Minulla on käytössä insuliinipumppu, mutta senkään poistaminen kokonaan liikkumisen ajaksi ei auta siihen, että verensokerit laskevat jopa alle puolessa tunnissa yli 10 yksikköä. Ja tämä siis ihan pelkästään lenkkeilyllä. Tuntuu, että ei etes huvita tehdä mitään kun aina tietää huonoa oloa. Ryhmäliikunta olisi mukavaa (jumpat, aerobic, tanssi ym), mutta sielläkin pitäisi päästä jonnekin takanurkkaan kun tuntuu että muut katsovat pillimehua killittävää istuskelijaa... Rankempia lajeja en uskaltaisi näillä sokereilla edes yrittää vaikka mm. kuntonyrkkeilyä haluaisinkin.Oiskohan kellään antaa kokemuksen syvällä rintaäänellä hyviä vinkkejä mitä voisin yrittää tehdä?
Liikunta ja romahtavat sokerit
Tartteis laihtua
14117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tartteis laihtua
Lääkintä ei läheskään aina ole helppoa. Itse en lääkitse ollenkaan vaan hoidan ravinnolla, Hiilihydraatit=sokerit minimiin.
Tässä alan asiantuntijan mielipide liikunnan yhteydessä lääkitsemisestä ja sen vaikeudesta:
http://lchf3356.blogit.fi/diabeteksen-hoidosta-j-vesti-nielssen/
Totta, lääkintä ei todellakaan ole aina helppoa. Pumpulla olen saanut normaalipäivän sokerit aisoihin, mutta kahden pienen lapsen äidillä harvoin on niitä normaalipäiviä. Omat syömiset ja liikkumiset ajoitetaan hyvin pitkälti lasten rytmin ja tyytyväisyyden mukaan. Tuossa laittamassasi linkityksessä oli paljon miettimisen arvoista asiaa. Ja laskukaavoja... Pelkälle salaatti-liha linjalle en lähde, en osaa uskoa, että se olis 1 diabeetikolle hyväksi. Toki jos joku saa sillä hyvää tulosta aikaiseksi niin hyvä homma ja antaa mennä vaan. Kiitos vielä linkistä, luen sen uudelleen ajan kanssa illalla kun on rauhallisempaa.
Aloituksen kirjoittanut
Kiitos itsellesi.
Asiahan on pohjimmiltaan terveellä maalaisjärjellä näin että mitä vähemmän sokeria=hiilihydraattia syöt sitä vähemmän tarvitset lääkitä.
D1:nen ei koskaan pääse eroon lääkitystarpesta mutta asia on täysin toinen D2:lle kuten minä.
Lääkityksellä on aina omat sivuvaikutuksensa ja vaieutensa ja mitä pienemmällä määrällä selviää sitä parempi, uskoisin. Mitäsinä olet mieltä.
En eoikein ymmärrä pelkkää salaatti ja liha linjaa. Mmmosi söi aikanaan ilman kevyttupotteita ja margariineja. Syö samaa ruokaa mutta vältä suuria hiilihydraattilähteitä. Pullat ja leivät on tietenkin syytä unohtaa melkein kokonaan.
Vuorokauden kokonaisuus on se mikä on tärkeä.
terv. Veijo
Komppaan sinua siinä, että ainahan se olisi parempi kun selviäisi ilman lääkkeitä. Mutta jos elimistössä on jotain renkkaa, mitä ei terveellisillä elämäntavoilla ja liikunnalla pysty korjaamaan, siihen on siinätapauksessa otettava lääkettä ja riittävästi.
Olen aina ollut hyvin insuliiniherkkä. Ehkä siitä johtuukin hyvin pitkälti nuo sokeriromahdukset. Täytyy kai vaan yrittää keksiä joku kaava tuohon hiilareiden lisätankkauksen ja liikunnan välille (laittamassasi artikkelissahan jotain osviittaa olikin). Koska ilman sitä liikunnasta ei tule mitään ja painokaan ei putoa.
Kuinka tarpeellista on hilareiden lisätankkaus?
http://lchf3356.blogit.fi/missa-hiilihydraatti/
http://lchf3356.blogit.fi/luokka/treenaus/
Diabeetikollehan olisi tärkeää päästä dieseliksi, ts. rasvavetoiseksi jolloin energistankissa on varaa:
"Ihminen on aika heikko laitos energian varastoimiseen hiilihydraattien muodossa. Meillä on muutama gramma glukoosia veressä ja voimme varastoida noin 500 gr glukogeenin muodossa ja ja noin 100gr maksassa. Tämä vastaa 2000kcal. Nyt sitten se kiinostava asiassa. Laiha ja hyvin treenattu atleetti voi kehonsa rasvassa varastoida yli 100 000kcal! Urheilijan näkökulmasta luulisi olevan helppo ymmärtää että rasva on tehokkaampi varastona kuin sokeri. Ongelmana on tietenkin se kuinka me nopeasti pääsemme hyödyntämään rasvaenergiaa.
Jos halutaan esille kaikkein tärkein tekijä niin se on tietenkin insuliinin rooli. Pitämällä insuliinitason matalana pääsee nopeasti hyödyntämään kehon omia energiavarastoja rasvasta."
"Siirtyminen rasvanpolttoon vie keholta noin 2-3 viikkoa siirryttäessä ketoonien käyttöön polttoaineena."
Oma mielipiteeni
Normaalilikunnan, nimenomaan diabeetikon kohdalla, uskon hiilihydraattilatauksen olevan suorastaan vahingollista, sehän nostaa verensokeria. Hiilihydraattitankkausta kyseenalaistetaan myös huippututkijan taholta:
http://lchf3356.blogit.fi/treenausliikunta-ravintotutkimus-polkenut-paikallaan-40-vuotta/
Herättääkö ajatuksia?
Herättää! Jos olisin D1, en alkaisi leikkimään ketoosilla enkä rasvatankkauksella.
Minä kyllä kuuntelisin Veijon suosituksia, koska hänellä on omakohtaista kokemusta. Lisäksi suosittaisin hankkimaan Tohtori Annika Dahlgvistin kirjan "Karppaus" jossa nimestään huolimatta on paljon asiaa nimenomaan diabetikolle.
Yksinkertainen totuus kuitenkin on "lisää hiilihydraatteja - lisää lääkettä", mieti mitä tämä tarkoittaa ja toimi sitten. Kokemus opettaa.
Veijon omakohtainen kokemus koskee VAIN D2:a. D1 on erilainen sairaus.
D1 ja D2 (joka Veijo on) ovat kaksi eri sairautta. Minä D1:nä en voisi kuvitellakaan jättäväni hiilareita ihan minimiin. Toki ymmärrän, että huonot hiilarit kannattaa karsia pois. Pitkäkestoiset hiilarit taas pitävät veresokerin pitkään tasaisena. Tästä karppaus - rasva - protsku-linjasta ei siis ollut apua ongelmaani, joka oli kamalan paljon laskeva verensokeri (vaikka insuliinipumppu on kokonaan pois päältä ja sen aikana en saa siis perusinsuliiniakaan ollenkaan). Silti sokerit romahtavat liikkuessani.
Ehkä käytin väärää termiä "hiilaritankkaus" aiemmassa kirjoituksessani, mutta tarkoitin sillä sitä, että jos sokerit menevät alas (kahteen-kolmeen) niin pakkohan siihen on hiilareita ottaa. Ei voipaketti korjaa tilannetta.
Kiitos kommenteistanne, mutta tämä ei auttanut asiaani. Jatkan siis samaan malliin kuin aiemminkin. Pumppu pois päältä ennen liikuntaa ja paljon hätävarasokeria messiin niin en tuuperru tuonne lenkkipoluille.
Ilmeisesti sinulla on liikaa perusinsuliinia jos fyysinen rasitus pudottaa noin rajusti verensokereita. Kannattaisi ehdottomasti keskustella lääkärin kanssa miten menetellä koska nopeilla hiilareilla hypon paikkaaminen ei ole koskaan hyväksi.
Näin teen.
Vielä ohjeena, että tuo hiilari tankkaus tehtävä ennen suoritetta että ne sokerit pääsee sinne vereen siinä suoritteen aikana. Jos niitä sokereita nauttii siinä kun sokerit on jo alhaalla ja suorite loppumassa niin paras vaikutus tulee vasta kun istuu siellä kotisohvalla ja sokerit pomppaa 20 .
Hiilaritankkaus siis etukäteen tarpeen / suoritteen mukaan ja lenkin jälkeen (ainakin itselläni) enemmän insuliinia muutaman tunnin. Ainakin jos jotakin syö niin reilusti joudun insuliinia laittamaan verraten normaali tilanteeseen.
Laihtunut en itse ole , enkä ole edes yrittänyt (normaalipainoinen kun olen) mutta kunto on kohonnut.
Perusannosta alhaisemmaksi jo hyvissä ajoin. Itse laitan perusannoksen 0%:ille vähän ennen liikuntaa ja sen ajaksi.
Hiilihydraattitankkaus on myös pakollinen operaatio jos ei halua matalia.
Tämä ainakin siinä tapauksessa että liikkuu reippaasti. Jos menisi matalalla sykkeellä niin pelkkä perusannoksen alennus voisi riittää??
Ruuan jälkeen kun menee lenkille (ei raskas ruoka) ja ei pistä insuliinia niin voi onnistua.
Tämän lisäksi liikunnan jälkeen tulee itselleni lisääntynyt insuliinintarve liikunnasta kun tulee jotakin stressihormooneita mitkä vähentää insuliinin vaikutusta.
Jos lenkillä käyttää sen esim. 700kcal niin jostakin se on otettava ja se jostakin on hiilihydraatti jos ja kun tarve on nopea.
Kiitos Pumpun avulla>20v. Juurikin tällaisia omakohtaisia kokemuksia kaipailin. Kokeilen aikaistaa tuota lisähiilaria ja pumpun sammutusta.