Olen parin viikon aikana useampaankin otteeseen kysellyt suomi24:stä cipralex (tai oikeastaan escitalopram actavis) lääkkeen mahdollisista sivuoireista.
Itsellä ollut siis vaikea ja erittäin stressaava elämäntilanne jo pitkään, olen ollut kuukausia syömättä sepramia mutta paniikkioireet tuli takaisin niin aloitin lääkityksen uudestaan eri lääkkeellä tosin.
Essitaalopraamia söin aluksi sen 5 mg ja tuli kauheet sivuoireet (osa pelosta ja ahdistuksesta varmaan tuli kun luin lääkkeen sivuvaikutuksista netistä mutta osa oireista oli kyllä ihan todellisia esim. Derealisaatio, painajaiset) ja sitten olin päivän syömättä ja aloitin seuraavana päivänä 2,5 mg. Oli pari päivää tosi hyvä ja energinen olo ja kumma kyllä ei väsyttänyt vaikka ei saanut paljoa nukutuksi, olin kuitenkin tosi ärtynyt.. Sitten aloin miettimään että onkohan kyseessä mania/hypomania. Olen sairaalloisesti tutkinut oloani ja pelästyn kaikista erikoisista tuntemuksista. Eilen oli ihan hyvä päivä, olin edelleen vähän ärtynyt ja uutena oireena oli yliherkkyys äänille. Miesystävän syömisen äänet, kaikenlainen rapistelu ja kolistelu rupesi suoraan sanottuna aina v*********n kamalasti.
Illalla ärtyneisyys lisääntyi kamalasti. Nukkumaan ruvetessa olin erittäin hermostunut ja sain jopa pakkoajatuksia mieheni satuttamisesta tai että rupeaisin riehumaan. Koirakin ärsytti, teki mieli potkaista se lattialle kun se tuli sänkyyn, vaikka normaalisti se on minulle melkein kuin oma lapsi ja todella rakas! Kun laitoin silmät kiinni niin näin mielikuvia pelottavista asioista, hehkuvista silmistä yms. Piti ottaa rauhoittava että rauhoituin. Tänään en enää uskaltanut ottaa lääkettä. Päivällä ahdisti kovasti, ja nyt yötä kohden ärtyneisyys on räjähtänyt, ja kaikenlaiset äänet ärsyttää ihan tajuttomasti. Sitten luin että ääniyliherkkyyttä esiintyy psykoosissa ja sen esioireissa. Luin tarkemmin ja minulla on kaikki oireet jotka yleensä edeltää psykoosia; masentuneisuus, ahdistus, herkkyys äänille, ärtyneisyys, toimintatason lasku ( tuntuu epämiellyttävältä mennä esim suihkuun, en mitenkään voisi nyt kuvitellakkaan keskittyväni esim siivoamiseen, en jaksa tehdä kunnon ruokaa) olen eristäytynyt (tosin tämä voi johtua SOS.til. Pelostakin) ja välillä itkeskelen.
Pelkään tajuttomasti että alan kuulla ääniä tai nähdä asioita. Pahoja mielikuvia minulla jo on.
Nämä oireet ovat tulleet lääkkkeen aloittamisen myötä, toki olin ahdistunut ja masentunut sekä vähän epäenerginen jo ennen lääkettäkin.
Lääkeannostus on pieni mutta olen reagoinut siihen melko voimakkaasti. Kuinka mahdollista nyt on että minulla on alkava psykoosi? Voiko se mennä itsestään ohi? Kuitenkin eihän psykoosissa tajua itse olevansa, niin onko mahdollista että kehittyy joku muu samankaltainen mielenhäiriö, kun kuitenkin tajuan ainakin vielä tällä hetkellä varmaan kaiken.
Lääkkeen syönnin vastustajat joilla ei ole asijantuntijan pätevyyttä tai kokemusta valmisteesta voivat jättää kommmentoinnin väliin, tiedän jo haitat.
Itsellä ollut siis vaikea ja erittäin stressaava elämäntilanne jo pitkään, olen ollut kuukausia syömättä sepramia mutta paniikkioireet tuli takaisin niin aloitin lääkityksen uudestaan eri lääkkeellä tosin.
Essitaalopraamia söin aluksi sen 5 mg ja tuli kauheet sivuoireet (osa pelosta ja ahdistuksesta varmaan tuli kun luin lääkkeen sivuvaikutuksista netistä mutta osa oireista oli kyllä ihan todellisia esim. Derealisaatio, painajaiset) ja sitten olin päivän syömättä ja aloitin seuraavana päivänä 2,5 mg. Oli pari päivää tosi hyvä ja energinen olo ja kumma kyllä ei väsyttänyt vaikka ei saanut paljoa nukutuksi, olin kuitenkin tosi ärtynyt.. Sitten aloin miettimään että onkohan kyseessä mania/hypomania. Olen sairaalloisesti tutkinut oloani ja pelästyn kaikista erikoisista tuntemuksista. Eilen oli ihan hyvä päivä, olin edelleen vähän ärtynyt ja uutena oireena oli yliherkkyys äänille. Miesystävän syömisen äänet, kaikenlainen rapistelu ja kolistelu rupesi suoraan sanottuna aina v*********n kamalasti.
Illalla ärtyneisyys lisääntyi kamalasti. Nukkumaan ruvetessa olin erittäin hermostunut ja sain jopa pakkoajatuksia mieheni satuttamisesta tai että rupeaisin riehumaan. Koirakin ärsytti, teki mieli potkaista se lattialle kun se tuli sänkyyn, vaikka normaalisti se on minulle melkein kuin oma lapsi ja todella rakas! Kun laitoin silmät kiinni niin näin mielikuvia pelottavista asioista, hehkuvista silmistä yms. Piti ottaa rauhoittava että rauhoituin. Tänään en enää uskaltanut ottaa lääkettä. Päivällä ahdisti kovasti, ja nyt yötä kohden ärtyneisyys on räjähtänyt, ja kaikenlaiset äänet ärsyttää ihan tajuttomasti. Sitten luin että ääniyliherkkyyttä esiintyy psykoosissa ja sen esioireissa. Luin tarkemmin ja minulla on kaikki oireet jotka yleensä edeltää psykoosia; masentuneisuus, ahdistus, herkkyys äänille, ärtyneisyys, toimintatason lasku ( tuntuu epämiellyttävältä mennä esim suihkuun, en mitenkään voisi nyt kuvitellakkaan keskittyväni esim siivoamiseen, en jaksa tehdä kunnon ruokaa) olen eristäytynyt (tosin tämä voi johtua SOS.til. Pelostakin) ja välillä itkeskelen.
Pelkään tajuttomasti että alan kuulla ääniä tai nähdä asioita. Pahoja mielikuvia minulla jo on.
Nämä oireet ovat tulleet lääkkkeen aloittamisen myötä, toki olin ahdistunut ja masentunut sekä vähän epäenerginen jo ennen lääkettäkin.
Lääkeannostus on pieni mutta olen reagoinut siihen melko voimakkaasti. Kuinka mahdollista nyt on että minulla on alkava psykoosi? Voiko se mennä itsestään ohi? Kuitenkin eihän psykoosissa tajua itse olevansa, niin onko mahdollista että kehittyy joku muu samankaltainen mielenhäiriö, kun kuitenkin tajuan ainakin vielä tällä hetkellä varmaan kaiken.
Lääkkeen syönnin vastustajat joilla ei ole asijantuntijan pätevyyttä tai kokemusta valmisteesta voivat jättää kommmentoinnin väliin, tiedän jo haitat.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kuulostaa ihan tyypilliseltä SSRI-reaktiolta. 5mg:aa essitalopraamia riittää hyvin aiheuttamaan kuvaamasilaista oireilua. En osaa neuvoa kuin vain yleisellä tasolla, että psykoosi on kyllä hyvin yleistä SSRI:lle ja menee monesti ohi ajan kanssa. Uusiutumisriski tietenkin on aina, jos kuuri on edelleen päällä. Psykoosi ilmestyy kuitenkin useimmiten vain annosta muutettaessa, ylös tai alas.
Lääkkeen ottaminen
Tabletti niellään vesilasillisen kera. Lääkkeen voi ottaa aterioinnista riippumatta.
Vaikutustapa
Lääke säätelee serotoniinin, yhden keskushermoston toimintaa ohjaavan aineen, vaikutuksia siten, että vaikeasti masentunut mieliala kohoaa. Vaikutus ilmaantuu tavallisesti 2 - 4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta.
Haittavaikutukset
Yleisin haittavaikutus on pahoinvointi. Muita joskus esiintyviä haittavaikutuksia ovat mm. hikoilu, väsymys, unihäiriöt, huimaus, ruokahaluttomuus, haukottelu, poskiontelon tulehdus, painon nousu, kuumeilu, sukupuolitoimintojen häiriöt, ripuli ja ummetus.
Skitsofrenia
Jos tutkit pakkausselostetta niin siellä on kyllä vähän enemmänkin noita haittavaikutuksia, eikä ne enää ookkaan noin "harmittomia"
esim ahdistus, levottomuus, poikkeavat unet tai painajaiset, sekavuus, agressio, depersonalisaatio, aistiharhat, mania, akatisia, itsetuhokäyttäytyminen. vaikeus olla paikallaan ja levoton liikehdintä.
Kaikille nämä lääkkeet ei vaan sovi, sillon ei oikein auta se että milloinka niiden pitäisi ruveta auttamaan.
No ei nää mun mielestä kyllä ihan tavallisia lääkkeen aloitusoireita ole, kaukana niistä. Sepramin syömisen kanssa ei ollut kyllä tällaisia. Tää ei siis ole ihan vaan sitä tavanomaista alkuahdistusta mitä tulee lähes kaikille, kun olen ihan oikeasti ihan kauhuissani ja hysteerinen koko ajan.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kuulostavat aivan normaaleilla SSRI-aloitusoireilta. Sillä, että et saanut vastaavia ensimmäisellä kerralla, kun vastaavan aineen käytön aloitit ei merkitse mitään. SSRI-aloitusoireisiin kuuluu monesti itsetuhoisuus, psykoosi, valtava ahdistus jne. Jotkut välttävät tämän ensimmäisen kuurin kohdalla, mutta saavat sen entistä pahempana seuraavalla kerralla, kun lääkeaine vaihdetaan tai aloitetaan uudelleen pidemmän tauon jälkeen.
Itsekin aloitin juuri esipralin (essitalopraamia, eli samaa ainetta) ja lähinnä mielenkiinnolla olen seurannut sen vaikutuksia. Mielialat heittää häränpyllyä, välillä ahistaa niin että revin hiuksia päästä, välillä on oikein erinomainen fiilis, sitten välinpitämätön jne. Ja nuo kaikki vuorottelee ihan minuuteissa. Unta ei saa millään ja parina ensimmäisenä päivänä ääniharhoja (aloitin suoraan 10 mg), painajaisia ja suurentuneet mustuaiset. Ja ruokahaluttomuus.
Samaan aikaan täsmälääkkeenä minulla käytössä kuitenkin alprox, joka auttaa siihen unettomuuteen ja ahdistukseen vaikkakin esim. tänään on siitä välipäivä (ei huvita jäädä riippuvaiseks), joten luultavasti tästä päivästä tulee kaamea. Mutta kuten tekstistä varmaan huomaa olen tilassa jota voitaisiin ihan hyvin kutsua hypomanian kaltaiseksi eli en ole kovinkaan huolissani.
Ja ihan neuvona sanoisin, että jos sinua noin paljon huolettaa niin puhu lääkärille.
Millasia ääniharhoja sait? Hyvä tosin että osaat olla huolehtimatta, jos noi sivuvaikutukset meneekin sit ohi ja saat lääkkeestä apua. Itsellä oli myös ruokahaluttomuutta, nyt kun lopetin niin pikkuhiljaa tullu ruokahalu takaisin mut vasta myöhään päivällä.
Itse en tosiaan kuullut ääniä tai nähnyt harhoja tai ajatellut että naapuri suunnittelee mun murhaamista, mutta jotenkin sitä odotti että kohta alkaa esim. telkkarista nähdä jotain demoneja tai vastaavaa. Aamulla oli ihan kamala olo vieläkin, tuntui että kohta rysähtää joku vakava mielisairaus voimalla mut se hiipui ja päivällä oli ihan hyvä olo, mut nyt taas iltaa kohti alkaa ahdistus kasvaa. Jos tästä ei mitään psykoosia kehity niin tosi pitkään kyllä kannan pelkoo tästä lääkkeen mukanaan tuomasta olosta, enkä kyllä enää uskaltais mitään mielialalääkettä alottaa, niissä kun tuntuu kaikissa olevan nämä samat sivuoireet.
Lääkäriltä toki tekis mieli kysyä mut hoitavaa lääkäriä mulla ei ole, lähete mielenterveyspuoleen vasta lähti viime viikolla, enkä usko että pitävät kovin kiireellisenä tapauksena joten yhteyttä sieltä päin saatetaan ottaa vasta viikkojen kuluttua. Mun kunnassa ei ole viikonloppuisin edes päivystystä, lähin on seuraavassa isossa kaupungissa pitkän ajomatkan päässä, ja itseä ainakin ahdistaa ajatus (lue=pelkään kuollakseni) et joutuisi jonnekkin psyk.osastolle niin en tiedä uskaltaisinko edes kertoakkaan. Lisäksi on kamalaa kun meidän kunta on niin pieni ja hoitohenkilökunta tk:lla on niin tuttua että ois hirveää jos mun tila menisi niiden tietoon, en oikein luota niiden ihmisten salassapitovelvollisuuteen vaikka heillä semmoinen onkin.
Mene yksityiselle vaikkapa johonki isoon kaupunkiin. Aika kamalia sivuvaikutuksia tunnut saavan. älä suotta pelkää sairaalaa. Mä olen selittänyt hallusinaatioista ja omituisista uskomuksista. Lääkettä vaan määräsivät ja kotia.
Oletko kokeillut terapiaa?
Mulla on hirvittävä sairaala ja lääkäripelko, lisäksi sosiaalisten tilanteiden ja julkisten paikkojen pelko. Lisäksi mulle tulisi ihan raastava koti-ikävä jos joutuisin jonnekkin osastolle kun olen läheisriippuvainen, siksi sairaalaan joutuminen pelottaa hirveästi. Eikö yleensä tehdä jokin psykiatrinen arviointi jonka aikaa pitää olla sairaalassa? Millaisia lääkkeitä sulle määrättiin?
Tän kokemuksen jälkeen pelkään kyllä lääkkeitäkin ihan tajuttomasti, ja varsinkin mieleen vaikuttavia lääkkeitä. En tiedä voisiko lääkäri tällaisen takia määrätä esim neuroleptejä. Pelottaisi että niistä menisi vain enemmän sekaisin, ja ne jotenkin esim. lopettaessa altistaisi pahemmille psykoosikokemuksille.
Yksi asia minua kovasti ihmetyttää, miksi ihmiset jotka pelkäävät sekoavansa pelkäävät nimenomaan psykoosia tai skitsofreniaa? Ennen sekoamisen pelkoa en kunnolla edes tiennyt mitä psykoosi on, silti pelkäsin nimenomaan sitä.
Terapiaa en ole kokeillut, nyt toivon saavani sitä ainakin alkuun puhelimitse, en tosin tiedä miten onnistuu.
Eilen oli ihan iloinen ja hyvä olo, illalla en enää tuota agressiokohtausta saanut. Kuitenkin menin nukkumaan ja heräsin siitä kolmen tunnin päästä, ja taas oli se olo päällä. En ole siis tavallaan vihainen, mut jotenkin kaikki aistit tuntuu olevan yliherkkiä ja väsyneenä vielä korostuvat. Herätin mieheni mutta hänen järkipuheensa ei auta. Ei myöskään hengittely. En kestä kuunnella mitään ääniä ja oikeasti tuntuu että sekoaa. on erittäin tuskaisa ja vaikea olo, hermostunut, eikä voi olla paikallaan. Tekee mieli alkaa riehumaan ihan kunnolla ja huutamaan ihan vaan huutamisen takia. Pelkään että satutan miestäni, koiraamme tai itseäni mutta en vaan uskalla mennä lääkäriin jos mut vaikka laitettaisiin pakkohoitoon. Otin taas diapamia ja sen avulla pystyin rauhoittumaan vähän, nukahdin ja kun myöhemmin heräsin niin tuo agressio oli poissa mut olen vieläkin kovin peloissani ja tunnen hermostuneisuutta. Entä jos tämä taas huomen aamuna toistuu? Mitä tää tämmöinen oikein on? Auttakaa joku!
Yritä vain rauhoitella itseäsi. Tämä kauhea olo väistyy kyllä, mutta se vaatii aikaa. Mikäli olosi on kestämätön, ota yhteyttä lääkäriasemaan ja mikäli haluat mennä paikan päälle, ota miehesi mukaan. Teidän on saatava lääkäri ymmärtämään, että kyseessä on, kuten aikaisemmin kerroin, mitä todennäköisimmin lääkereaktio. Tsemppiä ja kylmiä hermoja sinne!
Mä oon saanut outoja oireita kun nostettiin cipralexia 15mg --> 20mg. Itelläni pää tuntuu ok:lle, en itkeskele tai voi niin ahdistuneesti, mutta muut ovat olleet musta todella huolissaan. Käyttäydyn kuulema oudosti, mielialat pomppii ja olen todella kärttyinen. Olen ihmetellyt mistä ne puhuu kun musta on tuntunut et oon ok. Nyt kävin lääkärillä ja pienennän määrää jos se auttaisi. Olen syönyt tuota lääkemäärää jo 2kk joten ei pitäisi olla oireita enää vaihdostakaan.
Kaksi viikkoa käyttänyt cipralexia ja ihan samat olot kuin aloittajalla..
Harmi kun on niin vanha keskustelu, olisi kiva kuulla miten ap kirjoittajalla lääkkren kanssa jatkui...vai jatkuiko?
Aiotko lopettaa käytön, vai riskeerata lisää terveyttäsi? Kai olet ymmärtänyt, että käyttämisi aine, essitalopraami, on stimulanttiluokan huumausaine, kuten amfetamiini. Aivovaurioriski on merkittävä. Kahden viikon käytöllä saatat vielä säästyä (?) pysyviltä aivovaurioilta, joten siinä mielessä olet vielä kohtuullisessa tilanteessa päättämään tulevasta.
Mitenkäs spiideissä itse kirjoittelet tänne?
Kyllä lääkekuureista sivuvaikutuksineen selviävät ihmiset yleensä. Ei ihan ole noin vaarallista kuin maalailet? Onko pyrkimyksenäsi häiritä sairaiden ihmisten hoitoa, vai mikähän oli agendasi?
En ehkä kuvaisi SSRI-lääkkeitä kuin amfetamiinina, mutta sitä en epäile hetkeäkään, etteikö niistä jonkinlaisia ongelmia voi tulla erityisesti pitkässä käytössä ja toki yhteneväisyyksiä kyseisenkaltaisilla aineilla on mm. siinä että ne voi olla vaikea lopettaa, jo yhden annoksen saamatta jättäminen säännöllisesti voi aiheuttaa huonoja olotiloja ja lopetuksesta seuraa lopetusoireita millä voi myös olla yhteneväisyyksiä. Keho mukautuu kummankin aineen käyttöön. Ja yhteneväisyyksiä huumevertauksen kanssa on enemmän kuin psykiatrian vaihtelevien teorioiden kanssa siitä miksi lääkkeet heidän mielestään toimii.
Ne eivät korjaa kenenkään aivoja vaan pitkälti aiheuttavat enemmänkin erityisesti pitemmällä tähtäimellä riskejä aivoterveydelle tavoin joita ei välttämättä nykytutkimuksella täysin ymmärretä, mutta vanhemman polven masennuslääkkeiden yhteys dementiariskiin voi antaa jotain kuvaa.
SSRI-lääkkeet on tietyllä tavalla toimivia psykoaktiivisia ominaisuuksia omaavia aineita joiden vaikutuksista osa pitää ja osa ei. Kuin amfetamiinikin on omankaltaisensa omat vaikutuksensa omaava psykoaktiivinen aine, vaikka vaikutus onkin erikaltainen, välittäjäaineiden toimintaan eri tavoin vaikuttava. Parhaiten psyykenlääkkeiden vaikutusmekanismin on selittänyt psykiatri Joanna Moncrieff joka kumoaa hyvin psykiatrian näkemyksen siitä miten ne toimivat korjaamalla jotain sairaustilaa tai biologista poikkeamaa ollen kuin insuliini diabetekseen.
Toki psykoaktiivisia aineita on läpi aikojen käytetty hakemaan niistä vaikutuksia jos toisia, usein niitä ei vain olla labrassa synteettisesti tehty lääkeyhtiöiden toimesta. Eikä niitä ole lääkärin reseptillä määrätty hoitamaan masennusta. Nykypsykiatria näkee toki myös ihan aiemmin huumausaineina pidettyjen aineiden potentiaalia masennuksen hoidossa mm.ketamiini jota pidetään jonain suurena ja mullistavana hoitona.
Niille jotka kritisoi kyseisiä väittämiä voi kertoa mikä onkaan masennuslääkkeiden vaikutusmekanismi, ja miten lääkeaineet eroaa mm.amfetamiinista. ette kai vain napsi lääkkeitä ilman mitään tietoa miten ne toimivat ja vaikuttavat?
Muutama asia mitä monet ei tajua SSRI - lääkkeistä.
Yksi on, että riskaabeleinta aikaa kyseisen lääkeryhmän kanssa on nosto-, lasku- ja lopetus- ja aloitusvaihe, jolloin yleensä iskee oireita. Toinen on, että joillakin olon korjaamisen sijaan ne tekee joitain hyvin jopa mielenterveydelle ikäviä seurauksia. Näitä on mm. motorinen levottomuus (pahimmillaan tasoa akatisia jolloin voi olla hankala olla paikallaan - lukee paketissa), itsemurha-ajatukset tai unettomuus ja sitä myöten usein sekavuus tai jopa suoranainen psykoottinen oireilu tai manian puhkeaminen. Fakta on että erilaisista psykoaktiivisista aineista voi saada pönttönsä sekaisin niinsanotusti. Moni luulee, että tämä ei koske lääkeaineiksi kutsuttuja laboratioriossa valmistettuja psykoaktiivisia aineita, mutta asiahan ei ole näin. Huume tai lääke, pöntön voi saada sekaisin. Kummatkin ovat erilaisia aivokemioihin vaikuttavia psykoaktiivisia aineita, on se tehty labrassa tai jossain huumelabrassa, vaikka toki tätä ei ääneen lääkärikunta useinkaan sano. Vaikutus ihmisiin on yksilöllinen ja toimiminen riippuu ihan siitä , pitääkö potilas kyseisen aineen vaikutuksesta itsessään vai ei.
Jokaisen fiksun lääkärin pitäisi kertoa potilaalle näistä "masennuslääkkeistä" (itse en kutsuisi niitä siksi), että ne voi puhkaista ihmiselle asioita mitä pidetään masennuksen oireina tai mielenterveyden oireiluna eli unettomuutta, itsemurha-ajatuksia, motorista levottomuutta ja niin edelleen. On hiukan outoa, että masennuslääkkeet voi tehdä juuri niitä oireita mitä ajatellaan masennuksen oireina. Koska lääkärit eivät useinkaan tajua kyseisen aineluokan haitallisia seuraamuksia, he voivat tehdä potilailleen ikäviä asioita mitä on mm. annoksen nostaminen kun potilas kuvaa lääkkeistä seuranneita haittoja (joita lääkäri pitää masennuksena) tai potilaalle vakuuttelu, että kyllä kannattaa odottaa viikkoja kärsien kamalista oireista että lääke alkaa toimia. Muutama pösilölääkäri saattaa lisätä lääkkeitä kylkeen vielä tässä vaiheessa, vaikka kyse olisi suoranaisista lääkehaitoista. Anteeksiantamatonta on yleensä se, että lääkäreiltä ei kuule edes murto-osaa lääkkeiden ongelmista, ja usein potilaalle nämä tulee yllätyksenä.
Toisekseen ne voi tehdä monenlaisia outoja oloja lopettaessa mitä on monenlaiset kummalliset hermosto-oireet ja henkinen kärsimyksen tila. Aloittajan oireet kuulostavat huolestuttavilta, mutta eivät ole mitenkään varmastikaan hyvin harvinainen seuraus kyseisten aineiden syönnistä. Esimerkiksi ääniyliherkkyys on vieroitusoireena mainittu oire, toki varmaan voi tulla aloittaessakin, etenkin jos on edellisiä vieroituksia ja uudelleenaloituksia takana, joka voi olla monenlainen vyyhti aloitus-ja lopetusoireita ja ehkä kenties hermoston herkistymistä lääkkeille tällaisesta aivokemioiden heittelystä edestakaisin eri lääkkeillä. Myöskään raivon tunteet eivät varmaan SSRI - lääkkeitä syövillä ole kummallisia, etenkään vieroitusvaiheessa, jossa taitaa jo paketissakin lukea niistä. Hyppiessä lääkkeistä toiseen on hankala sanoa mitä se aivoille tekee.
Jos psykoosi tuntuu puhkeavan lääkepillereitä kokeilemalla ja syömällä tai vieroittautuessa niistä, voi kysyä itseltään, että mikä osa niillä lääkkeillä voisi tuommoisessa sekavuudessa olla? Järkevin teko tuossa vaiheessa olisi varmaan lopettaa kyseisten aineiden syönti, jos oireet on puhjenneet niitä syömällä.
Ps. Seinään ei koskaan kannata säännöllisen käytön jälkeen lopettaa
Vaikuttaa potilaiden olleen jo valmiiksi yliherkkiä, syntymäsäikähtäneitä, sähkölle allergisia tms. psykoottisia tapauksia, jotka tarkkailevat sairaalloisesti itseään ja joiden henkinen tasapaino järkkynyt
ennen lääkitystä. Viisas lääkäri on pyrkinyt kohentamaan olotilaa mahdollisuuksien mukaan. Valitettavasti psykiatrit tietävät, että oikeasti mieleltään sairasta ei voi parantaa , vain empaattisesti kuunnella sepustuksia masiksista, manioista ja uniongelmista ja määrätä kemiallisen lobotomian lääkkeet, neuroleptit.
Paras tunnettu hoito on suljettu laitos vailla poispääsyä. Siellä voidaan lääkityksiä kokeilla turvallisessa ympäristössä. Lobotomia leikkauksella oli armollinen toimenpide suurimmalle osalle psykiatrisen puolen potilaita toki kemiallinen toimii mikäli lääkkeet otetaan.
Psyykenlääkkeissä voi olla vakaviakin haittavaikutuksia, ja vain typerys ei sitä ymmärrä. Ne lukevat ihan lääkkeiden pakkausselosteissa, vaikkakaan kaikkia haittavaikutuksia ei sielläkään mainita, mutta eivätköhän ne aikojen saatossa sinne ilmaannu, kun riittävästi on ihmiskoekaniineilla tehty näyttöä.
Vaikka kyseisen viestin kirjoittaja on trolli, en yhtään ihmettele vaikka psykiatrian alalla työskentelisi vastaavalla tavalla ajattelevia, jotka näkee lääkkeiden haittavaikutukset psykoosina ja vain ihmisen ongelmina, sen sijaan että lääke voisi puhkaista niitä ja tällä ajattelumallilla aiheuttavat ihmisille paljon harmia.
Kaikissa lääkkeissä on haittoja. Niin myös psyykenlääkkeissä. Psyykenlääkkeet vain eivät korjaa mitään biologista poikkeamaa ja niiden vaikutusmekanismi on lähinnä huumata niiden käyttäjä, eivätkä ne ole kuin insuliini diabetekseen. Oletteko kuulleet että insuliinin käyttö aiheuttaisi diabeetikolle diabeteksen oireita tai että kellekään määrättäisiin insuliinia ilman mitään verikokeita todentamaan diabetes? Tai että insuliinista tulisi vaikeita vieroitusoireita? Osalle psyykenlääkkeet eivät todellakaan sovi ja voivat pahentaa tilannetta.
Itseään kannattaa suojata tuollaisilta suljetuilta ympäristöiltä sitä suuremmalla syyllä jos on lääkeherkkä, tai on saanut lääkkeistä haittaa, koska psykiatriassa usein lääkkeiden ongelmia lääkitään, aiheuttaen usein potilaalle kasvavaa harmia. Ymmärrys lääkeharmeista on psykiatriassa usein todella alhaista.
Kuten aikojen saatossa, usein hoitokeino on juuri "lobotomoida" potilas kemiallisesti. Ns. Oireet saadaan hallintaan, mutta potilaasta ei enää toimivaa ihmistä saada.
En tiedä mitä Aplle kuuluu, mutta toivottavasti hänelle ei käynyt niin, että mahdollisesti yhden lääkkeiden harmien kanssa meni jonnekin osastolla jossa hänelle määrättiin ties paljonko uusia pillereitä, mahdollisesti ongelmaan joka oli lääkkeiden puhkaisema. Toimintakyky lääkityksillä ei ole potilailla kaksinen. Mitä isompi koktaili sen epätodennäköisemmin potilas toimii hyvin
Masennuslääkkeet ovat valtaosin harmittomia. Ehkä vaarallisinta niihin liittyen nykyään ovat verkossa toimivat disinformaation levittäjät. Ketju käy hyvin esimerkistä.
Täältähän ei juuri mitään neuvoja lääkkeisiin liittyen kannata kysyä. Ellette varmasti ehdota asiallisia kirjoituksia asiattomista.
*ehdota -> po. "erota"
Eivät muuten ole. Synteettisiä KEMIKAALEJA ovat.
" Ehkä vaarallisinta niihin liittyen nykyään ovat verkossa toimivat disinformaation levittäjät. "
Mitä disinformaatiota on masennuslääkkeiden haittavaikutuksista sanominen? haitallisinta on olla puhumatta haitoista ollenkaan miten usein lääkärit määrätessään masennuslääkkeet potilaalle tekevät tai jättävät kertomatta potilaan elämänlaatua ajatellen merkittäviä haittoja. Toki haittoja ei tule kaikille, mutta osalle tulee. Haittojen suhteen riskaabeleinta on aloitus, lopetus, vähennys ja nosto. Pitkäaikaisessa käytössä voi olla omanlaisia uusia haittoja ja kasvavia haittoja. Vieroitusoireet voi olla jollakin hankalia, ikäviä ja jopa pitkäkestoisia. Osa haitoista voi jatkua lopetuksen jälkeenkin X ajan. Haitat voivat olla fyysisen puolen haittoja tai henkisen puolen haittoja (esim tunteiden leikkautuminen).
Masennuslääkkeet eivät ole haitattomia, millään tasolla. Vain typerä ja naiivi sanoo niin. Joka haluaa elää jossain omassa pikku kuplassa.
Masennuslääkkeiden vieroitusoireiden vuoksi niistä vieroitus kannattaa tehdä vastuullisesti ja hitaasti.
Tulee mieleen tuosta aloittajan oireidensa kuvauksesta vähän Katinka Blackfordin tarina SSRI-lääkkeiden aiheuttamasta sekavuudesta nimeltä The Pill that steals lives, josta hän kirjoitti kirjan joka tuntuu olevan vähän erilainen kuin narratiivi masennusta poistavista turvallisista lääkkeistä. Siitä kirjoitettu tässä:
https://www.newscientist.com/article/mg23130810-600-drug-stories-who-should-we-listen-to/
Toki tuollaiset tarinat voivat olla harvinaisempia, mutta kyseisiä lääkkeitä on määrätty nykypäivänä niin suuri määrä, että toki jollekin osalle niitä haittavaikutuksia ja ongelmiakin tulee.
Ja kaikille ei SSRI-lääkkeistä jää käteen hyöty ja masennuksen poistuminen, vaan he reagoivat kyseisiin psykoaktiiviseen aineryhmään huonosti. SSRI-lääkkeet voivat lisätä jollakin motorista levottomuuden tunnetta ja tietynlaista agitaatiota ja sekavuutta ja se on vaan fakta, ja tuo kannattaisi jokaisen lääkärin mainita kyseistä ainetta määrätessään. Sen sijaan että tuota ajateltaisiin haittavaikutuksena, se on yksi seuraus kyseisen aineen vaikutuksista kehossa, mikä on seurausta serotoniinin takaisinoton estosta. Haittavaikutusajattelun sijaan(eli että aine olisi pääsääntöisesti hyvä ja turvallinen mutta siinä on haittavaikutuksia) se nyt vaan on fakta että tuommoisesta kemikaalista voi olla monenlaisia ongelmia kehossa jota voi ajatella osana sen vaikutusmekanismia, joka joillakin saa negatiivisempia ilmenemismuotoja.
Jos ette usko niin lukekaa se pakkausselosteenne. Siellä sanotaan levottomuudesta, ja sekavuudesta. Myös jopa aggressiosta. Nämä ovat harvinaisia vaikutuksia, mutta kun lääkkeitä määrätään sadoille tuhansille ja miljoonille länsimaissa, kai ne joillakin tulee.
Sitten kun potilas on käyttänyt useampia lääkkeitä pitkään sekaisin ja on lopetellut ja aloitellut ja ties mitä, voi varmasti altistua lääkkeiden ongelmille joista kaikkea ei varmasti ole tarkkaan tutkittu. Hyvä kun yhden lääkkeen ongelmia on tutkitru pitkäaikaiskäytön suhteen. Tutkimukset millä lääke tuodaan markkinoille on lyhyitä ja tahtotilaa lisätutkimukseen ei juurikaan tunnu olevan ja siksi sitä on tehty vähän.