Mulla siis tulee aika-ajoittain ihan outo tunne. Ei ole väliä missä olen, ystäväni luona, kotona, sukulaisissa, se voi tulla ihan missä vaan. Alan siis yhtäkkiä tuntea niinkuin en olisi kotonani? Tai siis, jos olen kotonani tiedän kyllä että olen kotonani ja jos en ole niin tiedän että en ole, mutta minulta häviää sellainen "tuttuuden" tai "turvallisuuden" tunne. Molemmat lainausmerkeissä sillä ne eivät ole aivan oikeita sanoja kuvaamaan tunnetta, mutta en keksinyt muitakaan.
Tätä tunnetta on äärimmäisen vaikea kuvailla, enkä ole kyllä yrittänytkään kuvailla sitä kenellekään, en siis tiedä onko tämä kovin yleistä vai ei. Mutta tunne on äärimmäisen epämukava ja ahdistava. Tilanne tulee useiten silloin kun tulen suihkusta kylpytakki tai pyyhe päällä tai kun vaihdan vaatteita. Johtuisiko tämä siis jotenkin alastomuuden tuoman turvattomuuden ja epävarmuuden tunteeseen (olen 16-vuotias ja hyvin epävarma itsestäni ja kehostani)? Tunne kestää noin minuutin ja menee sitten itsestään pois.
Olen yrittänyt ajatella tunnetta monelta eri kantilta voidakseni mahdollisesti selittää sen, mutta tämä ei välttämättä ole sama kaikille ja voi olla että sen kokeneet eivät ole ajatelleet asiaa näin ja eivät siksi välttämättä tunnista mistä puhun. Nämä ovat kuitenkin omalla tavallaan niin abstrakteja asioita. Eli siis, tunnen etten olisi enää kotonani kotonani, että tämä paikka (koti tai ei vaikka käytänkin ilmaisua "kotonani", se on lähinnä tunnetilaa kuvaava koti) olisi vain paikka täynnä ihmisiä joille en voi esiintyä vaikka nyt meikittä, että minuun suhtauduttaisiin sen verran "vieraana" tai "negatiivisesti". Tuntuu myös ettei minulla ole omaa tilaa, sellaista jossa kukaan ei minua häiritse eikä odota tulevan sieltä pois. Esimerkiksi oma huoneenikaan ei enää tunnu samalta, ajattelen vain että tänne voi koko ajan tulla joku.
Luulen tämän johtuvan jotenkin siitä, että olen hyvin yksityinen ihminen, introvertti. En puhu paljon tunteistani tai henkilökohtaisista asioistani muutenkaan. Tuon tunteen aikana minä tahdon mahdollisimman kauas ihmisistä, vaikka huone jossa olen vaikuttaa sekin hieman "uhkaavalta", luotaantyöntävältä. Minulla on myös syömishäiriö ja kirjoitin tänne erään toisenkin viestin eräästä toisesta ajatuksestani, joten en muutenkaan ole aivan täysipäinen, eli aivokemiassani on jotain perseellään.
Kaiken kaikkiaan hyvin inhottava tunne, vaikka tuleekin erittäin harvoin (muutamia kertoja vuodessa veikkaisin?). Toivottavasti en ole ainoa vaikkei tätä nyt kenellekään toivoisikaan.
Tätä tunnetta on äärimmäisen vaikea kuvailla, enkä ole kyllä yrittänytkään kuvailla sitä kenellekään, en siis tiedä onko tämä kovin yleistä vai ei. Mutta tunne on äärimmäisen epämukava ja ahdistava. Tilanne tulee useiten silloin kun tulen suihkusta kylpytakki tai pyyhe päällä tai kun vaihdan vaatteita. Johtuisiko tämä siis jotenkin alastomuuden tuoman turvattomuuden ja epävarmuuden tunteeseen (olen 16-vuotias ja hyvin epävarma itsestäni ja kehostani)? Tunne kestää noin minuutin ja menee sitten itsestään pois.
Olen yrittänyt ajatella tunnetta monelta eri kantilta voidakseni mahdollisesti selittää sen, mutta tämä ei välttämättä ole sama kaikille ja voi olla että sen kokeneet eivät ole ajatelleet asiaa näin ja eivät siksi välttämättä tunnista mistä puhun. Nämä ovat kuitenkin omalla tavallaan niin abstrakteja asioita. Eli siis, tunnen etten olisi enää kotonani kotonani, että tämä paikka (koti tai ei vaikka käytänkin ilmaisua "kotonani", se on lähinnä tunnetilaa kuvaava koti) olisi vain paikka täynnä ihmisiä joille en voi esiintyä vaikka nyt meikittä, että minuun suhtauduttaisiin sen verran "vieraana" tai "negatiivisesti". Tuntuu myös ettei minulla ole omaa tilaa, sellaista jossa kukaan ei minua häiritse eikä odota tulevan sieltä pois. Esimerkiksi oma huoneenikaan ei enää tunnu samalta, ajattelen vain että tänne voi koko ajan tulla joku.
Luulen tämän johtuvan jotenkin siitä, että olen hyvin yksityinen ihminen, introvertti. En puhu paljon tunteistani tai henkilökohtaisista asioistani muutenkaan. Tuon tunteen aikana minä tahdon mahdollisimman kauas ihmisistä, vaikka huone jossa olen vaikuttaa sekin hieman "uhkaavalta", luotaantyöntävältä. Minulla on myös syömishäiriö ja kirjoitin tänne erään toisenkin viestin eräästä toisesta ajatuksestani, joten en muutenkaan ole aivan täysipäinen, eli aivokemiassani on jotain perseellään.
Kaiken kaikkiaan hyvin inhottava tunne, vaikka tuleekin erittäin harvoin (muutamia kertoja vuodessa veikkaisin?). Toivottavasti en ole ainoa vaikkei tätä nyt kenellekään toivoisikaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tältä samalta palstalta löytyi samantyyppistä ilmiötä käsittelevä ketju, tässä linkki siihen:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8399634
Jep, luin tuon aiemmin mutta kyse ei ole tuollaisesta ilmiöstä. :-/