Pelaako narsisti rahalla ihmissuhteissa?

Narsistinko? tytär

Mitä mieltä olette, voiko narsisti avustaa ihmisiä rahallisesti voidakseen pitää heidät elämässään?

Äitini jonka kanssa en muuten ole juuri väleissä, antaa minulle rahaa yleensä tilille. Rahaa tulee yleensä joka kuukausi, vaikka olen kieltäytynyt siitä useaan otteeseen. Otin selville myös tilin ja olen palauttanut rahoja.

Joskus jos olemme mieheni kanssa olleet käymässä lapsuudenkodissani, äitini ojentelee seteleitä vaikka sanon että en tarvitse. Jos sanon, että en ota rahoja niin hän on pari kertaa laittanut rahat salaa laukkuuni kun käyn vessassa tai antanut ne miehelleni.

Emme voi kertoa mitään suunnitelmistamme esim. kodin suhteen, koska jos sanomme olevamme menossa vaikka katselemaan huonekaluja, vastaus on "Me ostamme ne teille!"

Hän siis aivan täysin muuten täyttää narsistin kriteerit, mutta jakaa rahaa. Moni läheiseni on sitä mieltä, ettei äitini voi olla narsisti koska hän auttaa minua rahallisesti. Myös mieheni kehottaa olemaan vanhempieni kanssa tekemisissä sen vuoksi että jos tulee tiukka paikka, he antavat rahaa. Tiedän että vanhempani tietäisivät minun muuten katkaisevan välit heihin kokonaan, mutta tietävät mieheni olevan tuota mieltä ja että rahani ovat tiukilla. Voiko siis tällaisessa tilanteessa raha olla narsistiäidin ainoa keino pitää työtön/opiskeleva tytär kuitenkin jonkunlaisessa lieassa? Vai onko aina ehdottomasti niin, että narsisti ei auta rahallisesti?

Monesti tunnen inhoa tätä ansaitsematonta rahaa kohtaan ja tunnen syvää huonoa omaatuntoa, että olen joskus ottanut rahan vastaan kun rahat on olleet loppu. Se että en kykene muuten olemaan tekemisissä ilkeilyn ja kontrolloinnin vuoksi mutta otan vastaan rahaa, saa minulle kauhean olon. Mieheni ei ymmärrä, kun sanon että vanhemmilta saatu raha oksettaa minua. Myöskään kukaan muu ei ymmärrä, näytän helposti vain kiittämättömältä 24-vuotiaalta joka ei arvosta vanhempiaan, mutta raha kelpaa. Onko tämä siis homman ideakin? Vai mikä tämän idea on, onko kyse narsismista ollenkaan? Klassisissa narsisti äiti & tytär suhteissa äitihän huolehtii vain omista tarpeistaan ja tytär ei usein saa mitään? Lapsena kuvio oli enemmän sellainen, että hän mitätöi ja haukkui, mutta piti minut tavaroilla tyytyväisenä ja yritti antaa lähes kaiken mitä halusin.

76

2867

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ghhxfhhxfg

      Tuttu tarina :(
      Ja kaikista synkintä on se, että et itse sitä huomaa, mutta se on jättänyt jälkensä ja hoitamattomana lapsuuden traumoista johtuva toiminta pahenee vuosi vuodelta :(

      Sinun kannattaa tarkastella omaa toimintaasi, keskustella läheistesi kanssa ja, jos yhtään alkaa hälytyskellot soida, niin mennä vertaistukeen (nimimerkillä kokemusta on).

      Äitisi ei ole paksunahkainen narsisti, mutta hyvin tyypillinen ohutnahkainen narsisti.
      Vain hän on oikeassa, elää mustavalkoista elämää, pakko hallita...mutta sitten löytyy tämä jonkinlainen outo hyvyys. Osa hallitsemista on se haukkuminen ja mitätöinti.
      Ja se marttyyrin esittäminen!

      Kannattaa pitää lapset erossa hänestä ja oman jaksamisen ja psyykkeen kannalta voi olla hyvä katkaista välit kokonaankin. Rajattoman ihmisen kanssa ei voi olla normaaleissa suhteissa vahingoittamatta itseään.

      • 16+8=24

        "Äitisi ei ole paksunahkainen narsisti, mutta hyvin tyypillinen ohutnahkainen narsisti."

        Noh, pakko laittaa taas tämä linkki, jos aloittaja katsoo itselleen tarpeelliseksi etsiä tietoa kumpiko narsisti hänen äitinsä mahdollisesti on...kun ohutnahkaisesta on vähemmän tietoa/toki myös läheisriippuvaisuuden teemoista löytää tietoa...joidenkin teorioiden mukaan ovat sama asia, eri nimellä vain...

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        Ihan näihin parin lauseen perusteella saamiinsa nettidiagnooseihin ei kannata sellaisenaan uskoa...

        Mitä aloittajan "ongelmaan" tulee...niin voisin ajatella äidin ostavan rahalla hyväksyntää ja oikeuden kuulua lapsensa elämään...

        Mutta voisin ajatella ihan käytännön ratkaisuna että jos ei kerran rahoja halua/ne oksettavat...voisi lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen joko kotimaan tai ulkomaan kohteisiin sellaisenaan...joista joku muu saisi iloa/apua...

      • Narsistinko? tytär
        16+8=24 kirjoitti:

        "Äitisi ei ole paksunahkainen narsisti, mutta hyvin tyypillinen ohutnahkainen narsisti."

        Noh, pakko laittaa taas tämä linkki, jos aloittaja katsoo itselleen tarpeelliseksi etsiä tietoa kumpiko narsisti hänen äitinsä mahdollisesti on...kun ohutnahkaisesta on vähemmän tietoa/toki myös läheisriippuvaisuuden teemoista löytää tietoa...joidenkin teorioiden mukaan ovat sama asia, eri nimellä vain...

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        Ihan näihin parin lauseen perusteella saamiinsa nettidiagnooseihin ei kannata sellaisenaan uskoa...

        Mitä aloittajan "ongelmaan" tulee...niin voisin ajatella äidin ostavan rahalla hyväksyntää ja oikeuden kuulua lapsensa elämään...

        Mutta voisin ajatella ihan käytännön ratkaisuna että jos ei kerran rahoja halua/ne oksettavat...voisi lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen joko kotimaan tai ulkomaan kohteisiin sellaisenaan...joista joku muu saisi iloa/apua...

        Olenkin lahjoittanut. Mutta lahjoittaminenkin tuntuu väärälle. Se on toki oikein ja hienoa hyväntekeväisyyskohdetta kohtaan, mutta se ei katkaise omaa huonoa oloa. Lahjoittaisin mieluummin hyväntekeväisyyteen itse ansaitsemiani rahoja silloin kun olen työsuhteessa. Silloin siinä olisi mukana enemmän sitä antamisen iloa.

        Pitäisihän ihmisellä olla rajansa myös vastaanottamisen suhteen. Jos kieltäydyt jostain ja sanot "ei kiitos" niin rajaton ihminen antaa silti. Myös kieltäytymisen kuunteleminen on minusta toisen rajojen kunnioittamista. Hyväksyntää tai suhteita ei voi ostaa rahalla väkisin.

        Kiitos valaisemisesta teille tuon ohutnahkaisen ja paksunahkaisen narsistin suhteen. Pitääkin tutustua aiheeseen.

      • 6+15=21

        "Rajattoman ihmisen kanssa ei voi olla normaaleissa suhteissa vahingoittamatta itseään"

        Niin tuo rajattomuus on myös erityisesti uhrien ongelma...jos ja kun ihminen antaa kohdella itseään huonosti hän ei ole silloin pitänyt kiinni omista rajoistaan...

        Että tuon lauseesi voisi sitten kääntää muotoon..."uhriutuneen ihmisen kanssa ei voi olla normaaleissa suhteissa vahingoittamatta itseään"

        ja kukas se suurin uhri yleensä on kuin ihminen joka ei näe mitään korjattavaa itsessään vaan kaikki on aina jonkun muun syytä...

        "Rajat
        Omat rajat on tärkeä löytää. Mistä minä alan ja mistä muut alkavat. Toisen ihmisen päästäminen omien rajojen yli tuottaa varmasti pahaa oloa sisimpään, vaikka itse kuinka luulisi sen olevan oi-kein. Läheisriippuvainen kuvittelee rajojen laittamisen merkitsevän omaa itsekkyyttä. Se mikä toi-sille ihmisille on ihan luonnollinen oikeus, pitää rajoista kiinni, joiden ylitse muilla ei ole oikeus
        kävellä, se merkitsee läheisriippuvaiselle liikaa itsekkyyttä. Läheisriippuvainen kykenee vain otta-maan huomioon toiset, ei itseään. Näin suhteet saavat melkoisia vääristymiä, kun läheisriippuvainen poloinen antaa polkea päällensä ja toinen usein vielä käyttää tätä hyväkseen. Näin on väistämättä
        aina läheisriippuvainen – narsisti suhteissa. "

        http://www.laheisriippuvaiset.com/dokumentit/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf

        "Löytääksemme omat rajamme meidän on opittava tunnistamaan ja parantamaan pelot, jotka tekevät meistä elävän ovimaton eli on opittava pitämään rajat niin, ettemme anna itseämme pois."

        http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/itsearvostus-ja-omien-rajojen-tu/

        Tarkoitus ny vaan ilmaista että tuon rajattomuuden pohdinassa on erityisen tärkeää pohtia nimenomaan omia rajojaan...

        syystä että me narstin uhreiksi itsemme mieltävät olemme itsekin olleet sillä tavalla rajattomia, että olemme antaneet toisen/narsisitin kävellä niiden ylitse...ja sen vuoksi emme voi pelkästään syyttää sitä toista/narsistia rajattomuudesta, kun ongelma koskee meitä itseämmekin...

        Noh, aloittaja mieltää itsensä narsistin lapseksi...lapsen on vielä vaikea mieltää omia rajojaan ja vanhempiaan ei voi valita...mutta aikuisen ihmisen on syytä enemmänkin pohtia...nuota omia rajojaan...

        "Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, kunhan kunnioittaa myös toisen oikeuksia. Toisen ihmi-sen elämään ja tunne kokemuksiin ei ole oikeus puut
        tua, ei parisuhteessa, ystävyyssuhteessa, suku-laisuussuhteessa eikä vanhemmilla ole oikeus puuttua aikuisen lapsen valintoihin."

        Että tavallaan jos vanhempi on narsisti...niin ne kanssakäymisen rajat on itse vedettävä...oman sietokykynsä mukaan...

        Aloittajan tapauksessa voisiko olla mahdollista että aloittaja lakkauttaisi nuo tilit ja tekisi uudet, uskoisin että siihenkin saa rajoituksia kelle se tilinumero annetaan/kuka sitä voi käyttää...

      • 19+15=34
        6+15=21 kirjoitti:

        "Rajattoman ihmisen kanssa ei voi olla normaaleissa suhteissa vahingoittamatta itseään"

        Niin tuo rajattomuus on myös erityisesti uhrien ongelma...jos ja kun ihminen antaa kohdella itseään huonosti hän ei ole silloin pitänyt kiinni omista rajoistaan...

        Että tuon lauseesi voisi sitten kääntää muotoon..."uhriutuneen ihmisen kanssa ei voi olla normaaleissa suhteissa vahingoittamatta itseään"

        ja kukas se suurin uhri yleensä on kuin ihminen joka ei näe mitään korjattavaa itsessään vaan kaikki on aina jonkun muun syytä...

        "Rajat
        Omat rajat on tärkeä löytää. Mistä minä alan ja mistä muut alkavat. Toisen ihmisen päästäminen omien rajojen yli tuottaa varmasti pahaa oloa sisimpään, vaikka itse kuinka luulisi sen olevan oi-kein. Läheisriippuvainen kuvittelee rajojen laittamisen merkitsevän omaa itsekkyyttä. Se mikä toi-sille ihmisille on ihan luonnollinen oikeus, pitää rajoista kiinni, joiden ylitse muilla ei ole oikeus
        kävellä, se merkitsee läheisriippuvaiselle liikaa itsekkyyttä. Läheisriippuvainen kykenee vain otta-maan huomioon toiset, ei itseään. Näin suhteet saavat melkoisia vääristymiä, kun läheisriippuvainen poloinen antaa polkea päällensä ja toinen usein vielä käyttää tätä hyväkseen. Näin on väistämättä
        aina läheisriippuvainen – narsisti suhteissa. "

        http://www.laheisriippuvaiset.com/dokumentit/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf

        "Löytääksemme omat rajamme meidän on opittava tunnistamaan ja parantamaan pelot, jotka tekevät meistä elävän ovimaton eli on opittava pitämään rajat niin, ettemme anna itseämme pois."

        http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/itsearvostus-ja-omien-rajojen-tu/

        Tarkoitus ny vaan ilmaista että tuon rajattomuuden pohdinassa on erityisen tärkeää pohtia nimenomaan omia rajojaan...

        syystä että me narstin uhreiksi itsemme mieltävät olemme itsekin olleet sillä tavalla rajattomia, että olemme antaneet toisen/narsisitin kävellä niiden ylitse...ja sen vuoksi emme voi pelkästään syyttää sitä toista/narsistia rajattomuudesta, kun ongelma koskee meitä itseämmekin...

        Noh, aloittaja mieltää itsensä narsistin lapseksi...lapsen on vielä vaikea mieltää omia rajojaan ja vanhempiaan ei voi valita...mutta aikuisen ihmisen on syytä enemmänkin pohtia...nuota omia rajojaan...

        "Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, kunhan kunnioittaa myös toisen oikeuksia. Toisen ihmi-sen elämään ja tunne kokemuksiin ei ole oikeus puut
        tua, ei parisuhteessa, ystävyyssuhteessa, suku-laisuussuhteessa eikä vanhemmilla ole oikeus puuttua aikuisen lapsen valintoihin."

        Että tavallaan jos vanhempi on narsisti...niin ne kanssakäymisen rajat on itse vedettävä...oman sietokykynsä mukaan...

        Aloittajan tapauksessa voisiko olla mahdollista että aloittaja lakkauttaisi nuo tilit ja tekisi uudet, uskoisin että siihenkin saa rajoituksia kelle se tilinumero annetaan/kuka sitä voi käyttää...

        Vielä tekee mieli lisätä, että käsittääkseni silloin kun rahat on annettu sinulle, ne ovat sinun halussasi...niin ne ovat sinun rahaasi, joille voit tehdä mitä haluat....

        Olen ymmärtänyt ettet halua niitä rahoja...ne oksettavat sinua...niin jonkinlainen käytönnön ratkaisu voisi olla tosiaan tuo, että sovit pankin kanssa että nimenomaan ne tietyllä tilillä olevat rahat siirretään automaattisesti jonkun hyväntekeväisyysjärjestön tilille...

        Rahat joita et halua, lahjoitat pois ja niiden avulla joku muu saa apua elämäänsä...en ymmärrä miksi se tuntuu pahalta...että lisää toisen hyvinvointia luopumalla itselle pahaa oloa tuottavista rahoista jonkun toisen hyväksi...

      • ------
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        Olenkin lahjoittanut. Mutta lahjoittaminenkin tuntuu väärälle. Se on toki oikein ja hienoa hyväntekeväisyyskohdetta kohtaan, mutta se ei katkaise omaa huonoa oloa. Lahjoittaisin mieluummin hyväntekeväisyyteen itse ansaitsemiani rahoja silloin kun olen työsuhteessa. Silloin siinä olisi mukana enemmän sitä antamisen iloa.

        Pitäisihän ihmisellä olla rajansa myös vastaanottamisen suhteen. Jos kieltäydyt jostain ja sanot "ei kiitos" niin rajaton ihminen antaa silti. Myös kieltäytymisen kuunteleminen on minusta toisen rajojen kunnioittamista. Hyväksyntää tai suhteita ei voi ostaa rahalla väkisin.

        Kiitos valaisemisesta teille tuon ohutnahkaisen ja paksunahkaisen narsistin suhteen. Pitääkin tutustua aiheeseen.

        sun todella pitää mennä keskustelemaan jonkun kanssa tuosta huonosta olostasi.

      • Narsistinko? tytär
        ------ kirjoitti:

        sun todella pitää mennä keskustelemaan jonkun kanssa tuosta huonosta olostasi.

        Psykoterapiassa kävin 3 vuotta, 16-vuotiaasta alkaen. Suhdetta terapeuttiin hieman haittasi se, että hän ei millään uskonut kaikkea kertomaani. Lisäsi kyllä että ei löydä kyllä myöskään syytä miksi valehtelisin. Isäni soitteli terapeutille ja oli kuulemma kuulostanut uhkaavalle, eikä uskonut kun terapeutti oli sanonut että psykoterapiassa terapeutin ja potilaan välisiä keskusteluita ei kerrota edes potilaan omaisille ilman lupaa. Noista soitoista terapeutti käskytti minua "kieltämään isääni soittamasta" ja kun sanoin että en uskalla, kun henkilö saa raivokohtauksia edelleen enkä välittäisi paljoa olla tekemisissä, niin ei löytynyt terapeutilta muitakaan keinoja saada noita puheluita loppumaan.

        Psykoterapia oli ehkä hieman huono paikka ja terapeutti vanhempien pehmittämä/pelottelema, mutta nyt käyn kuitenkin psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Siitä sitten jonnekin eteenpäin, mahdollisesti Kelan korvaamaan uuteen psykoterapiaan.

      • TuoOnUuvuttavaa
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        Olenkin lahjoittanut. Mutta lahjoittaminenkin tuntuu väärälle. Se on toki oikein ja hienoa hyväntekeväisyyskohdetta kohtaan, mutta se ei katkaise omaa huonoa oloa. Lahjoittaisin mieluummin hyväntekeväisyyteen itse ansaitsemiani rahoja silloin kun olen työsuhteessa. Silloin siinä olisi mukana enemmän sitä antamisen iloa.

        Pitäisihän ihmisellä olla rajansa myös vastaanottamisen suhteen. Jos kieltäydyt jostain ja sanot "ei kiitos" niin rajaton ihminen antaa silti. Myös kieltäytymisen kuunteleminen on minusta toisen rajojen kunnioittamista. Hyväksyntää tai suhteita ei voi ostaa rahalla väkisin.

        Kiitos valaisemisesta teille tuon ohutnahkaisen ja paksunahkaisen narsistin suhteen. Pitääkin tutustua aiheeseen.

        Jos et halua ottaa rahoja vastaan, vaihda tiliä. Ota pankista uusi tili ja lopeta nykyinen. Suljettu tilinumero laitetaan useammaksi vuodeksi kiinni, niin että jos joku sinne siirtää rahaa, rahat palautuvat automaattisesti takaisin siirtäjän omalle pankkitilille. Näin siis automatisoisit rahojen palauttamisen. :)

        Itse tekisin niin, että jos salaa tunkee rahaa laukkuun tai miehelle, siirtäisin omalta pankkiitililtä takaisin äitisi pankkitilille vastaavan summan rahaa.

        Jos mies ei tajua mikset halua ottaa vastaan rahaa, kertoisin rauhallisesti ja mahdollisimman lyhykäisesti lapsuuden kuvioista. Hän ei ehkä tajua kuinka paha olo sinulle tuosta tulee. Kyseessä ovat omat vanhempasi, joten voit itse päättää kuinka haluat toimia suhteessa heihin.

        Miehesi ei voi loukkaantua sinulle jos et halua ottaa rahoja vastaan, vaikka se tiukassa rahatilanteessa ehkä olisi hänestä ymmärrettävästi harmillista (voit kertoa myös tämän miehellesi, hän ehkä luulee ettet ymmärrä hänen näkökantaansa). Mutta selitä miehellesi, että eikö taidakin olla niin että sinun onnellisuutesi on kuitenkin rahaa tärkeämpää? Luulisi ymmärtävän.

        Lasten ja muun perheen onni verrattuna sinun onnellisuuteesi ja henkiseen hyvinvointiisi on kyllä yhtälailla tärkeää, ja osa tästä tulee kyllä välillisesti taloudellisen hyvinvoinnin kautta, mutta, äidin hyvinvointi on samalla tavalla todella suuri osa tätä perheen onnellisuutta ja tasapainoa. Aineellisesti ja taloudellisesti (nimenomaan tuon rahan vastaanottamisen kannalta ajatellen) olosuhteiden on hyvä olla tasapainossa niin että perheen on hyvä olla ja välttämättömiin asioihin riittää rahaa, mutta ennen aineellisia juttuja tulee kyllä silti mielestäni henkinen hyvinvointi, eli perheen jokaisen jäsenen onnellisuus ja henkinen hyvinvointi eli sen osana myös sinun hyvinvointisi.

        Mutta tämä siis vain oma mielipiteeni. Vastaavanlaisessa tilanteessa itsekin... Vieläkin kun vahingossa vastaanotan jotain aineellista vanhemmiltani, saan maksaa siitä myöhemmin tuhatverroin. Jos ei muuten niin jossain juhlissa pilkkaavat, naureskelevat tai halveksivat minua muille ihmisille, ja usein liittyen juuri aineellisiin seikkoihin tai heidän antamaansa rahalliseen "lahjaan", ja usein he mainitsevat jollakin syyllä kuinka itsekäs tai tuhlaavainen olen tai kuinka lapset kyllä tulevat vanhemmille toodella kalliiksi. Yleensä hämmennyn niin etten osaa puolustaa itseäni, tai joskus kun saan suuni auki ja kerron ettei se nyt ihan noin mennyt, niin aiheesta tulee väittely jossa minua yritetään madaltaa yhä lisää tekemällä kaikenlaisia "paljastuksia" (ventovieraillekin!).

        Vaikka tilanne olisi ollut se että en alunalkaenkaan olisi halunnut ottaa vastaan rahallista lahjaa. Itsekin kyllä välillä syyllistyn siihen, etten "uskalla" sanoa ei, jotenkin en kehtaa aina kieltäytyä rahallisesta lahjasta, vaikka se saa oloni huonoksi, ja joskus tiukka rahatilanne saa aikaan sen että otan vastaan rahat, vaikka tiedän siitä aiheutuvan hankaluuksia myöhemmin, koska vanhempi kietoo minut tällä tavoin tarveverkkoon ja sijoittaa minut itseensä nähden heikompaan asemaan, tarvitsemaan häntä, ja nimenomaan ilman tukea, rakkautta tai kunnioitusta, vaan nimenomaan negatiivisella, kivuliaalla tavalla.

        Tsemppiä sinulle! Sanoisin että olet tekemisissä jonkinasteisia narsistisia piirteitä omaavan ihmisen kanssa. Kannattaa lukea aiheesta lisää. Mikä karmivinta, nuo käytösmallit saattavat lapsuuden kurjien asioiden takia periytyä omassa käytöksessäsi omille lapsillesi huomaamattasi. (ei välttämättä) Itse menin todella kovasti itseeni kun tajusin asioiden laidan, itkin jossain vaiheessa sitäkin että olen varmaan narsisti kun toimin joskus itsekkäästi ja toisia kohtaan ja joskus olen hyvin kylmäkiskoinen riitatilanteissa. Mutta tuohon ei auta kuin ottaa etäisyyttä vanhempiin, olla altistamatta lapsiaan isovanhempien tuhoisalle käytökselle ja vahtia itsessään jatkuvasti sitä miten kohtelee lapsiaan ja miksi. Hyviä äitejä mekin olemme, kunhan pidämme silmämme auki ettemme vain siirrä eteen päin tätä kauheaa perintöä seuraavalle sukupolvelle! Miten se sitten tapahtuu, oppia ikä kaikki, itse kävin puhumassa psykologille muutamaan kertaan ja tuntuu että matkalla olen jatkuvasti, omana epätäydellisenä itsenäni ja kuitenkin ihan kelvollisena.

        Empatia varsinkin ristiriitatilanteissa ja epäonnistumisissa, ja toisten hyväksyntä omine valintoineen, käytöksineen luonteenpiirteineen on se, jota olen lisännyt oman perheen arkeen niin paljon kuin vain ehdin ja pystyn.

      • Anonyymi
        16+8=24 kirjoitti:

        "Äitisi ei ole paksunahkainen narsisti, mutta hyvin tyypillinen ohutnahkainen narsisti."

        Noh, pakko laittaa taas tämä linkki, jos aloittaja katsoo itselleen tarpeelliseksi etsiä tietoa kumpiko narsisti hänen äitinsä mahdollisesti on...kun ohutnahkaisesta on vähemmän tietoa/toki myös läheisriippuvaisuuden teemoista löytää tietoa...joidenkin teorioiden mukaan ovat sama asia, eri nimellä vain...

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        Ihan näihin parin lauseen perusteella saamiinsa nettidiagnooseihin ei kannata sellaisenaan uskoa...

        Mitä aloittajan "ongelmaan" tulee...niin voisin ajatella äidin ostavan rahalla hyväksyntää ja oikeuden kuulua lapsensa elämään...

        Mutta voisin ajatella ihan käytännön ratkaisuna että jos ei kerran rahoja halua/ne oksettavat...voisi lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen joko kotimaan tai ulkomaan kohteisiin sellaisenaan...joista joku muu saisi iloa/apua...

        Entä,kun äitini lahjoo minun lapsia,näyttää,että hänellä sitä rahaa on,kun itse en pysty aikuisia lapsiani hirveästi taloudellisesti auttamaan!! Pelkään opiskelevan tyttäreni puolesta,kun äitini jatkuvasti pommittaa häntä ja työntää rahaa... Että alistaako jotenkin liikaa...

    • On surullista lukea

      On surullista lukea lasten ja vanhempien huonoista väleistä. Onko äidilläsi niin paljon rahaa, että sen syytäminen sinulle on heille yhdentekevää? Muussa tapauksessa voisin ajatella, että hän oikeasti välittää sinusta ja haluaa sinun selviytyvän elämässä.

      • Narsistinko? tytär

        No ei edes ole isot tulot heillä, sehän siinä outoa onkin. Olenkin sanonut, että se tuottaa minulle vaan huonoa oloa jos joku antaa liikaa rahaa, kun vielä kieltäydyn rahasta. Eläkeläinen on siis äitini, ylioppilas vain koulutukseltaan koska siitä lähti suoraan työelämään. Isäni sitten ei myöskään kovin isopalkkainen. Eli en halua ottaa ja palautankin rahoja, mutta ne tulevat aina takaisin. Tottakai tuon ikäisillä on jo säästössä pahan päivän varalle sen verran, että jälkipolville voi antaa mutta liika on jo liikaa.

        Voi olla että jollain tavalla välittää ja haluaa selviytyvän elämässä, eiköhän sitä lapselleen kaikki pohjimmiltaan halua vaikka olisi kuinka kieroutunut ajatusmaailma. En vain valitettavasti voi olla paljoa tekemisissä ilkeilyn, kyräilevien katseiden ym. takia. Myös jos olisin tekemisissä enemmän niin puhelin soisi taukoamatta, kiellettäisiin tekemästä asioita ym...

      • Pystytkö kuvail.
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        No ei edes ole isot tulot heillä, sehän siinä outoa onkin. Olenkin sanonut, että se tuottaa minulle vaan huonoa oloa jos joku antaa liikaa rahaa, kun vielä kieltäydyn rahasta. Eläkeläinen on siis äitini, ylioppilas vain koulutukseltaan koska siitä lähti suoraan työelämään. Isäni sitten ei myöskään kovin isopalkkainen. Eli en halua ottaa ja palautankin rahoja, mutta ne tulevat aina takaisin. Tottakai tuon ikäisillä on jo säästössä pahan päivän varalle sen verran, että jälkipolville voi antaa mutta liika on jo liikaa.

        Voi olla että jollain tavalla välittää ja haluaa selviytyvän elämässä, eiköhän sitä lapselleen kaikki pohjimmiltaan halua vaikka olisi kuinka kieroutunut ajatusmaailma. En vain valitettavasti voi olla paljoa tekemisissä ilkeilyn, kyräilevien katseiden ym. takia. Myös jos olisin tekemisissä enemmän niin puhelin soisi taukoamatta, kiellettäisiin tekemästä asioita ym...

        Pystytkö kuvailemaan yhtään ilkeilyä, vai tuntuuko, että olet liian avoin? Itse olen kokenut samaa rahan suhteen, mutta vanhempani eivät olleet narsisteja. Äitini tosin "kasvatti" minua niin kauan kuin eli.

        Nuorella ihmisellä tulee itsenäistymisvaihe ja se voi olla erittäin voimakas. Vanhemmilla on niin hurjan paljon enemmän elämänkokemusta ja sitä ei voi lapsille siirtää kerta-annoksina. Eikä varmaan ole syytäkään. Tuleehan lasten elämästä aina erilaista kuin vanhempien.

        Lasten ja vanhempien välit vain tulehtuvat helposti, eikä niistä ehkä koskaan tule lämpimiä ja läheisiä. Joskus, ehkä vuosikymmenienkin päästä voi ajatella, että oli ne oikeassa tuossakin...

        Minunkin äidissäni oli vikaa. Olin välillä todella vaikeuksissa hänen kanssaan. En kuitenkaan koskaan voinut ajatella, että olisin hänet hylännyt. Välirikko olisi tehnyt myös minun elämästäni vaikean. Onhan välirikko vanhempiin melkoinen sosiaalinen haitta. Odotin vain parempia aikoja ja aina uskoin, että joskus on paremmin. Myöskään minä itse en ollut kaikin tavoin paras mahdollinen tytär. En tuottanut vanhemmilleni sellaista kunniaa ja iloa, kuin he olisivat tahtoneet. Ymmärrän heitä. Mutta itselläkin on jo ikää.

        Kun me saamme vain yhdet vanhemmat. Meillä ei ole oikeutta kieltää itseämme myöskään vanhemmiltamme, joilta olemme elämämme saaneet. Kuin aivan ääritapauksessa mielestäni. Etäisyyttä voi tarvita joskus. Vanhempien näkemys täytyy myös huomoida ja heidän mahdollinen sosiaalinen häpeänsä, joka voi seurata, jos lapset hylkäävät heidät. Se voi romuttaa koko heidän elämänsä.

        Vanhempa täytyy myös ymmärtää.

      • Minä en voisi
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        No ei edes ole isot tulot heillä, sehän siinä outoa onkin. Olenkin sanonut, että se tuottaa minulle vaan huonoa oloa jos joku antaa liikaa rahaa, kun vielä kieltäydyn rahasta. Eläkeläinen on siis äitini, ylioppilas vain koulutukseltaan koska siitä lähti suoraan työelämään. Isäni sitten ei myöskään kovin isopalkkainen. Eli en halua ottaa ja palautankin rahoja, mutta ne tulevat aina takaisin. Tottakai tuon ikäisillä on jo säästössä pahan päivän varalle sen verran, että jälkipolville voi antaa mutta liika on jo liikaa.

        Voi olla että jollain tavalla välittää ja haluaa selviytyvän elämässä, eiköhän sitä lapselleen kaikki pohjimmiltaan halua vaikka olisi kuinka kieroutunut ajatusmaailma. En vain valitettavasti voi olla paljoa tekemisissä ilkeilyn, kyräilevien katseiden ym. takia. Myös jos olisin tekemisissä enemmän niin puhelin soisi taukoamatta, kiellettäisiin tekemästä asioita ym...

        " Myös mieheni kehottaa olemaan vanhempieni kanssa tekemisissä sen vuoksi että jos tulee tiukka paikka, he antavat rahaa. Tiedän että vanhempani tietäisivät minun muuten katkaisevan välit heihin kokonaan, mutta tietävät mieheni olevan tuota mieltä ja että rahani ovat tiukilla."

        Minä en voisi olla katsomatta miestä vähän pitempään. Ompa tyly mielipide, vanhempiasi ja sinua kohtaan. Onko hänellä muita tylyjä mielipiteitä?

      • Vielä kysyisin,
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        No ei edes ole isot tulot heillä, sehän siinä outoa onkin. Olenkin sanonut, että se tuottaa minulle vaan huonoa oloa jos joku antaa liikaa rahaa, kun vielä kieltäydyn rahasta. Eläkeläinen on siis äitini, ylioppilas vain koulutukseltaan koska siitä lähti suoraan työelämään. Isäni sitten ei myöskään kovin isopalkkainen. Eli en halua ottaa ja palautankin rahoja, mutta ne tulevat aina takaisin. Tottakai tuon ikäisillä on jo säästössä pahan päivän varalle sen verran, että jälkipolville voi antaa mutta liika on jo liikaa.

        Voi olla että jollain tavalla välittää ja haluaa selviytyvän elämässä, eiköhän sitä lapselleen kaikki pohjimmiltaan halua vaikka olisi kuinka kieroutunut ajatusmaailma. En vain valitettavasti voi olla paljoa tekemisissä ilkeilyn, kyräilevien katseiden ym. takia. Myös jos olisin tekemisissä enemmän niin puhelin soisi taukoamatta, kiellettäisiin tekemästä asioita ym...

        Vielä kysyisin, mitä ovat ne pahat, mitä vanhempasi ovat sinulle tehneet, kun mielestäsi ansaitsevat tuon? Millä tavoin kieroutunut ajatusmaailma heillä on?

        Minusta sanottiin varmasti joskus, että olin ns. "vaikea tytär". Oma ja vanhempien elämä ja arvomaailma vain ovat usein niin erilaiset. Jonkun jossain vain pitäisi tukea vanhempien ja aikuisten lastenkin välejä jotenkin. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä paremmin ymmärrämme. Entä sinä? Onko sinulla tunteita vanhempiasi kohtaan. Olet ajatellut, että hylkäisit heidät kokonaan. Ihanko ilman surun häivää? Ei tunnu missään?

        Tämä ei nyt tarkoita, etten uskoisi sinua. Vanhempasi voivat olla narsisteja, mutta tämä on tällainen kirjoittelupalsta ja täälläkään ei välttämättä niellä kaikkea karvoineen päivineen. Siksi kysyn.

      • Narsistinko? tytär
        Vielä kysyisin, kirjoitti:

        Vielä kysyisin, mitä ovat ne pahat, mitä vanhempasi ovat sinulle tehneet, kun mielestäsi ansaitsevat tuon? Millä tavoin kieroutunut ajatusmaailma heillä on?

        Minusta sanottiin varmasti joskus, että olin ns. "vaikea tytär". Oma ja vanhempien elämä ja arvomaailma vain ovat usein niin erilaiset. Jonkun jossain vain pitäisi tukea vanhempien ja aikuisten lastenkin välejä jotenkin. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä paremmin ymmärrämme. Entä sinä? Onko sinulla tunteita vanhempiasi kohtaan. Olet ajatellut, että hylkäisit heidät kokonaan. Ihanko ilman surun häivää? Ei tunnu missään?

        Tämä ei nyt tarkoita, etten uskoisi sinua. Vanhempasi voivat olla narsisteja, mutta tämä on tällainen kirjoittelupalsta ja täälläkään ei välttämättä niellä kaikkea karvoineen päivineen. Siksi kysyn.

        No kun olin lapsi niin mitätöintiä, haukkumista, huutamista päivittäin niin että sulkeuduin ja kun olin koulussakin sulkeutunut ja hiljaa niin siitä sitten huudettiin lisää. Lopulta ei enää ollut paikkaa missä olla, koska kotona huudettiin jatkuvasti ja koulussa kiusattiin eli olin yleensä sulkeutuneena huoneessani. Näin lyhyesti lapsuus.

        Kun kasvoin, alkoi väkivallan käyttö teini-ikäisen kurinpitovälineenä. Vanhempani (erityisesti äitini) raivostuivat normaaleista teini-ikäisen kontakteista ja mm. provosoi isääni lyömään. Väkivalta oli monesti repimistä ja riuhtomista, lyöminen läpsimistä eli jälkiä jäi vaan esim. puristusjäljet ranteessa, mustelmia kehossa (pieniä) ja punoittavaa poskea. Koulukuraattori ei täysin uskonut. Sosiaalityöntekijöiden tehdessä kotikäyntiä, asia saatiin käännettyä minun syykseni, sillä olin niin mahdoton. He saivat minusta myös erittäin epävakaan kuvan, koska itkin paniikissa ja hysteerisesti heidän saapuessaan ja vanhemmat olivat rauhallisia.

        Sitten muutin kotoa pois 16-vuotiaana. Tämän jälkeen oli monenlaista kontrollointia, mikä ei ole normaalia vanhemman ja kotoa pois muuttaneen alaikäisen kommunikointia ja rajoja. Alaikäisenä tehdyn vuokrasopimuksen vuoksi, sovimme että asunnon toiset avaimet luovutetaan vanhemmilleni. Avainten piti olla sille varalle että jotain sattuu, mutta vanhemmat tulivat asuntooni sisälle suoraan näillä avaimilla. Näin tapahtui myös ollessani 18-19 vuotias. Seuraavan asunnon avaimia en enää antanut vanhemmilleni, koska olin jo melkein 20-vuotias. Tästä he raivostuivat ja alkoivat kontrolloimaan soittelemalla ja tekstiviestein jatkuvasti...

        Hyvin pitkä tarina.. En edes osaa kiteyttää sitä, mikä heidän käytöksestään tekee vaikeaa.

      • Narsistinko? tytär
        Pystytkö kuvail. kirjoitti:

        Pystytkö kuvailemaan yhtään ilkeilyä, vai tuntuuko, että olet liian avoin? Itse olen kokenut samaa rahan suhteen, mutta vanhempani eivät olleet narsisteja. Äitini tosin "kasvatti" minua niin kauan kuin eli.

        Nuorella ihmisellä tulee itsenäistymisvaihe ja se voi olla erittäin voimakas. Vanhemmilla on niin hurjan paljon enemmän elämänkokemusta ja sitä ei voi lapsille siirtää kerta-annoksina. Eikä varmaan ole syytäkään. Tuleehan lasten elämästä aina erilaista kuin vanhempien.

        Lasten ja vanhempien välit vain tulehtuvat helposti, eikä niistä ehkä koskaan tule lämpimiä ja läheisiä. Joskus, ehkä vuosikymmenienkin päästä voi ajatella, että oli ne oikeassa tuossakin...

        Minunkin äidissäni oli vikaa. Olin välillä todella vaikeuksissa hänen kanssaan. En kuitenkaan koskaan voinut ajatella, että olisin hänet hylännyt. Välirikko olisi tehnyt myös minun elämästäni vaikean. Onhan välirikko vanhempiin melkoinen sosiaalinen haitta. Odotin vain parempia aikoja ja aina uskoin, että joskus on paremmin. Myöskään minä itse en ollut kaikin tavoin paras mahdollinen tytär. En tuottanut vanhemmilleni sellaista kunniaa ja iloa, kuin he olisivat tahtoneet. Ymmärrän heitä. Mutta itselläkin on jo ikää.

        Kun me saamme vain yhdet vanhemmat. Meillä ei ole oikeutta kieltää itseämme myöskään vanhemmiltamme, joilta olemme elämämme saaneet. Kuin aivan ääritapauksessa mielestäni. Etäisyyttä voi tarvita joskus. Vanhempien näkemys täytyy myös huomoida ja heidän mahdollinen sosiaalinen häpeänsä, joka voi seurata, jos lapset hylkäävät heidät. Se voi romuttaa koko heidän elämänsä.

        Vanhempa täytyy myös ymmärtää.

        Ilkeily on mm. nimittelyä, vaatteiden ja painon arvostelua, liian intiimien asioiden kyselyä, valheiden levittämistä, mustamaalaamista mielenterveysongelmaiseksi, eristämistä muista..

        "Kun me saamme vain yhdet vanhemmat. Meillä ei ole oikeutta kieltää itseämme myöskään vanhemmiltamme, joilta olemme elämämme saaneet. Kuin aivan ääritapauksessa mielestäni."

        Tästä olen hieman eri mieltä. Aikuisen lapsen ja vanhempien suhde on kuitenkin aikuisten välinen suhde. Jos siinä joku ei kunnioita toisen rajoja, on ilkeilyä tai jopa väkivaltaa niin silloin oman henkisen hyvinvointinsa vuoksi on parempi ehkä jopa katkaista välit kokonaan. Narsistin kanssa se on vaikeaa, koska narsisti käyttää kaikki keinonsa.

        " Myöskään minä itse en ollut kaikin tavoin paras mahdollinen tytär. En tuottanut vanhemmilleni sellaista kunniaa ja iloa, kuin he olisivat tahtoneet. Ymmärrän heitä. "

        Minkälaista kunniaa ja iloa sinun olisi mielestäsi pitänyt tuottaa? Normaali lapsen tai nuoren kapinointi ei tarkoita mielestäni sitä, etteikö lapsi voisi vanhemmilleen tuottaa kunniaa ja iloa.

      • 7+7=14
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        No kun olin lapsi niin mitätöintiä, haukkumista, huutamista päivittäin niin että sulkeuduin ja kun olin koulussakin sulkeutunut ja hiljaa niin siitä sitten huudettiin lisää. Lopulta ei enää ollut paikkaa missä olla, koska kotona huudettiin jatkuvasti ja koulussa kiusattiin eli olin yleensä sulkeutuneena huoneessani. Näin lyhyesti lapsuus.

        Kun kasvoin, alkoi väkivallan käyttö teini-ikäisen kurinpitovälineenä. Vanhempani (erityisesti äitini) raivostuivat normaaleista teini-ikäisen kontakteista ja mm. provosoi isääni lyömään. Väkivalta oli monesti repimistä ja riuhtomista, lyöminen läpsimistä eli jälkiä jäi vaan esim. puristusjäljet ranteessa, mustelmia kehossa (pieniä) ja punoittavaa poskea. Koulukuraattori ei täysin uskonut. Sosiaalityöntekijöiden tehdessä kotikäyntiä, asia saatiin käännettyä minun syykseni, sillä olin niin mahdoton. He saivat minusta myös erittäin epävakaan kuvan, koska itkin paniikissa ja hysteerisesti heidän saapuessaan ja vanhemmat olivat rauhallisia.

        Sitten muutin kotoa pois 16-vuotiaana. Tämän jälkeen oli monenlaista kontrollointia, mikä ei ole normaalia vanhemman ja kotoa pois muuttaneen alaikäisen kommunikointia ja rajoja. Alaikäisenä tehdyn vuokrasopimuksen vuoksi, sovimme että asunnon toiset avaimet luovutetaan vanhemmilleni. Avainten piti olla sille varalle että jotain sattuu, mutta vanhemmat tulivat asuntooni sisälle suoraan näillä avaimilla. Näin tapahtui myös ollessani 18-19 vuotias. Seuraavan asunnon avaimia en enää antanut vanhemmilleni, koska olin jo melkein 20-vuotias. Tästä he raivostuivat ja alkoivat kontrolloimaan soittelemalla ja tekstiviestein jatkuvasti...

        Hyvin pitkä tarina.. En edes osaa kiteyttää sitä, mikä heidän käytöksestään tekee vaikeaa.

        "En edes osaa kiteyttää sitä, mikä heidän käytöksestään tekee vaikeaa."

        Niin tarinasi kuullostaa surulliselta, lapsuus on ollut mitä on ollut...sitä ei voi muuksi muuttaa...

        Mutta käsität kai että se on vaikuttanut sinuun...varsinkin kun olet kokenut fyysistä väkivaltaa...

        Itsesi ja oman elämäsi kannalta sinun pitäisi enemmänkin kääntää katseesi itseesi...miten sinä itse voit...ja hakea apua itsellesi...

        Aloittaa voit vaikka varaamalla ajan terveyskeskuspsykologin juttusille...se ei maksa mitään...

      • Tuo, mitä kerrot
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        No kun olin lapsi niin mitätöintiä, haukkumista, huutamista päivittäin niin että sulkeuduin ja kun olin koulussakin sulkeutunut ja hiljaa niin siitä sitten huudettiin lisää. Lopulta ei enää ollut paikkaa missä olla, koska kotona huudettiin jatkuvasti ja koulussa kiusattiin eli olin yleensä sulkeutuneena huoneessani. Näin lyhyesti lapsuus.

        Kun kasvoin, alkoi väkivallan käyttö teini-ikäisen kurinpitovälineenä. Vanhempani (erityisesti äitini) raivostuivat normaaleista teini-ikäisen kontakteista ja mm. provosoi isääni lyömään. Väkivalta oli monesti repimistä ja riuhtomista, lyöminen läpsimistä eli jälkiä jäi vaan esim. puristusjäljet ranteessa, mustelmia kehossa (pieniä) ja punoittavaa poskea. Koulukuraattori ei täysin uskonut. Sosiaalityöntekijöiden tehdessä kotikäyntiä, asia saatiin käännettyä minun syykseni, sillä olin niin mahdoton. He saivat minusta myös erittäin epävakaan kuvan, koska itkin paniikissa ja hysteerisesti heidän saapuessaan ja vanhemmat olivat rauhallisia.

        Sitten muutin kotoa pois 16-vuotiaana. Tämän jälkeen oli monenlaista kontrollointia, mikä ei ole normaalia vanhemman ja kotoa pois muuttaneen alaikäisen kommunikointia ja rajoja. Alaikäisenä tehdyn vuokrasopimuksen vuoksi, sovimme että asunnon toiset avaimet luovutetaan vanhemmilleni. Avainten piti olla sille varalle että jotain sattuu, mutta vanhemmat tulivat asuntooni sisälle suoraan näillä avaimilla. Näin tapahtui myös ollessani 18-19 vuotias. Seuraavan asunnon avaimia en enää antanut vanhemmilleni, koska olin jo melkein 20-vuotias. Tästä he raivostuivat ja alkoivat kontrolloimaan soittelemalla ja tekstiviestein jatkuvasti...

        Hyvin pitkä tarina.. En edes osaa kiteyttää sitä, mikä heidän käytöksestään tekee vaikeaa.

        Tuo, mitä kerrot varhaisemmasta lapsuudestasi ja kouluiästä, on minusta se, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ehkä vanhempasi ovat sitä, mitä ajattelet heidän olevan... Ehkä he ovat "vain" tehneet pahoja kasvatusvirheitä ja sortuneet yhä syvemmälle siihen ajatteluun, että jäljet voi korjata noilla keinoin, mistä kerroit...

        Nyt osaat kuitenkin ilmaista itseäsi avoimesti. Eikä vanhemmillasi tietenkään ole mitään oikeutta pitää sinun avaimisasi ja tulla kotiisi noin vain, kuten tiedätkin. He ovat ehdottomasti liian ripustautuneita sinuun. Mikäli heillä on omatunto, sen pitäsi vaivata heitä päivin ja öin moisen toiminna johdosta.

        Teidän välinne ovat jokatapauksessa solmussa, johtui se mistä tahansa. Minun mielestäni tarvitset ulkopuolista apua selviytyäksesi itsesi kannalta voittajana myös. Siksi pahalta kuullostaa kohtelusi. Vaikka olisit ollutkin jotenkin "vaikea lapsi", ovat vanhempiesi käyttämät keinot olleet ehdottomasti vääriä ja he ovat vain alentaneet lapsensa itsetuntoa.

        Olisin myös sitä mieltä (kuten toinenkin vastaaja), että sinun kannattaisi kiinnittää huomio itseesi ja antaa itsellesi paras mahdollinen tilaisuus. Olet sitä jo osannut tavoitellakin. Sinulla on mies, oma koti (johon ei ukopuoliset tunkeudu) ja opiskelet. Lapsuudesta juontava vaikea suhde vanhempien kanssa olisi minun mielestäni se, minkä takia sinun olisi todellakin hyvä saada joku kuuntelija itsellesi. Joku, joka ymmärtää.

        Toisen vastaajan ehdottama terveyskeskuspsykologi olisi yksi vaihtoehto. Tämä oli nyt vain yhden yli 55 vuotiaan naisihmisen vastaus. Kuten aiemmin vastasin, minusta on surullista kuulla, että lasten (aikuistenkin lasten) ja vanhempien välit ovat huonot. Ehkä vanhempasikin tarvitsisivat apua omiin ongelmiinsa, mutta se, mistä sinä voit huolehtia, on sinä itse.

      • Vastaan yksink.
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        Ilkeily on mm. nimittelyä, vaatteiden ja painon arvostelua, liian intiimien asioiden kyselyä, valheiden levittämistä, mustamaalaamista mielenterveysongelmaiseksi, eristämistä muista..

        "Kun me saamme vain yhdet vanhemmat. Meillä ei ole oikeutta kieltää itseämme myöskään vanhemmiltamme, joilta olemme elämämme saaneet. Kuin aivan ääritapauksessa mielestäni."

        Tästä olen hieman eri mieltä. Aikuisen lapsen ja vanhempien suhde on kuitenkin aikuisten välinen suhde. Jos siinä joku ei kunnioita toisen rajoja, on ilkeilyä tai jopa väkivaltaa niin silloin oman henkisen hyvinvointinsa vuoksi on parempi ehkä jopa katkaista välit kokonaan. Narsistin kanssa se on vaikeaa, koska narsisti käyttää kaikki keinonsa.

        " Myöskään minä itse en ollut kaikin tavoin paras mahdollinen tytär. En tuottanut vanhemmilleni sellaista kunniaa ja iloa, kuin he olisivat tahtoneet. Ymmärrän heitä. "

        Minkälaista kunniaa ja iloa sinun olisi mielestäsi pitänyt tuottaa? Normaali lapsen tai nuoren kapinointi ei tarkoita mielestäni sitä, etteikö lapsi voisi vanhemmilleen tuottaa kunniaa ja iloa.

        "Minkälaista kunniaa ja iloa sinun olisi mielestäsi pitänyt tuottaa?"

        Vastaan yksinkertaisesti: sellaista, että vanhempieni ei olisi koskaan pitänyt hävetä minua, vaan he olisivat voineet puhua minusta ja minun tekemisistäni avoimesti omissa aikuissuhteissaan. Minun tekemiseni toisinaan juorusivat ilkeästi paljon huonommasta kasvatuksesta, mitä minä itse olin saanut. Minulla oli ns. huonoa seuraa. Vaikka en pohjimmiltani mennyt mukaan tyhmyyksiin, se saattoi näyttää siltä ilkeästi ulospäin...

        Kaikki toilailu ei ole normaalia kapinointia, vaan voi ylittää rajoja, jossa mennään huonon elämäntavan puolelle.

        Kuten sanoinkin. Ymmärrän vanhempieni reaktion ja saamani palautteen nyt itse aikuisena erittäin hyvin. Joka kodissa on oma arvomaailma. Se on hyvästä, mikäli se arvomaailma on positiivinen ja toimivan mallin mukainen. Minun vanhempani eivät koskaan hylänneet minua. Varsinkin isä tuki minua vahvasti.

      • Voimiasinulle
        Pystytkö kuvail. kirjoitti:

        Pystytkö kuvailemaan yhtään ilkeilyä, vai tuntuuko, että olet liian avoin? Itse olen kokenut samaa rahan suhteen, mutta vanhempani eivät olleet narsisteja. Äitini tosin "kasvatti" minua niin kauan kuin eli.

        Nuorella ihmisellä tulee itsenäistymisvaihe ja se voi olla erittäin voimakas. Vanhemmilla on niin hurjan paljon enemmän elämänkokemusta ja sitä ei voi lapsille siirtää kerta-annoksina. Eikä varmaan ole syytäkään. Tuleehan lasten elämästä aina erilaista kuin vanhempien.

        Lasten ja vanhempien välit vain tulehtuvat helposti, eikä niistä ehkä koskaan tule lämpimiä ja läheisiä. Joskus, ehkä vuosikymmenienkin päästä voi ajatella, että oli ne oikeassa tuossakin...

        Minunkin äidissäni oli vikaa. Olin välillä todella vaikeuksissa hänen kanssaan. En kuitenkaan koskaan voinut ajatella, että olisin hänet hylännyt. Välirikko olisi tehnyt myös minun elämästäni vaikean. Onhan välirikko vanhempiin melkoinen sosiaalinen haitta. Odotin vain parempia aikoja ja aina uskoin, että joskus on paremmin. Myöskään minä itse en ollut kaikin tavoin paras mahdollinen tytär. En tuottanut vanhemmilleni sellaista kunniaa ja iloa, kuin he olisivat tahtoneet. Ymmärrän heitä. Mutta itselläkin on jo ikää.

        Kun me saamme vain yhdet vanhemmat. Meillä ei ole oikeutta kieltää itseämme myöskään vanhemmiltamme, joilta olemme elämämme saaneet. Kuin aivan ääritapauksessa mielestäni. Etäisyyttä voi tarvita joskus. Vanhempien näkemys täytyy myös huomoida ja heidän mahdollinen sosiaalinen häpeänsä, joka voi seurata, jos lapset hylkäävät heidät. Se voi romuttaa koko heidän elämänsä.

        Vanhempa täytyy myös ymmärtää.

        Olen sitä mieltä että vanhempia ei tarvitse nähdä jos se aiheuttaa vain pahaa mieltä. He ovat aikuisia ihmisiä ja vastuussa omista valinnoistaan ja tekemisistään. Jos kanssakäyminen heidän kanssaan saa aikaan pahan olon, eikä puhuminen vanhempien kanssa auta, niin katkaisisin välit. Jos he haluavat olla yhteyksissä, ovat kyllä valmiita muuttumaan ja ottamaan itse yhteyttä. Vaikuttaa siltä että sinä yrität kaikkesi ollaksesi loukkaamatta vanhempiasi, vaikka he loukkaavat sinua. Miksei sama koskisi vanhempiasikin, miksi he tahallaan toimivat eri tavoin kuin sinä toivot, vaikka tietävät että se loukkaa sinua? Kellään ei ole velvollisuutta ryhtyä kynnysmatoksi toisille. Lapsi ei ole missään velvollisuudessa vanhemmilleen. Vanhempi on päättänyt itse aikoinaan hankkia lapsen, ja hän itse on tästä valinnasta vastuussa. Hän on vanhempi koko lopun ikäänsä. Lapsi ei ole pyytänyt syntyä, vaikka elämä kyllä on suuri lahja, josta sopii olla kiitollinen. Mutta kiitollisuus on aivan eri asia kuin se että antaa muiden kohdella itseään miten tahansa. Voimia!

    • Markku Ahdeoja

      Narsisti jakaa rahaa. Hän pyrkii sillä saamaan toisen kiitollisuuden velkaan. Sopivassa tilaisuudessa, jos ei toimi hänen tahdon mukaan otetaan esille, mitä on antanut.

      Tosin raha saattaa olla rikoksella hankittu. Rahan antamisella voi myös rikkoa toisten välit, kun esim. lapsilleen antaa eri määrän.

      Mutta rahan antaminen ei ole narsistille pyyteetöntä vaan sillä on tarkoitus narsistin oman edun tavoittelussa.

      Narsisti tekee tarkkoja listoja mitä antaa ja lista otetaan esiin kun narsisti katsoo olevan aihetta pieneen kiristykseen.

    • voi sentään

      Taitaa olla narsisistipiirteisissä perheissä ihan normikuvio, että mukuloille ostetaan kaikki mitä rahalla irti saadaan. Riippuu sitten lasten lahjakkuudesta ja sattumasta pärjäävätkö nämä jälkeläiset lainkaan omillaan.

    • Iina0307

      Oma kokemukseni on, että narsistille raha on äärimmäisen tärkeä. Ensinnäkin hän on kateellinen kaikille muille, joilla on hänen mielestään parempi asunto, parempi auto, parempi kesäasunto jne, vaikka hänellä itsellään olisikin parempi elintaso. Se pidetään piilossa. Kaupassa kävimme, kun tarvittiin jotain. Molemmilla oli auto eli satunnaisesti kuljettiin jommalla kummalla. Eläminen oli suurimpiirtein tasapuolista. Kunnes yht'äkkiä hän ilmoitti, että muutama vuosi taaksepäin hän oli käynyt kaupassa 2 kertaa peräkkäin ja vielä hänen autollaan oli tehty samana päivänä matka mökille. Minä olin kuulemma elänyt siivellä, kun en ollut ymmärtänyt maksaa hänelle niistä menoista.Olin jo suhteen alkuvaiheessa kuullut esitelmän siitä, kuinka hänen exänsä olivat jääneet hänelle velkaa ja hän ne rahat vaikka oikeudesta hakee.

      • 11+17=28

        " Minä olin kuulemma elänyt siivellä, kun en ollut ymmärtänyt maksaa hänelle niistä menoista."

        Niin...jälkeenpäin/suhteen päättymisen jälkeen muutama kopioitu paperikin saattaa nousta arvoon arvaamattomaan...

        vaikka alkuperäisesti hän itse esitti voivansa kopioida ne paperit, kun tulostimestani oli muste loppu...ja pidin sitä siinä kohtaa normaalina ystävällisyytenä...enkä ymmärtänyt siinä kohtaa, että hänelle se oli ollut suuri juttu...

        Noh, ottaessaan asian esille jälkeenpäin hän itsekin myönsi ettei rahallinen tappio ollut suuri, vaan enemmän oli kyse siitä, että en ymmärtänyt olla tarpeeksi kiitollinen siitä kuinka paljon hän oli tehnyt hyväkseni...kopioimalla nuo paperit...

      • HUIHAIHOI

        KAIKENLAISTA NARSKUKÄYTÖSTÄ
        Naurattaa.samaa sontaa mulle syötti...meillä niin...narsku haukku mut...kun pyysin senkin osallistumaan ruokaostoksiin. melkein päälle tuli nyrkein. kaupassa saattoi täyttää ostos korin ,niinkuin minäkin...kun menin kassalle...tämä kulki tyhjinkäsin...tavarat jätti kauppaan.

        Jopa sakoista syytti minua.
        Kyttäs mun rahan käyttöö kaupassa...mihin se menee.., ilmaseksi olis pitänyt kaikki saada. Siipeili..Ensimmäisenä ruokakauhan varressa.
        kaikkea on nähty narskun tiimoilta ja ihmetelty. raha asiansa hoitaa huonosti.
        Pääsinpä suuremmitta vaurioitta. Elämä opettaa... psykopaatti ulos.

    • ghhjklghhgjlgjkll

      Paksunahkainen narsisti ei anna lapsilleen rahojaan vaikka sitä olisi kuinka paljon.
      Jos hän antaa jotain pientä, niin siitäkin tehdään todella iso numero.

      Et sinäkään antaisi esineelle rahaa, ellei hyöty ole sen arvoista (vrt: automaatti).

      On käytännössä mahdotonta, että paksunahkainen laittaisi salaa rahaa laukkuun...ottaa hän kyllä voi...vaikka omalta lapselta.

      Usein pariskunnat, jotka syytää rahaa lapsiinsa koostuu paksunahkaisesta ja ohutnahkaisesta. Ohutnahkainen tekee työn ja antaa...paksunahkainen kerää kunnian.

      Ulkopuolisen saattaa olla vaikea erottaa paksunahkaista ja ohutnahkaista toisistaan, sillä molemmilla täyttyy narsistin määritelmät. Uhrin kannalta se saattaa olla jopa sama kumman uhriksi joutuu, sillä molemmat näistä tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa.

      - Ohutnahkaisen pitää hallita tilannetta ja siihen hän tarvitsee alistamista.
      - Nimenomaan ohutnahkainen käyttää rahaa hallitsemiseen.
      - Kumpikin näistä tyypeistä elää mielikuvituksessa
      - Kumpikin esittää marttyyriä, mutta ohutnahkainen oikeasti tekee jotain sen marttyyriyden eteen.

      • 19+15=34

        "- Ohutnahkaisen pitää hallita tilannetta ja siihen hän tarvitsee alistamista.
        - Nimenomaan ohutnahkainen käyttää rahaa hallitsemiseen.
        - Kumpikin näistä tyypeistä elää mielikuvituksessa
        - Kumpikin esittää marttyyriä, mutta ohutnahkainen oikeasti tekee jotain sen marttyyriyden eteen."

        Niin ohutnahkaiseksi tunnustatuneena kun mietin näitä nimenomaan rahaan liittyen...niin se oli aikoinaan semmosta...

        Että kun mentiin ns. ostoksille...usein kävi niin kaikille muille perheenjäsenille ostettiin jotain...muistan kyllä kun jopa lapseni sanoivat joskus, että osta ny äiti sinäkin itsellesi jotain...

        Noh, olin minä varmaan salaa marttyrikin, mutta ennen kaikkea kyse oli siitä etten tainnut oikeasti tietää mitä olisin halunnut ostaa nimenomaan itselleni...paljon helpompaa oli löytää ostettavaa toisille kuin itselle...tiesin mistä toiset ilahtuisivat/mikä sopisi heille...

        Mitä muuten tulee rahalla hallitsemiseen...niin sitäkin tavallaan tuli tehtyä avioliiton aikana, piilottelin kyllä rahaa alkoholisti puolisoltani ja hoitamalla kaikki laskut/käytännön asiat vein häneltä aikuisen mahdollisuuden/vastuun hoitaa arjen asioita yms.

        Mitä taas tuohon allaolevaan mielipiteeseen tulee...

        "Ulkopuolisen saattaa olla vaikea erottaa paksunahkaista ja ohutnahkaista toisistaan, sillä molemmilla täyttyy narsistin määritelmät. Uhrin kannalta se saattaa olla jopa sama kumman uhriksi joutuu, sillä molemmat näistä tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa"

        Niin kannattaa muistaa että hyvin usein narsistin uhri on ohutnahkainen/läheisriippuvainen ...että lie sitten ikuisuus kysymys, kumpiko tuhoaa toisen...kumpiko on "oikea" uhri...

        Itse olen päätynyt siihen ajatelmaan, että niin ohut-kuin paksunahkainen narsistikin ovat itse itsensä ja oman elämänsä/valintojensa uhreja...kun puhutaan aikuisista ihmisistä...ja kun tuon tiedostaa...voi omilla valinnoillaan pyrkiä muuttamaan itseään ja omaa elämäänsä...

        "sillä molemmat näistä tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa."

        Niin käytät voimakasta ilmaisua...sanoikuvailematonta tuhoa...

        "paksu" tekee tuhoa, "ohut" tekee tuhoa...
        kuka ja millainen on hän joka sallii tehtävän itselleen sanoinkuvaamatonta tuhoa...

      • Narsistinko? tytär
        19+15=34 kirjoitti:

        "- Ohutnahkaisen pitää hallita tilannetta ja siihen hän tarvitsee alistamista.
        - Nimenomaan ohutnahkainen käyttää rahaa hallitsemiseen.
        - Kumpikin näistä tyypeistä elää mielikuvituksessa
        - Kumpikin esittää marttyyriä, mutta ohutnahkainen oikeasti tekee jotain sen marttyyriyden eteen."

        Niin ohutnahkaiseksi tunnustatuneena kun mietin näitä nimenomaan rahaan liittyen...niin se oli aikoinaan semmosta...

        Että kun mentiin ns. ostoksille...usein kävi niin kaikille muille perheenjäsenille ostettiin jotain...muistan kyllä kun jopa lapseni sanoivat joskus, että osta ny äiti sinäkin itsellesi jotain...

        Noh, olin minä varmaan salaa marttyrikin, mutta ennen kaikkea kyse oli siitä etten tainnut oikeasti tietää mitä olisin halunnut ostaa nimenomaan itselleni...paljon helpompaa oli löytää ostettavaa toisille kuin itselle...tiesin mistä toiset ilahtuisivat/mikä sopisi heille...

        Mitä muuten tulee rahalla hallitsemiseen...niin sitäkin tavallaan tuli tehtyä avioliiton aikana, piilottelin kyllä rahaa alkoholisti puolisoltani ja hoitamalla kaikki laskut/käytännön asiat vein häneltä aikuisen mahdollisuuden/vastuun hoitaa arjen asioita yms.

        Mitä taas tuohon allaolevaan mielipiteeseen tulee...

        "Ulkopuolisen saattaa olla vaikea erottaa paksunahkaista ja ohutnahkaista toisistaan, sillä molemmilla täyttyy narsistin määritelmät. Uhrin kannalta se saattaa olla jopa sama kumman uhriksi joutuu, sillä molemmat näistä tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa"

        Niin kannattaa muistaa että hyvin usein narsistin uhri on ohutnahkainen/läheisriippuvainen ...että lie sitten ikuisuus kysymys, kumpiko tuhoaa toisen...kumpiko on "oikea" uhri...

        Itse olen päätynyt siihen ajatelmaan, että niin ohut-kuin paksunahkainen narsistikin ovat itse itsensä ja oman elämänsä/valintojensa uhreja...kun puhutaan aikuisista ihmisistä...ja kun tuon tiedostaa...voi omilla valinnoillaan pyrkiä muuttamaan itseään ja omaa elämäänsä...

        "sillä molemmat näistä tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa."

        Niin käytät voimakasta ilmaisua...sanoikuvailematonta tuhoa...

        "paksu" tekee tuhoa, "ohut" tekee tuhoa...
        kuka ja millainen on hän joka sallii tehtävän itselleen sanoinkuvaamatonta tuhoa...

        Tuo kuvaus ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista kuulostaa melko hyvin minun vanhemmiltani. Myös lyöminen oli tavallaan ohutnahkaisen käskytystä, paksunahkainen hoitaa fyysisen puolen mutta ohutnahkainen käskyttää. Silti jotenkin uskon että isäni ei ole narsisti, vaan on vaan vaurioitunut ja kehittänyt itselleen vahvasti narsistisia piirteitä.

      • 1+4=5
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        Tuo kuvaus ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista kuulostaa melko hyvin minun vanhemmiltani. Myös lyöminen oli tavallaan ohutnahkaisen käskytystä, paksunahkainen hoitaa fyysisen puolen mutta ohutnahkainen käskyttää. Silti jotenkin uskon että isäni ei ole narsisti, vaan on vaan vaurioitunut ja kehittänyt itselleen vahvasti narsistisia piirteitä.

        "Myös lyöminen oli tavallaan ohutnahkaisen käskytystä, paksunahkainen hoitaa fyysisen puolen mutta ohutnahkainen käskyttää."

        Pikkusen tekee mieli kysyä mistä olet tullut tuollaiseen päätelmään...oletko lukenut jostain tuon tyylisiä juttuja ja tehnyt päätelmäsi niiden pohjalta vai onko päätelmäsi ihan omasi...

        tuon alla olevan linkin teksti on vaikeatajuista, mutta en usko siitä löytyvän tuollaista että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista narsistia...

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        laitan tähän uuden linkin jonka pohjalta voit miettiä ohut-ja paksunahkaisen eroja...tämä linkki pohjaa juurikin tuohon Riitta Hyrckin artikkeeliin psykoterapia lehdessä...

        Lueppas tuo ja mietis...mihin perustat väitteesi että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista...

        kuitenkin aloitit tähän tapaan...

        "Tuo kuvaus ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista kuulostaa melko hyvin minun vanhemmiltani.

        kopioippas tähän nimenomaan ne ohutnahkaisen piirteet, jotka olet poiminut ja joidenka katsot kuvaavan nimenomaan sinun äitiäsi...

        jotenkin ny vaan tuntuu, että pyrkimyksesi on nimenomaan syyllistää nimenomaan äitiäsi...ja olet päättänyt että hän ohutnahkainen narsisti...joka on mielestäsi pahempi kuin paksunahkainen...että isäsi sinuun kohdistama väkivalta on äitisi syytä...

        Voihan se toki olla niinkin, että äitisi on käskenyt lyödä sinua, mutta silloin taustalla on kyllä jotain muuta...ohutnahkainen voi olla masokisti mutta tuskin sadisti...ja terve ei ole isäsikään...

      • 9+11=20
        1+4=5 kirjoitti:

        "Myös lyöminen oli tavallaan ohutnahkaisen käskytystä, paksunahkainen hoitaa fyysisen puolen mutta ohutnahkainen käskyttää."

        Pikkusen tekee mieli kysyä mistä olet tullut tuollaiseen päätelmään...oletko lukenut jostain tuon tyylisiä juttuja ja tehnyt päätelmäsi niiden pohjalta vai onko päätelmäsi ihan omasi...

        tuon alla olevan linkin teksti on vaikeatajuista, mutta en usko siitä löytyvän tuollaista että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista narsistia...

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        laitan tähän uuden linkin jonka pohjalta voit miettiä ohut-ja paksunahkaisen eroja...tämä linkki pohjaa juurikin tuohon Riitta Hyrckin artikkeeliin psykoterapia lehdessä...

        Lueppas tuo ja mietis...mihin perustat väitteesi että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista...

        kuitenkin aloitit tähän tapaan...

        "Tuo kuvaus ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista kuulostaa melko hyvin minun vanhemmiltani.

        kopioippas tähän nimenomaan ne ohutnahkaisen piirteet, jotka olet poiminut ja joidenka katsot kuvaavan nimenomaan sinun äitiäsi...

        jotenkin ny vaan tuntuu, että pyrkimyksesi on nimenomaan syyllistää nimenomaan äitiäsi...ja olet päättänyt että hän ohutnahkainen narsisti...joka on mielestäsi pahempi kuin paksunahkainen...että isäsi sinuun kohdistama väkivalta on äitisi syytä...

        Voihan se toki olla niinkin, että äitisi on käskenyt lyödä sinua, mutta silloin taustalla on kyllä jotain muuta...ohutnahkainen voi olla masokisti mutta tuskin sadisti...ja terve ei ole isäsikään...

        "Pikkusen tekee mieli kysyä mistä olet tullut tuollaiseen päätelmään...oletko lukenut jostain tuon tyylisiä juttuja ja tehnyt päätelmäsi niiden pohjalta vai onko päätelmäsi ihan omasi..."

        Niin vielä tekee mieli lisätä, että juurkin monet narsistit uhrit ovat nimenomaan noita ohutnahkaisia...

        "Vaikka ohutnahkainen toivoo, että lopulta saisi hyvää kohtelua osakseen, hän kuitenkin yleensä asettuu sado-masokistiseen suhteeseen, jossa alistuu tuntemaan riippuvuutta ja kärsimystä toisenkin puolesta. Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan."

        En väitä että ohutnahkainen olisi mikään täydellinen, virheetön ja pyhä ihminen...mutta ohutnahkainen harvoin sillä tavoin on paha ihminen, että arvostelisi ja mitätöisi toista vaan

        "Ohutnahkainen sietääkin poikkeuksellisen hyvin huonoa kohtelua, vaikka se tuottaa hänelle kärsimystä. Hän ei välttämättä suutu ihmissuhteissaan, vaan elää siinä toivossa, että ne muuttuisivat jonain päivänä paremmiksi pyrkii itse omalta osaltaan korjaamaan olosuhteita ja muuttamaan itseään ristiriitaisten tilanteiden raukeamiseksi. "

        http://narsismia.wordpress.com/

        Mutta paksunahkaiset/narsititkyllä mieluusti syyllistävät ohutnahkaisia/uhreja ...syystä etteivät he itse kykene kohtaamaan omaa syyllisyyttään...

        sinun tarinassasi vapautat isäsi vastuusta siihen että hän on käyttänyt fyysistä väkivaltaa sinua kohtaan...ja syyllistät siitä nimenomaan äitiäsi...

        isäsi ei ole mielestäsi narsisti, mutta äitisi on mielestäsi ohutnahkainen narsisti...jonka uhreiksi sitten sinä ja isäsi itsenne koette...isä löi kun äiti käski..mistä tiedät että isäsi löi sinua nimenoman äitisi pyynnöstä....

        tuossa artikkelissa viitataan myös tuohon jotunin huojuvaan taloon...muistan kun olen katsonut sen ensimmäisen kerran...ja kykenin samaistumaan sen Leean rooliin...mutta en pitänyt näkemästäni syystä että tunnistin itseni...ja jäin miettimään että kumpiko on sitten loppujen pahempi...

        Tää ny vaan tällaista, että kannattaa tutustua aiheeseen hyvin ennenkuin lähtee ketään leimamaan miksikään ja tuntemattomien mielipiteisiin netin keskustelupalstalla kannattaa suhtautua kriittisesti jos nissä ei ole mainittu sitä alkuperää mihin mielipide ajatus perustuu...

        että edelleen...

        "Pikkusen tekee mieli kysyä mistä olet tullut tuollaiseen päätelmään...oletko lukenut jostain tuon tyylisiä juttuja ja tehnyt päätelmäsi niiden pohjalta vai onko päätelmäsi ihan omasi...että ohutnahkainen käskyttää ja paksunahkainen tekee...pahoinpitelee lastaankin ohutnahkaisen käskystä..."

      • 11+10=21
        1+4=5 kirjoitti:

        "Myös lyöminen oli tavallaan ohutnahkaisen käskytystä, paksunahkainen hoitaa fyysisen puolen mutta ohutnahkainen käskyttää."

        Pikkusen tekee mieli kysyä mistä olet tullut tuollaiseen päätelmään...oletko lukenut jostain tuon tyylisiä juttuja ja tehnyt päätelmäsi niiden pohjalta vai onko päätelmäsi ihan omasi...

        tuon alla olevan linkin teksti on vaikeatajuista, mutta en usko siitä löytyvän tuollaista että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista narsistia...

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        laitan tähän uuden linkin jonka pohjalta voit miettiä ohut-ja paksunahkaisen eroja...tämä linkki pohjaa juurikin tuohon Riitta Hyrckin artikkeeliin psykoterapia lehdessä...

        Lueppas tuo ja mietis...mihin perustat väitteesi että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista...

        kuitenkin aloitit tähän tapaan...

        "Tuo kuvaus ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista kuulostaa melko hyvin minun vanhemmiltani.

        kopioippas tähän nimenomaan ne ohutnahkaisen piirteet, jotka olet poiminut ja joidenka katsot kuvaavan nimenomaan sinun äitiäsi...

        jotenkin ny vaan tuntuu, että pyrkimyksesi on nimenomaan syyllistää nimenomaan äitiäsi...ja olet päättänyt että hän ohutnahkainen narsisti...joka on mielestäsi pahempi kuin paksunahkainen...että isäsi sinuun kohdistama väkivalta on äitisi syytä...

        Voihan se toki olla niinkin, että äitisi on käskenyt lyödä sinua, mutta silloin taustalla on kyllä jotain muuta...ohutnahkainen voi olla masokisti mutta tuskin sadisti...ja terve ei ole isäsikään...

        "laitan tähän uuden linkin jonka pohjalta voit miettiä ohut-ja paksunahkaisen eroja...tämä linkki pohjaa juurikin tuohon Riitta Hyrckin artikkeeliin psykoterapia lehdessä..."

        http://narsismia.wordpress.com/

      • Narsistinko? tytär
        1+4=5 kirjoitti:

        "Myös lyöminen oli tavallaan ohutnahkaisen käskytystä, paksunahkainen hoitaa fyysisen puolen mutta ohutnahkainen käskyttää."

        Pikkusen tekee mieli kysyä mistä olet tullut tuollaiseen päätelmään...oletko lukenut jostain tuon tyylisiä juttuja ja tehnyt päätelmäsi niiden pohjalta vai onko päätelmäsi ihan omasi...

        tuon alla olevan linkin teksti on vaikeatajuista, mutta en usko siitä löytyvän tuollaista että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista narsistia...

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        laitan tähän uuden linkin jonka pohjalta voit miettiä ohut-ja paksunahkaisen eroja...tämä linkki pohjaa juurikin tuohon Riitta Hyrckin artikkeeliin psykoterapia lehdessä...

        Lueppas tuo ja mietis...mihin perustat väitteesi että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista...

        kuitenkin aloitit tähän tapaan...

        "Tuo kuvaus ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista kuulostaa melko hyvin minun vanhemmiltani.

        kopioippas tähän nimenomaan ne ohutnahkaisen piirteet, jotka olet poiminut ja joidenka katsot kuvaavan nimenomaan sinun äitiäsi...

        jotenkin ny vaan tuntuu, että pyrkimyksesi on nimenomaan syyllistää nimenomaan äitiäsi...ja olet päättänyt että hän ohutnahkainen narsisti...joka on mielestäsi pahempi kuin paksunahkainen...että isäsi sinuun kohdistama väkivalta on äitisi syytä...

        Voihan se toki olla niinkin, että äitisi on käskenyt lyödä sinua, mutta silloin taustalla on kyllä jotain muuta...ohutnahkainen voi olla masokisti mutta tuskin sadisti...ja terve ei ole isäsikään...

        Tuosta päätelmästäni että ohutnahkainen käskyttää lyömään, en ole mistään suoraan lukenut että ohutnahkainen narsisti käskyttää paksunahkaista väkivaltaan ja sellaista ei myöskään linkistäsi löydy, vaikka siellä hyvää tietoa on muuten. Päätellyt olen vanhempieni käytöksen perusteella että ohutnahkainen, eli äitini on se "hyväntekijä" joka hakee ohutnahkaiselle tyypillisesti hyväksyntää ja on riippuvainen uhristaan. Hyväntekijän kuvaan ei tietenkään sovi, että hän lyö lastaan/läheistään. Paksunahkaisista olen taas ajatellut, että he yleensä turvautuvat siihen väkivaltaan. Ohutnahkainenkin voi haluta lyödä, mutta ei sitä voi tehdä joten voi tavallaan käskyttää paksunahkaista tekemään.

        Tottakai paksunahkainen ihan itse voi haluta ja päättää lyödä uhria, mutta monesti lapsuudessa ja nuoruudessa toistuivat sen tyyppiset tilanteet joissa äitini totesi isälleni jotenkin näin "Kurita nyt sinä tuota pentua, minä en jaksa enää" tai "Hae tuo nyt heti pois tuosta kun en jaksa sitä enää!" tai "Mene nyt laittamaan kuria sille pennulle" ja sen jälkeen lyömiset tai väkivallalla uhkailut usein tapahtui, äitini ollessa niistä tietoinen. Joskus jos tilanne meinasi ratketa rauhallisesti tapahtui myös syyttelyä "Olet liian lepsu.." ja "Niin, sinähän uskot siihen vapaaseen kasvatukseen.."

        En ajattele että isäni minuun kohdistama väkivalta on _vain_ äitini syytä. Äitini oli sen suuri sallija, hyväksyjä ja uskaltaisinpa väittää että jopa käskyttäjä. Mutta jos käsket jonkun lyödä jotakuta, niin vastuuhan on aina lopussa lyöjällä? Eli kyllä isäni siihen lyömiseen syyllistyi ihan yhtä lailla. Ei hän minään huumattuna toiminut, vaan osasi ajatella omilla aivoillaan. Oli myös aina selvinpäin lyödessään, eli sekin kertoo jo jotain. Lyöjä on aina sairas, millaisessa suhteessa tahansa.

      • Narsistinko? tytär
        1+4=5 kirjoitti:

        "Myös lyöminen oli tavallaan ohutnahkaisen käskytystä, paksunahkainen hoitaa fyysisen puolen mutta ohutnahkainen käskyttää."

        Pikkusen tekee mieli kysyä mistä olet tullut tuollaiseen päätelmään...oletko lukenut jostain tuon tyylisiä juttuja ja tehnyt päätelmäsi niiden pohjalta vai onko päätelmäsi ihan omasi...

        tuon alla olevan linkin teksti on vaikeatajuista, mutta en usko siitä löytyvän tuollaista että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista narsistia...

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        laitan tähän uuden linkin jonka pohjalta voit miettiä ohut-ja paksunahkaisen eroja...tämä linkki pohjaa juurikin tuohon Riitta Hyrckin artikkeeliin psykoterapia lehdessä...

        Lueppas tuo ja mietis...mihin perustat väitteesi että ohutnahkainen käskyttäisi paksunahkaista...

        kuitenkin aloitit tähän tapaan...

        "Tuo kuvaus ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsistista kuulostaa melko hyvin minun vanhemmiltani.

        kopioippas tähän nimenomaan ne ohutnahkaisen piirteet, jotka olet poiminut ja joidenka katsot kuvaavan nimenomaan sinun äitiäsi...

        jotenkin ny vaan tuntuu, että pyrkimyksesi on nimenomaan syyllistää nimenomaan äitiäsi...ja olet päättänyt että hän ohutnahkainen narsisti...joka on mielestäsi pahempi kuin paksunahkainen...että isäsi sinuun kohdistama väkivalta on äitisi syytä...

        Voihan se toki olla niinkin, että äitisi on käskenyt lyödä sinua, mutta silloin taustalla on kyllä jotain muuta...ohutnahkainen voi olla masokisti mutta tuskin sadisti...ja terve ei ole isäsikään...

        " kopioippas tähän nimenomaan ne ohutnahkaisen piirteet, jotka olet poiminut ja joidenka katsot kuvaavan nimenomaan sinun äitiäsi... "

        Tuosta tekstistä kopioitua, mikä pitää hyvin paljon paikkaansa:

        " He eivät usko itsestään löytyvän mitään arvokasta, vaan projisoivat hyvät ominaisuudet itsensä ulkopuolelle muihin ihmisiin. He alkavat helposti ihailla muita ja tulevat näistä henkilöistä hyvin riippuvaisiksi. He etsivät heidän hyväksyvää katsettaan pitääkseen itsetuntonsa koossa. Ihmissuhteissa itsensä vajavaiseksi tunteva ohutnahkainen kuuntelee yleensä herkin tuntosarvin arvostamansa ”täydellisen objektin” jokaista tarvetta. Hänen on pidettävä itsensä tiukasti kiinni tässä hyvässä objektissa, koska objektin menettäminen merkitsisi yhteyden katoamista hyvään. "

        Minusta on todellakin tuntunut että äitini on jollain tavalla riippuvainen minusta. Rahan antaminen ja lapsena tavaroiden ostelu on hyväksynnän hakemista. Hän on aina pelännyt minun menettämistäni, niin että se on jo sairaalloista. Jossain vaiheessa oli myös kehumisvaihe, jolloin tuntui että olin nimenomaan hänen itsensä jatke, ne hyvät piirteet hänestä itsestään jotka hän oli projisoinut minuun. Välillä tämä sitten vaihtui haukkumiseen ja huutamiseen, mutta eihän ohutnahkaisen ja paksunahkaisen narsistin rajat olekaan aina niin tarkat.

        " Jotkut ohutnahkaiset narsistit voivat juuttua pahasti kokemiinsa epäoikeudenmukaisuuksiin tai huonoon kohteluun. He eivät pysty unohtamaan menneitä, vaan jäävät pyörittämään niitä mielessään. He myös tulkitsevat herkästi muiden asenteet itseään kohtaan huonon itsetuntonsa valossa ja arvioivat siksi usein väärin saamaansa kohtelua. Jos joku pysähtyy heitä kuuntelemaan, he toistavat tälle uudelleen ja uudelleen kokemiaan vääryyksiä. Heidän on kuitenkin hyvin vaikeata olla suoraan vihaisia kenellekään, koska pelkäävät vihaisuutensa olevan niin tuhoisaa, että ihmissuhteet katkeaisivat sen seurauksena. He vain toivoisivat jonkun asettuvan heidän rinnalleen tukemaan ja rohkaisemaan heitä (Emanuel 2001). He eivät ole oppineet itse pitämään puoliaan. "

        Välillä äitini ei muuta teekään kun pyörittelee sitä miten väärin häntä on aina kohdeltu. Näitä huonosti kohdelleita ihmisiä on hälyttävän paljon. Omat vanhemmat, lähes kaikki entiset työkaverit, naapurit, ystävät, kaikki sukulaiset, isäni sukulaiset (kaikkiin sukulaisiin hän onkin katkonut välit)

        Mielestäni tuo hyväntekijän rooli, joka ottaa aina syyt niskoilleen ja jota on mukamas aina kohdeltu väärin sopii äitiini. Se mikä ei sovi ohutnahkaiselle on se ajoittainen raivoaminen, mitätöinti, eristäminen, haukkuminen jne.

      • 20+9=29
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        Tuosta päätelmästäni että ohutnahkainen käskyttää lyömään, en ole mistään suoraan lukenut että ohutnahkainen narsisti käskyttää paksunahkaista väkivaltaan ja sellaista ei myöskään linkistäsi löydy, vaikka siellä hyvää tietoa on muuten. Päätellyt olen vanhempieni käytöksen perusteella että ohutnahkainen, eli äitini on se "hyväntekijä" joka hakee ohutnahkaiselle tyypillisesti hyväksyntää ja on riippuvainen uhristaan. Hyväntekijän kuvaan ei tietenkään sovi, että hän lyö lastaan/läheistään. Paksunahkaisista olen taas ajatellut, että he yleensä turvautuvat siihen väkivaltaan. Ohutnahkainenkin voi haluta lyödä, mutta ei sitä voi tehdä joten voi tavallaan käskyttää paksunahkaista tekemään.

        Tottakai paksunahkainen ihan itse voi haluta ja päättää lyödä uhria, mutta monesti lapsuudessa ja nuoruudessa toistuivat sen tyyppiset tilanteet joissa äitini totesi isälleni jotenkin näin "Kurita nyt sinä tuota pentua, minä en jaksa enää" tai "Hae tuo nyt heti pois tuosta kun en jaksa sitä enää!" tai "Mene nyt laittamaan kuria sille pennulle" ja sen jälkeen lyömiset tai väkivallalla uhkailut usein tapahtui, äitini ollessa niistä tietoinen. Joskus jos tilanne meinasi ratketa rauhallisesti tapahtui myös syyttelyä "Olet liian lepsu.." ja "Niin, sinähän uskot siihen vapaaseen kasvatukseen.."

        En ajattele että isäni minuun kohdistama väkivalta on _vain_ äitini syytä. Äitini oli sen suuri sallija, hyväksyjä ja uskaltaisinpa väittää että jopa käskyttäjä. Mutta jos käsket jonkun lyödä jotakuta, niin vastuuhan on aina lopussa lyöjällä? Eli kyllä isäni siihen lyömiseen syyllistyi ihan yhtä lailla. Ei hän minään huumattuna toiminut, vaan osasi ajatella omilla aivoillaan. Oli myös aina selvinpäin lyödessään, eli sekin kertoo jo jotain. Lyöjä on aina sairas, millaisessa suhteessa tahansa.

        "Päätellyt olen vanhempieni käytöksen perusteella että ohutnahkainen, eli äitini on se "hyväntekijä" joka hakee ohutnahkaiselle tyypillisesti hyväksyntää ja on riippuvainen uhristaan."

        Niin kuka tässä tarinassa nyt on uhri...

        käsittääkseni sinä koet olevasi äitisi/ohutnahkaisen narsistin uhri ja onko isäsikin sitten mielestäsi äitisi/ohutnahkaisen narsistin uhri...

        ja äitisi mielestäsi ohutnahkaiselle tyypillisesti hakee hyväksyntää ja on riippuvainen teistä ...sinusta ja isästäsi...ja ilmaisee riippuvuuttaan ja hakee hyväksyntää...

        Kehottamalla toista ohutnahkaisen uhria(isääsi)...lyömään toista ohutnahkaisen uhria (sinua)...

        ja kun isäsi lyö sinua niin äitisi hakee hyväksyntää niin sinulta kuin isältäsikin...

        Aloittappas ny uudestaan...

        Äitisi on mielestäsi narsisti...

        sinä ja isäsi olette uhreja

        ja äitisi mielestäsi hakee ohutnahkaiselle narsistille tyypilliseen tapaan hyväksyntää teiltä (sinulta ja isältäsi) uhreiltaan...

        kehoittamalla toista pahoinpitelemään toista...

        Ihan ei ny kuullosta loogiselta...

      • 7+7=14
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        " kopioippas tähän nimenomaan ne ohutnahkaisen piirteet, jotka olet poiminut ja joidenka katsot kuvaavan nimenomaan sinun äitiäsi... "

        Tuosta tekstistä kopioitua, mikä pitää hyvin paljon paikkaansa:

        " He eivät usko itsestään löytyvän mitään arvokasta, vaan projisoivat hyvät ominaisuudet itsensä ulkopuolelle muihin ihmisiin. He alkavat helposti ihailla muita ja tulevat näistä henkilöistä hyvin riippuvaisiksi. He etsivät heidän hyväksyvää katsettaan pitääkseen itsetuntonsa koossa. Ihmissuhteissa itsensä vajavaiseksi tunteva ohutnahkainen kuuntelee yleensä herkin tuntosarvin arvostamansa ”täydellisen objektin” jokaista tarvetta. Hänen on pidettävä itsensä tiukasti kiinni tässä hyvässä objektissa, koska objektin menettäminen merkitsisi yhteyden katoamista hyvään. "

        Minusta on todellakin tuntunut että äitini on jollain tavalla riippuvainen minusta. Rahan antaminen ja lapsena tavaroiden ostelu on hyväksynnän hakemista. Hän on aina pelännyt minun menettämistäni, niin että se on jo sairaalloista. Jossain vaiheessa oli myös kehumisvaihe, jolloin tuntui että olin nimenomaan hänen itsensä jatke, ne hyvät piirteet hänestä itsestään jotka hän oli projisoinut minuun. Välillä tämä sitten vaihtui haukkumiseen ja huutamiseen, mutta eihän ohutnahkaisen ja paksunahkaisen narsistin rajat olekaan aina niin tarkat.

        " Jotkut ohutnahkaiset narsistit voivat juuttua pahasti kokemiinsa epäoikeudenmukaisuuksiin tai huonoon kohteluun. He eivät pysty unohtamaan menneitä, vaan jäävät pyörittämään niitä mielessään. He myös tulkitsevat herkästi muiden asenteet itseään kohtaan huonon itsetuntonsa valossa ja arvioivat siksi usein väärin saamaansa kohtelua. Jos joku pysähtyy heitä kuuntelemaan, he toistavat tälle uudelleen ja uudelleen kokemiaan vääryyksiä. Heidän on kuitenkin hyvin vaikeata olla suoraan vihaisia kenellekään, koska pelkäävät vihaisuutensa olevan niin tuhoisaa, että ihmissuhteet katkeaisivat sen seurauksena. He vain toivoisivat jonkun asettuvan heidän rinnalleen tukemaan ja rohkaisemaan heitä (Emanuel 2001). He eivät ole oppineet itse pitämään puoliaan. "

        Välillä äitini ei muuta teekään kun pyörittelee sitä miten väärin häntä on aina kohdeltu. Näitä huonosti kohdelleita ihmisiä on hälyttävän paljon. Omat vanhemmat, lähes kaikki entiset työkaverit, naapurit, ystävät, kaikki sukulaiset, isäni sukulaiset (kaikkiin sukulaisiin hän onkin katkonut välit)

        Mielestäni tuo hyväntekijän rooli, joka ottaa aina syyt niskoilleen ja jota on mukamas aina kohdeltu väärin sopii äitiini. Se mikä ei sovi ohutnahkaiselle on se ajoittainen raivoaminen, mitätöinti, eristäminen, haukkuminen jne.

        " He eivät usko itsestään löytyvän mitään arvokasta, vaan projisoivat hyvät ominaisuudet itsensä ulkopuolelle muihin ihmisiin. He alkavat helposti ihailla muita ja tulevat näistä henkilöistä hyvin riippuvaisiksi. He etsivät heidän hyväksyvää katsettaan pitääkseen itsetuntonsa koossa. Ihmissuhteissa itsensä vajavaiseksi tunteva ohutnahkainen kuuntelee yleensä herkin tuntosarvin arvostamansa ”täydellisen objektin” jokaista tarvetta. Hänen on pidettävä itsensä tiukasti kiinni tässä hyvässä objektissa, koska objektin menettäminen merkitsisi yhteyden katoamista hyvään. "

        Niin erotukseksi paksunahkaisesta narsistista...on juurkin tuo...hyvät ominaisuudet nähdään toisessa ei itsessä...ja ohutnahkainen pyrkii miellyttämään hyväksi kokemaansa ihmistä ja voisko sanoa sulkee silmänsä räikeiltäkin toisen vajavaisuuksilta...joka juurkin mahdollistaa sen, että he antavat kohdella itseään huonosti...Siinä kun paksunahkainen ei näe itsessään mitään vikaa ja siirtää huonot ominaisuutensa toisiin...

        "Välillä äitini ei muuta teekään kun pyörittelee sitä miten väärin häntä on aina kohdeltu."

        Niin siihen marttyyrin/uhrin rooliin voi helppoa jäädä...kaikki narsistit ovat myös uhreja...jos ei muuta niin itsensä ja oman elämänsä uhreja...

        Mutta pääsääntöisesti ohutnahkainen soimaa itseään ettei yrittänyt tarpeeksi/ollut kyllin hyvä...

        "Välillä äitini ei muuta teekään kun pyörittelee sitä miten väärin häntä on aina kohdeltu. Näitä huonosti kohdelleita ihmisiä on hälyttävän paljon. Omat vanhemmat, lähes kaikki entiset työkaverit, naapurit, ystävät, kaikki sukulaiset, isäni sukulaiset (kaikkiin sukulaisiin hän onkin katkonut välit)"

        tuosta tulee mieleen sellainenkin ajatus, että jospa osa noista muista ihmisistä ovat itse ottaneet etäisyyttä syystä että alati valittavaa ihmistä ei jaksa kuunnella...jos hän ei löydä mitään vikaa itsestään...

        Väittäisin että ohutnahkainen kyllä löytää...vikaa ja syyllisen myös itsestään toisin kuin paksunahkainen narsisti...

        Mutta mietippäs ny itseäsi...koet että äitisi on ohutnahkainen narsisti...niin silloin kai sinä olet ohutnahkaisen narsistin uhri...

        Mitä sinä voisit tehdä se asian eteen ettet itse uhriutuisi loppuelämäksesi...ettei sinusta tulisi äitisi kaltaista...

        "Koska ohutnahkaisella ei ole riittäviä suojakeinoja, hän on ollut elämässään jatkuvasti haavoilla ja hän on siksi joutunut kärsimään. Hän on toisaalta niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, jossa voi sitä aina uudelleen tuntea. Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa."

        Tai paksunahkaista...

        "Hänen on hyvin vaikea sietää avuttomuutta tai riippuvuutta. Kun joku hänen lähellään ilmaisee näitä tunteita, hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi. Hän todella uskoo voivansa ratkaista kaikki eteensä tulevat ongelmat ylimielisyyden, vallan ja voiman avulla"

        Mietis millainen ihminen sinusta on kasvanut...

      • Narsistinko? tytär
        7+7=14 kirjoitti:

        " He eivät usko itsestään löytyvän mitään arvokasta, vaan projisoivat hyvät ominaisuudet itsensä ulkopuolelle muihin ihmisiin. He alkavat helposti ihailla muita ja tulevat näistä henkilöistä hyvin riippuvaisiksi. He etsivät heidän hyväksyvää katsettaan pitääkseen itsetuntonsa koossa. Ihmissuhteissa itsensä vajavaiseksi tunteva ohutnahkainen kuuntelee yleensä herkin tuntosarvin arvostamansa ”täydellisen objektin” jokaista tarvetta. Hänen on pidettävä itsensä tiukasti kiinni tässä hyvässä objektissa, koska objektin menettäminen merkitsisi yhteyden katoamista hyvään. "

        Niin erotukseksi paksunahkaisesta narsistista...on juurkin tuo...hyvät ominaisuudet nähdään toisessa ei itsessä...ja ohutnahkainen pyrkii miellyttämään hyväksi kokemaansa ihmistä ja voisko sanoa sulkee silmänsä räikeiltäkin toisen vajavaisuuksilta...joka juurkin mahdollistaa sen, että he antavat kohdella itseään huonosti...Siinä kun paksunahkainen ei näe itsessään mitään vikaa ja siirtää huonot ominaisuutensa toisiin...

        "Välillä äitini ei muuta teekään kun pyörittelee sitä miten väärin häntä on aina kohdeltu."

        Niin siihen marttyyrin/uhrin rooliin voi helppoa jäädä...kaikki narsistit ovat myös uhreja...jos ei muuta niin itsensä ja oman elämänsä uhreja...

        Mutta pääsääntöisesti ohutnahkainen soimaa itseään ettei yrittänyt tarpeeksi/ollut kyllin hyvä...

        "Välillä äitini ei muuta teekään kun pyörittelee sitä miten väärin häntä on aina kohdeltu. Näitä huonosti kohdelleita ihmisiä on hälyttävän paljon. Omat vanhemmat, lähes kaikki entiset työkaverit, naapurit, ystävät, kaikki sukulaiset, isäni sukulaiset (kaikkiin sukulaisiin hän onkin katkonut välit)"

        tuosta tulee mieleen sellainenkin ajatus, että jospa osa noista muista ihmisistä ovat itse ottaneet etäisyyttä syystä että alati valittavaa ihmistä ei jaksa kuunnella...jos hän ei löydä mitään vikaa itsestään...

        Väittäisin että ohutnahkainen kyllä löytää...vikaa ja syyllisen myös itsestään toisin kuin paksunahkainen narsisti...

        Mutta mietippäs ny itseäsi...koet että äitisi on ohutnahkainen narsisti...niin silloin kai sinä olet ohutnahkaisen narsistin uhri...

        Mitä sinä voisit tehdä se asian eteen ettet itse uhriutuisi loppuelämäksesi...ettei sinusta tulisi äitisi kaltaista...

        "Koska ohutnahkaisella ei ole riittäviä suojakeinoja, hän on ollut elämässään jatkuvasti haavoilla ja hän on siksi joutunut kärsimään. Hän on toisaalta niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, jossa voi sitä aina uudelleen tuntea. Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa."

        Tai paksunahkaista...

        "Hänen on hyvin vaikea sietää avuttomuutta tai riippuvuutta. Kun joku hänen lähellään ilmaisee näitä tunteita, hänelle tulee sietämätön olo. Päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, hän alkaa kiusata, pilkata ja mitätöidä tätä henkilöä. Jos hän ei suojautuisi ylimielisen vallankäytön taakse, hänelle voisivat palautua mieleen ne kokemukset, jolloin hän on ollut itse avuttomana ja riippuvaisena. Tällaiset muistot hän haluaa unohtaa, koska on niissä tullut nöyryytetyksi. Hän todella uskoo voivansa ratkaista kaikki eteensä tulevat ongelmat ylimielisyyden, vallan ja voiman avulla"

        Mietis millainen ihminen sinusta on kasvanut...

        Pyrin koko ajan ihan tietoisesti välttämään uhriutumista ja kiinni jäämistä menneeseen, sen vuoksi käynkin keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja keskustelemassa näistä.

        Parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa olen joutunut opettelemaan erittäin paljon rajojen vetämistä. Nuorempana kärsin hyvin paljon siitä että sallin rikkoa rajojani, koska se oli minulle tuttu ja opittu tapa. Tällä hetkellä se missä rajani rikkoontuvat on ollut rahan vastaanottaminen, mutta työtäni jatkan edelleen itseni kanssa saadakseni itselleni kunnon rajat tässäkin suhteessa. Jossain vaiheessa voi olla niin, että suhde vanhempiin katkeaa oman hyvinvointini vuoksi.

        Tiedän kyllä mitä muuta tarkoitat tuolla minkälainen ihminen minusta on kasvanut. Tunnistan itsessäni hyvin paljon narsistisia piirteitä, kenties hieman enemmän kuin normaalin kotikasvatuksen saaneessa henkilössä. Kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä, mutta minussa on nimenomaan ohutnahkaisen narsistin piirteitä. Ohutnahkaisesta narsistista minut erottaa kuitenkin se, että minä en usko itsessäni olevan niin suunnatonta pahaa että olisin aina se josta kaikki vastoinkäymiset ja huonot asiat ihmissuhteissa loppuu. En myöskään koe tarvetta etsiä ihailun kohdetta itselleni, johon takertua. Tätäkin aihetta olen käsitellyt ja miettinyt tuota millaiseksi olen kasvanut jopa niin paljon, että olen uskonut täysin olevani narsisti. Narsististen vanhempien lapsesta tulee helposti narsisti, mutta on poikkeuksiakin. Itseään kehittämällä ja menneisyyden asiat käsittelemällä sekä hakeutumalla terveisiin ihmissuhteisiin voi välttää lopullisen sairastumisen.

      • Narsistinko? tytär
        Narsistinko? tytär kirjoitti:

        Pyrin koko ajan ihan tietoisesti välttämään uhriutumista ja kiinni jäämistä menneeseen, sen vuoksi käynkin keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja keskustelemassa näistä.

        Parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa olen joutunut opettelemaan erittäin paljon rajojen vetämistä. Nuorempana kärsin hyvin paljon siitä että sallin rikkoa rajojani, koska se oli minulle tuttu ja opittu tapa. Tällä hetkellä se missä rajani rikkoontuvat on ollut rahan vastaanottaminen, mutta työtäni jatkan edelleen itseni kanssa saadakseni itselleni kunnon rajat tässäkin suhteessa. Jossain vaiheessa voi olla niin, että suhde vanhempiin katkeaa oman hyvinvointini vuoksi.

        Tiedän kyllä mitä muuta tarkoitat tuolla minkälainen ihminen minusta on kasvanut. Tunnistan itsessäni hyvin paljon narsistisia piirteitä, kenties hieman enemmän kuin normaalin kotikasvatuksen saaneessa henkilössä. Kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä, mutta minussa on nimenomaan ohutnahkaisen narsistin piirteitä. Ohutnahkaisesta narsistista minut erottaa kuitenkin se, että minä en usko itsessäni olevan niin suunnatonta pahaa että olisin aina se josta kaikki vastoinkäymiset ja huonot asiat ihmissuhteissa loppuu. En myöskään koe tarvetta etsiä ihailun kohdetta itselleni, johon takertua. Tätäkin aihetta olen käsitellyt ja miettinyt tuota millaiseksi olen kasvanut jopa niin paljon, että olen uskonut täysin olevani narsisti. Narsististen vanhempien lapsesta tulee helposti narsisti, mutta on poikkeuksiakin. Itseään kehittämällä ja menneisyyden asiat käsittelemällä sekä hakeutumalla terveisiin ihmissuhteisiin voi välttää lopullisen sairastumisen.

        " Ohutnahkaisesta narsistista minut erottaa kuitenkin se, että minä en usko itsessäni olevan niin suunnatonta pahaa että olisin aina se josta kaikki vastoinkäymiset ja huonot asiat ihmissuhteissa loppuu. "

        * Siis johtuu.

      • Tulimieleen..
        20+9=29 kirjoitti:

        "Päätellyt olen vanhempieni käytöksen perusteella että ohutnahkainen, eli äitini on se "hyväntekijä" joka hakee ohutnahkaiselle tyypillisesti hyväksyntää ja on riippuvainen uhristaan."

        Niin kuka tässä tarinassa nyt on uhri...

        käsittääkseni sinä koet olevasi äitisi/ohutnahkaisen narsistin uhri ja onko isäsikin sitten mielestäsi äitisi/ohutnahkaisen narsistin uhri...

        ja äitisi mielestäsi ohutnahkaiselle tyypillisesti hakee hyväksyntää ja on riippuvainen teistä ...sinusta ja isästäsi...ja ilmaisee riippuvuuttaan ja hakee hyväksyntää...

        Kehottamalla toista ohutnahkaisen uhria(isääsi)...lyömään toista ohutnahkaisen uhria (sinua)...

        ja kun isäsi lyö sinua niin äitisi hakee hyväksyntää niin sinulta kuin isältäsikin...

        Aloittappas ny uudestaan...

        Äitisi on mielestäsi narsisti...

        sinä ja isäsi olette uhreja

        ja äitisi mielestäsi hakee ohutnahkaiselle narsistille tyypilliseen tapaan hyväksyntää teiltä (sinulta ja isältäsi) uhreiltaan...

        kehoittamalla toista pahoinpitelemään toista...

        Ihan ei ny kuullosta loogiselta...

        Minun mielestä nuo vanhemmat, erityisesti äiti on tuon tytön uhreja. Silloin kun tyttö on ollut lapsi, hän on mahdollisesti ollut vaikea ja vanhemmat ovat käyttäneet vääriä keinoja. Murrosikäisenä on alkanut valkenemaan, että vanhemmat kärsivät jonkunlaisista mielenterveysongelmilta ja tyttö on mennyt apua hakemaan niiltä sosiaalityöntekijöiltä, terapeutilta yms. mutta ei ole apua kuitenkaan saanut, kun ei ole ollut uskottava. Nyt aikuisena ei sitten enää ole muuta keinoa kun pompotella noita omia vanhempia ja huutaa olevansa uhri... Tämä nuori nainen tässä on narsisti, vanhemmat ovat vain kenties olleet avuttomia lapsen kanssa ja käyttäneet vääriä keinoja, jota narsisti nyt käyttää hyväksi. Minun mielestäni vaan aloittaja vaikuttaa eniten narsistilta. Vanhempien on pakko ihailla ja antaa rahaa sovittaakseen tekonsa. Ei terveitä kyllä nuo vanhemmatkaan.

      • 3+12=15
        Tulimieleen.. kirjoitti:

        Minun mielestä nuo vanhemmat, erityisesti äiti on tuon tytön uhreja. Silloin kun tyttö on ollut lapsi, hän on mahdollisesti ollut vaikea ja vanhemmat ovat käyttäneet vääriä keinoja. Murrosikäisenä on alkanut valkenemaan, että vanhemmat kärsivät jonkunlaisista mielenterveysongelmilta ja tyttö on mennyt apua hakemaan niiltä sosiaalityöntekijöiltä, terapeutilta yms. mutta ei ole apua kuitenkaan saanut, kun ei ole ollut uskottava. Nyt aikuisena ei sitten enää ole muuta keinoa kun pompotella noita omia vanhempia ja huutaa olevansa uhri... Tämä nuori nainen tässä on narsisti, vanhemmat ovat vain kenties olleet avuttomia lapsen kanssa ja käyttäneet vääriä keinoja, jota narsisti nyt käyttää hyväksi. Minun mielestäni vaan aloittaja vaikuttaa eniten narsistilta. Vanhempien on pakko ihailla ja antaa rahaa sovittaakseen tekonsa. Ei terveitä kyllä nuo vanhemmatkaan.

        "Minun mielestä nuo vanhemmat, erityisesti äiti on tuon tytön uhreja."

        niin mene ja tiedä...kuka tässä onkaan kertojana mutta kaikesta päätellen...

        yrityksenä on osoitaa että suurin syyllinen tytön ongelmiin on perheen äiti...jolle on annettu diagnoosiksi ohutnahkainen narsisti, jollaisia kaiketi suurin osa narsistin uhreja enemmän tai vähemmän ovat....

        isää tässä ei arvostella juuri lainkaan vaikka jossain oli kohta jossa kerrottiin isän käyttäytyneen uhkaavasti soittaessaan terapeuetille...ja vastuu siitä että isä löi sälytettiin niinikään äidin harteille...

        että kenen suulla "tytär "nyt tässä puhuu isänkö?,
        paksunahkaisen narsistinko suulla?

        mutta oli kuinka oli...niin itse jäin mietimään omaa ja puolisoni vanhemmuuttani ja nyt jo aikuisia lapsiani...

        En tiedä, mistä lapseni ovat saaneet voimaa ponnistaa ns. normaaliin elämään perheestä...jossa minä heidän äitinsä olin/olen ns. ohutnahkainen narsisti... ja lasteni isä on alkoholisti...

      • Narsistinko? tytär
        20+9=29 kirjoitti:

        "Päätellyt olen vanhempieni käytöksen perusteella että ohutnahkainen, eli äitini on se "hyväntekijä" joka hakee ohutnahkaiselle tyypillisesti hyväksyntää ja on riippuvainen uhristaan."

        Niin kuka tässä tarinassa nyt on uhri...

        käsittääkseni sinä koet olevasi äitisi/ohutnahkaisen narsistin uhri ja onko isäsikin sitten mielestäsi äitisi/ohutnahkaisen narsistin uhri...

        ja äitisi mielestäsi ohutnahkaiselle tyypillisesti hakee hyväksyntää ja on riippuvainen teistä ...sinusta ja isästäsi...ja ilmaisee riippuvuuttaan ja hakee hyväksyntää...

        Kehottamalla toista ohutnahkaisen uhria(isääsi)...lyömään toista ohutnahkaisen uhria (sinua)...

        ja kun isäsi lyö sinua niin äitisi hakee hyväksyntää niin sinulta kuin isältäsikin...

        Aloittappas ny uudestaan...

        Äitisi on mielestäsi narsisti...

        sinä ja isäsi olette uhreja

        ja äitisi mielestäsi hakee ohutnahkaiselle narsistille tyypilliseen tapaan hyväksyntää teiltä (sinulta ja isältäsi) uhreiltaan...

        kehoittamalla toista pahoinpitelemään toista...

        Ihan ei ny kuullosta loogiselta...

        Ehkä kuulostaa epäloogiselle, mutta mille nuo kirjoittamani lauseet sinusta kuulostaa:

        " lapsuudessa ja nuoruudessa toistuivat sen tyyppiset tilanteet joissa äitini totesi isälleni jotenkin näin "Kurita nyt sinä tuota pentua, minä en jaksa enää" tai "Hae tuo nyt heti pois tuosta kun en jaksa sitä enää!" tai "Mene nyt laittamaan kuria sille pennulle" ja sen jälkeen lyömiset tai väkivallalla uhkailut usein tapahtui, äitini ollessa niistä tietoinen. Joskus jos tilanne meinasi ratketa rauhallisesti tapahtui myös syyttelyä "Olet liian lepsu.." ja "Niin, sinähän uskot siihen vapaaseen kasvatukseen..""

        Eli toinen löi ja toinen lisäsi vettä myllyyn. Jos näin ei voi tapahtua kun kyseessä on ohutnahkainen narsisti äitinä ja paksunahkainen isänä, niin ehkä sitten kyse ei ole pohjimmiltaan narsisteista, vaikka heissä vahvasti narsistisia piirteitä onkin. Miksi heidät sitten luokitellaan, sitähän en tietenkään voi tietää.

      • t4444
        19+15=34 kirjoitti:

        "- Ohutnahkaisen pitää hallita tilannetta ja siihen hän tarvitsee alistamista.
        - Nimenomaan ohutnahkainen käyttää rahaa hallitsemiseen.
        - Kumpikin näistä tyypeistä elää mielikuvituksessa
        - Kumpikin esittää marttyyriä, mutta ohutnahkainen oikeasti tekee jotain sen marttyyriyden eteen."

        Niin ohutnahkaiseksi tunnustatuneena kun mietin näitä nimenomaan rahaan liittyen...niin se oli aikoinaan semmosta...

        Että kun mentiin ns. ostoksille...usein kävi niin kaikille muille perheenjäsenille ostettiin jotain...muistan kyllä kun jopa lapseni sanoivat joskus, että osta ny äiti sinäkin itsellesi jotain...

        Noh, olin minä varmaan salaa marttyrikin, mutta ennen kaikkea kyse oli siitä etten tainnut oikeasti tietää mitä olisin halunnut ostaa nimenomaan itselleni...paljon helpompaa oli löytää ostettavaa toisille kuin itselle...tiesin mistä toiset ilahtuisivat/mikä sopisi heille...

        Mitä muuten tulee rahalla hallitsemiseen...niin sitäkin tavallaan tuli tehtyä avioliiton aikana, piilottelin kyllä rahaa alkoholisti puolisoltani ja hoitamalla kaikki laskut/käytännön asiat vein häneltä aikuisen mahdollisuuden/vastuun hoitaa arjen asioita yms.

        Mitä taas tuohon allaolevaan mielipiteeseen tulee...

        "Ulkopuolisen saattaa olla vaikea erottaa paksunahkaista ja ohutnahkaista toisistaan, sillä molemmilla täyttyy narsistin määritelmät. Uhrin kannalta se saattaa olla jopa sama kumman uhriksi joutuu, sillä molemmat näistä tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa"

        Niin kannattaa muistaa että hyvin usein narsistin uhri on ohutnahkainen/läheisriippuvainen ...että lie sitten ikuisuus kysymys, kumpiko tuhoaa toisen...kumpiko on "oikea" uhri...

        Itse olen päätynyt siihen ajatelmaan, että niin ohut-kuin paksunahkainen narsistikin ovat itse itsensä ja oman elämänsä/valintojensa uhreja...kun puhutaan aikuisista ihmisistä...ja kun tuon tiedostaa...voi omilla valinnoillaan pyrkiä muuttamaan itseään ja omaa elämäänsä...

        "sillä molemmat näistä tekevät sanoinkuvailematonta tuhoa."

        Niin käytät voimakasta ilmaisua...sanoikuvailematonta tuhoa...

        "paksu" tekee tuhoa, "ohut" tekee tuhoa...
        kuka ja millainen on hän joka sallii tehtävän itselleen sanoinkuvaamatonta tuhoa...

        "Niin ohutnahkaiseksi tunnustatuneena kun mietin näitä nimenomaan rahaan liittyen...niin se oli aikoinaan semmosta...

        Että kun mentiin ns. ostoksille...usein kävi niin kaikille muille perheenjäsenille ostettiin jotain...muistan kyllä kun jopa lapseni sanoivat joskus, että osta ny äiti sinäkin itsellesi jotain...

        Noh, olin minä varmaan salaa marttyrikin, mutta ennen kaikkea kyse oli siitä etten tainnut oikeasti tietää mitä olisin halunnut ostaa nimenomaan itselleni...paljon helpompaa oli löytää ostettavaa toisille kuin itselle...tiesin mistä toiset ilahtuisivat/mikä sopisi heille...

        Mitä muuten tulee rahalla hallitsemiseen...niin sitäkin tavallaan tuli tehtyä avioliiton aikana, piilottelin kyllä rahaa alkoholisti puolisoltani ja hoitamalla kaikki laskut/käytännön asiat vein häneltä aikuisen mahdollisuuden/vastuun hoitaa arjen asioita yms."

        Hmmm...siis jo tuossa ensimmäisessä parisuhteessa puoliso oli narsisti, kuten tässä kerrotaan. Marttyyri? Rahalla hallitseminen? Ehkä kuitekin liian vaikeita asioita tavalliselle ihmiselle selvitellä, että kumpi oli kampi?

    • Rahan antaminen

      Rahan antaminen lapsille on ihan normaalinahkaistenkin vanhempien tapa usein. Jotkut antavat paljonkin. Sillä ei ole mitään tekemistä narsismin kanssa. Oireet kannattaa hakea muualta silloin, kun on läheisistä kyse. Normaalinahkainen voi hyvittää myös rahan avulla. Tuossa aiemmilla vanhemmilla kuuluu olevan keinot lopussa... Mitään ei ole kirjoittanut muuta kuin saamastaan rahasta. Jostain on päätellyt, että äitinsä on narsisti. Mutta vielä ei ole kertonut mistä.

      Vanhempien ääntä ei olla kuultu.

      • 7+1=8

        "Mitään ei ole kirjoittanut muuta kuin saamastaan rahasta."

        Niin raha on vain rahaa...ja rahasta pääsee kyllä eroon...jos ei ihan roskiin heittämällä niin ainakin lahjoittamalla sen jollekkin jolle raha tuo iloa...

        Tuskin pelkkä raha saa aikaan huonoa oloa...että kyse lie kuienkin pohjimmaltaan siitä, että aloittaja ei pidä sen antajasta...ja kokee olonsa huonoksi syystä että kokee joutuvansa ottamaan rahaa ihmiseltä josta ei edes pidä...

    • Jäädään siis

      " aloittaja ei pidä sen antajasta..."

      Jäädään siis odottamaan mielenkiinnolla, jos hän kertoo, miksi ei pidä.:).

      • 18+9=27

        " jos hän kertoo, miksi ei pidä.:)."

        Noh hän on kertonut jo, että äiti on ilkeä ja kontroilloiva...

        Mutta tiedä sitten missä ongelma loppujen lopuksi piileekin...

        "Myös mieheni kehottaa olemaan vanhempieni kanssa tekemisissä sen vuoksi että jos tulee tiukka paikka, he antavat rahaa. Tiedän että vanhempani tietäisivät minun muuten katkaisevan välit heihin kokonaan, mutta tietävät mieheni olevan tuota mieltä ja että rahani ovat tiukilla."

        Aloittaja itse kertoo, että hän itse katkaisisi välit kokonaan vanhempiinsa...ja että hänen vanhempansa ovat tietoisia asiasta...

        mutta hänen miehensä on toista mieltä...että aloittajan on pidettävä yhteyttä vanhenmpiinsa siitäkin huolimatta että aloittaja kokee olonsa huonoksi ja ei pidä äidistään...

        Että jää miettimään, että ainakaan mies ei tue puolisoaan tässä asiassa..

    • Niin. Jää miettimään

      "Että jää miettimään, että ainakaan mies ei tue puolisoaan tässä asiassa.. "

      Niin. Jää miettimään. Minun äitini on ollut ilkeä minua kohtaan, mutta olen ymmärtänyt, että vika oli myös minussa ja minun elämässäni. Suhde varsinkin äitiin on ollut jo sukupolven välisen kuilun ja sen tuoman näkemyseron vuoksi vaikea. Olen opiskellut historiaa ja miettinyt ihmisten elämää ja varhempien sukupolvien elämää varsinkin. Maailam on muuttunut kovin paljon viimeisinä vuosikymmeninä. Äitini ei ollut aivan nuori, kun sai minut.

      Sivistys ei ole itsestäänselvyys eikä se periydy geenien mukana, vaan se on hankittava. Joskus se on vaikeaa, kun elämässä tuntuu olevan kaikenlaisia ongelmia ihan lähempänäkin kuin vuosisatojen takana. Kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että historiaan ja Suomen yhteiskuntaelämään tutustumien on vaivan arvoista. Se lähentää sukupolvia ja auttaa löytämään olennaisen. Se auttaa ymmärtämään vanhempia, jotka ovat syntyneet erilaiseen maailmaan kuin itse.

      Aina eivät hyvät suhteet vanhempiin ihmisiin ja omiin vahempiin aukene ja toimi automaatilla. Vanhemmat voivat olla asemissaan ja pitää näkemyksensä. He voivat olla usein jopa oikeassa. Näkemyksen avartaminen voi olla paikallaan, mutta voi olla vaivan takana. Minulle omat vanhemmat ovat olleet maailman tärkeimmät ihmiset, enkä ole katunut, että olen nähnyt hiukan vaivaa ja ainakin yrittänyt myös oman tiedon lisäämisen kautta ymmärtää heitä. Olen mielestäni onnistunut. Vaikea suhde varsinkin äitiin on kuitenkin ollut elävä ja varmasti kehittänyt kumpaakin.

      • 4+20=24

        "Kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että historiaan ja Suomen yhteiskuntaelämään tutustumien on vaivan arvoista. Se lähentää sukupolvia ja auttaa löytämään olennaisen. Se auttaa ymmärtämään vanhempia, jotka ovat syntyneet erilaiseen maailmaan kuin itse. "

        Niin tuosta olen kanssasi samaa mieltä, että tutustuminen vanhempensä ja sukunsa histroriian auttaa ymmärtämään myös omia vanhempiaankin ja sen myötä hitusen itseäänkin...koska kaikki vaikuttaa kaikkeen...

        "Minulle omat vanhemmat ovat olleet maailman tärkeimmät ihmiset, enkä ole katunut, että olen nähnyt hiukan vaivaa ja ainakin yrittänyt myös oman tiedon lisäämisen kautta ymmärtää heitä."

        Niin tuollaista puhetta täällä kuulee harvoin, kiitos tuosta...

        Itsellänkin tuo ymmärrys äitiäni kohtaan lisääntyi juurikin hänen historiaansa tutustumisen myötä...ymmärsin taustalla vaikuttaneita syitä, miksi hän mahdollisesti oli sellainen kuin oli...

        Isääni en ehtinyt tuntea ollenkaan, että tavallaan minulla on ollut vain yksi vanhempi...joka oli kaikesta huolimatta minun äitini...en osaa edes kuvitella että hän olisi ollut toisenlainen...vaikka lapsena joskus toivoinkin että äitini olisi ollut niinkuin muukin äidit...

        nyt aikuisena tiedän, ettei ne muutkaan äidit ole aina täydellisiä...
        en ole/ole ollut sitä itsekkään...

      • vaihtamallaeiparane
        4+20=24 kirjoitti:

        "Kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että historiaan ja Suomen yhteiskuntaelämään tutustumien on vaivan arvoista. Se lähentää sukupolvia ja auttaa löytämään olennaisen. Se auttaa ymmärtämään vanhempia, jotka ovat syntyneet erilaiseen maailmaan kuin itse. "

        Niin tuosta olen kanssasi samaa mieltä, että tutustuminen vanhempensä ja sukunsa histroriian auttaa ymmärtämään myös omia vanhempiaankin ja sen myötä hitusen itseäänkin...koska kaikki vaikuttaa kaikkeen...

        "Minulle omat vanhemmat ovat olleet maailman tärkeimmät ihmiset, enkä ole katunut, että olen nähnyt hiukan vaivaa ja ainakin yrittänyt myös oman tiedon lisäämisen kautta ymmärtää heitä."

        Niin tuollaista puhetta täällä kuulee harvoin, kiitos tuosta...

        Itsellänkin tuo ymmärrys äitiäni kohtaan lisääntyi juurikin hänen historiaansa tutustumisen myötä...ymmärsin taustalla vaikuttaneita syitä, miksi hän mahdollisesti oli sellainen kuin oli...

        Isääni en ehtinyt tuntea ollenkaan, että tavallaan minulla on ollut vain yksi vanhempi...joka oli kaikesta huolimatta minun äitini...en osaa edes kuvitella että hän olisi ollut toisenlainen...vaikka lapsena joskus toivoinkin että äitini olisi ollut niinkuin muukin äidit...

        nyt aikuisena tiedän, ettei ne muutkaan äidit ole aina täydellisiä...
        en ole/ole ollut sitä itsekkään...

        Kiinnostavaa, että kyetään huomioimaan se oman suvun historia ja sen vaikutukset siihen millainen itsestä on tullut. Kun tuon on oivaltanut, niin tuleeko koskaan mieleen, että haluaa katkaista tuon suvun kierteen ja miten sen voisi tehdä. Itsekin tunnen niin oman sukuni kuin miehenikin suvun historian ja sitä kautta ymmärrys on kasvanut sen suhteen, miksi minä toimin niinkuin toimin ja miksi toinen toimii niinkuin toimii erilaisissa parisuhteen kriisitilanteissa.

        Tämä yhteenlaskutoimitus on kovasti kirjoitellut täällä, joten mietin, että onko hän omalta kohdalta yrittänyt katkaista sitä kierrettä tietoisesti vai jatkanut vaan tilannetta ja mahdollisesti seuraa nyt saman tilanteen kehittymistä omissa tyttärissään. Toteuttaako siis suvun naispuolinen jäsen sitä samaa polkua kuin aiemmat ovat tehneet?

        Kun tarkastelen itseäni, niin äitini oli alkoholistin tytär, jota petettiin, mutta jatkoi pettäjän kanssa. Asiasta vaiettiin, siis uskottomuudesta, vasta kun itseänikin petettiin, sain tietää asiasta. Ymmärsin siis sitä jännää kireää ilmapiiriä ja jälkikäteen tiesin, että minkä ikäinen itse olin, kun tuo uskottomuus tapahtui. Ennen kuin tiesin tuosta, olin toiminut aivan samoin omassa parisuhteen kriisissä, jatkoin pettäjän kanssa, mutta toisin kuin lapsuuden perheessä sitä ei salailtu, vaan asiasta puhuttiin reilusti ja avoimesti. Ymmärsin, että sain elämässäni mahdollisuuden muuttaa suuntaa, jotta oma tytär ei joutuisi kokemaan sokkona samaa, jonka itse koin. Uskon, että kaikki vaikeudet kannattivat ja auttoivat myös lapsia näkemään, että parisuhteessa voi toimia myös toisin eli siten niinkuin omassa sydämessään tuntee oikein, eikä yleisen mielipiteen mukaisesti.

        Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa, jokainen tekee virheitä, joita voi myös korjata. Oikeastaan se riippuu siitä tahtooko ja haluaako korjata. Kykeneekö panemaan itsensä likoon ja kykeneekö ottamaan vastuun omista valinnoista niin, ettei syytä niistä aina jotakin toista. On siis rikkaus tuntea niin oma kuin miehensä suku perinpohjin, koska se helpottaa elämää tuntuvasti.

      • yhteenlaskutoimitus
        vaihtamallaeiparane kirjoitti:

        Kiinnostavaa, että kyetään huomioimaan se oman suvun historia ja sen vaikutukset siihen millainen itsestä on tullut. Kun tuon on oivaltanut, niin tuleeko koskaan mieleen, että haluaa katkaista tuon suvun kierteen ja miten sen voisi tehdä. Itsekin tunnen niin oman sukuni kuin miehenikin suvun historian ja sitä kautta ymmärrys on kasvanut sen suhteen, miksi minä toimin niinkuin toimin ja miksi toinen toimii niinkuin toimii erilaisissa parisuhteen kriisitilanteissa.

        Tämä yhteenlaskutoimitus on kovasti kirjoitellut täällä, joten mietin, että onko hän omalta kohdalta yrittänyt katkaista sitä kierrettä tietoisesti vai jatkanut vaan tilannetta ja mahdollisesti seuraa nyt saman tilanteen kehittymistä omissa tyttärissään. Toteuttaako siis suvun naispuolinen jäsen sitä samaa polkua kuin aiemmat ovat tehneet?

        Kun tarkastelen itseäni, niin äitini oli alkoholistin tytär, jota petettiin, mutta jatkoi pettäjän kanssa. Asiasta vaiettiin, siis uskottomuudesta, vasta kun itseänikin petettiin, sain tietää asiasta. Ymmärsin siis sitä jännää kireää ilmapiiriä ja jälkikäteen tiesin, että minkä ikäinen itse olin, kun tuo uskottomuus tapahtui. Ennen kuin tiesin tuosta, olin toiminut aivan samoin omassa parisuhteen kriisissä, jatkoin pettäjän kanssa, mutta toisin kuin lapsuuden perheessä sitä ei salailtu, vaan asiasta puhuttiin reilusti ja avoimesti. Ymmärsin, että sain elämässäni mahdollisuuden muuttaa suuntaa, jotta oma tytär ei joutuisi kokemaan sokkona samaa, jonka itse koin. Uskon, että kaikki vaikeudet kannattivat ja auttoivat myös lapsia näkemään, että parisuhteessa voi toimia myös toisin eli siten niinkuin omassa sydämessään tuntee oikein, eikä yleisen mielipiteen mukaisesti.

        Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa, jokainen tekee virheitä, joita voi myös korjata. Oikeastaan se riippuu siitä tahtooko ja haluaako korjata. Kykeneekö panemaan itsensä likoon ja kykeneekö ottamaan vastuun omista valinnoista niin, ettei syytä niistä aina jotakin toista. On siis rikkaus tuntea niin oma kuin miehensä suku perinpohjin, koska se helpottaa elämää tuntuvasti.

        "Tämä yhteenlaskutoimitus on kovasti kirjoitellut täällä, joten mietin, että onko hän omalta kohdalta yrittänyt katkaista sitä kierrettä tietoisesti vai jatkanut vaan tilannetta ja mahdollisesti seuraa nyt saman tilanteen kehittymistä omissa tyttärissään. Toteuttaako siis suvun naispuolinen jäsen sitä samaa polkua kuin aiemmat ovat tehneet?"

        Nii-ih, ny pitää melkein kysyä että mikähän kierre ja tilanne tässä on kyseessä ?

        No joo taisin ymmärtää yskän, että se sinua kohdannut uskottomuusjuttu siellä taustalla piilee ja jollain tavoin pyrit syyllistämään minua siitä, kun olen täällä aikoinaan kertonut, että se muinainen tyyppi jonka johdosta olen tänne palstalle tullut, oli ns. vähän varattu mies. Ei ollut naimisissa, ei asunut yhdessä silloisen kumppaninsa kanssa, eikä heillä ollut yhteisiä lapsia.

        Mutta joo, sellaista ny kuitenkin joskus tapahtuu ja varmaan tän aihealueen piirissä varsinkin, narsistienhan sanotaan usein olevan kroonisesti uskottomia ja useat jopa seksiaddikteja., että heillä saattaa olla useampiakin "kumppaneita"

        Mutta joo, niin tapahtui, sitä kesti muutaman vuoden, mutta se juttu on ollut ohi jo vuosia sitten, taitaa olla jo viitisen vuotta, että se tilanne on mun osalta päättynyt, eikä siitä mitään kierrettäkään tullut. Lapsiin liittyen niin hänen kuin omatkin lapset olivat silloin jo aikuisia, asuivat omillaan, kummallakin oli jo lapsenlapsiakin, ettei se nyt heidän lapsuuteensa mitenkään vaikuttanut.

        Minua aina hivenen kummastuttaa, että miksi yleensä olet täällä palstalla, kun miehesi ei edes ole narsisti ja tuo menneisyyden uskottomuuskin on läpikäyty perin pohjin ja anteeksiannettu ja jos oikein ymmärsin olet tyytyväinen niin itseesi, kuin puolisoosi.

        Uskoisin tosiaan, et olet sama tyyppi joka tulee aina uudelleen ja uudelleen tuon uskottomuuskriisin kanssa kommentoimaan jotain minuun liittyen, kuten tässäkin pohtii minun jopa lasteni elämää, että josko hekin joskus mokaisivat niin kuin minä.

        No tulevaisuudesta ny ei tiedä, mitä elämä kunkin ihmisen eteen tuo, mutta en näe tarpeelliseksi moista edes pohtia. Enemmänkin ny panostakin tähän hetkeen, kun ny tosiaan voimme elää vain kulloisenkin päivän, huomisesta ei tiedä.

        Pakostakin tekee mieli kysyä, miksi ihmeessä ahdistelet tuntematonta naista täällä, maalailet jopa tuntemattoman ihmisen tyttärien tulevaisuutta, kun olen ymmärtänyt, että tiedät/tunnet ne naiset jos kerran ovellekkin asti ovat tulleet ja kotiin soitelleet.

        Mikä sun ongelmas oikein on?

      • Minäkin_

        Minäkin kommentoin, kun koen että otin esiin historiaan ja sitä kautta omiinkiin juuriin tutustumisen...
        Että meillä ei ainakaan ole mitään kierrettä mitä pitäisi katkoa.
        Kunhan normaalisti muistaa elää omaa elämäänsä ja yrittää tässä päivässä toimia niinkuin mahdollista on.

      • yhteenlaskutoimitus
        Minäkin_ kirjoitti:

        Minäkin kommentoin, kun koen että otin esiin historiaan ja sitä kautta omiinkiin juuriin tutustumisen...
        Että meillä ei ainakaan ole mitään kierrettä mitä pitäisi katkoa.
        Kunhan normaalisti muistaa elää omaa elämäänsä ja yrittää tässä päivässä toimia niinkuin mahdollista on.

        No ketju on vuosien takaa, kommentointi ny on vuodelta -13 ja ongelmana/aiheena oli kun vanhempi antaa rahaa, vaikka lapsi ei halua sitä vastaanottaa.

        Jatkona sitten joku toi oman näkemyksensä että tutustuminen vanhempiensa historiaan saattaa lisätä ymmärrystä siitä miksi se vanhempi on sellainen kuin on . Jota kommentointia näyn sitte tuolloin vuosia sitten kiitelleenikin.

        No tuo "uskottomuuskriisin" kokeneelle tuli sitte vissiin joku musta kohta, tai näkikö hän punaista, kun piti henkilöistää tuokin juttu minuun, kun mulla ny tosiaan ollu vuosia sitten hieman kyseenlainen suhde.

        Ei tiedä aina toisen aivoituksia, mut kummalta se tuntuu jos pitää vuosien takaisten kirjoittelujen perusteella alkaa pohtimaan jotain itselleen tuntemattoman ihmisen elämää ja vielä yrittää vetää itselleen tuntemattoman ihmisen lapsetkin mukaan tuohon uskottomuuskriisiinsä.

        No tää on tämmöstä. Jos toi ihminen olis oikeesti järkevä aikuinen , hän ottaisi yhteyttä minuun, tavattaisiin ja selvitettäisiin asia. Pääsisi hänkin rauhaan asiansa kanssa, kun ilmiselvästi hän ei kuitenkaan ole sinut omassa asiassaan.

      • Joo_
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        No ketju on vuosien takaa, kommentointi ny on vuodelta -13 ja ongelmana/aiheena oli kun vanhempi antaa rahaa, vaikka lapsi ei halua sitä vastaanottaa.

        Jatkona sitten joku toi oman näkemyksensä että tutustuminen vanhempiensa historiaan saattaa lisätä ymmärrystä siitä miksi se vanhempi on sellainen kuin on . Jota kommentointia näyn sitte tuolloin vuosia sitten kiitelleenikin.

        No tuo "uskottomuuskriisin" kokeneelle tuli sitte vissiin joku musta kohta, tai näkikö hän punaista, kun piti henkilöistää tuokin juttu minuun, kun mulla ny tosiaan ollu vuosia sitten hieman kyseenlainen suhde.

        Ei tiedä aina toisen aivoituksia, mut kummalta se tuntuu jos pitää vuosien takaisten kirjoittelujen perusteella alkaa pohtimaan jotain itselleen tuntemattoman ihmisen elämää ja vielä yrittää vetää itselleen tuntemattoman ihmisen lapsetkin mukaan tuohon uskottomuuskriisiinsä.

        No tää on tämmöstä. Jos toi ihminen olis oikeesti järkevä aikuinen , hän ottaisi yhteyttä minuun, tavattaisiin ja selvitettäisiin asia. Pääsisi hänkin rauhaan asiansa kanssa, kun ilmiselvästi hän ei kuitenkaan ole sinut omassa asiassaan.

        Joo kyllä näen ketjun kulun...
        Mutta kommentoin silti... Ja tuo kehoitus oli minun kommentissani vuodelta 13... Niin siksikin kommentoin. Olen edelleen samoilla linjoilla.
        Jos vanhemmat ovat oikeasti narsisteja, niin sekään totuus ei hälvene minkään historiaan tutustumisen myötä.
        Minun narsisti-psykopaattini luonteenlaatua voisi hyvin selittää heidän sukunsa kautta, suvun menneisyyden ja nykyisyydenkin, kuten paatti itse tuppaa tekemäänkin...
        Mutta yhtä asiaa mikään menneisyys ei voi selittää. Missä on kaikki empatia toisia ihmisiä kohtaan? Paatti on ja paattina pysyy.

      • yhteenlaskutoimitus
        Joo_ kirjoitti:

        Joo kyllä näen ketjun kulun...
        Mutta kommentoin silti... Ja tuo kehoitus oli minun kommentissani vuodelta 13... Niin siksikin kommentoin. Olen edelleen samoilla linjoilla.
        Jos vanhemmat ovat oikeasti narsisteja, niin sekään totuus ei hälvene minkään historiaan tutustumisen myötä.
        Minun narsisti-psykopaattini luonteenlaatua voisi hyvin selittää heidän sukunsa kautta, suvun menneisyyden ja nykyisyydenkin, kuten paatti itse tuppaa tekemäänkin...
        Mutta yhtä asiaa mikään menneisyys ei voi selittää. Missä on kaikki empatia toisia ihmisiä kohtaan? Paatti on ja paattina pysyy.

        No se historiaan tutusminen, ny ei muuta asoita miksikään, mutta sen avulla ny yrittää ymmärtää, niin omia vanhempiaan kuin sitten itseäänkin.

        Totuutta ei ole tarkoitus muuttaa vaan lisätä ymmärrystä. Tuohon empatiaan liittyen, en ny ymmärrä miksi et ymmärrä tuota selitys siihenkin miksi joku ei tunne empatiaa saattaa löytyä sieltä menneisyydestä. Tosiasiahan se on narsistiksi tullaan useinkin vanhempien "toimesta" jos noin voi asian yksinkertaistaa, että selitys löytyy sieltä.

      • Joo_en
        yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

        No se historiaan tutusminen, ny ei muuta asoita miksikään, mutta sen avulla ny yrittää ymmärtää, niin omia vanhempiaan kuin sitten itseäänkin.

        Totuutta ei ole tarkoitus muuttaa vaan lisätä ymmärrystä. Tuohon empatiaan liittyen, en ny ymmärrä miksi et ymmärrä tuota selitys siihenkin miksi joku ei tunne empatiaa saattaa löytyä sieltä menneisyydestä. Tosiasiahan se on narsistiksi tullaan useinkin vanhempien "toimesta" jos noin voi asian yksinkertaistaa, että selitys löytyy sieltä.

        Joo en mitenkään väärin käsittänyt, ihan juuri noin.
        Mutta mitä tulee menneisyyteen ja siihen että sen kautta selittää jonkun persoonallisia/persoonaan liittyviä piirteitä, niin se on toinen juttu.
        Minusta, jos etsin menneisyydestä selitystä narspaattini käyttäytymiseen (tai jonkun muun) toimii niin kauvan kuin se tosiaan selittää asioita. Narspaattini jotkin hyvin narsistimaiset käyttäytymispiirteet saattavat hyvinkin olla seurausta heidän perheensä menneisyydetä, kuten minunkin... ja muiden...
        Mutta sitten tulee se juttu mikä erottaa meidän erilaisiksi, ja hänet nimenomaan narspaatiksi.
        Nimittäin, hän ei kykene tuntemaan empatiaa. Hänen kykenemättömyytensä joustaa niistä väkevimmistä narspaatin oireista on kiveen hakattua. Hän toimii tismalleen narspaatin oireiston mukaan, eikä kykene muuttumaan. Mikään pohdinta tai läpikäyminen ei siis vaikuta niihin.
        Hän kykenee tajuamaan tekonsa ja niiden seuraukset (suurin piirtein), vaikka ei tietenkään toisen ihmisen empatiaa ja siihen kohdistettuja iskuja pysty empaattisesti ymmärtämäänkään. Tuo kaikki on hänelle vain hauska peli...
        Jos hän ei olisi narspaatti, hän pystyisi taatusti korjaamaan itsessään enemmän asioita, kun hän ei tähän mennessä juuri ole pystynyt niin tekemään runsaista mahdollisuuksista huolimatta, vaan mokaa aina, tahallisesti, muita syytellen, narsistien tapaan.
        Terapiaan voisi mennä, jos olisi tavis, mutta kun ei ole, niin ei pysty. Aina kun pitää tehdä vaikutusta.

        Minulle jäänyt alusta asti vähän epäselväksi, kuinka syvästi ylt olet pystynyt oivaltamaan sen kiveen hakatun empatian puuttumisen narsisteissa. Alun alkaen, kun olen sinua täällä palstalla lukenut, on jotenkin tullut selväksi, että jossain kohtaa lakkaat ajattelemasta että empatiakyvytön narsisti on empatiakyvytön, eikä tavis, joka tavis siis kykenee empatiaa tuntemaan.

        Ja oli heidän perhehistoriansa mikä tahansa, niin mihinkään ei tarvitse reagoida täysin narsistisen elämän valitsemalla... Aina voi valita toisin, varsinkin kun mahdollisuuksia on vaikka millä mitoin. Ainakin minun narsisti-psykopaatillani on mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon, sekä ollut että on edelleen.

      • Enkä_tark

        Enkä tarkoittanut siis Suomen historiaan, oman perheen sijoittumiseen siinä ja Suomen yhteiskunnallisiin oloihin ja olojen menneisyyteen tutustumisella oikeastaan sitä psykologista ulottuvuutta mikä liittyy äidin ja lapsen varhaiseen vuorovaikutukseen, vaan ihan muuta. Se varhainen vuorovaikutushan saattaa olla suurin narsismin syntyyn vaikuttava tekijä... Mutta sitä en siis tarkoittanut tuolla, vaan ihan muuta.
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Historia
        "Historia (m.kreik. ἱστορία, historía) tarkoittaa paitsi yhteisön menneisyyden vaiheita, myös menneiden tapahtumien kuvausta tai tutkimusta, historiatiedettä ja sen tuloksia"
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiologia
        "Sosiologia on yhteiskuntatiede, jonka tutkimuskohteena on ihmisten keskinäinen vuorovaikutus, sosiaalinen toiminta yhteisöissä ja kokonaisten yhteiskuntien rakenteen ja toiminnan tutkimus"
        https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalipsykologia
        "Sosiaalipsykologia on psykologian ja sosiologian välimaastossa oleva tiede, joka tutkii yksilöä ryhmän jäsenenä ja sosiaalisen ympäristön vaikutusta yksilöön, yksilön vaikutusta ympäristöönsä sekä ryhmien sisäisiä ja niiden välisiä prosesseja."

        Eli tarkoitin historian kautta sosiologiseen näkemykseen.

        Oikestaan kokonaan voisi jättää ajatuksessani sosiaalipsykologian ja psykologiankin pois. Narsisi on selitettävissä ainoastaan psykologisesti. Mikään ääretön kylmäkiskoisuus joka ei lopu vaikka vallitsee syvä rauhantila ja yhteiskunnallinen sopusointu, mahdollisuuksien yltäkylläisyys, vuodet vierivät ja vuosikymmenet... Ja kylmän kiven voi kohdata ainoastaan 24/7 rinnalla elävä...
        Omat vanhemmatkin olivat menettäneet näköalan (mikäli sitä oli koskaan kunnolla ollutkaan) narspaattiin.

      • Korjaus

        Korjaus:
        Mikään ääretön kylmäkiskoisuus joka ei lopu, vaikka valltsee jne., ei selity kuin psykologisilla tekijöillä, tai vaihtoehtoisesti biologisilla perintötekijöillä tai noiden yhteivaikutuksilla.

    • Miramsd

      Olen nähnyt kuinka naapurissa äiti haukkuu ja huutaa kontrolloi ja puhuu paskaa tyttärestään ja sen "kohtauksen" jälkeen alkaa tavaroiden ja erilaisten lahjojen antaminen. Pitäähän tyttö pitää talutushihnassa..

      Tyttö on nyt 16 ja menee ensimmäisen miehen mukaan joka pitää hänet turvassa, monesti syy on tyttäressä ja on tullut korviini että tyttö olisi adhd mutta en usko. Narsisti käsitys ei silleen ole tautiluokituksessa että sillä olisi tarkkaa käytösmallia, josta sen voisi määritellä. Paras tapa on kuunnella miltä itsestä tuntuu.
      Voihan olla että tämä rahan antaminen on se pikkuinen kontrolli joka määrittää heidät sinun elämässään.

      Tiedän miltä sinusta on voinut tuntua. Joskus vanhempien kontrollointi on voinut altistaa jopa syömishäiriöille tai viiltelemiseen, toivottavasti sinulle ei ole käynyt näin

    • ghhgfghvcxcgc

      Kuulostaa rajatila tapaukselta.
      Raivo ja täysi painajainen...huutoa, raivoa ja suusta voi tulla ihan mitä vain.
      NAPS
      Aletaan ostaa hyväksyntää ja rahalla hoitaa tilannetta.
      NAPS
      Raivoaminen uudestaan

    • Pidä rahat

      Just. On niitä monenlaisia, minun narsuäitini ei lahjonut vaan ryösti. Ja nautti suuremmoisesti kaikelaisesta vahingonteosta. Teetti raskaat työt pikkulapsella ja itse veti kiitokset siitäkin. Ja tietty oli itse se työn sankari. Jos on oltava narsuvanhempi niin kyllä parempi on tuo lahjoja sittenkin. Tämä on vain ja ainoastaan minun mielipiteeni. Pidä rahat mutta myös oma minuutesi.

    • AAenaetäälpäi

      Minä otan vastaan,kun laittaa rahaa. En silti mielistele. Itepä on minut synnyttänyt kärsimään.

    • nassetykkäärahasta

      Tavallista on, että narsisti kiristää muilta, esim. lapsiltaan, rahaa tai omaisuutta itselleen, koska narsisteilla on tapana olla rahavaikeuksissa läpi elämänsä. Mikäli nassella on varallisuutta,
      hän mielellään pelailee sillä odottaen jotain vastineeksi. N voi myös rahoittaa lapsensa idioottimaista yritystä voidakseen kertoa, että lapsi on yrittäjä, eikä työtön. Narsistin hovisuhteissakin raha liikkuu. Rahallahan voi vaientaa ihmisiä. Narsistin omanaan tai omaksi hyödykseen käyttämä raha on usein jonkun muun tahon omistamaa.

      • y2222

        No tässähän vasta tietäjä, kateus paistaa ohuen hiuskuontalon läpi.

      • Ai_Sinulla
        y2222 kirjoitti:

        No tässähän vasta tietäjä, kateus paistaa ohuen hiuskuontalon läpi.

        Ai. Sinulla ohuet hiukset. Tuohon voisi yrittää apteekista jotain.
        Ei tullut mieleen että oisit kateellinen, mutta kiva kun kerroit. Avoimuus on parantumisen alku.

    • Voihjaoih

      Tämä on vanha, mutta kuvaa todella hyvin palstan narsisti kantaa. Lapsinarsisteja jotka pääsevät taas niin kauniisti vaikuttamaan vieraan ihmisen elämään ja jakamaan mielenterveys ongelmiaan muille. Onneksi olkoon setä valvira, varattu lutkamies joka leikkii valeterapeutti leikkejään tietämällä kaiken itselleen vieraiden ihmisten elämästä.

    • Anonyymi

      Voi. Raha on hänelle vallankäytön työväline. Suihkussa ei saa olla kauaa kun vettä kuluu ja se maksaa. Antaa rahaa jotta saa uhrinsa tunteen hänet hyväksi auttajaksi joka tosin voi vetää maton alta hetkenä minä hyvänsä.

    • Anonyymi

      Minulta vei suuren osan perintöä.
      Jakoi kyllä auliisti muille.

    • Anonyymi

      Mutta siis ne jotka uhreille koko ajan opettaa, että suurin viallinen on uhri, joka ei etsi vikaa itsestään, niin eikös he ole niitä kaikkein rankimpia nimenomaan toisen syyllistäjiä ja heikoimman? Se puhujahan siinä yrittää syyttää kaikkia muita kuin itseään oikein äänekkäästi julistamalla . MIksi hän ei ole jossain hiljaa etsimässä vikaa itsestään oppejaan itse noudattaen ?

      "poiuytfrdfghj"

      • Anonyymi

        Ja mä olen sitä paitsi kokeillut sitä. uhrina ihmisjoukon keskellä tuonut voimakkaasti esiin huolen että vika olisi minussa, niin silloin ihmiset ovat aivan säälimättömiä hyeenoja ja varmasti tekevät tuosta henkilöstä syntipukin kaikkeen maailmassa.
        Joten varmaan vikaa itsestään on viisainya ainakin etsiä hiljaa itsekseen, eikä tuolla tavoin altiestaen itsensä yleiseksi syntipukiksi. Kun kyllä suurin osa ihmisiä on halukkaampia syyttämään toista kuin itseään, niin jos joku uhri heidän edessään ehdottaa, että syy olisi hänessä, niin ei suurin osa ihmisiä pysty vastistamaan houkutusta tehdä hänestä se syntipukki omillekin vioilleen.

        "poiuytfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mä olen sitä paitsi kokeillut sitä. uhrina ihmisjoukon keskellä tuonut voimakkaasti esiin huolen että vika olisi minussa, niin silloin ihmiset ovat aivan säälimättömiä hyeenoja ja varmasti tekevät tuosta henkilöstä syntipukin kaikkeen maailmassa.
        Joten varmaan vikaa itsestään on viisainya ainakin etsiä hiljaa itsekseen, eikä tuolla tavoin altiestaen itsensä yleiseksi syntipukiksi. Kun kyllä suurin osa ihmisiä on halukkaampia syyttämään toista kuin itseään, niin jos joku uhri heidän edessään ehdottaa, että syy olisi hänessä, niin ei suurin osa ihmisiä pysty vastistamaan houkutusta tehdä hänestä se syntipukki omillekin vioilleen.

        "poiuytfghj"

        Siis jos menee vaikka ihan ilman syytä ihmisten eteen sanomaan, että joo vika kaikkeen huonoon on minussa, niin kyllä ne ihmiset joukolla lynttää tuon sanojan kokonaan.
        Siis vaikka sille ei olisi mitään perusteita, vaan se olis vaan tollanen kokeilu, että joku menee vaan kokeilemaan sanomaan niin.

        "poiuytfrdfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis jos menee vaikka ihan ilman syytä ihmisten eteen sanomaan, että joo vika kaikkeen huonoon on minussa, niin kyllä ne ihmiset joukolla lynttää tuon sanojan kokonaan.
        Siis vaikka sille ei olisi mitään perusteita, vaan se olis vaan tollanen kokeilu, että joku menee vaan kokeilemaan sanomaan niin.

        "poiuytfrdfghj"

        Niin se että jos joku tuollaisen ihmisjoukon edessä sitten puolustaakin itseään ei tarkoita sitä etteikö hän voisi yksityisessä hiljaissuudessa olla itsetutkiskelija.


        "poiuytfrdfgh"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin se että jos joku tuollaisen ihmisjoukon edessä sitten puolustaakin itseään ei tarkoita sitä etteikö hän voisi yksityisessä hiljaissuudessa olla itsetutkiskelija.


        "poiuytfrdfgh"

        Koska kai ihmiset ajattelee moninkertaisesti enemmän kuin mitä he sanoo.

        "poiuytrdfgh"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska kai ihmiset ajattelee moninkertaisesti enemmän kuin mitä he sanoo.

        "poiuytrdfgh"

        Mun mielestä se on narsistista sadisamia ja emotionaalista yhteisöväkivaltaa, kun joku auttajajoukko jonkun moninkertaisen uhrin patistaa edessään vielä alistumaan ja "tunnustamaan" heille, että vika on hänessä.

        "poiuygfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun mielestä se on narsistista sadisamia ja emotionaalista yhteisöväkivaltaa, kun joku auttajajoukko jonkun moninkertaisen uhrin patistaa edessään vielä alistumaan ja "tunnustamaan" heille, että vika on hänessä.

        "poiuygfghj"

        Mä olen huomannut Youtubessa että heitä on sellaisiakin psykologian asiantuntijoita, jotka käsittelee näitä asioita ihan toisi, ei siis uhreja syyllistmällä. Mun mielestä erityisen uhrin syyllistämishaluisella henkilöllä on itsellään tietynlainen luonne, vaikka se olisikin piilotettu keittiöpsykologiaan.

        "poiuytfrghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen huomannut Youtubessa että heitä on sellaisiakin psykologian asiantuntijoita, jotka käsittelee näitä asioita ihan toisi, ei siis uhreja syyllistmällä. Mun mielestä erityisen uhrin syyllistämishaluisella henkilöllä on itsellään tietynlainen luonne, vaikka se olisikin piilotettu keittiöpsykologiaan.

        "poiuytfrghj"

        Olis erityisen tärkeää erotella itsestutkiskelu, uhrin päälle projisoidusta syyllisyyden emootiosta. Voihan vikojaan tutkislella ilman sellaista emootiotakin. Sitä emootiota taitavat tarvita aivan muut: Narsistit, ilmeäkseen uhristaan edelleen emotionaalista energiaa,

        "poiuytrfdfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olis erityisen tärkeää erotella itsestutkiskelu, uhrin päälle projisoidusta syyllisyyden emootiosta. Voihan vikojaan tutkislella ilman sellaista emootiotakin. Sitä emootiota taitavat tarvita aivan muut: Narsistit, ilmeäkseen uhristaan edelleen emotionaalista energiaa,

        "poiuytrfdfghj"

        Poiu sai emotionaalisia kipeitä iskuja tämän ketjun kirjoituksista, ja aloitti käytöksensä puolustelun, sotkien TAAS ketjun perimmäisen aiheen.

    • Anonyymi

      Eihän rahanantaja välttämättä ole narsisti. En minä ainakaan niin ajattele,kun vanhempani auttavat taloudellisesti. Joskus koen vaan vähän huonoa oloa,että palkkani on niin kehno,että tarvitsen apua. Mutta pyrin aina jollain tavalla sitten auttamaan vanhempiani.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      11
      3465

    2. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      68
      1868

    3. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      541
      1566

    4. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      80
      1178

    5. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      61
      992

    6. Yksi syy nainen miksi sinusta pidän

      on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s
      Ikävä
      33
      958

    7. Hyödyt Suomelle???

      Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt
      Maailman menoa
      209
      872

    8. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      170
      823

    9. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      59
      816

    10. Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!

      Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill
      Suomalaiset julkkikset
      3
      768
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt