Eli tilanne se että meillä on erittäääääin uhmaikäiset kaksoispojat!!!
Päivä aloitetaan jo heti 6 jälkeen eikä päiväunille enään pojat oikein suostusi, joskus kamalan taistelun jälkeen nukkuvat max tunnin.
Eli siis koko päivä on aikalailla taistelua, paitsi omalla aidatulla pihalla luojan kiitos viihtyvät ja voi itse vähän hengähtää! Ja kyllä olen "huono äiti"
Kun myönnän että olen todella loppu kun mies tulee 5 jälkeen kotiin töistä.
Tästä alkaa sitten väittely että kumpi meistä saisi olla hetken omissa oloissaan.
Ymmärrän että miestäkin väsyttää työpäivän jälkeen, mutta itselle riittäisi ihan alle puolituntia että saisin akut ladattua ns.ja olisi virtaa taas olla lasten kanssa hermoja menettämättä. Mies saisi toki oman aikansa heti omani jälkeen.
Mies on pöyristynyt kun haluaisin heti oman hetken kun mies tulee kotiin, onko väärin?
En muuten, mutta koen että hermot on tuossa vaiheessa jo niin kireällä, etä tuntuu että ihan pakko olla hetki yksin, en halua raivostua lapsilleni:(
Päivä aloitetaan jo heti 6 jälkeen eikä päiväunille enään pojat oikein suostusi, joskus kamalan taistelun jälkeen nukkuvat max tunnin.
Eli siis koko päivä on aikalailla taistelua, paitsi omalla aidatulla pihalla luojan kiitos viihtyvät ja voi itse vähän hengähtää! Ja kyllä olen "huono äiti"
Kun myönnän että olen todella loppu kun mies tulee 5 jälkeen kotiin töistä.
Tästä alkaa sitten väittely että kumpi meistä saisi olla hetken omissa oloissaan.
Ymmärrän että miestäkin väsyttää työpäivän jälkeen, mutta itselle riittäisi ihan alle puolituntia että saisin akut ladattua ns.ja olisi virtaa taas olla lasten kanssa hermoja menettämättä. Mies saisi toki oman aikansa heti omani jälkeen.
Mies on pöyristynyt kun haluaisin heti oman hetken kun mies tulee kotiin, onko väärin?
En muuten, mutta koen että hermot on tuossa vaiheessa jo niin kireällä, etä tuntuu että ihan pakko olla hetki yksin, en halua raivostua lapsilleni:(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä osaan samaistua sinun tilanteesi täysin.Omasta mielestäni ei voi verrata työpäivää ja lapsenhoitoa toisiinsa,kummassakin ne huonot ja hyvät puolensa,mutta lapsien kanssa touhaaminen on fyysisesti ja henkisesti rankkaa...mun mielestä ei ole väärin "omata itselleen omaa-aikaa,kun miehesi tulee töistä kotiin".Koska itse teen ihan samoin.Omaa-aikaa voi esim:olla kun istut ulkona ja juot kupillisen kahvia ihan rauhassa ja yksin" on kun eri ihminen sen jälkeen.
Meillä mies tulee töistä 16aikaan,itse pidän tauon siinä 15min-30min.Sitten mies lähtee ulos poitsun kanssa 17-18 aikaan.Sillo mies saa pitää pienen breikin. Hoitanut aina iltapuuron syötöt/pesut/ja iltasadut.Sanonut,että hän haluaa osallistua lapsensa hoitoon ja saada hänen kanssa olla.Koska muutenkaan arjessa ei aikaa jää perheellisille kovinkaan paljoa.Kun meidänkin pikkuinen menee yöunilleen 20 aikaan,niin siihen jää vain yhdessäaika oloa -isä-poika 4tuntia,eli ei tosiaankaan paljoa.Viellä vähempi jos lapsi tarhassa..Kyllä se äiti on nainen,vaikka kotona onkin lapsiensa kanssa, se pitäisi miehen muistaa.Kummiskin nainen tekee lapsiensa eteen kaikkensa,uhraa oman elämänsä joksikin aikaa naulakkoon ja elää vain elämäänsä omalle perheelleensä.Ei meillä äideillä ole lomaa,pakko on vain jaksaa,ei tosiaan ole väärin saada omaa-aikaa joka päivä ees sen 30 minuuttia silloin tällöin:)
Paljon jaksamisia,etkä tosiaankaan ole mikään huono äiti,vaikka välillä saattaa siltä tuntua.
Siihen verrattuna 4 tuntia on paljon, kun meillä mies on joskus n. 15 min lapsen kanssa. Aamulla ja illalla vaihtaa vaipan ja vaatteet. Tai sitten vaan illalla. Näin ei kyllä ole jokapäivä, mutta joskus. Kotona hän on illalla 2 h ennen lapsen nukkumaan menoa. Aamulla tunnin. Mutta tekee usein jotain muuta kuin on lapsen kanssa. Mies kerran sanoi, että pitää olla muutakin elämää kuin vain se lapsi, että sulla pyörii koko elämä sen lapsen ympärillä. Niin miksiköhän näin on? Meille jopa tarjoutui tilaisuus saada lapsenvahti, mutta miestä ei huvittanut lähteä mihinkään. Olisi pitänyt sanoa, että juu kiitos tule vain, lähden mielelläni tuulettuun. Että mies jää kotiin, mutta tule silti vaan.
Tulipa valitettua!
Meillä myös mies haluaa hengähtää työpäivän jälkeen, juoda rauhassa kahvit, lukea lehden, surffata netissä, soitella kavereille tms. Ärähtää, jos heti olen lasta hänelle lykkäämässä. Mutta missä minun hengähdystaukoni on? Miehellä on kyllä pitkä työpäivä, mutta kyllä se lasten hoitokin työstä käy.
Nyt menin takaisin töihin ja koska pääsen aiemmin töistä niin minä haen lapsen töiden jälkeen aina päiväkodista, ei mulla ole nytkään hengähdystaukoa. Hoidan myös lapsen aamutoimet, mies saa rauhassa lukea lehteä ja hörppiä kahvia jne. Sitten mies vielä joskus valittaa kun mulla aamulla kestää... Miehellä on joskus viikolla vapaapäivä ja heti kun tulen kotiin hän kyllä lykkää lapsen minulle, enkä ehdi vaihtaa työvaatteitakaan. Vaikka toisinpäin ei tule kuuloonkaan. Ja lähes koko loppuillan olenkin sitten lapsen kanssa. Joskus mies muistaakseni antoi iltapuuron, nyt sekin on mun hommani, tosin mies sen valmistaa. En saisi myös olla vähänkään ylitöissä, kun hänellä on vapaapäivä, toisin kun hän voi olla.
Kyllä lapsen hoito on eri juttu kun työ. Lapsen kanssa olet kokoajan, meillä ainakin lapsi seutaa minua vessaankin, töissä saa edes vessassa olla yksin! Eikä työkaverit kiukuttele jne.
Naapurissamme mies lähtee töistä tultuaan lapsiensa kanssa pihalle tai puistoon. Meillä se on harvinaista. Joskus valitin miehelle asiasta ja siitä tuli vain riitaa.
Otatte avioeron ja vaaditte lapsille 50/50 asumisen. Saatte omistautua vain itsellenne puolet ajasta ja mies hoitaa pakon edessä osuutensa. Jos mies yrittää luistaa niin viette vaan lapset sinne oven taakse ja jätätte siihen kolkuttelemaan. Ap:lle: ehdottomasti lapset tarhaan ja heti. Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus toistaiseksi, eli voit jopa maata kotona ahteri homeessa ja pitää lapset silti hoidossa koko päivän, 5 päivää viikossa, ympäri vuoden.
Meillä mies tekee aamuvuoroa ja itse teen iltavuoroa. Lapset hoidetaan kotona. Mies tulee töistä klo 15 jälkeen, ehditään vaihtaa muutama sana ja sitten lähden itse töihin. Kun tulen töistä, on lapset yöunilla. Silloin hengähdetään molemmat ennen nukkumaanmenoa.
Hei ap minkä ikäiset kaksospojat? Uhmaikäiset, ei siis liian pieniä päiväkotiin.
Ehdotan sinulle, ihan oman jaksamisesi takia, ota heille päiväkoti paikka, vaikka vain osan päivästä tai viikosta.
Minulla oli jossainvaiheessa yksi uhmaikäinen poika, tiedän miten raskasta se on. Silloin onneksi mies jäi vuodeksi työttömäksi niin minä lähdin kurssille, sain hegähtää ja olin niin virkeä kun tulin kotiin :)
Pojat ovat viittä vaille 2 vuotiaita. Uskon että pojat sopeutuisivat hyvin päiväkotiin ja tuntuu että kaipaisivatkin vähän enemmän menoa ja meininkiä kun kotona on.
Valitettavasti minulla ei ole työpaikkaa tiedossa, kokoajan etsin ja olen työhakemuksia kirjoitellut, mutta turhaan:(
En haluaisi viedä lapsia hoitoon jos olen itse kotona....
Normaalisti olen (ainakin ollut) pitkäpinnainen, mutta nykyään tuntuu että lapset koettelee kovasti hermoja!'huutavat jatkuvasti, eivät usko mitään, temppuilevat ruoan kanssa jne jne...
Pelottaa vaan että hermostun vielä joku päivä lapsilleni pahasti, olisi ihanaa jos mieheni soisi minulle sen pienen tauon kun saapuu töistä.
Äitini antaa lastenhoito apua, mutta ottaa aina vain toisen pojan luokseen. Itse siis olen näin halunnut että saan välillä olla vain toisen kanssa kerrallaan.
Ottaa vaan päähän kun en mielestäni vaadi liika mieheltäni, puolitintia riittää ja sitten kun pojat nukahtavat niin saan relattua...
Entäs joku kurssi olisiko mitään alkamassa? Kyllä päiväkoti paikan saa vaikka oletkin kotona, olisi siis paikka jo valmiina jos pääset töihin tai kurssille.
Pojille tekisi tosi hyvää päästä ohjattuun ryhmään, saisi leikkikavereita ja isommat ympyrät ja toisenlaista oloa kuin vaan kotona äidin kanssa.
Minusta tuntuu, että he ovatkin kyllästyneitä ja siksi riehuvat ja uhmaavat sinuakin. Kyllä kait samat lelut, koti ja piha ovat käyneet jo kaksivuotiaille liian tutuiksi.
Meillä ainakin nuorimmainen ennen kuin oli täyttänyt kolme, alkoi kaipaamaan oikein tosissaan leikkikavereita, sisarukset kun lähtivät aamulla kouluun. Sainkin hänet osa-aikaisesti päiväkotiin, kolmena päivänä viikossa.
Minulla ei ollut silloin vielä työpaikkaa. Kannattaa sinun kysyä löytyisikö pojille paikkaa.
täällä joka toinen on sitä mieltä, että kun lasten kanssa alkaa olla rankkaa niin laitetaan ne päiväkotiin pois omista jaloista?! En itse ainakaan halua omista lapsista eroon, oli ne sitten miten villejä ja tylsistyneitä tahansa. Silloin on aika itse keksiä virikkeitä ja ohjelmaa, jos kyllästyttää.
Meillä mielummin luovutaan yhteisestä vapaa-ajasta, jotta saadaan lapset pidettyä kotona mahdollisimman pitkään ja säästetään turhat hoitomaksut.
Lapset pitää väsyttää. Kun ulkona riehuu tarpeeksi se uuvuttaa. Pitää ostaa ulos tarpeeksi tavaraa eri vuodenajoille. Kun lopulta lapsi sisälle tuodaan se on rauhallisempi.
Toinen on ruokavalio. Sokerit minimiin. Se saa lapset käymään ylikierroksilla. Kalaöljyllä on todettu olevan paljon hyötyä levottomilla lapsilla.
Töissäkäyvänä äitinä ymmärän vähän sitä isiäkin :D On ihan hirveää tulla kotiin ja alkaa paahtamaan heti perään satasella. Joskus se puolisen tuntia henkäsyä töiden jälkeen on ihan tosi mahtava juttu. Meillä se harvoin kyllä onnistuu, kun lennosta vaihdamme vuoroja. Toinen tulee kotiin ja toinen lähtee töihin. Mutta niinä päivinä, kun mies on lasten kanssa päivän ja minä tulen töistä, on ihana istahtaa vaikka hetkeksi sohvalle töiden jälkeen ja puhaltaa. Sitten jaksaa taas olla tehokas perheen äiti. Entäpä jos teilläkin se väännettäisiin niin, että annat sen puoli tuntia ukon olla rauhassa ja sitten otat lenkkarit jalkaan ja tuumaat "moikka mä meen lenkille ny!" Sinne jääkööt sitte tuhisemaan tai ihan mitä haluaa, senhän ei tarvi sua enää vaivata :D
Hanki lapsenlikka. Miksi sen tauon pitää tulla juuri mieheltäsi? Olet epäreilu. Työstä kotiin palattua tarvitsee palautumistauon.
Kotona päivän viettäneenä en koskaan ole tarvinnut taukoja. Siinä saa suunnitella rytmin ihan itse. Huono olet organisoimaan jos itsesi väsytät.
Tietysti miehesi voisi tehdä niin että menis kaljalle työn jälkeen vähän rentoutumaan, ja vasta sitten kotiin teidän luoksenne. Tajuaiskohan mies tehdä niin?