sitä vaikeampaa on tavata, niin se vaan on.
Tulee kaikki loppuajan sanomiset mieleen.... oikeastaan ne kaikki mitkä olisi pitänyt jo unohtaa. Muutama lause edelleen kummittelee ja syö edelleen itsetuntoa kovasti.
Saas nyt nähdä "vahingoittiko" muutamat sanomiset pysyvästi... toivottavasti ei kuitenkaan...
Tulee kaikki loppuajan sanomiset mieleen.... oikeastaan ne kaikki mitkä olisi pitänyt jo unohtaa. Muutama lause edelleen kummittelee ja syö edelleen itsetuntoa kovasti.
Saas nyt nähdä "vahingoittiko" muutamat sanomiset pysyvästi... toivottavasti ei kuitenkaan...
Vastaukset 29
Vanhimmat
on tullu sanottua, joten ei kai niistä sitte sen enempää. Oli aika törkeää minun haukkumista, mutta kai se puhdisti sinun sisintä, ja se porukka joka silloin peesas sai tyydytyksensä ja iloisen mielen.
Onhan ruosta jo mennyt aikaa, ei paina vaa'assa enää mitään. Se oli ja meni. Voisithan laittaa vaikka s-postiin mulle jotain, ei pakko, mutta jos tuntuu että haluaisit jotain edes jutella.
Pyydän anteeksi
Ota asia hänen kanssaan puheeksi. anna anteeksi hänelle..
en ota puheeksi. Tiedän että en itsekään ollut puhdas pulmunen mutta oliko se ihan lopussa tapahtunut sanominen tarpeellista vai ei... Ehkä se oli.
Anteeksi voin antaa, mutta vaikeeta on unohtaa.
Elämä opettaa, se opettaa joskus kipeästi, ja toivottavasti molemmille meille oppi meni perille.
Olenhan pyytäny anteeksi jo useita kertoja, mutta eipä ole vastausta tullut. Ei mitään kuulunut, vaikka kuinka nätisti olen pyytänyt.
Ei mitkään teot unohdu, ne kaduttaa ja panee miettimään sitä miksi kaiken piti mennä niinkuin meni. Kerro sinä jos paremmin sen tiedät. Oliko mustasukkaisuutta, vai muuten vain siinä vaiheessa tuli jotain mikä repi molempia? En osaa sanoa, tai en muista enää mikä sen kaiken sai aikaan. Oli toisten sanomisia, kertoilivat kaikkea, uskoin, mutta et vastannut koskaan kun asiasta yritin kysyä.
Vastaisitko nyt, jossain toisaalla jos kysyn?
niin vaikeita juttuja, puolin ja toisin. Tiedän, että olet pyytänyt anteeksi... jos ne nyt oli mulle tarkoitettu täällä tai ei...
Olin mustasukkainen, todellakin... Se ahdisti mua, varmaan siksi koska oli aivan liikaa tunteita mukana. Olisitpa edes tietoinen siitä ajattelun määrästä. Se oli aivan järjetöntä.
Voisin varmaan kanssasi jutella toisaalla...ehkä se aika saattaisi nyt olla oikea...
En voinut hyväksyä muutamia juttuja mitä tapahtui, koska minulle ne oli minimaalisia, muille sit ilmeisesti ei. Kärpäsestä tuli härkänen, asiat saivat aivan mahdottomat mittasuhteet.
En voinut jutella kanssasi, koska meillä hiersi edelleen se yksi suurin asia välillämme....tiedät varmaan tarkkaan mitä tarkoitan.... :/
Et voinut siis hyväksyä muutamia juttuja mitä tapahtui , koska ne oli sulle minimaalisia???? muille sit ei olleet ???? ja he kai hyväksyivät ne. Onkohan sulla nyt mennyt vellit ja puurot pahasti sekaisin.
Ap kuule, sun ei kannata tehdä itsellesi tätä mitä parhaillaan teet. Joko avaat sielusi omassa ketjussasi, pelkosi, kaiken, tai sitten jatkat tällä tavoin. se on sulle kuolemaksi, riippuu vähän tunteistasi.
Kukaan täällä ei tiedä, ja JOS tietää, hän on todella pahasta! Ymmärrä se! Tätä ei toivoisi pahimmalle vihamiehelle, ei todellakaan.
Normaalit ihmiset todellakin poistuvat kasvokkain juttelemaan noloudesta huolimatta, jos täällä joku olisi kohdannut!
Ja jos olisi mennyt huti, eli väärän olisi tavoittanut täällä, niin siitä huolimatta! Mutta ihmiset on. Elämä on.
Olen tarkoittanut ne anteeksipyynnöt juuri sinulle, en kenellekkään toiselle,,, ja toivon että olet todella antanut anteeksi, minä ainakin olen sinulle antanut anteeksi.
Kaikki se mitä se mustasukkaisuus sai molemmisa aikaan, se oli syy kaiken romahtamiseen,,, itsetuntoa myöten, meni kunnioitus omaan itseäkin kohtaan, tuli vain ääretön tyhjyys, ei sisälle jäänyt muuta kuin paikka missä jotain joskus oli, ja paikka on vieläkin tyhjä, ei sitä ikävällä voi paikata.
Jospa kaikki vielä jonain päivänä palaisi ennalleen, siihen mitä oli, siihen, mutta ilman mustasukkaisuutta.
Näin toivon,,,
Anteeksi on annettu. Toivottavasti elämässäsi joka tavalla asiat on kaikki nyt paremmin kun silloin...
Elämä kun ei ole se minkä haluaisi omanlaisenaan ja omien mieltymysten mukaan kulkea läpi, tulee päiviä milloin pettyy katkerasti, mutta ne on voitettava, muuten louvuttaa, ei jaksa, on haettava se ilo elämään, sillä aina se jostain löytyy,,,
Pahimmat karikot olen saanut jätettyä selän taakse, mutta pelko kaikesta toistuvasta on jossain taka-alalla vaanimassa,,,
Mulla on näennäisesti asiat hyvin mutta jättimäinen kraatteri on sielussa edelleen....ja useita kysymyksiä ilman vastauksia liittyen lähimenneeseen.
Mistä sinne sielun kraateriin se paikka saataisiin?,,,
Lähimenneisyydestäsihän en voi tietää, se on minulta piilossa, mutta toivottavasti saat niihin kysymyksiisi vastauksen.
lähimenneisyydellä tarkoitan vuoden takaisia asioita.Kraateriin ei saa paikkaa millään.
Tämä on viimeinen kerta kun tästä asiasta puhun. Kärsin haavat itsekseni ja unohdan. En toivo sinulle pahaa, mutta älä koskaan enää leiki kenenkään tunteilla kuten leikit mun kanssa. Et edes tiedä miten paljon haavoitit ja lopuksi vielä ihan viime metreillä. Se oli ihan turhaa. Kaikki oli siinä vaiheessa jo selvää.
ei millään pahalla mutta eikö tuo ole raukkamaista toista kohtaan kirjoitella asioita jotka ovat SINUN ja hänen välisiä ja annat anteeksi täällä, täällä foorumilla jossa suurin osa pelleilee ihmisten kustannuksella, en tiedä tilanteestanne sen tarkemmin mutta ei vastapuolesta ole kiva kantaa syyllisyyttä koko loppuikää.
Ne sanomisesihan ratkaisivat kaiken ja muuttivat sen täksi pelleilyksi.
olen tällainen hassuttelua rakastava tyyppi. :)
Pellet ovat pelottavia.
enkä mä
ottaa yhteyttä jos haluat. Sinähän ne välit katkaisit, ja kielsit ottamasta yhteyttä. Minusta olisi pitänyt puhua, ennenkuin katkaisee välit. Jäi vähän paska maku suuhun. Tämä tapahtui noin vuosi sitten.
kyllä mä sen tiedän, että yhteyden sinuun saan jos haluan.
Ollako heh, kaunis ilma tänään -tyylillä vai pystytkö juttelemaan ihan kaikesta, sitä voit tykönäsi ensin miettiä...
kuin sanoa moi. Siitä se alkaa :)
no katotaan nyt mikä ensi kuussa tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään. Aika näyttää nähdäänkö edes saati jutellaanko koskaan enää missään yhtään mitään.
Toisaalta jos se on vähääkään vaikeeta silloin niin en tule sinua tapaamaan.
Kuules ap...Voisitko kertoa mikä tämän henkilösi etunimen eka kirjain on?
en kerro tänne enempää.
Höh.
hänen..
oma kirjaimes? Tämä ketju vois olla vaikka multa, mutta eipä ole. Ei täällä kukaan suakaan tästä voi tunnistaa, joten hukkaan menee ilman mitään tunnisteita.
En kerro.