Ja pelkääminen yleensä... Taustaa: vanhemmat eronneet, äiti petti. Omassa suhteessani (nyt erosta kolme vuotta) pelkäsin alituisesti että tämä minulle niin täydellinen mies jättää minut (se oli täydellinen mutta tässä heijastuu myös minun huono itsetunto). Loppujen lopuksi minä jätin sen, kun en pystynyt puhumaan oikeastaan mistään vakavasta.
Sinkkuna olen ollut kolme vuotta ja... Nyt vasta havahtunut selvittämään ongelmiani.
Oon kyllä kasvanut ja itsetunto parantunut.
_Suhteissani olen rikkonut itseni monesti ja sydän särjetty. Pelottaa etten kestä enää pettymyksiä. _
Pelko, pelko ja pelko... Voitteko auttaa minua, voin kertoa itsestäni lisää ja toki omia tarinoita voi kertoa. :)
Sinkkuna olen ollut kolme vuotta ja... Nyt vasta havahtunut selvittämään ongelmiani.
Oon kyllä kasvanut ja itsetunto parantunut.
_Suhteissani olen rikkonut itseni monesti ja sydän särjetty. Pelottaa etten kestä enää pettymyksiä. _
Pelko, pelko ja pelko... Voitteko auttaa minua, voin kertoa itsestäni lisää ja toki omia tarinoita voi kertoa. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ai suhteessa en pystynyt? No en tiedä, kai se oli silleen että jos niistä ei puhu, niitä ei ole. Teen sitä kyllä nykyäänkin, olen yrittänyt oppia puhumaan. Se vaan että mun perheessä ei paljon puhuta enkä ole ehkä senkään takia oppinut.
En oikein enää muista suhteesta - muahan olisi varmaan pidetty hulluna kun aattelin aina että ''entäs jos tää on viimeinen kerta kun nähdään'' tää ajatusmalli on kyllä hälventynyt selvästi.
Ja äidin ja isän ero oli arka asia - ehkä pelkäsin sitä mitä muut aattelee - mä aina rupean itkemään herkästi. Nykyään kyllä pystyin sanomaan erosta ja sen syistä. Muistan kun erosin exästä niin kaikki ihmetteli että miksi. En mä sitä sillon ees tajunnut, kuin vasta myöhemmin. Mutta itkien kerroin.
Kuitenkin tiedän itsekin että yleensä murehdin turhista, ja voisiko tämän suurimman osan vedota siihen, etten rakasta itseäni - pelkään että miehet rakastuu kauniimpiin naisiin ja sit mietin mitä se tekee minulle ja minun itsetunnolle. Mä oikein kehittelen näitä päässäni ja teen itselleni siitä vaikeaa...
Ja varsinkin pienet asiat. Jos mies juttelee mulle, niin miksi juttelee, jos ei juttele niin aattelen että on kiinnostunut. Aina löytyy uusi ongelma. Tiedän että kulutan itteeni ja tuhlaan elämäni murehtimalla ''turhasta''
Kiitos kommentista :)
Hei! Tulin katsomaan tätä viestiketjua. Kiitos vastauksesta! Joo tiedän että olen selvillä jollain tapaa ongelmasta ja sen takia kirjoitan tänne. Tajuan yhä enemmän että kaikki heijastaa mun itsetuntoon ja siihen että ajattelen että oon riittämätön.
Alan myös tajuta sen, että ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan. Kävin kahvilla ihanan oloisen miehen kanssa ja näemme piakkoin uudestaan. Senkin takia haluaisin selvitellä nämä asiat vaikka eihän se varmaan nopeasti onnistu.
Yritän vain opetella rakastamaan itseäni ja alan pikkuhiljaa päästää irti menneistä.
Rakkauteen astuminen pelottaa. Ja varsinkin pelottaa että mua ei hyväksytä jos olen ilman meikkiä miehen edessä (eksä kehui kauniiksi mutta itse näen vain viat)
Miksi erosin? No se puhumattomuus, jättämisen pelko. Nuori ja naiivi, en uskaltanut toteuttaa itseäni millään tavalla ja pelotti hakea kouluun toiselle paikkakunnalle kun pelkäsin ettei se sitä kestä.
Nyt kun ajattelen niin huomaan että oon kehittynyt paljon, jo vaikka viime kirjotuskerrastakin vaikka paljon on edessä. Oon yrittänyt sisäistää että joskus välttämättä suhde ei toimi vaikka kuinka yrittäisi.
En tiedä sitten oonko vähän samassa tilanteessa, tai miksi ajan itseni siihen.
Komea mies kyseessä, tai poika. Yritän vain nyt tutustua, ja katsoa mitä tulee. Ei sekään täydellinen ole ja minä kyllä tosiaan aliarvioin itseni. Oon aika ihana:D haha. Se vaan kun menee rikki niin unohtaa sen. ja peilaa kaiken itteensä.
Välillä käy mielessä että olen liian vähän tälle miehelle. Mutta se ei todellakaan ole niin! Jos mies on itsekeskeinen tai täydellisyyden haluinen niin osaan TOIVOTTAVASTI lähteä ajoissa. En tajua miksi en ole ennen osannut arvostaa itseäni. Ehkä en täysin vieläkään osaa, mutta ainakin tiedän että ansaitsen parasta. Pitänee vaan rueta kattelemaan enemmän miehiä ja antaa mahdollisuus. Eikä parisuhteen etsiminen ole ensimmäinen asia elämässäni nyt. Tajusin että olen nuori ja minulla pitäisi olla aikaa. Olen onnellinen yksinkin, nyt vain olen erittäin ihastunut.
Pakko pistää jäitä hattuun sillä ei hänen tunteet voi (ainakaan vielä) olla samalla tasolla.