Voi jeesus. Taas alko ahdistaa ihan helvetisti yhtäkkii. Sain kuitenki pidätettyy itkun (onneks) ettei vanhemmat huomannu. Oon 19 ja maailman turhin ihminen.
Jos tä samanlainne ahdistus jatkuu viel koko syksyn ja kevään, ja tiedän että jatkuu, niin... niin en takaa mitä tapahtuu. Oon ihan hajalla sisältä. Muut ei sitä ulkopuolelta huomaa, hyvin oon oppinu piilottaa tän tunteen. Tä elämä on vaan jotenki niin vaikeeta...
En edes jaksaisi puhua ongelmistani kellekkään kun kaikki kuitenkin hävii aina jonkin ja jättää yksin tai sitten ei ymmärrä mitään tai vähättelee ongelmaa niinkuin se olisi joku ''jakso'' vaan minkä yli surffaillaan ja sitten jatketaan normaalia elämää. Että oon välillä vihanen ihmisille.
Jos tä samanlainne ahdistus jatkuu viel koko syksyn ja kevään, ja tiedän että jatkuu, niin... niin en takaa mitä tapahtuu. Oon ihan hajalla sisältä. Muut ei sitä ulkopuolelta huomaa, hyvin oon oppinu piilottaa tän tunteen. Tä elämä on vaan jotenki niin vaikeeta...
En edes jaksaisi puhua ongelmistani kellekkään kun kaikki kuitenkin hävii aina jonkin ja jättää yksin tai sitten ei ymmärrä mitään tai vähättelee ongelmaa niinkuin se olisi joku ''jakso'' vaan minkä yli surffaillaan ja sitten jatketaan normaalia elämää. Että oon välillä vihanen ihmisille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paljon tuntuu nuorilla olevan samantyyppisiä ahdistuksia, siksikin ehkä pidetään jonain ikään liittyvänä. mutta jostainhan asiat johtuvat, joten mitkä lienevät syyt , toinen on ratkaisukeinot. Välinpitämättömyys on yleistä, mutta joskus löytyy mukava ihminen. Täällä surffailu, siis elämässä, kaikenlaisien ongelmien kanssa , onkin taitolaji, mutta onhan nykyaikana väyliäkin, kun hakee. Löyyyköhän näiltä sivuilta saman kokeneita, kun katselee noita kirjoituksia. Oletkohan liian ankara itsellesi, kun mollaat itseäsi, vai mistä johtuu. Kyllä sinä olet aivan yhtä arvokas, et huonompi toisia. Onko teidän alueen puheliluettelossa näitä kriisipuhelinnumeroita, ja semmosia mainosetaan näilläkin sivustoilla. Koeta nyt poistaa ahdistusta, mutta kannattaako mollata itseään, silloinhan varmaan ahdistuu lisää , lämpöä täältä elämääsi
En taida niihin kriisipuhelimiin soittaa.. Mun asia on niin monitahoinen ja vaikea ettei sitä kukaan hetkessä tajuais, menee vähintään tunteja, ehkä jopa päiviäkin. Ja omat voimat on nii loppu ku olla ja voi... ei jaksa muutaku tehdä mitä on ''pakko'' ja siihen se sit jää.
Mutta narukin menee aina vaan pahemmalle solmulle, jos ei sitä ala sevitellä,jos on paperia ja kynä, niin nekin voivat auttaa, kuten täälläkin sivustoilla käyminen
Aina ei meinaa kyetä tekemään edes niitä pakollisia asioita. Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan sellaista että tekisi vain mieli heittää puhelin seinään ja hautautua sängynpohjalle odottamaan kuolemaa. Joskus on ajanjaksoja kun kaikki asiat tuntuu ahdistavan, oikein mikään ei kiinnosta ja väsyttää jatkuvasti.