minun tarinani yksinäisyydestä

Hei tyttöseni,vaikka olen jo vanhempi ja eläkkeellä,tiedän mitä on kiusaaminen.Olin kasvattilapsena ja minua muistutettiin melkein päivittäin,kuinka he olivat tehneet hyvän työn ottamalla minut.Kouluun mennessä kaikki tiesivät taustani.Olin luokkakavereille ulkopuolinen,ja hyvä kohde.Päivittäin kuulin huomautuksia,että äitini on huora.Kasvattivanhemmat kertoivat naapureille,niin lapset kuulivat aikuisten puheet,muuta ei tarvittu.Tunsin itseni aina ulkopuoliseksi.Vieläkin tunnen katkeruutta,vaikka kasvattivanhemmat ovat jo kuoleet.Kesti vuosia päästä yli,etten ole syyllinen äitini päätöksiin.Toivon sinulle voimia,että pääsisit sieltä sänkystä pois

Loppujen lopujeksi kannat itse vastuun omasta voinnistasi, ketään muuta ei saa tilille siitä. Kiusaajat voivat joko olla ilkeitä (empatiakyky puuttuu), tai sitten he vain valitsevat jonkun toisen kaverikseen ja jäljelle jää yksi jolle ei ole samanlaista kaveria.

Jos aloitat vaikkapa lenkkeilyn voit hoikistua. Tai vaikkapa karaten voit olla varma siitä että sinun ei tarvitse juosta karkuun. Tai jos harrastat jotakin jossa onnistut, niiin silloin kelpaat siinä missä moni muukin.

Ulkopuoliset uudet tuttavat eivät tunne historiaasi ellet itse kerro sitä. Ei omaa persoonaansa ole helppo muuttaa, mutta se voi muuttua jos huomaa että kaikki ihmiset eivät olekaan kiusaajia. Osa ihmisistä on itse asiassa tosi mukavia, vaan asiaa hankaloittaa se etteivät kaikki ole.

Työkokeilut on ihan turhaa. Ei niistä pääse oikeisin töihin ikinä vaikka olisit kuinka hyvä työntekijä. Kokemusta meinaan on. Mut sun tarvii keksii jotain puuhaa ettet vana kotona ole.

Ala käymään kuntosalilla. Niin minäkin aloin ja olen käynyt jo pari vuotta salilla ettei musta ihan vihannes tule ja että en masennu kokonaan. Urheilu piristää ja kunto pysyy hyvällä mallilla .

Huomen aamulla menen taas salille koska olen kans työtön ja kavereita ei ole. Yksinäisyys on kovaa hommaa ja joku työkkärin täti ei sitä koskaan ymmärrä eikä moni muukaan joka ei ole kokenut sitä kunnolla.

Mun mielestä tietokone, ja erityisesti Facebook on pahasta yksinäiselle. Eli ylös, ulos ja lenkille ja ravintolaan tai metsään, se on aina parempi vaihtoehto.

Ei kannata ainakaan omasta ulkonäöstä huolehtimista lopettaa.

Kokeile netin kautta etsiä ja löytää seuraa. Naisille se on helpompaa ja uskoisin monenkin vastaavan jos tekisit oman ilmoituksen jollekin palstalle.

Ammattiin pääseminen vaatisi valtavasti omaakin aktiivisuutta ja soittamista eri paikkoihin.

Sellanen juttu tuli mieleen, että kun menet johonkin uutten työpaikkaan tai kurssille, niin ei siellä tiedetä sun aiemmista vaiheista eli kiusaamisesta ja yksinäisyydestäsi, ellet itse kerro.
Ajattele että olet toisten silmissä aivan kuin kuka tahansa, jollaisena myös itse näet muut. Usein sitä luulee, että on jotenkin kaikkien silmätikkuna, mutta näin ei ole. Jokaisella on omat ongelmansa ja pelkonsa. Jos rohkaistuisit juttelemaan niitä näitä, pikku hiljaa, vaikka vain yhden ihmisen kanssa? Huomaisit että ei siihen kuole : ) Sitten kun tutustuu toiseen ja voi alkaa luottamaan, voi kertoa enemmän itsestään, mutta aluksi riittää ihan pinnalliset joka päiväiset asiat.

Ymmärän kyllä ujouden ja siihen yhdistyneenä aiemmat ikävät kokemukset, vaatii todella rohkeutta uskaltaa...mutta se kannattaa. Sait edellä neuvoja liikunnan harrastamisesta, se kyllä kannattaa. Saat siitä hyvän mielen tunteita ja itseluottamusta kun tutustut kehosi "rajoihin". Ei tarvi ajatella sitä ulkonäköasiana, mutta sekin tulee siinä sivussa, ajan kanssa : ) Tärkeintä olisi nyt että saat muuta mietittävää kuin oma tilanteesi, joka tuntuu sinusta toivottomalta.

Nämä neuvot, joita täällä saat, on usein itse koettuja ja hyväksi havaittuja : )

Hei Emilia! Tiedän tunteen olla syrjitty ja kiusattu ja vieläpä mustamaalattu. On ollut usein tunne että minuun otetaan aina jotain kantaa jo pelkästään tuntemattoman vastaantulijan näkökulmasta tai omista johtopäätöksistä.

Itsekään en ole koskaan ollut koulussa mikään välkky. Matikassa suorastaan surkimus pahinta laatua. Edes erityisopetus ei mennyt minulla kaaliin ennen kuin sain siihen oikean opettajan joka todella osasi opettaa niin että jopa seiskan sain viimeisimmästä matikan kokeesta.

Peruskoulu meni kiusattuna, syrjittynä ja yksinäisenä.

Kun hain ammmattikouluun linjalle joka oli tarkoitettu niille joilla on oppimisvaikeuksia, ajattelin saavani laajempaa opetusta mutta en todellakaan edes tiennyt että olin hakeutunut erityislinjalle, jollaisia en tiennyt olevan olemassakaan. Saattoihan opuksessa olla jokin merkintä asiassa mutta huomaamatta jäi. Silloin nuoruudessani opiskelut jäivät kesken mutta sitten kun palasin takaisin koulun penkille, valmistuin normilinjalta.

Sana erityislinja tai koulu kuulostaakin todella rumalta jossa on paha kaiku ja antaa ihmiselle täysin väärän kuvankin koko asiasta. Mielestäni nimi pitäisi vaihtaa vaikka mukautetuksi linjaksi tai ryhmäksi joka antaisi paljon hyväksytymmän ja paremman kuvan ryhmästä.

Erityislinjallakaan ei käytännön töissä pääse sen helpommalla kuin normaaliluokissakaan. Ainoastaan yleisaineet ovat helpompia, joissa opiskellaan vaan ne perusasiat ja ryhmäkoot ovat pienempiä. Älykkyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Niin erityis kuin normiluokissakin on häirikköjä, kiusaajia ja vähemmän fiksumpia tyyppejä, mutta normiluokkalaiset vain pärjäävät opiskelussa paremmin ja pärjäävät paremmin suuremmissa ryhmissä.

Pienet on piirit täällä meillä päin ja kun olin jo ajat sitten lähtenyt erityisluokasta pois ja unohtanutkin koko elämän vaiheen niin yhtäkkiä alkoi liikkua huhuja että olisin jälkeenjäänyt tai vammainen ja että olen ollut erityisluokalla, ym pahaa. Nämäkin pahan puhujat ovat olleet niitä jotka eivät minua oikeasti tunne ja heillä itselläänkin on ollut ihan tavalliset työläistaustat tai ammattitutkinto käytynä. Joillakin ei edes mitään ammattia ainakaan loppuun asti käytynä. Kukaan näistä paskan puhujista ei ole lukioonkaan asti päässyt "älyllään loistamaan" että siinä on ns pata kattilaa soimannut.

Ovatko he sitten saaneet itselleen tunteen saada kokea olevansa jotakuta älykkäämpi kun ovat innoissaan saaneet mustamaalata jonkun toisen älykkyyden? Ehkä se on oikein kohottanut itsetuntoa koska jotkut ihmiset eivät tunne itseään riittävän hyväksi tai vaikka älykkääksi jos eivät ensin löydä jostain huonompaa tai "vajakimpaa".


Miten ja millä perustein muuten voidaan edes todeta joku vajakiksi? Itse ainakin olen oppinut että ulkonäkö ja koulutustaustat eivät vielä riitä toteamaan ja ettei kannata aliarvioida koskaan ketään. Kaikilla meillä on omat roolimme ja aina erilaiset tiettyjen ihmisten seurassa, niin sekään ei vielä riitä diagnosoimaan toista eikä se olekaan maallikon tehtävä. Kaikki eivät myöskään loista kaikkien seurassa eivätkä tuo ajatuksiaan ja mielipiteitään esille.

En itsekään sosiaalisislta taidoiltani loista ja minulla on erittäin paha sosiaalinen fobiakin mutta ystäviä ja kavereita olen saanut enemmän kuin laki sallisi yhdelle ihmiselle. Minulle on aivan sama mihin kategoriaan he kuuluvat jos he ovat muuten mukavia ja reiluja joiden kanssa vuorovaikutustaidot pelaa, mutta heitä on joka lähtöön. On korkeakoulutettuja, ammattikoulun käyneitä ja niitäkin joilla ei ole ammattia. Se miten ihmisen kanssa kemiat pelaa, on ratkaisevinta. Heitä ei ole hetkauttanut erityisoppilaan statukseni eivätkä toisten mielipiteet, koska heillä on ihan omat mielipiteet. Joo joo-miehillä ei sellaisia olekaan.


Osaa ystävistäni ja nuoruuden aikaisia poikaystäviänikin yritettiin kääntää minua vastaan, antamalla minusta mahdollisimman huono kuva, ihmisten tahoilta joilla oli omat vääristyneet käsityksensä minusta ja pitivät itseään siinä jonakin. Mutta onneksi ystävilläni on olleet omat aivot eivätkä ole olleet mitenkään manipuloitavissa.

Olen oppinut myös sen että en itse lähde mihinkään puolitutun tai kuulopuhe-henkilön mustamaalailuun mukaan vaan mitä enemmän minulle haukutaan ja panetellaan jotakuta niin sitä enemmän vain kiinnostaa tutustua ja ottaa selvää omasta näkökulmasta millainen henkilö se " Virtasen Maija" oikeasti on kuin että
uskoisin kaikki paskapuheet automaattisesti. Panettelussa on kuitenkin lopulta aina kyse joko kateudesta tai sitten oman itsetunnon kohottamisesta toisen kustannuksella joka kertoo enemmän pahan puhujasta kuin puhutustusta.


Minuakin on ollut helppo komennella ja saada alistumaan toisten tahtoon. Myös kiltteys ja arkuuskin rinnastetaan usein tyhmyydeksi josta saa vajakin leiman otsaan mutta kyse on kuitenkin vain puolustuskyvyttömyydestä ja jonkinlaisesta miellyttämisen tarpeesta kokea olla hyväksytty. Nykyään osaan jo pitää lähes kiitettävästi puoliani ja ryhtyä heti lain hyväksymiin toimenpiteisiin jos joku tekee kiusaa ja osaansanoa takaisin ja vielä paremmin mutta rauhallisen rakentavasti ja en välitäkään vaikka en ole hyväksytty niille joista en itsekään välitä tai joita en tunne ja jotkä yrittävät jotenkin hyötyä kiltimmistä.

Minä jo hieman kiinnostuin aloittajasta. Varmaan siksi kun itselläni on samanlaisia kokemuksia ja useimmat naiset kohtelee työttömiä miehiä huonosti, mutta sinä varmaan et.

Sinulle Emilia toivon kaikkea hyvää ja että älä anna periksi. Jos ei tänään ole töitä niin ehkä jonaikin toisena päivänä sitten.

Työkkärissä on kyllä mielestäni toimittu epäammattimaisesti ja latistavasti kun on sanottu ettet pärjäisi koulussa. On oikein kannustettu luovuttamaan ja jäämään neljän seinän sisälle kohtaloaan murehtimaan. Sitähän ei tiedä ennen kuin kokeilee miten missäkin pärjää. Ehkä alunperinkin hait alalle joka ei oikeasti niin napannutkaan ja siitä huonot numerosikin johtuivat?

Jokaiselle on jotakin kunhan löytää sen oikean alan ja parhaiten pärjää kun uskoo itseensä ja on motivoitunut ja kiinnostunut aidosti jostain asiasta.



Vaikutit kirjoittamasi perusteella mukavalta tytöltä ja se ei voi elävässäkään elämässä jäädä muilta huomaamatta. Varmasti kavereitakin vielä ilmaantuu niin ovista kuin ikkunoista kun sitä vähiten osaat odottaa. Tarvitsee vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja löytää saman henkistä seuraa. Pienestä se kaikki hyvä alkaa. Sitten ihmettelet jo että eikö tässä ole omaa rauhaa enää ollenkaan. :)

Elämä on kausiluontoista ja onneksi jokainen päivä, viikko ja vuosikin on erilainen. Masentavan vaiheen jälkeen yleensä alkaa aurinkoisempi vaihe. Ja kuten sanottua niin kauneuskin on katsojan silmässä mutta lähtee aina siitä että itsellä on hyvä olla. Olipa sitten lihava tai laiha tai välimuoto.

Mieti kaikkia hyviä ominaisuuksiasi. Lahjakkuuksia ja vahvuuksiasi joita voisit toteuttaa. KAIKILLA ON JOKIN LAHJAKKUUS.

Osaatko sinä kirjoittaa, maalata, tehdä käsitöitä, tms?

Itselleni on kirjoittaminen ollut aina se voimavara. Jo ekaluokalta asti olen väsäillyt ruutupaperivihko-novelleja ja sittemmin pitempiä pöytälaatikkonovelleja, kirjoittanut mielipiteitä lehtiin ja muutaman elämän kokemus-tarinankin. Kavereita huolimatta, viihdyn paljon myös yksiksenikin jolla ajatus kulkee liiankin hyvin ja kirjoittamisen kanssa varsinkin oikein SAAN OLLA yksin.

Luen myös paljon psykologisia kirjoja jotka ovat avartaneet ymmärtämään tietynlaisten ihmistyyppien toimintaa ja käyttäytymistä joita elämässäni olen nimenomaan JOUTUNUT kohtaamaan.


Uskon että sinullakin asiat vielä järjestyy parhain päin ja hymyilet vielä voittajana. :)

en minä tuomitse työttömiä miehiä. Koska ymmärrän,että töitä on vaikea löytää nykyisin ja uutista saa jatkusti lukea,ku on lomautuksia ja moni saa potkut töistä.
Olen suurimman osan työelämänvalmenuksista ollut vanhainkodeissa hoitoapulaisen työssä. Alkuperäiseltäni ammatiltani olen ravintolakokki mutta ammattikoulu aikaan ,kun olin työharjoitteluissa en saanut koskaan tehdä ruokaa kaikissa harjoittelupaikoissa. Siellä yleensä vain tiskasin, hain pöydistä astiat, tein salaattia, tarjoilin ,tyhjensin tukkukuormaa ja kuornin perunoita ja porkkanoita. Ammattikoulussa teimme ryhmä kanssa ruokaa ei koskaan itsenäisesti.
Mutta tosiaan,kun olin 9kk työelmänvalmennuksessa hoitoapulaisena monissa vanhaikodeissa tykkäsin siitä työstä ja viihdyn hyvin vanhusten parissa. Yritin hakea tosiaan lähihoitajaksi opiskelemaan työkkärin kautta minulle sanottiin juurikin pääsykokeissa että ei voida valita ,kun en osaa matikkaa ja se olisi turvallisuusriski jos en osaa nopeissa tilanteissa matikkaa laskea eikä heillä ole aikaa antaa tukiopetusta.
Matikka on aina ollut heikkouteni. Niin jouduin hautamaan valitettavasti haaveni lähihoitaja ammatista. mielestäni kuitenkin vahvuusiani
on aina ollut äidinkieli erityisesti kirjoittaminen ja kielet.
Ole myös huomannut itsestäni,että opin työtä tekemällä paehaiten enkä istumalla koulun penkillä.

voimia sulle emilia! elämä usein potkii päähän mutta pitää vaan koittaa luottaa siihen että se joku päivä taas hymyilisi

Emilia_89

Haluaisin että kirjoittelisimme kaikista maailman asioista sinä ja minä

jos haluat??
En asu suomessa.. Mutta olisi kiva kirjoitella kotimaahansa
ihan tavallisista asioista...

Sinun tai minun PM

Peruskoulussa minulla oli mukautettu matikka ylä ja alaasteella.
Ammattikoulussa minulla oli sama matikka ,kun muillakin luokkalaisilla siitä en saanut mukautuksia mutta en pärjännyt ollenkaa koska en osannut laskea
niin vaikeita laskuja sain matikka numeroksi 1. Silloin arvosteltiin 1-5.

Kuule, on tosi ikävää, että koet elämän kohdallasi juuri tuollaisena, kun kuvaat. Minä tiedän yhden paikan, johon jokainen on tervetullut. Mene paikalliseen seurakuntaan ja pyydä rukousta tilanteeseesi, varmasti saat apua. Ei ne "uskikset" ole mitään hirveitä tuputtajia, itse olen saanut sitä kautta paljon apua yksinäisyyteen.

ap: Joka aamu kun heräät niin valitset jatkaa tuota surkeutta ihan itse.
Voit myös valita toisin, ihan joka aamu heti kun avaat silmäsi.

Eli kun heräät niin tee päätös olla parempi ihminen.
Sitten vaikka suunta kirjastoon ja sieltä paskakirjojen sijaan sellaisia kirjoja jotka kohottavat itsetuntoa jne.