voitteko yrittää selittää, millainen synti on nimellinen, ja mikä taas sellainen jonka voi uskoa anteeksi yleisestä evankeliumista?
Onko asia jokaisen omastatunnosta kiinni, eli miltä milloinkin sattuu tuntumaan, vai voiko tässä olla ohjeena jotain yleistyksiä?
Onko asia jokaisen omastatunnosta kiinni, eli miltä milloinkin sattuu tuntumaan, vai voiko tässä olla ohjeena jotain yleistyksiä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Saat sen anteeksi, minkä anteeksi uskot. Jos uskot yleisestä saarnasta kaikki syntisi anteeksi, niin silloin ne on taivaissakin anteeksi annettu.
Nimellinen synti on sellainen synti, mikä ei lähde omalta tunnolta ilman ripittäytymistä.
Rippi on uskovaisille annettu lahja. Siis jos joku synti painaa mieltäsi, niin voit tehdä siitä nimellisen parannuksen, jolloin sinun on paljon helpompi uskoa se synti anteeksi.
Jos on puhdas omatunto, niin muuta ei tarvitakkaan.
...jos on, niin ei muuta tarvita. Kuka pelastuu puhtaalla omallatunolla? Ei kukaan! Omatunto on ihmisen tunto. Omatunto voi olla sidottu esimerkiksi häpeään, häpeään joka on jo paljon syvemmällä ihmisessä, kun syyllisyys. Tämä on aina ollut ja tulee olemaan niin, että vain Jeesus pelastaa, ei mikään muu, vaikkapa hyvä omatunto esimerkiksi.
On tärkeätä että sydän ja omatunto puhdistuvat armolla ja ei ruualla (omat teot), josta eivät mitään hyötyneet ne jotka niissä elivät.
Luther:
Sillä Jumalan vihaa sekä tuomion kurjuutta ja kauhua ei paeta peläten, vaan rakastaen, ja omatunto rauhoitetaan suostumalla Jumalan tahtoon.
Sillä mitä hyödyttää pelätä tuomion päivää?
Joka pelkää sitä, vihaa sitä eikä tahdo sen tulevan.
Mutta on aivan mahdotonta, että se ei saapuisi, ja on myös mahdotonta, että se saapuisi suopeana ja pelastuksen tuojana sille, joka vihaa sen tuloa.
Sillä Jumalan tahto ja hyvä päätös on, että se saapuu; joka pelkää sen saapumista, vastustaa hänen tahtoaan, ja niinpä hänet syystä tuomitaan Jumalaa vastaan kapinoitsevana. WA 7, 365.
kirjoitankin, niin pakko on antaa vastalause :)
Miten sä kuvittelet meidän saavamme hyvän omatunton? Ei ihmisellä ole puhdas omatunto, jos hänellä on syntiä taakkana. Ja jotta ihmisellä ei olisi syntiä taakkana, on hänen pitänyt uskoa syntien anteeksi antamus. Eli jos, et ole uskonut syntejäsi anteeksi Kristuksen nimessä, kuinka voisit omistaa hyvän omantunnon.. Et mitenkään. Toisin sanoen, jos sinulla on hyvä omatunto, niin sinulla on myös elämän kruunu, koska syntisi ovat armo mereen hukutettuna.
Olenko sanonut, että pelkäisin tuomion päivää? Säälittää vaan ne ihmiset, joille ei ole annettu uskoa. Rauhoittakaa siis omatunto suostumalla Jumalan tahtoon, eli tehkää parannus.
Sääli siis pois ja kuoroon yhdessä ylistämään Kristusta.
vvvvv
Se nimellinen synti jo johdattaa ajatukset siihen, että synnillä on nimi. Esim. jos varastat se on varastamista, jos kiroilet se on kiromaista.JOs on tehnyt aineellista vahinkoa jollekin, ja siitä tulisi tehdä parannus ensin asianomaisen kanssa, siis pyytää anteeksi ja korvata mahdolliset vahingotjos niin on käynyt. Jos tulee linnatuomio sekin on velvollisuus ja oikein käydä istumassa mitä laki määrää. Mutta jos haluaa olla uskovainen pitäisi myös löytää uskovainen, joka antaa synninpäästön ja saa uskoa synnit anteeksi ja saa rauhan omalle tunnolle. Ja silloin tulee ihmisestä taivaskelponen. Tällasia asioita ei jaksa omalla voimalla tehdä, ne on Jumalan tekoja. Siis ensin pitää löytää Jumala ja hänen omansa jotka auttavat... Ja miten etsitään Jumalaa; rukoilemalla. JOs ihmisen sydämmentila on oikea Jumala on luvannut kuulla ihmistä, kun hän jotakin anoo. Jumala on järjestyksen Jumala tässäkin...
Yleisestä saarnasta voi uskoa anteeksi silloin synnin kun ei ole mitään nimellistä syntiä omallatunnolla. Siis ihminen ei tiedä tehneensä väärin. Ihmisellä on siis vaan yleensä syntisyyden tunto ihmisenä, hän tuntee että on syntinen ja haluaa evankeliumia uskonsa vahvistukseksi.
Yleisestä saarnasta voi uskoa anteeksi silloin evankeliumin kun ei ole mitään nimellistä syntiä omallatunnolla. Siis ihminen ei tiedä tehneensä väärin. Ihminen tuntee vaan yleensä syntisyyden tunnetta...
Asia on ihmisen henkilökohtainen asia, miten tuntee tarvetta...
en usko, että jokaista pahaa sanaa tai tekoa kukaan koskaan tulee erikeeen anteeksi pyytäneeksi. On pieniä tekosia, jotka eivät sen kummemmin jää vaivaamaan vaikka syntejä ovatkin.
Kyse lienee omastatunnosta, joka ilmoittaa milloin joku synti jää vaivaamaan, ja se juuri sitten nimellisenä voidaan panna pois ripittäytymällä.
Vai?