Miehen omat pojat on meillä joka toinen viikko. Minulla ja miehellä on meidän ensimmäinen yhteinen lapsemme joka on nyt himpun yli 4kk vanha. Olen usein kuullut kuinka vauva alkaa itkemään ihan yllättäen ja yleensä toinen pojista on aina paikalla tai lähettyvillä. Olen pidempään epäillyt että poika satuttaa vauvaa, mutta eilen sitten satuin näkemään ihan itse kun astuin hyuoneeseen, kuinka poika veti oikein kunnolla avarilla päin vauvaa.... Kyllä meinas kahvikuppi lentää kädestä päin poikaa sillä sekunnilla, suutuin oikein kunnolla (ja vieläkin näköjään hampaitani kiristelen kun näkyä mietin, se oli niin VÄÄRIN).. Sanoin silti heti maltillisesti että vauvaa ei saa satuttaa ja penäsin niin kauan syytä että poika sanoi että vauva kuulemma kuolaa ja hän rankaisi siitä. Eli. Siis. Mitä mun nyt pitäis tehdä? Toinen poika on aina ihan kiltti pikkuveljeään kohtaan, itseasiassa hän halii ja pusii oikein mielellään, kun taas tämä toinen on veljeensä verrattuna kuin yö. Olen nyt aivan varma että poika on ennenkin satuttanut vauvaa, enkä usko etteikö jatkossa olisi samaa edessä. Poikien äidin kanssa tulen hyvin toimeen enkä usko että äiti on siellä kotona sanonut vauvasta mitään pahaa tms. Onko tämä normaalia mustasukkaisuutta vai pitäisikö huolestua ja pitää huoli siitä että veljet ei jää keskenään edes siksi aikaa kahdestaan kun haen kahvia..?? Olen erityisen hämmentynyt myös siksi että pojat on muutoin tosi samanlaisia, niitä ei meinaa edes erottaa toisistaan ja he tulevat kyllä keskenään tosi hyvin toimeen, mutta sitten tämä pikkuveli-juttu??
4v poika löi 4kk pikkuveljeään? Normaalia mustasukkaisuutta?
55
3260
Vastaukset
- Veljen varjossa
Kun olin 7- vuotias, työnsin veljeni ulkoportaissa rappusista alas. Veljeni oli siis nukkumassa vaunussa ja työnsin vaunun rivitalon ulkorappusista alas. Veljelle ei onneksi käynyt mitään. Kun vanhenin, en tehnyt mitään vastaavaa. Kyllä se ohi menee.
- -----
Ahaa...Eli sinun mielestäsi kannattaisi vain odotella, kyllä se ohi menee. Huh huh. Antaa siis nelivuotiaan pieksää pientä puolustuskyvytöntä vauvaa, kyllä se sen joku päivä lopettaa. Eihän sinunkaan veljellesi mitään käynyt, ei siis kannata huolestua. Toisaalta, sinun veljelläsi oli vain käsittämättömän hyvä tuuri, ettei mitään sattunut. On niitä vauvoja pienemmistäkin kolhuista heittänyt henkensä.
Ei kannata jäädä odottelemaan, että vaihe menee ohi. Nelivuotias omaa jo aika suuret voimat, etenkin vastasyntyneeseen verrattuna, eikä muutenkaan kuulosta aivan tervehenkiseltä menolta. Vauvan pää on se herkin paikka, kyllä tuollaisessa päähän vetämisessä on jo suuri riski pysyviin vammoihin. Sinuna en jättäisi vauvaa enää KOSKAAN samaan tilaan kyseisen pojan kanssa ilman valvontaa. Kun poistut huoneesta, tai menet esim. vessaan/suihkuun, ota vauva sitterissä mukaan. Tee miehesi pojalle selväksi, että häntä vahditaan haukkana, älä käännä edes selkääsi kun hän on vauvan kanssa samassa tilassa. Suojele vauvaasi, hän ei kykene itse suojelemaan itseään! - osefkksöv
----- kirjoitti:
Ahaa...Eli sinun mielestäsi kannattaisi vain odotella, kyllä se ohi menee. Huh huh. Antaa siis nelivuotiaan pieksää pientä puolustuskyvytöntä vauvaa, kyllä se sen joku päivä lopettaa. Eihän sinunkaan veljellesi mitään käynyt, ei siis kannata huolestua. Toisaalta, sinun veljelläsi oli vain käsittämättömän hyvä tuuri, ettei mitään sattunut. On niitä vauvoja pienemmistäkin kolhuista heittänyt henkensä.
Ei kannata jäädä odottelemaan, että vaihe menee ohi. Nelivuotias omaa jo aika suuret voimat, etenkin vastasyntyneeseen verrattuna, eikä muutenkaan kuulosta aivan tervehenkiseltä menolta. Vauvan pää on se herkin paikka, kyllä tuollaisessa päähän vetämisessä on jo suuri riski pysyviin vammoihin. Sinuna en jättäisi vauvaa enää KOSKAAN samaan tilaan kyseisen pojan kanssa ilman valvontaa. Kun poistut huoneesta, tai menet esim. vessaan/suihkuun, ota vauva sitterissä mukaan. Tee miehesi pojalle selväksi, että häntä vahditaan haukkana, älä käännä edes selkääsi kun hän on vauvan kanssa samassa tilassa. Suojele vauvaasi, hän ei kykene itse suojelemaan itseään!Tuo on ihan totta. Tietysti ei kannata vanhempia lapsia myöskään opettaa vihaamaan nuorinta, kuten aikaisimmassa vaiheessakaan. Se vaatii melkoista tasapainottelua, joka ei kyllä aina riitä.
- suojele vauvaa
Pidä poika mahdollisimman kaukana vauvasta, ettei käy niin kuin mun ex miehelle vauvana. Jos äiti ei olisi ehtinyt väliin, niin isoveli olisi tukehduttanut vauvan tyynyllä! Viime tipassa oli pelastunut. Eikä se ollut ainut kerta, yritti tappaa monta kertaa myöhemminkin. Todennäköisesti tämä poika on tuleva narsu tai on jo sellainen, vastaus kysymykseesi paljastaa sen. Narsun mielestä syy on aina muissa ei hänessä ja tässä tapauksessa syyllinen oli vauva!
Jos käytös ei muutu, eikä puhuttelut auta, on pojan käyntejä teillä rajoitettava tai lopettettava niin kauas aikaa, kun vauva on vahvistunut ja pääsee omin jaloin karkuu tätä pientä tappajan alkua.
Vauvallekin voi kehittyä vaikka mitä traumoja tämän velipuolen hakkaamisesta, siis sinulla on oltava silmät selässäkin! Ja olisi hyvä jos siinä tilassa missä vauva on, olisi tallentava valvontakamera joka on kohdistettu vauvaan ja lähiympäristöön. Jos jotain tapahtuu, niin on todisteet siitä kuka teki ja mitä teki, ettet te vanhemmat joudut syyttettyjen penkille. - nami-nami
Ei ehkä nyt vielä 4 vuotiaan kanssa kannattaisi liian jyrkästi tuomita "narsuksi", tms.
Varmasti lapsen käytöksessä olisi ollut jo aiemmin huolestuttavia viitteitä, ja ainakaan AP ei sellaisia maininnut.
4v on kuitenkin vielä pieni, vaikkakin vauvaan verrattuna iso. Valvontaa kannattaa lisätä, ja aikuisten kesken jutella, ja tietysti pojan kanssa pitää keskustella tapahtuneesta.
Mustasukkaisuus on normaali tila ihmiselle ja lapselle erityisesti. Uuden vauvan tuloa perheeseen on verrattu tunteeseen, että puoliso toisi uuden kumppanin kotiin.
Pojat ovat myös kokeneet vanhempiensa eron, ja uusi vauva uuden äidin kanssa voi tuntua "uhkalta", pelätään esim. ettei isi enää välitäkään minusta, kuka tietää.
Mustasukkaisuus aihettakin olisi hyvä käsitellä lapsen kanssa.
Myös perheneuvolasta varmasti saa apuja tilanteeseen, jos se menee vaikeaksi. Ei ole hyvä, jos tuore äiti joutuu olemaan varpaillaan koko ajan, eikä se tietenkään muutenkaan ole hyvä tilanne silloin.
Mutta nyt ainakin tiedät mitä on tekeillä, koska itse näit mitä tapahtui, niin osaat tarkkailla tilannetta, etkä jätä lapsia keskenään yksin tai valvomatta.
Toivottavasti saatte asiat selvitettyä! :-)- suojele vauvaa
narsismi on geeneissä, se periintyvä ominaisuus. Saattaa hypätä monen sukupolven yli! Narsut ovat sairaaloisen mustasukkaisia ja oman navan ympärillä pyöriviä persoonahäriöisiä. Heille uudet kilpailijat ovat kuin punainen vaate, jotka pitää tuhota.
Eli pojalla on ollut tämä jo synttyissään, mutta uuden vauvan tulo perheeseen laukaisi sen pintaan. - äly hoi
suojele vauvaa kirjoitti:
narsismi on geeneissä, se periintyvä ominaisuus. Saattaa hypätä monen sukupolven yli! Narsut ovat sairaaloisen mustasukkaisia ja oman navan ympärillä pyöriviä persoonahäriöisiä. Heille uudet kilpailijat ovat kuin punainen vaate, jotka pitää tuhota.
Eli pojalla on ollut tämä jo synttyissään, mutta uuden vauvan tulo perheeseen laukaisi sen pintaan.No voihan nyt höpön höpö. Ettet vain itse olisi narsisti, joka näkee vikaa (narsismia) muissa, jopa tuntemattomissa nelivuotiaissa.
- ärrimurri123
äly hoi kirjoitti:
No voihan nyt höpön höpö. Ettet vain itse olisi narsisti, joka näkee vikaa (narsismia) muissa, jopa tuntemattomissa nelivuotiaissa.
no et tiedä narsuista yhtään mitään. Ne ei sitä myönnä, eikä ne siitä puhu tai kirjoita. Koska heissä ei ole mitään vikaa.
Mutta sellainen joka ei ole ollut narsun käsittelyssä, ei sitä voi ikinä ymmärtää eikä tajuta, millainen helvetti se on.
"Narsistiseen persoonallisuushäiriöön johtavat syyt nähdään kuitenkin johtuvan suurimmalta osin kasvatuksen rakkaudettomuudesta sekä rajattomuudesta. Lapsen varhaiset ja turvatut vuorovaikutussuhteet ovat huomattava tekijä ennaltaehkäisemään narsistista persoonallisuushäiriötä. Lapsen tulisi voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Lapsen tulisi myös kestää narsistisia loukkauksia, kuten esimerkiksi vastoinkäymisiä ja sitä, että omaa tahtoa ei aina voi toteuttaa.
Narsistinen persoonallisuushäiriö syntyisi siten lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa ensimmäisinä ikävuosina. Häiriö syntyy siten, että lapsi on jäänyt vaille normaaliin kehitykseen tarvitsemaansa huolenpitoa, rakkautta, arvostusta ja peilaus ei ole onnistunut. Yhtenä syynä voi olla se, ettei lapsella ole ollut aikuista, joka olisi antanut hänelle turvallisuuden tunnetta. Toisena syynä narsismiin voi olla ankara kotikasvatus. Lapsi saattaa kokea olevansa riittämätön vanhemmilleen ja ottaa samanlaisen mallin käyttöönsä myöhemmässä elämässään. Kolmantena syynä voi olla liian vapaa ja rajaton kasvatus, jolloin lapsi saattaa kuvitella, että muut ihmiset ovat tarkoitettu vain hyötykäyttöön. Tämän vuoksi henkilö saattaa elää loppuelämänsä vääristyneellä minäkuvalla samalla paikaten huonoa itsetuntoaan.
Joidenkin käsitysten mukaan narsismi voi saada alkunsa varhaiskehityksen vaiheessa myös siten, että lapsen huoltaja toimii ylihuolehtivaisesti. On kuitenkin muistettava, että psyykkinen sairaus on aina monen eri tekijän summa. Ei voida olettaa automaattisesti, että kaikille, joilla on ollut lapsuudessaan ongelmia, tulisi vaikeuksia vanhempana."
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/ - Psykopatia
Ihan totta, mutta mitä teoreettisesti narsismiin/psykopatiaan tulee niin se on olemassa jo syntyessään ja sitä voi ainoastaan hieman lieventää olla antamatta surkeaa lapsuutta. Enkä tarkoita rajattomuutta vaan rakkautta ja turvaa antavia sääntöjä.
- psoösfkfö
suojele vauvaa kirjoitti:
narsismi on geeneissä, se periintyvä ominaisuus. Saattaa hypätä monen sukupolven yli! Narsut ovat sairaaloisen mustasukkaisia ja oman navan ympärillä pyöriviä persoonahäriöisiä. Heille uudet kilpailijat ovat kuin punainen vaate, jotka pitää tuhota.
Eli pojalla on ollut tämä jo synttyissään, mutta uuden vauvan tulo perheeseen laukaisi sen pintaan.Ei ole kyllä tutkittu olevan, vaikka kaikissa tapauksissa/sairauksissa sitä epäillään.
Tietysti nykyään on tuokin mennyt varsin ristiriitaiseksi tutkinnaksi - ikäänkuin ei haluttaisi myöntää, että kyseessä on veteen piirretty viiva, jonka vain konkreettisesti vuosia asian parissa työskennelleet voivat osata ratkaista. Nykyäänhän saa jopa kuulla, että aivoista löytyy poikkeamia, vaikka hetki sitten samoilla laitteilla ei löytynyt mitään. - Opiskelkaa
ärrimurri123 kirjoitti:
no et tiedä narsuista yhtään mitään. Ne ei sitä myönnä, eikä ne siitä puhu tai kirjoita. Koska heissä ei ole mitään vikaa.
Mutta sellainen joka ei ole ollut narsun käsittelyssä, ei sitä voi ikinä ymmärtää eikä tajuta, millainen helvetti se on.
"Narsistiseen persoonallisuushäiriöön johtavat syyt nähdään kuitenkin johtuvan suurimmalta osin kasvatuksen rakkaudettomuudesta sekä rajattomuudesta. Lapsen varhaiset ja turvatut vuorovaikutussuhteet ovat huomattava tekijä ennaltaehkäisemään narsistista persoonallisuushäiriötä. Lapsen tulisi voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Lapsen tulisi myös kestää narsistisia loukkauksia, kuten esimerkiksi vastoinkäymisiä ja sitä, että omaa tahtoa ei aina voi toteuttaa.
Narsistinen persoonallisuushäiriö syntyisi siten lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa ensimmäisinä ikävuosina. Häiriö syntyy siten, että lapsi on jäänyt vaille normaaliin kehitykseen tarvitsemaansa huolenpitoa, rakkautta, arvostusta ja peilaus ei ole onnistunut. Yhtenä syynä voi olla se, ettei lapsella ole ollut aikuista, joka olisi antanut hänelle turvallisuuden tunnetta. Toisena syynä narsismiin voi olla ankara kotikasvatus. Lapsi saattaa kokea olevansa riittämätön vanhemmilleen ja ottaa samanlaisen mallin käyttöönsä myöhemmässä elämässään. Kolmantena syynä voi olla liian vapaa ja rajaton kasvatus, jolloin lapsi saattaa kuvitella, että muut ihmiset ovat tarkoitettu vain hyötykäyttöön. Tämän vuoksi henkilö saattaa elää loppuelämänsä vääristyneellä minäkuvalla samalla paikaten huonoa itsetuntoaan.
Joidenkin käsitysten mukaan narsismi voi saada alkunsa varhaiskehityksen vaiheessa myös siten, että lapsen huoltaja toimii ylihuolehtivaisesti. On kuitenkin muistettava, että psyykkinen sairaus on aina monen eri tekijän summa. Ei voida olettaa automaattisesti, että kaikille, joilla on ollut lapsuudessaan ongelmia, tulisi vaikeuksia vanhempana."
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/Ei näin. Nykyään narsismin/psykopatian oireita on venytetty, koska se on "tutkijoille" herkullinen aihe ja oikeat narsistitkin pitävät vähättely ajatuksesta.
Toki, jos narsismia aletaan rikkaan yhteiskunnan kasvateilla vertaamaan, niin niitä onkin enemmän kuin 1-2%.
Psykopatia on synnynnäistä, mutta siitä saattaa muodostua lievempi-versio hyvällä kasvatuksella. Siihen ei myöskään ole hoitoa vaan se saattaa heiketä vanhuuden myötä. Eikä sitä voi edes pitää sairautena. - Nelivuotias pieni
suojele vauvaa kirjoitti:
narsismi on geeneissä, se periintyvä ominaisuus. Saattaa hypätä monen sukupolven yli! Narsut ovat sairaaloisen mustasukkaisia ja oman navan ympärillä pyöriviä persoonahäriöisiä. Heille uudet kilpailijat ovat kuin punainen vaate, jotka pitää tuhota.
Eli pojalla on ollut tämä jo synttyissään, mutta uuden vauvan tulo perheeseen laukaisi sen pintaan.Älä nyt mene tekemään tuollaista diagnoosia. Ota mieluummin huomioon, että poika on mustasukkainen vauvasta. Nelivuotiaana hänellä on jo kaksi veljeä.
Hänen asemansa ilman muuta on uhattuna. Hänelle korostetaan, että hän on "iso poika". Hän haluaa olla pieni, hoivattava, sylissä. Paikan vie vauva. Kaiken lisäksi vauva saa aina olla isin luona, hän ei.
Ota käyttöön diplomatia. Isommat veljet mukaan vauvan hoitoon. Aseta nelivuotias sohvalle ja sovittele vauva hänen syliinsä. Istutte siinä yhdessä ja juttelette keskenänne samalla. Tehkää jotain yhdessä. Kerro veljille, etä vauva on nyt oppinut sitä ja sitä. Korosta, että vauva tykkää veljistä ja haluaa oppia kaikkea mitä he jo osaavat. Vauva odottaa kovasti, että veljet taas tulevat.
Vauva nukkuu paljon, joten voit olla isompien poikien kanssa ja sanoa, että sinusta on hauskaa, kun pojat ovat taas täällä, sillä pienestä vauvasta ei ole niin paljon seuraa, kun hän nukkuu päivät pitkät.
Isän pitää myös korostetusti olla isompien poikien kanssa. Neljän esimmäisen vuotensa aikana poika on jo menettänyt ensi kotinsa, joutunut sopeutumaan uuteen tilanteeseem ja nyt vielä tämä vauva, jonka vuoksi poika voi tuntea itsensä vielä syrjäytetymmäksi kuin ennen.
Lyömistä ei tietenkään pidä sallia ja se on kiellettävä ankarasti, mutta ymmärrystä pitää aikuisilla olla. Lapselta ei saa vaatia loputtomasti sopeutumista.
- Puutu nyt jo
Miehen on varmistettava, että hänen lapsensa eivät vahingoita vauvaa. Jos ei hän siihen pysty niin sitten tapaa lapsiansa jossakin muualla.
- Pojille aikaa
4-vuotias ei ymmärrä asian vakavuutta, hän on varmasti nyt vain saanut vähemmän huomiota kuin tarvitsisi ja ohjausta vauvan kanssa olemiseen.
Vauva on nyt varsinkin sinulle ykkösasia, mutta tuo pieni neljävuotias on jätetty tuuliajaoole ja kaiken lisäksi odotatt häneltä aikuisen käytöstä, mikä ei ole mahdollista.
Teidän on valvottava, että lapset saavat kaikki osansa rakkaudesta ja nämä isot vielä enempi, sillä tämä vauva ei vielä tarvitse sitä samalla tavalla.
Äläkää missään nimessä syyttäkö ka moittiko näitä isompia lapsia, heillä on jo tarpeeksi rankkaa että isä ja äiti ovat eronneet, nyt teidän aikusiten on syytä kyllä jutella asioista neuvolakäynnillä . - meneppä itse hoitoon
Sulta saanut mallia ja sun lapsilta. Mallista ne lapset oppii.
Vai etkö kehtaa sanoo... niinpä ainahna ne miehen lapset puolisot suku ym on niitä hirveitä.. no niin sinäkin.
Sä näytät sille mallia. - Ei ole totta!
Lapsi saa olla mustasukkainen, mutta hän ei saa koskaan satuttaa vauvaa! Vauva ei kehity neurologisesti normaaliksi lapseksi, jos häntä isoveljen taholta säännöllisesti pahoinpidellään. Vastuu vauvan hyvinvoinnista on teillä vanhemmilla ja sinä kysyt neuvoja täältä!
- valavalas
Niin..eihän täällä varmaan kannatakaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan jakaa, eikä mieltään purkaa, eihän nämä palstat nyt KESKUSTELUA varten ole, herranen aika sentään! :P
Tuskinpa he nyt vaan peukaloita siellä kotona pyörittelee tän asian tiimoilta, vaikka täällä asiasta kirjottaakin... - Ei ole totta!
valavalas kirjoitti:
Niin..eihän täällä varmaan kannatakaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan jakaa, eikä mieltään purkaa, eihän nämä palstat nyt KESKUSTELUA varten ole, herranen aika sentään! :P
Tuskinpa he nyt vaan peukaloita siellä kotona pyörittelee tän asian tiimoilta, vaikka täällä asiasta kirjottaakin...Tuonkin ajan, mitä avaaja väänsi tätä provosontaansa palstalle, olisi ollut parempi viettää joko vauvan ja/tai leikki-ikäisten isoveljien kanssa. Lyömistä ja pahoinvointia olisi perheessä tällöin varmasti vähemmän.
- selvännäkijä?
Ei ole totta! kirjoitti:
Tuonkin ajan, mitä avaaja väänsi tätä provosontaansa palstalle, olisi ollut parempi viettää joko vauvan ja/tai leikki-ikäisten isoveljien kanssa. Lyömistä ja pahoinvointia olisi perheessä tällöin varmasti vähemmän.
Mistä nyt senkin tiesit, ettei vauva nukkunut ja että vauvan velipuoli oli paikalla ap:n kirjoittaessa viestiä?
- Provoa pukkaa!
Ettekös te nyt nää, että ap taas provoilee.
On tarkoitus saada taas kerran exät suivaantumaan. Ne tälläisillä... miehen lapset ja miehen exä alkusilla viesteillä on tarkoitus.
Mut hyvin näyttää toimivan, aina joku kala jää koukkuun...
TÄYTTÄ SONTAA!!!- Aina tepsii
Nii se vielä, että jos todellakin haluatte saada taas riitaa ja piiiiiiitkän ketjun aikaseksi, kirjoittakaapa nyksistä samanlaista... niin jo tulee viestiä viestin perään!
Nyksä jutut on varma aihe.
- ...
Mitähän sun nyt pitäis tehdä? Mitäs jos viettäisit enemmän aikaa lasten kanssa?
- Anonyymi
Eiköhän se isä voisi viettää vanhempien lastensa kanssa aikaa. Ottaa aivoon, että äitejä (varsinki uusperheen) syyllistetään aina kaikesta eikä isistä puhuta mitään. Isänsä huomiota ne lapset varmasti enemmän kaipaa eikä uusperheen äidin.
- Huolestunut uusäiti
Olis varmaan pitäny kirjottaa tämäkin tuonne kaksos-palstalle ennemmin kuin tänne.. Mulle tuli yhden ihmisen kommentista etenkin TOSI huono olo, ihan kuin meillä hakattais kaikki toisiamme 24/7 ja olen huono äiti kun en tiedä mikä on "normaalia" mustasukkaisuutta. Ja miksi en tiedä? Koska olen itse ainut lapsi. Minun kasvuympäristö on ollut hiljainen ja rauhallinen, en ole tuntenut mustasukkaisuutta leluistani tms, ja nyt mulle onkin ihan kauhistus se kuinka paljon nuo kaksospojat tappelee ja riehuu ja on omistushaluisia tavaroistaan, jopa muiden tavaroista. Molemmat pojat on aina tykänneet musta, olemme tulleet hyvin toimeen, he suorastaan palvoo minun äitiä ja yritän usein käydä heidän kaa äidin tykönä, mutta nyt tuli tämä muutto.
Eli me muutimme vähän halvemmalle alueelle ja kauemmas meidän vanhemmista ja poikien äidistäkin. Pojat saivat nyt ihan oman huoneen ja vauva on meidän makkarissa. Meillä on myös iso takapiha ja yllin kyllin tilaa leikkiä. Olen ajatellut ottaa jonkun keskikokoisen koiran sitten kun vauva vähän kasvaa sillä täällä on aivan ihania lenkkipolkuja hyvä ulkoilla. Olin ihan varma että pojat tykkäis meidän uudesta talosta, mutta ei. Vaikka he mielellään menevät ulos leikkimään aidatulle pihalle ja ovat ihme kyllä pitäneet huoneensa siistinä, niin silti he inhoavat tätä taloa. Haisee kuulemma kummalta. Ja huoneet on liian korkeita ja äänet kaikuu. Jopa on syitä nelivuotiailla.. :D Mutta laitoin siis muuton piikkiin sen että toisella pojalla tuntuu olevan stressia tms, ja hän purkaa sen vauvaan. Tosin sanoi kyllä syyksi silloin kun näin vauvaa lyövän, että vauva kuolasi ja se oli hänen mielestä väärin. Tavallaan ymmärrän tuon, ja selitin tietysti kärsivällisesti että niin vauvat tekee.
Olen tänään pitänyt enemmän vauvaa silmällä, sillä vaikka minun mies katsoo illalla poikien perään, niin hän katselee tv:tä tai istuu koneella, ei siinä mitään ehdi huomaamaan jos poika tekee jotain. Olen myös ottanut pojat nyt mukaan tekemään jotain yhteistä vauvan kanssa, kuten tänään me pesimme pyykkiä ja viikkasimme ne nätisti kaappiin. Molemmat tykkäsivät siitä hommasta (toinen jo julisti että hänestä tulee pyykinpesijä isona :P) ja toivon että mahdollinen mustasukkaisuus lähtisi pois siten. Vauvakin on ollut meillä sentään jo iät ja ajat.
En tiedä voisiko kyse olla oikeasti jostakin sellaisesta mitä en ymmärrä, kun pojat on kerran identtisiä kaksosia (ja minä en pue heitä samanlaisiin vaatteisiin tai kohtele heitä kuin he olisi yksi ja sama ihminen, mitä kaikki muut tuntuvat tekevän ja ainakin mua se ärsyttää) ja kaksosiin suhtaudutaan ihan eri tavalla kuin eri-ikäisiin sisaruksiin. Pojilla on ihan oma maailmansa ja olen miettinyt sitäkin että onko toinen veli tullut nyt mustasukkaiseksi kun toinen veli halii ja pusii vauvaa. Hän kokee ehkä jäävänsä ulkopuolelle? Vai olisiko minun pelättävä että pojan päässä on jotain ihan eri tavalla kuin toisella? Kun kysyin mieheltä että miksiköhän asiat on nyt näin, niin hänen mielestä pojat kohtelee vauvaa ihan samalla lailla ja että he ovat niin erottamattomat ettei siihen tule väliin mikään eikä kukaan, ei vaikka meillä olis sata vauvaa. Eli selvästi on turha odottaa mitään kehittävää keskustelua sieltä suunnalta. Ja tosiaan pohdiskelen näitä asioita lähinnä nyt siksi että käsite "sisar" on minulle ihan outo.- Ei ole totta!
Isompi sisarus ei saa KOSKAAN, IKINÄ, MILLOINKAAN satuttaa vauvaa. Ne psyykkiset vahingot, joita vauvalle siitä seuraavat, eivät ole enää myöhemmin korjattavissa. Laita vauva vaikka katossa roikkuvaan kehtoon nukkumaan päikkäreitä, jollet ehdi vahtimaan poikien tekosia. Kun vauva on valveilla, leikkikää yhdessä vauvan kanssa.
- miunaa
Ei ole totta! kirjoitti:
Isompi sisarus ei saa KOSKAAN, IKINÄ, MILLOINKAAN satuttaa vauvaa. Ne psyykkiset vahingot, joita vauvalle siitä seuraavat, eivät ole enää myöhemmin korjattavissa. Laita vauva vaikka katossa roikkuvaan kehtoon nukkumaan päikkäreitä, jollet ehdi vahtimaan poikien tekosia. Kun vauva on valveilla, leikkikää yhdessä vauvan kanssa.
Se vauva nyt ei onneksi muistele tuollaista pahalla, ei vielä tuon ikäsenä ymmärrä tilannetta. Ja siis nelivuotiailta puuttuu itsesuojeluvaistokin, et eipä nuo vielä ymmärrä tekojensa seurauksia. Asia mistä llison enemmän huolissani on se, että äiti sanoi et hänen teki mieli heittää mukilla poikaa??? En ikinä tulisi ajatelleeksi tuollaista lasteni kohdalla. Teillä on selkeästi tapahtunut paljon muutoksia perheiden välillä, joten ei mikään ihme että poika purkaa pahaa oloaan. Vanhempien ero, uusi "äiti", muutto ja pieni vauva.
- miunaa
miunaa kirjoitti:
Se vauva nyt ei onneksi muistele tuollaista pahalla, ei vielä tuon ikäsenä ymmärrä tilannetta. Ja siis nelivuotiailta puuttuu itsesuojeluvaistokin, et eipä nuo vielä ymmärrä tekojensa seurauksia. Asia mistä llison enemmän huolissani on se, että äiti sanoi et hänen teki mieli heittää mukilla poikaa??? En ikinä tulisi ajatelleeksi tuollaista lasteni kohdalla. Teillä on selkeästi tapahtunut paljon muutoksia perheiden välillä, joten ei mikään ihme että poika purkaa pahaa oloaan. Vanhempien ero, uusi "äiti", muutto ja pieni vauva.
Kyllä meinas kahvikuppi lentää kädestä päin poikaa sillä sekunnilla,
Et minä ainakin huolestuisin tuosta enemmän - niinpäniin
miunaa kirjoitti:
Se vauva nyt ei onneksi muistele tuollaista pahalla, ei vielä tuon ikäsenä ymmärrä tilannetta. Ja siis nelivuotiailta puuttuu itsesuojeluvaistokin, et eipä nuo vielä ymmärrä tekojensa seurauksia. Asia mistä llison enemmän huolissani on se, että äiti sanoi et hänen teki mieli heittää mukilla poikaa??? En ikinä tulisi ajatelleeksi tuollaista lasteni kohdalla. Teillä on selkeästi tapahtunut paljon muutoksia perheiden välillä, joten ei mikään ihme että poika purkaa pahaa oloaan. Vanhempien ero, uusi "äiti", muutto ja pieni vauva.
niinpä kaikki on uusikko akan syytä! Hajotti perheen ja vei isän lapsilta! Vielä prkle meni tekemään uuden vauvan. Kaikki on uusikon syytä. Uusikon pitää ottaa vauva kainaloon ja lähteä heti pois, ettei vain tämä poika enää enempää traumatisoidu.
Jättää pojat isänsä kanssa kahdestaan asumaan ja muutta niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Mutta. Vaikka lapsilla on ollut muutoksia elämässä, niin se ei oikeuta hakkaamaan pikku vauvaa! Oli se lapsi minkä ikäinen tai kokoinen tahanssa, joka tällaista harrastaa. Se on loputtava heti ja se on tehtävä selväksi pojalle, että vauva ei ole mikään nyrkeillysäkki jota saa hakata mielenssä mukaan. Tai pojalle on hankittava nyrkeilysäkki huoneeseensa jossa saa sitä hakata mielenssä mukaan. - Ei ole totta!
miunaa kirjoitti:
Se vauva nyt ei onneksi muistele tuollaista pahalla, ei vielä tuon ikäsenä ymmärrä tilannetta. Ja siis nelivuotiailta puuttuu itsesuojeluvaistokin, et eipä nuo vielä ymmärrä tekojensa seurauksia. Asia mistä llison enemmän huolissani on se, että äiti sanoi et hänen teki mieli heittää mukilla poikaa??? En ikinä tulisi ajatelleeksi tuollaista lasteni kohdalla. Teillä on selkeästi tapahtunut paljon muutoksia perheiden välillä, joten ei mikään ihme että poika purkaa pahaa oloaan. Vanhempien ero, uusi "äiti", muutto ja pieni vauva.
Sinä, joka kirjoitit, ettei vauva "muistele tuollaista pahalla", et tiedä lapsen varhaiskehityksestä mitään. Ne "muistot" jäävät aivojen neuroneihin. Pahoinpidelty, moneen kertaan kesken unien säikäytetty vauva ei kehity normaalisti. Vanhemmat ovat hoitotyönsä laiminlyönneet, jolleivat pysty järjestämään lapselleen turvallista elinympäristöä. Siksi epäilenkin avausta provoksi. Miksi kertoa netissä, että olemme huonoja vanhempia?
- kadkja
Ei ole totta! kirjoitti:
Sinä, joka kirjoitit, ettei vauva "muistele tuollaista pahalla", et tiedä lapsen varhaiskehityksestä mitään. Ne "muistot" jäävät aivojen neuroneihin. Pahoinpidelty, moneen kertaan kesken unien säikäytetty vauva ei kehity normaalisti. Vanhemmat ovat hoitotyönsä laiminlyönneet, jolleivat pysty järjestämään lapselleen turvallista elinympäristöä. Siksi epäilenkin avausta provoksi. Miksi kertoa netissä, että olemme huonoja vanhempia?
Joo mä kanssa mietin tota lausetta, et saako vauvaa muksia ja hakata niin kauan kunnes kun se ei muista asiasta mitään?
Sitten kun se alkaa muistamaan ja puhumaan, et toi löi.. niin sitten ei enää saa lyödä.
Vauvana saa muksia, kun se ei muista. - miunaa
kadkja kirjoitti:
Joo mä kanssa mietin tota lausetta, et saako vauvaa muksia ja hakata niin kauan kunnes kun se ei muista asiasta mitään?
Sitten kun se alkaa muistamaan ja puhumaan, et toi löi.. niin sitten ei enää saa lyödä.
Vauvana saa muksia, kun se ei muista.Kirjoitinko että on oikein kun poika löi vauvaa? kertooka minulle että missä kohtaa?? Tarkoitin sitä että nyt asiaan on hyvä puuttua, vauva ei nyt sitä muistele pahalla. Ei tietenkään vauvoja saa löydä, mutta hakannut ei häntä ilmeisesti ei ole?? vai kirjoittiko ap näin jossain kohtaa? kun joku puhuu nyt läpsäisyn sijaan hakkaamisesta. Ei nyt kuitenkaan unohdeta sitä että kyseessä nelivuotias jolla ollut ikäänsä nähden paljon suuria mullistuksia elämässään, kyllä sitä pienemmästäkin pää menee pyörälle. Ja ei, EN TARKOITA ETTÄ LYÖMINEN OLI OIKEIN! Jos nyt vielä jotain selvennystä kaipaatte ni hankkikaa hyvät ihmiset aika optikolle!
- Ei ole totta!
miunaa kirjoitti:
Kirjoitinko että on oikein kun poika löi vauvaa? kertooka minulle että missä kohtaa?? Tarkoitin sitä että nyt asiaan on hyvä puuttua, vauva ei nyt sitä muistele pahalla. Ei tietenkään vauvoja saa löydä, mutta hakannut ei häntä ilmeisesti ei ole?? vai kirjoittiko ap näin jossain kohtaa? kun joku puhuu nyt läpsäisyn sijaan hakkaamisesta. Ei nyt kuitenkaan unohdeta sitä että kyseessä nelivuotias jolla ollut ikäänsä nähden paljon suuria mullistuksia elämässään, kyllä sitä pienemmästäkin pää menee pyörälle. Ja ei, EN TARKOITA ETTÄ LYÖMINEN OLI OIKEIN! Jos nyt vielä jotain selvennystä kaipaatte ni hankkikaa hyvät ihmiset aika optikolle!
Se että vauva ei muistele pahalla on aivan typerä sanonta ja siihen puutuin. Optikkoa en tarvitse, mutta minusta asenteesi vaikutti liian vähättelevältä. Anteeksi, jos ymmärsin kirjoituksesi väärin.
Aivan perusasioita, jotka liittyvät sisarkateuteen ovat, että mustasukkaisuus on sallittua ja kielteisiä tunteita saa näyttää esimerkiksi puhumalla, että ei tykkää vauvasta, mutta kerrataan vielä kerran: Isompi sisarus ei saa KOSKAAN, IKINÄ, MILLOINKAAN satuttaa vauvaa!
Optimaalista olisi myös, että isompi sisarus ei saisi koskaan tahallaan edes säihkähdyttää vauvaa itkuun. - miunaa
Ei ole totta! kirjoitti:
Se että vauva ei muistele pahalla on aivan typerä sanonta ja siihen puutuin. Optikkoa en tarvitse, mutta minusta asenteesi vaikutti liian vähättelevältä. Anteeksi, jos ymmärsin kirjoituksesi väärin.
Aivan perusasioita, jotka liittyvät sisarkateuteen ovat, että mustasukkaisuus on sallittua ja kielteisiä tunteita saa näyttää esimerkiksi puhumalla, että ei tykkää vauvasta, mutta kerrataan vielä kerran: Isompi sisarus ei saa KOSKAAN, IKINÄ, MILLOINKAAN satuttaa vauvaa!
Optimaalista olisi myös, että isompi sisarus ei saisi koskaan tahallaan edes säihkähdyttää vauvaa itkuun.Edelleen kertaan, sanoinko jossain vaiheesaa että oli oikein lyödä? Nelivuotias uhmakas ja susuurien muutosten keskellä oleva poika ei välttämättä oikeasti ymmärrä mitä on tehnyt, en silti vähättele. Mutta mikä minulla särähti on se et äidillä tosiaan meinas kahvikuppi lentää nelivuotiasta päin. Paljon on siinä perheessä sitten korjattavaa
- Huoh.. Aapee
miunaa kirjoitti:
Edelleen kertaan, sanoinko jossain vaiheesaa että oli oikein lyödä? Nelivuotias uhmakas ja susuurien muutosten keskellä oleva poika ei välttämättä oikeasti ymmärrä mitä on tehnyt, en silti vähättele. Mutta mikä minulla särähti on se et äidillä tosiaan meinas kahvikuppi lentää nelivuotiasta päin. Paljon on siinä perheessä sitten korjattavaa
Ymmärräthän että se kahvikuppijuttu oli vain kielikuva, en meinannut oikeasti heittää (kylmää) kahvia pojan päälle. Tai mitään muutakaan. Oikeastaan mun olisi pitänyt kirjoittaa että ensireaktio oli se että puristin vihaisena kahvikuppiani niin että kas kun se ei hajonnut käteeni. Minulla oli myös näkkileipä suussa, ja puraisin sen rikki ja se tippui rinnuksille. Oletko huolestunut myös leukaperieni ensireaktioista..? Tai siitä, että kun itse olen NORMAALISTI niin rauhallinen ja rauhallisessa perheessä kasvanut, niin hetkeksi suutun lapseni satuttamisesta niin paljon että jähmetyn paikoilleni ja miltei kirjaimellisesti näin punaista? Olenko salaisesti joku hullu joka voi pimahtaa koska vaan aiheuttaa väkivaltaa ympäristöönsä?
Arvaappa, mikä minua ENITEN ärsyttää tuollaisissa ihmisissä kuin sinä.. Se, että te takerrutte PIKKUSEIKKOIHIN ja jätätte pääasiat ihan omaan arvoonsa tai unohdatte ne. Jos minä jumankavita soikoon kysyn että onko tämä tämmöinen normaalia ja miten te toimisitte kotona, niin en silloin odota että luen täällä että mielestäsi perheessäni on jotain vialla. Ja kyllä, uskon että poika on ennenkin lyönyt/satuttanut vauvaa, sanoinhan että ennenkin vauva on yllättäen alkanut itkemään vaikka normaalisti poika on ihanan hiljainen, rauhallinen ja hyvä nukkumaan. Muistelen nyt myös että epäilin joskus vauvan varpaissa olevan puremajälki. Silloin epäilin näkeväni omiani mutta enää en.
Muista nyt sitten ihmeessä soittaa sossuun ja ilmoittaa perheemme tarkkailuun tai että poika vaikka otetaan vallan pois kun käyttäytyy noin huomiotaherättävän poikkeavasti, ja sen jälkeen voit elää omaa, täydellistä elämääsi kun tiedät että minä, joka ilmeisesti laiminlyön koko perhettä ja kasvatusta, olen sossun listoilla......... Vika kerta kun kysyn täällä mitään! Haudotaan sitten "onko tämä normaalia"-kysymyksiä miehen kanssa päässämme lopun elämäämme. Kiitos. - miunaa
Huoh.. Aapee kirjoitti:
Ymmärräthän että se kahvikuppijuttu oli vain kielikuva, en meinannut oikeasti heittää (kylmää) kahvia pojan päälle. Tai mitään muutakaan. Oikeastaan mun olisi pitänyt kirjoittaa että ensireaktio oli se että puristin vihaisena kahvikuppiani niin että kas kun se ei hajonnut käteeni. Minulla oli myös näkkileipä suussa, ja puraisin sen rikki ja se tippui rinnuksille. Oletko huolestunut myös leukaperieni ensireaktioista..? Tai siitä, että kun itse olen NORMAALISTI niin rauhallinen ja rauhallisessa perheessä kasvanut, niin hetkeksi suutun lapseni satuttamisesta niin paljon että jähmetyn paikoilleni ja miltei kirjaimellisesti näin punaista? Olenko salaisesti joku hullu joka voi pimahtaa koska vaan aiheuttaa väkivaltaa ympäristöönsä?
Arvaappa, mikä minua ENITEN ärsyttää tuollaisissa ihmisissä kuin sinä.. Se, että te takerrutte PIKKUSEIKKOIHIN ja jätätte pääasiat ihan omaan arvoonsa tai unohdatte ne. Jos minä jumankavita soikoon kysyn että onko tämä tämmöinen normaalia ja miten te toimisitte kotona, niin en silloin odota että luen täällä että mielestäsi perheessäni on jotain vialla. Ja kyllä, uskon että poika on ennenkin lyönyt/satuttanut vauvaa, sanoinhan että ennenkin vauva on yllättäen alkanut itkemään vaikka normaalisti poika on ihanan hiljainen, rauhallinen ja hyvä nukkumaan. Muistelen nyt myös että epäilin joskus vauvan varpaissa olevan puremajälki. Silloin epäilin näkeväni omiani mutta enää en.
Muista nyt sitten ihmeessä soittaa sossuun ja ilmoittaa perheemme tarkkailuun tai että poika vaikka otetaan vallan pois kun käyttäytyy noin huomiotaherättävän poikkeavasti, ja sen jälkeen voit elää omaa, täydellistä elämääsi kun tiedät että minä, joka ilmeisesti laiminlyön koko perhettä ja kasvatusta, olen sossun listoilla......... Vika kerta kun kysyn täällä mitään! Haudotaan sitten "onko tämä normaalia"-kysymyksiä miehen kanssa päässämme lopun elämäämme. Kiitos.On se jännää kuinka sinä käänsit sanani aivan toisiksi. Tietääkseni ihan selkeästi kerroin mikä on mielipiteeni siit onko lapsen käytös sallittua vai ei. Minähän olen toinen niistä joka on sitä mieltä t lapsi ei ymmärrä tekojaan, en todellakaan ole missään vaiheessa puhunut sossuista yms. Me keksit omasta päästäsi!! Edelleen, ei ole oikeim että löi pientä, mutta olosuhteet huomioon ottaen (tarkoitan suuria muutoksia), voi hybinkin ola mahdollista että poika purkaa pahaa oloaan näin. Keksikää pojalle tekemistä, puuhatkaa yhdessä. En todella tajua mistä vedit nyt nuo sossu jutut yms, kun tietääkseni olin lapsen puolella mielipiteessäni. Toisim kun toisen penäävät lapsestasi narsistia ja sekopäätä selkeästi. Opettele luetun ymmärtäminen
- nähnyt ja kuullut
Huoh.. Aapee kirjoitti:
Ymmärräthän että se kahvikuppijuttu oli vain kielikuva, en meinannut oikeasti heittää (kylmää) kahvia pojan päälle. Tai mitään muutakaan. Oikeastaan mun olisi pitänyt kirjoittaa että ensireaktio oli se että puristin vihaisena kahvikuppiani niin että kas kun se ei hajonnut käteeni. Minulla oli myös näkkileipä suussa, ja puraisin sen rikki ja se tippui rinnuksille. Oletko huolestunut myös leukaperieni ensireaktioista..? Tai siitä, että kun itse olen NORMAALISTI niin rauhallinen ja rauhallisessa perheessä kasvanut, niin hetkeksi suutun lapseni satuttamisesta niin paljon että jähmetyn paikoilleni ja miltei kirjaimellisesti näin punaista? Olenko salaisesti joku hullu joka voi pimahtaa koska vaan aiheuttaa väkivaltaa ympäristöönsä?
Arvaappa, mikä minua ENITEN ärsyttää tuollaisissa ihmisissä kuin sinä.. Se, että te takerrutte PIKKUSEIKKOIHIN ja jätätte pääasiat ihan omaan arvoonsa tai unohdatte ne. Jos minä jumankavita soikoon kysyn että onko tämä tämmöinen normaalia ja miten te toimisitte kotona, niin en silloin odota että luen täällä että mielestäsi perheessäni on jotain vialla. Ja kyllä, uskon että poika on ennenkin lyönyt/satuttanut vauvaa, sanoinhan että ennenkin vauva on yllättäen alkanut itkemään vaikka normaalisti poika on ihanan hiljainen, rauhallinen ja hyvä nukkumaan. Muistelen nyt myös että epäilin joskus vauvan varpaissa olevan puremajälki. Silloin epäilin näkeväni omiani mutta enää en.
Muista nyt sitten ihmeessä soittaa sossuun ja ilmoittaa perheemme tarkkailuun tai että poika vaikka otetaan vallan pois kun käyttäytyy noin huomiotaherättävän poikkeavasti, ja sen jälkeen voit elää omaa, täydellistä elämääsi kun tiedät että minä, joka ilmeisesti laiminlyön koko perhettä ja kasvatusta, olen sossun listoilla......... Vika kerta kun kysyn täällä mitään! Haudotaan sitten "onko tämä normaalia"-kysymyksiä miehen kanssa päässämme lopun elämäämme. Kiitos.Kaikki sympatia AP:lle. Valitettavasti täällä suomi24:ssa suurin osa vastauksista on asiattomia, pikkuasioihin takertumista, asoiden VÄÄNTÄMISTÄ toiseksi (joksikin pahaksi). Ehkä yksi kolmasosa vastauksista on ns. neutraaleja.
Joka tapauksessa ymmärrän AP:ta ja lähtisin vielä selvittelemään tapausta ihan normaalin mustasukkaisduuen piikkiin. Olen nähnyt monia sisaruksia, jotka ovat saaneet juuri pikkusisaren ja kyllä he "vahingossa" satuttavat vauvaa. Äidin/isän on oltava erityisten tarkkana vauvan kanssa ensimmäinen vuosi ja suojeltava vauvaa isosisaruksilta, jotka saattavat osoittaa mustasukkaisuuden voimakkaasti. On tärkeää keskustella isosisarusten kanssa tilanteessa, ottaa heidät mukaan myös vauvan hoitoon ja samalla taattava edes joskus ihan kahdenkeskistä aikaa isompien lasten kanssa ilman vauvaa. - toinenki uusäitee
kukaan ei ole seppä syntyessään älä näistä aaseista välitä!! =)
- Kreeti
Sinällään on normaalia, että sisarusten välille syntyy mustasukkaisuutta. Oma esikoiseni hermostui kolmevuotiaana pikkuveljeensä, joka oli hyvin vaativa vauva ja vei sekä kaiken aikani että energiani. Pahimmassa tapauksessa jouduin isosisko meni vauvan luo nyrkit ja jalat heiluen.
Nelivuotias ei osaa käsitellä tunteitaan järkiperäisesti. Vauva vie paljon aikaasi, ja on varmasti perheen tämänhetkinen keskipiste. Tässä tapauksessa ei auta kuin varmistaa, ettei isompi pääse satuttamaan, mutta lisäksi kannattaa pyrkiä järjestämään isommalle kahdenkeskistä aikaa sekä paljon positiivista huomiota. Lisäksi kannattaa kertoa että vauva on pieni ja vaatii paljon äidin huomiota tällä hetkellä, mutta että se ei ole pysyvä olotila. Itse kertoisin myös isommalle että hän on jo iso, ja että hänen pitää olla varovainen ettei (vahingossakaan) satuta pientä.
Tsemppiä, sisaruskateutta on muissakin perheissä. Muista vielä, että "miksi" - kysymykseen vastaaminen onnistuu vasta paljon, paljon myöhemmin.- miunaa
Juurikin näin!
- Nähnyt
Valitettavan normaalia varsinkin pojissa tuo vallanhalu.
- Mene hoitoon
No näihän se taas on, miehen lapset on kauheita. Mutta tämän naisen lapsia on suojeltava eikä ne oo ikinä kauheita... tätä samaa ja tavallista.... provoa.
- eiuusioperheille
4-vuotiaan kannattaisi kohdentaa vihansa isäukkoonsa, joka kuolaa uuden äitipuolen perään, ei vauvaan kannata kohdentaa vihaansa, vaikka uusiopariskunnan hedelmä onkin!
- weird......
Mikä ihme on uusiopariskunta? :D
En ole koskaan sellaisesta kuullutkaan.
Ovatko uusiopariskuntia kaikki sellaiset pariskunnat, joista toisella tai molemmilla on ollut parisuhteita ennenkin? Sitten taitaa lähes kaikki pariskunnat tänä päivänä olla uusipariskuntia. Aika harva on enää yhdessä sen lukioaikaisen tyttö- tai poikaystävänsä kanssa... - kierrätys jo oksetta
weird...... kirjoitti:
Mikä ihme on uusiopariskunta? :D
En ole koskaan sellaisesta kuullutkaan.
Ovatko uusiopariskuntia kaikki sellaiset pariskunnat, joista toisella tai molemmilla on ollut parisuhteita ennenkin? Sitten taitaa lähes kaikki pariskunnat tänä päivänä olla uusipariskuntia. Aika harva on enää yhdessä sen lukioaikaisen tyttö- tai poikaystävänsä kanssa...Ne on näitä kierrätyspariskuntia... niinkuin uusiopaperi on kierrätettyä paperia...!
Kierrätys on muotia tänäpäiväivänä, kaikki kiertää, ihmiset, eläimet, paperit, vaatteet, vaipat... lapsetkin kiertää... - kunnioittakaa uutta
Ei se lapsen uusi äiti kerkii joka paikkaan, miksei se oo omall aäidillä? Shoppaileko, käykö päiväkaljalla, vai miksi työtnänyt kakaransa uudelle äidille? Kuvitteeleeko ex äidit että uusi äiti on se piika? No ei ole, menis hakeen kakaransa pois sieltä tieltä ja häirtsemästä, ja antaisi miehen puolison olla rauahsa oman perheensä kanssa. Ei hän kerkiä kasvattaa koko miehen lapsilaumaa.
Rosi törkeetä että joku saa niskoilleen ylimäärisiä lapsia, ja sitten valitetaan... mieskin aika tossu, jos ei sano exälleen että hakis lapsensa pois, ei kaikki aika sille häirikölle riitä. - nononoo
weird...... kirjoitti:
Mikä ihme on uusiopariskunta? :D
En ole koskaan sellaisesta kuullutkaan.
Ovatko uusiopariskuntia kaikki sellaiset pariskunnat, joista toisella tai molemmilla on ollut parisuhteita ennenkin? Sitten taitaa lähes kaikki pariskunnat tänä päivänä olla uusipariskuntia. Aika harva on enää yhdessä sen lukioaikaisen tyttö- tai poikaystävänsä kanssa...Pentuja on uusiopariskunnalla sun, mun,meidän ja heidän -tyyliin.Mieti sitä!
- joopajust
kunnioittakaa uutta kirjoitti:
Ei se lapsen uusi äiti kerkii joka paikkaan, miksei se oo omall aäidillä? Shoppaileko, käykö päiväkaljalla, vai miksi työtnänyt kakaransa uudelle äidille? Kuvitteeleeko ex äidit että uusi äiti on se piika? No ei ole, menis hakeen kakaransa pois sieltä tieltä ja häirtsemästä, ja antaisi miehen puolison olla rauahsa oman perheensä kanssa. Ei hän kerkiä kasvattaa koko miehen lapsilaumaa.
Rosi törkeetä että joku saa niskoilleen ylimäärisiä lapsia, ja sitten valitetaan... mieskin aika tossu, jos ei sano exälleen että hakis lapsensa pois, ei kaikki aika sille häirikölle riitä.Logiikallasi isä menkööt myös ensimmäisen lapsisarjansa luo. Miksi ykkössarjan äiti joutuu yksin huolehtimaan äijän siitoksista? Kiimainen uusiomuija (avionrikkoja?!) pärjätkööt ainukaisensa kanssa.
- velli housut rulex
joopajust kirjoitti:
Logiikallasi isä menkööt myös ensimmäisen lapsisarjansa luo. Miksi ykkössarjan äiti joutuu yksin huolehtimaan äijän siitoksista? Kiimainen uusiomuija (avionrikkoja?!) pärjätkööt ainukaisensa kanssa.
Uusi parempi äiti on ex muijalle kauhee uhka kun uusi on niin kaunis ja osaa hoitaa lapset paremmin kuin äidit.
Mieskin tykkää kun lapsilla on parempi äiti, ja monesti ne ihmettelee et miks on tuhnyt semmosen kanssa kersoja jotka on kauheen kivoja viakkei oo.
- huomion kaipuuta
4 v lapsi on pieni. Hän on varmasti hyvin mustasukkainen. Vauva saa paljon hellyyttä ja huomiota. Tuollainen mustasukkaisuus vain pahenee liialla torumisella. Tietenkin häntä on kiellettävä ja vauvaa suojeltava, mutta 4 v lapsen itsetuntoa ei myöskään saisi musertaa. Hänestä ei saa tulle se mustalammas. Silloin kun tuo 4 v poika on hyvällä tuulella, niin hänen pitäisi saada paljon kehuja ja huomiota ja hellyyttä. Hänet voi ottaa syliin kuten vauvan ja hoivata kuten vauvaa. Sitä hän kaipaa. Todennäköisesti hänellä on veljeksistä enemmän temperamenttia. Ei 4 v ole niin kehittynyt että pystyy kontrolloimaan voimakkaita mustasukkaisuuden tunteita. Mutta ne vähenevät jos hän saa paljon huomiota ja hellyyttä. Lapselle ei pitäisi koko ajan toitottaa kuinka vauva on ihana jne vaan kiinnittää huomio tuohon 4 v lapseen ja kertoa hänelle miten ihana hän on. Sinun tehtäväsi on valvoa, että pahaa ei tapahdu vauvalle ja samalla vahvistaa lapsen itseluottamusta ja sitä että hän on yhtä rakastettu kuin tuo vauva.
- pöllölapsi
Asiallinen vastaus aloittajalle.
Minulla on juuri neljä vuotta täyttänyt poika ja hän ei ole koskaan satuttanut veljeään tai ketään muutakaan ainakaan niin että tietäisin. Joskus ovat isoveljen kanssa riidellessään läpsineet toisiaan (siis ehkä kaksi kertaa koskaan) ja kun on kielletty niin on totellut.
Toisaalta ystävälläni on myös neljä-vuotias poika, joka ei usko mitään mitä sanotaan ja tekee heti perään uudestaan kun kielletään ja vaan katsoo ja naureskelee. Rikkoo tavaroita ja tekee kaikkia tempauksia, joita ei ole edes tullut mieleen kieltää.
Oman poikani kanssa uskaltaisin jättää vauvan keskenään, mutten ikinä tämän ystäväni pojan.
Näin myös kerran vauvaperheessä vieraillessani, miten ivanhempi lapsi (kylläkin vain 2-vuotias) meni heti äidin poistuttua lattialla olevan vauvan luo ja potkaisi tätä. Toki puutuin asiaan heti ja kerroin äidillekin. En ole kuitenkaan myöhemmin lasten nähnyt näin tekevän tai kuullut tällaista tapahtuneen, nyt kun ovat isompia. Joten ainakin heillä oli ilmeisesti vaan joku vaihe.
Kaupassa näin juuri äidin, ihan vastasyntyneen turvakaukalossa ja noin 5-vuotiaan isosiskon. Äidin ollessa kassalla, tyttö keikkuilattialla olevan turvakaukalon reunoilla polvillaan ja ihemettin, kun äiti vaan katseli eikä sanonut mitään, vaikka mielestäni tosi vaarallista, tyttö olisi koska vaan voinut pudota pari viikkoisen vauvan päälle. No en sitten sanonut mitään, kun äitikin vaan katseli(jälkikäteen kyllä mietin että miksi en sanonut) ja lopuksi kun äiti oli hetken selin, tyttö katsoi suoraan minuun ja laittoi toisen polvensa suoraan vauvan päälle turvakaukaloon ja "painoi" jalallaan. Olin hetken niin hämmentynyt, etten saanut sanottua mitään kun jo lähtivät.
Nämä vaan esimerkkeinä, että ilmeisesti tällainen on jollain tasolla melko yleistäkin, muttei tee siitä toki yhtään vähemmän huolestuttavaa.
Haluaisin kuitenkin kysyä yhtä asiaa mikä kiinnitti huomion. Jos poika sanoi vauvaa läpsäistessään, että "rankaisi" vauvaa kuolaamisesta, niin onko jollakin poikien lähipiirissä tapana mahdollisesti rangaista heitä läpsäisemällä? Ja jollette ole tietoisia niin kannattaisi pojilta kysyä. Kuulostaa nimittäin vieraalta ilmaisulta nelivuotiaan suuhun, ellei ole itse kuullut sitä käytettävän.
Ja siinä tapauksessa, että joku olisi näin toiminut tai esim. uhannut toimia, tyyliin kohta läpsäisen sua jollet lopeta tms. Niin se täytyy huomioida pojan käytöstä arvioidessa, koska silloin hänen voi olla oikeasti vaikea ymmärtää miksi joku muu saa toimia niin, mutta hän ei saisi.
Jos kuitenkin on varmaa, ettei kyse ole huonosta esimerkistä opitusta toiminnasta, niin ehdottomasti kiakki kolme aikuista puhumaan yhdessä vakavasti keskenään ja kaikki tarkkailemaan tilannetta huolellisesti. Siinä vaiheessa kun vauvalle tulee pysyvä vaurio tai pelko, niin isäkin voi miettiä tuliko telkkarista todella jotain kiinnostavampaa seurattavaa.
Alussa unohdin sanoa, että kerran meillä isoveli potkaisi tahallaan pienemmän alas sohvalta, niin kun kerroin isälle asiasta, niin hänkin yritti vähätellä asiaa, kun ei ollut näkemässä. Sain kyllä tajuamaan. Ja sitten onkin osaltaan sanonut myös tosi tiukasti heti niistä parista muusta tappelusta. - ckl<kbvlckbök
Se on sama juttu pienten lasten kuin koirien kanssa. Ikinä ei saa jättää valvomatta. Neljävuotias ei ymmärrä tekojensa seurausta eli asiaan pitää puuttua asiallisesti. Ketään ei saa satuttaa, lyöminen sattuu. Lapset on niin erillaisia, ei voi niputtaa edes saman perheen lapsia yhteen. Tilanne menee kyllä ohi aikanaan jos lyömiseen puututaan aina niin tapahtuessa (mieluummin jo ennen kuin ehtii tehdä, valvontaa). Kahvia voi hakea vauva sylissä. Mä pärjään hyvin 3v, 2v ja 2kk vanhojen lapsien kanssa yksin sisällä ja ulkona(olen heidän mumminsa). Pidän heidät silmieni alla enkä jätä vauvaa ilman valvontaa heidän kanssaan meillä on myös koira.
- ihan tavallinen laps
En voi käsittää, että tässä ketjussa on nostettu narsismi keskusteluun. 4-vuotias ei ole narisistinen, koska hänen persoonallisuutensa ei ole vielä kehittynyt. 4-vuotias ei tule olemaan naristinen vielä moniin vuosiin. Ennen kuin voidaan edes alkaa puhua narsismista, on odotettava murrosiän ohi. Jos lapsella on jossain vaiheessa kehityksessä "puutteita" niin murrosikä on aika, jolloin tapahtuu paljon kehitystä. Toiset lapset syntyvät voimakkaalla temperamentilla, toiset ovat lunteeltaan tasaisempia. Ja molemmat temperamanttityypit ovat tervetulleita tähän maailmaan. Minun toisella lapsellani on asperger-piirteitä ja toinen on todella sosiaalinen ja temperamenttinen. Kyllä se on sellainen tunnepitoinen suhde heidän välillään, täynnä rakkautta ja välittämistä mutta myös suuria kiukun ja mustasukkaisuuden tunteita, kun nuo toisistaan voimakkaasti poikkeavat temperamentit yrittävät löytää yhteistä säveltä...
Mutta mielestäni ei ole lainkaan mahdotonta, että 4-vuotiaalla on ADHD. Se - päinvastoin kuin narsismi - esiintyy jo pienellä lapsella. Enkä tuolla kuvauksella edes käytöshäiriöksi ajattelisi vielä. Mustasukkaisuutta ja temperamenttinen luonne...4-vuotiaan aivot ovat hyvin kehittymättömät ja temperamentilla varustettu luonne ja suuret tunteet...kyllä ne pikkukädet voivat helposti mäiskiä kun harmittaa. Mutta aikuinen valvoo ja ohjaa, niin vähitellen lapsi oppii hallitsemaan noita tunteita... - imamainiac
No voi herrajumala. Sen perusteella mitä tässä keskustelussa olen lukenut, niin sinun tulisi laittaa vauvan ympärille sähköistetty piikkilanka-aita ja valvontakameroita, ettei tämä 4-vuotias vaan käy viattoman vauvan kimppuun. Samalla tämän 4-vuotiaan "narsistin" tulee mennä häkkiin...
Mistä lähtien lapset on kasvatettu näin pumpulissa? Ei ihme että nykyajan pennuista on tulossa kokoajan aivottomampia...
Tuntuu, että oon lukenu tätä paskaa tarpeeksi. Meille ei yhtäkään paskakasaa tuu ikinä, EI IKINÄ! Perkele...- Anonyymi
Pienestä lapsesta voi jo hyvin varhain nähdä esim.psykopatian piirteitä. Kiusataan ja vahingoitetaan eläimiä, hyönteisiä, toisia lapsia.
Psykopatia on ominaisuus jossa henkilö ei kykene tuntemaan mitään empatiaa tai muita tunteita. Häneltä puuttuu jotain aivojen sähköinrn viestintä ei toimi tai jokin välittäjäaine on poikkeava, se ei toimi sitä ei ole. On ihan neurologisesti tutkittu asia ja asiaan on moni asiantuntija perehtynyt. Ei voi psrantaa, mutta mitä varhaisemmassa vaiheessa asiaan puututaan ja se huomataan, on toki mahdollista terapian kautta muokata lapsen persoinallisuutta, reagointitapaa, mutta siihen on puututtava aika varhaisessa vaiheessa. . On myös periytyvä, geneettinen ominaisuus ja esiintyy suvuttain. Esim. mietin juuri tuota Vikja- Erikan vanhempia ja sitä sadistisen, tuunekylmän naisen synnyttämää lasta, periikö hän tuon geenimutaation? Se jää nähtäväksi.
Toki kasvuolosuhteet merkitsevät paljon. Rikkinäinen koti ja ongelmat siellä vain vahvistavat geeniperimän voimakkuutta ja esiin tulemista. Jos koti on hyvä ja tasapainoinen, kasvuympäristö hyvä ja turvallinen, geenillä ei ole niin merkittävää osaa lapsen kehityksessä.
Niin ja sitten siihen miten psykopatia ilmenee lapsessa;
Kokeillaan esim..miltä tuntuu repiä kissalta häntä irti tai miltä tuntuu laittaa eläin kiehuvaan veteen. Huuto tai eläimen kärsimys ei kerro tekijälle - rääkkäykseen syyllistyvällev yhtään mitään muuta kuin sen että eläin nyt pitää tuollaista jännää ääntä ja muuttuu olemukseltaa, vikisee jne.
Vikinä tai mikään muu reagointi ei herätä yhtään mitään kuin ehkä toteamuksen että eläin huutaa tai että toinen pahoinpidelty laosi vuotaa verta, kas kummaa, noin paöjon tulee verta ja toinen itkee..siinä kaikki eli empatia puuttuu täysin tai voi jopa nauttia siitä että toinen kärsii. Ollaan myös paljon yksin ja poissa toisten silmien alta syyllistytään vaikka mihin. Muiden seurassa, vanhempien ja sukulaisten edessä osataan esittää sosiaalistunutta, katuvaa jne.
Kyse on tunnekylmyysestä, täydellisestä tunnekylmyysestä. Psykopaatille toisten kärsimys ei aiheuta mitään reaktioita, kuten; ; ai kamala, sattuiko suhun jne. Ei osata pyytää anteeksi, käytetään omaa valtaa säälimättä heikompia vastaan, nöyryytetään, kohdellaan väkivaltaisesti jne.
Vanhempien edessä osataan käytännössä esittää tilanteeseen sopvia tunteita; itketään tekoitkua ja pyydetään muka anteeksi, tuntematta lainkaan katumusta siitä mitä on tehty. Ei ole omaatuntoa joka sanoisi mikä on oikein mikä väärin, vaikka asioista keskusteltaisiinkin vanhempien kanssa. Yhtä tyhjän kanssa.
Esitetäänn edessä ihan jotain muuta, kuin mitä oikeasti ollaan.
Aivojen ominaisuudet ovat erilaisia kuin muilla, siitä se johtuu. On lapsella muokattavissa oleva ominaisuus, vanhemmilla taas ei , on pysyvä persoonallisuuspiirre ja ovat todella vaarallisia kaikille muille, kanssaihmisille, ympäristölle ja eläimille. Monet syyllistyvät vanhemmiten, aikuisina tai teineinä henkirikoksiin, rikostaustaa on monilla, osa osaa pelata peliä yhteiskunnan kanssa, kouluttautuu, menestyy opinnoissa ja pääsevät huippupaikoille mutta kylmä ja tunteeton perusasenne säilyy koko elämän loppuun asti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pienestä lapsesta voi jo hyvin varhain nähdä esim.psykopatian piirteitä. Kiusataan ja vahingoitetaan eläimiä, hyönteisiä, toisia lapsia.
Psykopatia on ominaisuus jossa henkilö ei kykene tuntemaan mitään empatiaa tai muita tunteita. Häneltä puuttuu jotain aivojen sähköinrn viestintä ei toimi tai jokin välittäjäaine on poikkeava, se ei toimi sitä ei ole. On ihan neurologisesti tutkittu asia ja asiaan on moni asiantuntija perehtynyt. Ei voi psrantaa, mutta mitä varhaisemmassa vaiheessa asiaan puututaan ja se huomataan, on toki mahdollista terapian kautta muokata lapsen persoinallisuutta, reagointitapaa, mutta siihen on puututtava aika varhaisessa vaiheessa. . On myös periytyvä, geneettinen ominaisuus ja esiintyy suvuttain. Esim. mietin juuri tuota Vikja- Erikan vanhempia ja sitä sadistisen, tuunekylmän naisen synnyttämää lasta, periikö hän tuon geenimutaation? Se jää nähtäväksi.
Toki kasvuolosuhteet merkitsevät paljon. Rikkinäinen koti ja ongelmat siellä vain vahvistavat geeniperimän voimakkuutta ja esiin tulemista. Jos koti on hyvä ja tasapainoinen, kasvuympäristö hyvä ja turvallinen, geenillä ei ole niin merkittävää osaa lapsen kehityksessä.
Niin ja sitten siihen miten psykopatia ilmenee lapsessa;
Kokeillaan esim..miltä tuntuu repiä kissalta häntä irti tai miltä tuntuu laittaa eläin kiehuvaan veteen. Huuto tai eläimen kärsimys ei kerro tekijälle - rääkkäykseen syyllistyvällev yhtään mitään muuta kuin sen että eläin nyt pitää tuollaista jännää ääntä ja muuttuu olemukseltaa, vikisee jne.
Vikinä tai mikään muu reagointi ei herätä yhtään mitään kuin ehkä toteamuksen että eläin huutaa tai että toinen pahoinpidelty laosi vuotaa verta, kas kummaa, noin paöjon tulee verta ja toinen itkee..siinä kaikki eli empatia puuttuu täysin tai voi jopa nauttia siitä että toinen kärsii. Ollaan myös paljon yksin ja poissa toisten silmien alta syyllistytään vaikka mihin. Muiden seurassa, vanhempien ja sukulaisten edessä osataan esittää sosiaalistunutta, katuvaa jne.
Kyse on tunnekylmyysestä, täydellisestä tunnekylmyysestä. Psykopaatille toisten kärsimys ei aiheuta mitään reaktioita, kuten; ; ai kamala, sattuiko suhun jne. Ei osata pyytää anteeksi, käytetään omaa valtaa säälimättä heikompia vastaan, nöyryytetään, kohdellaan väkivaltaisesti jne.
Vanhempien edessä osataan käytännössä esittää tilanteeseen sopvia tunteita; itketään tekoitkua ja pyydetään muka anteeksi, tuntematta lainkaan katumusta siitä mitä on tehty. Ei ole omaatuntoa joka sanoisi mikä on oikein mikä väärin, vaikka asioista keskusteltaisiinkin vanhempien kanssa. Yhtä tyhjän kanssa.
Esitetäänn edessä ihan jotain muuta, kuin mitä oikeasti ollaan.
Aivojen ominaisuudet ovat erilaisia kuin muilla, siitä se johtuu. On lapsella muokattavissa oleva ominaisuus, vanhemmilla taas ei , on pysyvä persoonallisuuspiirre ja ovat todella vaarallisia kaikille muille, kanssaihmisille, ympäristölle ja eläimille. Monet syyllistyvät vanhemmiten, aikuisina tai teineinä henkirikoksiin, rikostaustaa on monilla, osa osaa pelata peliä yhteiskunnan kanssa, kouluttautuu, menestyy opinnoissa ja pääsevät huippupaikoille mutta kylmä ja tunteeton perusasenne säilyy koko elämän loppuun asti.Kirjoitusvirheitä paljon, mutta asia varmaan tuli ymmärretyksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606004- 1003101
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.242386- 212048
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3451741Kaikki menevät kouluu tai töihin
Hyvää huomenta vaan. 😊 Minä menen kohta uudelleen nukkumaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 😊☕🎄🧡🐺3911737Et varmaan edes sitä uskoisi
Mutta varattunakin sydämeni on pohjimmiltaan aina kuulunut sinulle. Toivottavasti vielä jonain päivänä saan viimein oll791656- 261582
Huh, huh. Aitolehti eronnut?
Osui Gekkosessa silmiini uutinen, jossa vihjataan, että Aitolehti olisi kenties eronnut kihlatustaan, joka on viimeksi o691511Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2231374