eikä sitä ole maailmassa liikaa. Aina pystyy omalla esimerkillään lisäämään välittämisen ilmapiiriä. Olen yksinkertainen, mutta mielestäni jos joku kaiken rohkeuden keräämisen jälkeen uskaltaa avautua ja osoittaa välittämisen tunteensa toista kohtaan, niin silloin EI SAA olla välinpitämätön. Vaikka kuinka olisi epämukavaa, niin silloin on astuttava egonsa ulkopuolelle, että voisi sanoa edes ei kiitos. Välittämistä ei ole olemassa liikaa ja jos sitä osoitetaan, niin sitä pitäisi osata arvostaa! Jollekin se saattaa olla koko elämä, jos on uskaltanut osoittaa tunteensa. Välinpitämättömyys ei rohkaise ketään, vaan lannistaa. Rehellinen ja suora vastaus antaa tunteiden osoittajalle eväitä jatkaa eteenpäin ja lisäksi itselle paremman ja rauhallisen mielen.
Toisesta välittäminen
on arvokasta
8229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://youtube.com/watch?v=4QPPM80PGG0&desktop_uri=/watch?v=4QPPM80PGG0
En ole välinpitämätön tarkoituksella. En tiedä muuta ratkaisua kuin vetäytyminen.
Niin olen aina tehnyt. Välitän kyllä,ihan kyllästymiseen asti muista.
Vaikea välittää ja huomioida jos toinen vain katoaa ja sanoo ettei ole aikaa.
ihan turhaa lätistä ja itkeä ja katua ja pyydellä anteeksi ja tunnustaa koko elämä sellaiselle ihmiselle joka vihaa sinua, minä itse tein niin ja muu ei muuttunut kuin syyllisyyden tuska ja pahaolo kasvoivat vaan lisää, kun vastauksena on pelkkää ilmaa.
haistattalukin on parempi vaihtoehto kuin täysi hiljaisuus
Olen kiitollinen, että sain suuni auki, kerroin rakkaudestani..ei vastakaikua..kerroin hellyyden kaipuustani..ei vastakaikua..autoin, tuin elämän nurjalla puolella..ei vastakaikua..viimein itsekin väsyin..aloin kiukuttelemaan, mustasukkaisuus astui kuvaan..kun olisi ollut pieniä helliä sanoja..hipaisuja arjen tuoksinassa..tunnetta, että välitetään. Olkoon sitten niin..en ollut minkään arvoinen.
on käynyt noin parikin kertaa kahden eri ihmisen kanssa. Melkein kymmenen vuotta tuollaisessa tilanteessa yhteenlaskettuna. Tunnen itseni maailman suurimmaksi idiootiksi. Jos vain edes joskus olisi saanut jotain takaisin, edes pakit, mutta ei mitään.. Ei ole muuta johtopäätöstä kuin että olen täysi idiootti, jota kukaan ei voi rakastaa vaikka kuinka yrittäisin olla ymmärtävä, tukea toista, olla ystävällinen jne.. Onneksi kenenkään ei enää tarvitse kärsiä vuokseni, koska en aio enää ketään rakastaa.
ei vaan tajuu olevansa kusipäitä häh!?