemurha ole elämänpäätös.
Suuremmistakin veloista on selvitty.
Parempi niin.
Lapsenlapsi ei ansaitse sellaista.. Ajattele häntä.
Toinen asia on että tietoisuutesi ei lopu kuolemaan. Vaan kärsit siellä edelleen. Vain tässä elämässä voit korjata asioita ja toimia. Kun kuolemme, mahdollisuutemme ovat loppuneet. Olin kerran vaiheissa perin masentunut ja ajattelin vastaavia. Sitten näin unen jossa tuli hyvin selväksi mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. On pelkkää toiveajattelua ja luuloa että onni saavutetaan tappamalla itsensä. Elätkö itsesäälissä?
Toimi niin että saat paremman olon. Onko masennukseesi lääkitys ja terapiaa? Rahahommat kyllä järkkääntyy.
Ehkä tämä tilanne tästä jotenkin järjestyy, toivon pilkahdusta näkyy hieman. Viikon sisällä selviää, järjestyykö raha asiat edes hieman parempaan suuntaan. aina välillä tulee niin syviä masennuspuuskia, ettei pieni tosikaan. Kaksi vikkoa olen kulkenut töihin ja takasin koko lääkearsenaali ja viinapullo mukana. Mutta aina olen kotiin mennyt. Mistä kummasta tälläinen syvä lamaannus tulee välillä, ja minä olen pitänyt itseäni vahvana ihmisenä.?
Lapsenlapseni on se, joka on pitänytminut sen ohuen langan varassa, rakastan häntä niin valtavasti. Kiitos kaikille kommenteista. En ikimaailmassa olisi kuvitellut, että joudun niin alas, että tälläisiä tänne kirjoitan.
"Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje, eikä karkoita ketään pois."
Tämän hengellisen laulun sanat tulivat mieleni kun luin kirjoituksesi. Usko pois, useimmat ihmiset jossain vaiheessa, jostain syystä joutuvat tosi alhaalle. MUTTA: sieltä on tie väljemmille vesille jossa on hyvä olla ja hengittää. Miksi vihaisit itseäsi? Valitse olla itsesi ystävä. Ja sen kallisarvoisen lapsen. Jota kykenet rakastamaan. Sekin kertoo että sinulla on paljon hyvää jäljellä.
Olisiko mahdotonta jos pistäytyisit hengelliseen tilaisuuteen? Mitäpä menettäisit..
Voit saada todellista apua, keskusteluapu jo voi nostaa mielen syövereistä. Suosittelisin helluntaiseurakuntaa tai muita vapaita suuntia. Siksi että niissä on helpointa lähestyä pappeja ja rukousavustajia. Tilaisuutta rukoukseen ja keskusteluun tarjotaan ilmaiseksi. Saatat hämmästyä ikihyviksi.
Ei elämä ole rahasta kiinni, vähemmälläkin elää hyvää elämää. Tärkeää on että voit olla lapsenlapsesi ja myös lapsesi tukena, sitä jokainen lapsi tulee tarvitsemaan. Raha on aivan toisarvoista. Ja sinulla on työtäkin!
Varmaan tiedät että masennus ja viina eivät sovi yhteen. Viina lisää masennusta. Voitko olla ilman?
Olet oppinut paljon ihmisenä olemisesta ja itsestäsi. Ilman noita syviä laaksoja omatuntemus ja elämä jää pintakiilloksi. Sitten tulee mahtava tunne, että siitäkin selvisin. On hyvä että saa kijoittaa jonnekin jopa epätoivoimmatkin suunnitelmat. Usein ne onneksi sanoiksi jää. Joka oppii tiedostamaan omat heikkoudet ja senkin puolen itsessään on vanva.
Hyvä että elämässäsi on alkanut toivonsäteet loistamaan. KIitos kun kerroit kuulumisesi. OIkein hyvää jatkossakin. Kyllä sitä selviää.
Voin sanoa viinan vieneen vaarini lapsenlapsena että älä tapa. Vaari kuulemma oli jättänyt lapun ennen yli-annostuksen vetämistä että lähimäisten ei tarvi hautajaisiin tulla tai haudalla käymään. En saanut ikinä tavata livenä vaarina kun olin vielä niin pieni vauva ja sitä en tiedä uskaltaako kun vainaja on kerran kironut että haudalle ei tarvitse tulla. Kyllä suoraan sanoen pahaa tekee koska kaverit on kertoneet heidän yhteisistä jouluista sekä kesistä vaariensa kanssa. Mulla on molemman puolen vaarit ehtineet lähteä ollessani pieni vauva. Tämä viinan vienyt oli vielä nuorempi kuin puhtaasti pois nukkunut eli yhteisiä vuosia olisi vielä saattanut ollakin...
Oma isä onneksi on luvannut pysyä maisemissa ja panostaa terveyteensä vaikeista ajoista huolimatta koska nimenomaan haluaa olla näkemässä lapsenlapsensa sekä olla luomassa hyviä muistoja.Kaikilla on vaikeaa, kyllä jopa näillä varakailla on velkoja ulosotossa ja perheongelmia jne.
Vaan silti porskutetaan menemään ja yritetään jaksaa aina päivä kerrallaan. Jokaiselle löytyy se oma voimavaransa ja syy elää seuraavaan päivään jonka toivonkin omalle kohdalle sattuvan. Kannattaa vain käyttää aikaa ja löytää se ''oma juttu''.
Nämä raha-asiat taitaa sittenkin selvitä, olen jo maksanut velkoja pari tuhatta. Ja tänään tuli tosi hyviä uutisia. Nyt menen lääkäriin hakemaan jotain apua tähän masennus kauteeni, vieläkin tule todella syviä, synkkiä aaltoja. Mutta mistä saan itselleni pikavippikiellon, totaalisen, vaikka useimmat firmathan ei enäää myönnä. Mutta kun olen saanut noi maksuun, niin taas sieltä tulee viestejä, ja sorrun, jos olen syvällä suossa. Apua??
Te vain nyt napakka päätös, että ei mitää velaksi. On ennen ilman kuin elää vipillä. Jos tulee soittoja, niin sulje puhelin ja sano vain kiitos ei nyt eikä tämän jälkeen. Tee kaikki mahdollinen, älä annan itseäsi huijata. Korot ovat ihan hirveät noissa pikavipeissä.
Hyvä että mene hoitoon, masennus kannattaa aina hoitaa. Tuo pikavippuiuttu on suorannaista ihmisten hyväksikäyttöä. Kenet saavat uhrikseen niin yrittävät pitää satimessaan.
Maksele vain loput velat ajan kanssa, niin kuin järjestyy ja suu säkkiä myöten.
Minulla ei ole raha-asiat pielessä, tosin sitä rahaakaan ei ole liiemmin eikä ole koskaan ollutkaan, mutta ei sentään pikavippejä.
Kuitenkin tässä kohtasi sellainen tragedia, että en selviä. Menetin elämäni rakkauden sen ensimmäisen ja ainoan, sen ainoan valon pilkahduksen ja enää minulla ei ole mitään mitä toivoa tulevaisuudelta. Kyse ei ole erosta tai muusta sellaisesta, vaan kuolemasta. Hän on poissa lopullisesti.
Minä olen täysin yksin tämän asian kanssa, minulla ei ole ketään jolle puhua, kukaan ei tiedä tuskaani ja jos kertoisin ei kukaan lohduttaisi, sillä ei meidän suhdetta olisi ymmärretty, eikä siitä tiedetty.
Minulla ei ole koskaan ollut muita ystäviä (todellisia ystäviä) kuin hän joille voisin kertoa ihan kaiken. On vain muutamia kavereita joille lähinnä juttelen vain ns. mukavia tai kuuntelen mitä heillä on sanottavana, todella läheisiä he eivät ole. Omassa perheessäkin olen aina ollut ulkopuolinen jota vastaan hyvin herkästi liittoudutaan. Elämäni ei ole kulkenut niitä tavallisimpia polkuja ja sen vuoksi minulla ei ole oikeastaan sosiaalista elämää. Ei ole ollut koskaan...
Minä en pysty elämään tämän menetyksen kanssa, minä haluan vain sinne missä rakkaani on. Minulla ei ole ketään...
Minä tahdon kuolla, mutta en osaa tappaa itseäni. Tahtoisin myös tehdä sen niin, että sitä ei tajuta itsemurhaksi. Haluan rikkoa sisäelimeni sellaiseen kuntoon, että kuolen siihen. Miten tässä onnistuisin, mitä myrkkyä pitäisi syödä? Haluan tehdä tämän siksi, että perheeni ei järkyty niin kovasti kuin järkyttyisivät siitä jos vedän itseni hirteen. Heillä ei ole pienintäkään aavistusta missä pimeydessä, toivottomassa surussa ja tuskassa minä nyt olen.
En pysty nukkumaan, pyörin puoliunessa pari tuntia kauhun vallassa, ja aamuyöstä herään ja makaan siihen asti että kello soi, ja on pakko alkaa valmistautua työpäivään. Uni on aina ollut pakopaikkani ja olen nukkunut niin sikeästi etten ole tiennyt edes olevani olemassa, minulla on ollut todella hyvät unenlahjat. Siellä ei ole ollut surua, murhetta, pelkoa, tuskaa - ei yhtään mitään. Vain armelias pimeys ja tiedottomuus omasta itsestä ja yhtään mistään. Sinne tilaan minä haluaisin, mutta en enää pääse edes muutamaksi tunniksi.
Kertokaa joku mitä ilman reseptiä saatavia lääkkeitä pitäisi syödä ja kuinka paljon (tai muuta myrkkyä, joka kuitenkin menee helposti alas ja on yleisesti saatavilla), että saan rikottua munuaiseni siihen kuntoon että kuolema korjaa minut. Ehdin kuitenkin siinä sitten varoittaa perhettä, että olen kuolemassa, heillä on aikaa sopeutua asiaan ja minulla on aikaa siivota maalliset sotkuni ja järjestää kaikki asiani niin, ettei perheeni tarvi alkaa sitä tekemään kun olen poissa.
Ja turhaa sanoa, että odottaisin ja vielä kaikki muuttuu hyväksi, sillä tiedän jo että niin ei tule käymään. En ole enää mikään nuori, jolla elämä on edessä. Minulla ei ole enää mitään halua jatkaa, en jaksa enkä pysty. Tahdon olla noin vajaan vuoden päästä siellä missä rakkaani on.
Kuvitteellisia kertomuksia tehtaileva trolli taas vauhdissa. Jos olisit oikeasti kuvailemassasi jamassa, et olisi pystynyt kirjoittamaan noin pitkää ja muotoiltua tekstiä,.
Mikä ihme sinulla on motiivina kirjoitella näitä fiktiivisiä itsemurhastooreja tänne?? Monenlaista voin käsittää, mutta tätä en.
Kunpa olisikin kuvitteellinen, mutta kun ei ole ja koskaan aikaisemmin en ole tälle palstalle kirjoittanut yhtään mitään - ei ole ollut tarvetta.
Arvasinkin ettei olisi pitänyt kirjoittaa mitään, sillä luultavasti tulee ilkeitä kommentteja. Totta on että tällä palstalla on trolleja, mutta eivät kaikki. Siksi kannattaisi miettiä kaksi kertaa ennenkuin vastaat, sillä et voi tietää todellisia taustoja ja miltä siitä ihmisestä tuntuu, jolle vastaat... Et sinä ole mikään selvännäkijä joka kykenee tunnistamaan trollit. Jos oletat jonkun olevan trolli, niin jätä vastaamatta... Voi olla ettei kyseessä olekaan trolli, vaan ihan tosiasia - ja varmaan se trollaajakin kyllästyy, jos ei saa vastakaikua ja poistuu palstalta.
"Jamastani" huolimatta pystyn kirjoittamaan, sillä olen aina purkanut ajatuksiani - myös niitä synkkiä kirjoittamalla. Ihmiset on erilaisia tässäkin asiassa.
Minä ihan oikeasti olen kokenut tuon mistä kerron, ja pyydän neuvoa.
No aika hyvin osais kyllä kertoa läheisensä menettäneen tunteet, jos kyseessä olis trolli. Kellään joka ei ole sitä kokenut ei riitä mielikuvitus tuollaiseen. Nuo tunteet tietää vasta kun on ne joutunut kokemaan itse. Sulta ei vissiin ole ketään rakasta lähtenyt? Jos on niin ihmettelen että syytät trolliksi toista. Taidat olla ainut trolli itse, vai mikä motiivi sulla on tulla räkyttämään toisille? Itse pidän trolleina niitä "hei, olen jonne 12 -v ja elämä on peestä, viiltelen itseä ja tahdon kuolla, miten tapan itseni" tyylisiä kirjoituksia, mutta toisaalta monella lapsella on nykyään oikeasti vaikeaa, joten paha mennä sanomaan niistäkään varmaksi.
Nimimerkki "neuvokaa minua": neuvoisin jos osaisin, mutta en tiedä vasausta sulle. Voisin heittää läjän kliseitä päivän paistamisesta risu kasaan, mutta vaikuttaa että sun tilanne on hankalampi kuin mikä itsellä oli. Mulla oli sentään lapseni menettäissä mies ja toiset lapset, sekä vanhemmat ja sisarukset ja ystävät tukena. Yksin en olis jaksanut.