Yksi tärkeimmistä aiheista "pakkoruotsiakysymyksessä" on palveluiden turvaaminen kotimaisilla kielillä.
Niin kauan kuin meillä on nykyinen virkamieskielimalli, on kutakuinkin mahdotonta luopua toisen kotimaisen pakollisuudesta. Toisen kotimaisen poisvalinta sulkisi liian monta ovea tulevaisuudessa. Sitä valintaa ei nykymallissa olisi järkevä mahdollistaa.
Näin ollen virkamieskielimallia pitäisi ensin muuttaa.
Valinnaisuuden kannattajien tulisi siksi ajaa sellaista virkamieskielimallia joka ei sulkisi ovet lukioon, ja/tai korkekouluun, ja/tai virkamiesuralle.
Minusta nykinen virkamieskielimalli ei toimi. Kielitaitovaatimukset ovat niin vaatimattomat ettei niillä taidoilla käytännössä palvelu pelaa. Siksi mallia tulisi uudistaa.
Olisi tärkeää kartoittaa nykylakien mukaiset varsinaiset kielitaidon tarpeet, ja sitten luoda palkkamalli jonka pätevyyskriteereihin kuuluu aidosti hyvä ja sujuva kieltaito, jota myös käytetään. Kielllisesti pätevämälle maksettaisiin enemmän kuin vähemmän pätevälle. Palkkaeron suuruus määräytyisi paikallisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Tämän jälkeen olisi mahdollista luopua toisen kotimaisen pakollisuudesta, ja samalla luotaisiin enemmän kannustimia opiskella ja/tai oppia toista kotimaista.
Se että yllä esitetty loisi mahdollisuuden lupua pakollisuudesta, ei tietenkään tarkoita että näin tapahtuisi, mutta se poistaisi ainakin tämän yhden selkeän esteen.
Niin kauan kuin meillä on nykyinen virkamieskielimalli, on kutakuinkin mahdotonta luopua toisen kotimaisen pakollisuudesta. Toisen kotimaisen poisvalinta sulkisi liian monta ovea tulevaisuudessa. Sitä valintaa ei nykymallissa olisi järkevä mahdollistaa.
Näin ollen virkamieskielimallia pitäisi ensin muuttaa.
Valinnaisuuden kannattajien tulisi siksi ajaa sellaista virkamieskielimallia joka ei sulkisi ovet lukioon, ja/tai korkekouluun, ja/tai virkamiesuralle.
Minusta nykinen virkamieskielimalli ei toimi. Kielitaitovaatimukset ovat niin vaatimattomat ettei niillä taidoilla käytännössä palvelu pelaa. Siksi mallia tulisi uudistaa.
Olisi tärkeää kartoittaa nykylakien mukaiset varsinaiset kielitaidon tarpeet, ja sitten luoda palkkamalli jonka pätevyyskriteereihin kuuluu aidosti hyvä ja sujuva kieltaito, jota myös käytetään. Kielllisesti pätevämälle maksettaisiin enemmän kuin vähemmän pätevälle. Palkkaeron suuruus määräytyisi paikallisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Tämän jälkeen olisi mahdollista luopua toisen kotimaisen pakollisuudesta, ja samalla luotaisiin enemmän kannustimia opiskella ja/tai oppia toista kotimaista.
Se että yllä esitetty loisi mahdollisuuden lupua pakollisuudesta, ei tietenkään tarkoita että näin tapahtuisi, mutta se poistaisi ainakin tämän yhden selkeän esteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huri, määrrään, mulla rahat!
Kielprojekti meni väärinpäin: pakollisuutta ei voi poistaa ennen kuin virkamiekielivaatimuksia muutetaan. Näin se vain on.
Mutta jos muutetaan silloin projekti voi jatkua. Ja muutoksiahan aikansa elänyt virkamieskielimalli kaipaa muutenkin, joten kyllä tämä vielä tästä.