metotreksaatti + biologiset

Mielenkiintoista, ettei tuon Remicaden kanssa voida määrätä antibiootteja. Minulla ei ole siitä kokemusta, mutta muista TNF-alfa salpaajista on ja reumapolin ohje on, että jo melko vähäisillä oireilla pitäisi biologinen tauottaa ja aloittaa tarvittaessa antibioottikin herkästi. Kuurin aikana lääkettä ei saa pistää, mutta lääkkeen käytössä oleminen ei estä antibioottien antamista. En sitten tiedä eroaako to Remicade tällä saralla jotenkin. Tuntuu vaan kummalta.

Sitten noihin hengitysoireisiin. Minulla oli pari vuotta sitten hengenahditusepisodi, joka jäi osin selvittämättömäksi. Hengenahdistus paheni vähitellen ja kävin kahdesti ensiavussakin asian kanssa. Useampaa otteeseen epäiltiin mm. keuhkoveritulppaa ja sain antibiootit keuhkokuumeeseen. Antibiooteista ei ollut mitään apua, mutta niiden aiheuttama Trexan tauko ilmeisesti auttoi, koska uudelleen aloituksen jälkeen hengenahdistus palasi.

Hengenahdistus oli pahimmillaan sitä, että en pystynyt edes levossa puhumaan kokonaisia lauseita ja 10 metrin matka sängystä vessaan vaati pari pysähdystä, että sai henkeä. Selällään ollessa olo oli yhtä karmea, joten puoli-istuvassa asennossa tuli vietettyä useampia hetkiä. Pakko oli mm. kaupassa käydä ja oikein huvitti, kun mummot menivät rollaattorilla ohi ihan heittämällä.

Reumalääkärin ohjeella Trexan tauotettiin ja keuhkot tutkittiin. Keuhkoista ei löytynyt mitään vikaa, joten trexania jatkettiin. Ahdistukset palasivat tosin melko lievinä ja lääkäri epäili allergista reaktiota. Trexan menikin sitten melko pitkään antihistamiinin kanssa, mikä auttoikin. Tosin samalla Trexanin annostusta vähennettiin.

Reumaoireiden pahentuessa Trexania päätettiin jälleen nostaa. Nosto edelliseen annokseen onnistui melko hyvin. Pientä ahditusta tuli aina välillä, mutta niiden kanssa pärjäsi. Kun nostettiin yli sen vanhan annoksen, ahdistusoireet palasivat oikein huolella. Menivät ohi lääketauolla ja kortisonikuurilla. Sama toistui uudelleen, joten minulle Trexanin maksimiannos on 15 mg/vko.

Pojalle tuli Trexanista niin paha olo, vatsakipuja ja ankara väsymys, jotta jonkun kuukauden kokeilun jälkeen lopetettiin. Koitettiin myös, josko pistoksina annettuna olisi sivuvaikutukset lievittyneet, mutta ei.

Sitten kokeiltiin Enbreliä ja siihen loppui kortisonikuurit ja nivelpistot. Tulehdusarvot on pysyneet alhaisina, eikä Trexania Enbrelin kanssa tarvitakaan. Mitään sivuvaikutuksia ei Enbrelistä ole tullut, pistokohta välillä punottaa, asiat nyt mallillaan.