Mitä on vihata itseään?

Mitä on vihata itseään?

Se on sitä, että tahtoo hajoittaa peilit, iskeä kappaleiksi sen ihmisen, joka sieltä katsoo.

Se on sitä, että hulluuden hetkellä upottaa kyntensä niin syvälle siihen ihoon, joka tätä kaikkea ympäröi, että vatsa, kädet ja jalat ovat täynnä verisiä naarmuja.

Se on sitä, että tahtoisi riipiä rikki ja irti tämän ihon, repiä lihaan saakka - raastaa paloiksi sen vartalon, johon on kahlittu.

Ja kun tästä vankilasta ei kuitenkaan voi paeta, on sen paino sietämätön, ja toivottomuus salpaa hengen.

Kun lopulta ei ole enää kyyneliä jäljellä, voi kenties nukahtaa lattialle ja paeta hetkeksi.

---

Toivon, että minulle olisi annettu mahdollisuus rakastaa ja arvostaa itseäni. En ole mitenkään erikoinen ulkoapäin. "Ruma peikko! Tapa ittes!" Vai olenko sittenkin huono, mitätön, arvoton? Kuka on väärässä? Olinko vain epäonninen ykkösluokkalainen, joka valikoitui uhriksi? Onko sillä tässä vaiheessa edes enää merkitystä?

Elämästäni on kulunut jo neljännes, enkä koskaan ole rakastanut itseäni. Aika valuu hukkaan, päivät pimenevät, minä en jaksa.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Haavoittunut enkeli kirjoitti:

Mitä on vihata itseään?

Se on sitä, että tahtoo hajoittaa peilit, iskeä kappaleiksi sen ihmisen, joka sieltä katsoo.

Se on sitä, että hulluuden hetkellä upottaa kyntensä niin syvälle siihen ihoon, joka tätä kaikkea ympäröi, että vatsa, kädet ja jalat ovat täynnä verisiä naarmuja.

Se on sitä, että tahtoisi riipiä rikki ja irti tämän ihon, repiä lihaan saakka - raastaa paloiksi sen vartalon, johon on kahlittu.

Ja kun tästä vankilasta ei kuitenkaan voi paeta, on sen paino sietämätön, ja toivottomuus salpaa hengen.

Kun lopulta ei ole enää kyyneliä jäljellä, voi kenties nukahtaa lattialle ja paeta hetkeksi.

---

Toivon, että minulle olisi annettu mahdollisuus rakastaa ja arvostaa itseäni. En ole mitenkään erikoinen ulkoapäin. "Ruma peikko! Tapa ittes!" Vai olenko sittenkin huono, mitätön, arvoton? Kuka on väärässä? Olinko vain epäonninen ykkösluokkalainen, joka valikoitui uhriksi? Onko sillä tässä vaiheessa edes enää merkitystä?

Elämästäni on kulunut jo neljännes, enkä koskaan ole rakastanut itseäni. Aika valuu hukkaan, päivät pimenevät, minä en jaksa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu