Taivaslaulu kannattaa lukea.
http://freepathways.wordpress.com/2013/08/13/pauliina-rauhalan-romaani/
Raadollista on uskovaisen elämä.
http://freepathways.wordpress.com/2013/08/13/pauliina-rauhalan-romaani/
Raadollista on uskovaisen elämä.
Taivaslaulu kertoo paljon...
Suurperheen isä
291129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
SRK:n itse keksimä ies on raskas kantaa...
Kristus sanoo: "Minun ikeeni on kevyt kantaa."
Jeesus ei missään puheissaan mainitse sanallakaan etät ihmisen olis ipakko lisääntyä niin kauan kuin lapsia tulee.
Varsinkin joidenkin äitien, ja miksei lastenkin.
Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.
Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen, nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja, mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle.
Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi -- silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.
Uskon tulee perustua Raamattuun.
Jos ehkäisemättömyys on opillinen kysymys, se pitäisi pystyä perustelemaan Raamatulla ja Tunnustuskirjoilla. Oppia ei voi johtaa vain yksityisen ihmisen kokemuksista (“en koe sitä oikeaksi”) tai tunteista (“se vaan tuntuu niin väärältä”).
Siellä missä uskon oppia luodaan tällä tavoin, ollaan tekemisissä hurmoshenkisen lahkon kanssa.
Perusteltaessa ehkäisyn synnillisyyttä tulisi tuoda avoimesti ja rehellisesti esille ne raamatunkohdat, joissa puhutaan nimenomaan ehkäisystä.
Huterasti valitut esimerkit siitä, mitä Raamatussa on kirjoitettu lasten syntymisestä yleensä, kunniasta, lapsista resurssina, Jumalan kaikkitietävyydestä tai lapsesta uskon esikuvana eivät perustele millään lailla väitettä, että uskovainen ei saisi rajoittaa omaa lisääntymistään.
(Topi Linjaman blogissa)
Eipä sitten olekkaan ihme, että Voittonen puhui suviseuroissa Pudasjärvellä siitä miten tänä päivänä Raamatun tuntemus on alentumassa.
En ole lukenut kirjaa, mutta sain sen käsityksen, että se kertoo ennen kaikkea rakkauden voimasta.
Rohkea veto joka tapauksessa kirjoittaa tällainen kirja.
Kyllä Pauliina on kuvannut suurte perheiden arjen ja äitien tuska ja kipuilun niinkuin se totta on. Kyllä hän sen tietää ja on itsekkin läheltä sen elänyt ja osin näkee ja kokee.
Tiedän lv-nuoria aikuisia naisia jotka eivät halua suuren perheen äidin taakkaa ja ovat valinneet sinkun osan.
Tämä on ikävä kyllä taas niitä sellaisen äidin kirjoittamia kirjoja, jotka antavat ymmärtää, että perhesuunnittelu ja ehkäisy tavalla tai toisella toisi onnen ja autuuden perheeseen. Mutta jos sille tielle lähtee, menettää uskon ja hyvän omantunnon.
Olet säälittävä uhri, harhaopit on uponneet sinuun mutta voit vielä saada armon luopua sellaisesta, niinkauan on toivoa kun elät. Rukoile itsellesi Totuuden henki johdattajaksi, järjestelmän orja ja vanki ei ole vapaa.
Jos sinulla on helpot raskaudet ja terveet lapset, jotka nukkuvat yönsä hyvin, ja puoliso, joka tienaa riittävästi rahaa ison perheen elättämiseen, mikäs sinun on synnyttää vaikka joka vuosi. Kaikilla se ei näin helppoa ole. Vaikka raskaus ei olekaan sairaus, joillakin naisilla keho reagoi siihen ikäänkuin se olisi sairaus. Ja toisilla lapset tarvitsevat yölläkin hoitoa jopa useamman vuoden ikään asti, jos ei ihan joka yö, niin ajoittain kuitenkin. Jollan voi olla sekä vaikeat raskaudet että valvottavat lapset. Mietipä, jos on vaikka kolmekin lasta, joita pitää käydä yöllä rauhoittelemassa, ja siinä lisänä raskauden aiheuttamat vaivat, jotka valvottavat. Ja mikä pahinta, ei mitään tietoa siitä, milloin elämä alkaisi helpottumaan, päinvastoin. Ja tähän ehkä päälle vielä mietteet siitä, mihin se uusi tulokas laitetaan, kun ei ole varaa muuttaa isompaan asuntoon.
Minkä vanki? Senkö, että haluan kilvoitella elävässä uskossa niin, että saa säilyä usko ja hyvä omatunto? Jokainen yhdeksästä lapsestamme, jotka Jumala näki hyväksi meidän perheeseen siunata, sinäkö olet sitä mieltä, että niistä joku ei ole Jumalan tahdosta ja sallimatta saanut alkunsa ja että hän teki väärin, kun antoi ne syntyä tai että me teimme väärin, kun emme ehkäisseet heidän syntymistään? Jumala on aina ollut ja on edelleenkin elämän ja kuoleman Herra. Tämä kirja antaa tukea nyt sille ajatukselle, että kun äiti tai isä alkaa tuntemaan väsymystä , joka on luonnollista, he saavat ikäänkuin luvan kuunnella inhimillisiä lihasta ja verestä nousevia pyyteitään ja neuvojaan, että ehkäisyä käyttämällä me torjutaan väsymys ja se rasitus mikä ison perheen huolehtimisesta seuraa. Mennään ojasta allikkoon, koska jos synninluvallisuudessa eläminen saa vallan, silloin menetetään elävä usko, joka on kaikkein kalleinta, mitä ihminen saa tässä elämässä omistaa .
Mistä johtuu että ehkäisyasian tulkinta on muuttunut vuosikymmenten aikana?
Vuonna 2013 on menty jo niin pitkälle että jopa terveydellisestä,vakavasta syystä voisi ehkäistä. Siis asia on vähän muuttunut. Mihin vedämme rajan,että mikä on tarpeeksi vakava terveydellinen syy? Terveydentiloja ja -asioita on miljoona,että käytännössä se on jokaisen omantunnon asia! Saman diagnoosin saaneet naiset saattavat kokea saman asian monella eri tavalla. Kaikki lapset ovat Jumalan lahjoja, ei kukaan ajattele olemassa olevista lapsista että kunpa tuo ei olisi syntynyt tai että joku olisi ylimääräinen. Semmoinen ajattelu on mielestäni sairaan ihmisen ajattelua! Miksihän esimerkiksi lasten videot tai musiikkijumppa on tuomittu synniksi,mutta tänä päivänä ne ovat ihan tavallisia asioita eivätkä vie elävää uskoa. Mutta ehkäisyn käyttö vie elävän usko??? Jumalan luomistyöhön puututaan myös silloin kun raskauden pelossa ollaan erillään miehen kanssa,tämä on aika yleistä. Että eiköhän nämä asiat ole aika yksinkertaisia ja kuitenkin niin monimutkaisia että käytännössä asia on jokaisen itse määriteltävä. Toinen ei voi toisen puolesta sanoa että sinulla pitää nyt tulla huono omatunto tuosta raskauden pelosta ja erillään olemisesta(ehkäisyä sekin!!!).
Hienoa että olet jaksanut. Minäkin luulin jaksavani. Toisesta apteekista hain masennuslääkkeitä ja toisesta raskaustestin kun en kehdannut niitä yhtäaikaa ostaa. Koko ajan olla varpaillaan etten syö lääkettä ja olisinkin raskaana ja vaurioittasin lasta. Vuosi kymmenen asiaa mietittyäni minusta on alkanut tuntumaan ettei kukaan oikeasti tässä uskossa välitä miten me äidit jaksetaan. Me ollaan ihan lainsuojattomia! Ja ole onnellinen että sinulla on ollut puoliso joka on jakanut hoitovastuuta lapsista. Meillä se on ollut 95% minun harteillani. Vuosikaudet nukuin unilääkkeillä kun huoli jaksamisestani oli niin musertava! En kenenkään sois kokevan samaa. Tiedätkö miltä tuntuu hoitaa vastasyntynyttä lasta joka kärsii masennuslääkkeitten vieroitusoireista? Lastenhoitajat ihmettelee sairaalassa että eivät ymmärrä mikä lasta vaivaa. Kaikki on tehty mutta hän vain näyttää kärsivän jotenkin... Minä tiedän mistä johtuu ja miltä se äidistä tuntuu. Itkettää vieläkin. Tiedätkö miltä tuntuu kohtutulehdus? Kun lääkärit seisoo sängyn vieressä ja kysyy että ymmärrätkö miten vakavasta taudista on kyse? Tai joutua hätäsektioon?
Olen katkera että en ole saanut kuunnella omaatuntoani joka on huutanut en jaksaisi enää! Olen ohittanut sen äänen. elimistönikin on ollut niin lujilla että olen lopunikäisellä lääkityksellä kun keho ei kestänytkään. no mitä väliä? Minähän siitä kärin eikä kukaan muu.
Mutta yli kaiken rakastan lapsiani. Kaikesta sielusta,voimasta ja järjestäni. Tytöilleni en halua samaa tietä kuljettavaksi.
Tiedätkö miltä tuntuu maata kolme päivää migreenissä oksentaen, ympärillä pyörii pienet lapset ja et ruokaa pysty heille laittamaan? Ja kuuntelet samalla suviseuraradiota missä vl-puhuja antaa lehdistölle lausuntoa että vl-äiti on VAHVA selvityjätyyppi? Ne miehet ei ole päivääkään eläneet meidän elämää joten pysyköön hiljaa!! Yhtä vahvaa kohden on sata heikkoa.
Psykiatrian polilla minulta kysyttiin että ettekö te vl-naiset puhu keskenään näistä asioista kun hänellä käy koko ajan vl-äitejäja kaikki puhutte samoista asioista? Olin ihmeissäni. Olin sata varma että minä olen ainut huono, heikko, jaksamaton ..... Taas itkettää. kipu on ollut valtavaa mutta helpottumaan päin. Olen oppinut ymärtämään että usko on lahja. Usko ei vaadi meiltä mitään. Usko on ilon asia. En yritä enää kelvata kenellekkään. Omat teot jumalan edessä ovat
kuitenkinkuin saastainen vaate. Ominansioin ja teoin ei kukaan pääse taivaaseen. Vaikka joka päivä synnyttäis.
Aamen.
Itse olen väsyneen, masentuneen äidin 8. lapsi. Yhteensä meitä lapsia on 13 ja melkein kaikilla on nyt aikuisiällä mielenterveysongelmia (masennusta, paniikkihäiriötä, unettomuutta, ahdistushäiriötä).
Ajatelkaa hyvät äidit ja isät sitä, että niille olemassa oleville lapsille pitää voida antaa muutakin kuin perustarpeiden tyydyttäminen. Lapset tarvitsevat rakkautta, hellyyttä, huomiota, kiinnostuneita ja terveitä vanhempia.
Meillä itsellä on nyt kaksi lasta ja neljä on maksimimme. Raamattu sanoo, että ihmisen lapseksi synnytään miehen tahdosta, Jumalan lapseksi Pyhän Hengen työn kautta.
"Kaikki lapset ovat Jumalan lahjoja, ei kukaan ajattele olemassa olevista lapsista että kunpa tuo ei olisi syntynyt tai että joku olisi ylimääräinen. Semmoinen ajattelu on mielestäni sairaan ihmisen ajattelua! "
Taidat oikeastaan olla harhaopissa rouva3. Luterilainen et ainakaan ole. Nimittäin sidottu ratkaisuvalta joka on luterilaisuuden perusta riisuu täysin sellaisen ajatuksen että ihminen estäisi Jumalan suunnitelman toteutumisen, että olisi joku jonka olisi pitänyt synytä.
Eiköhän rouva2 voisi säästää saarnansa niille nuorille miehille ja naisille jotka toimivat päällisin puolin täysin "vl-formaatin mukaan". Eivät avioidu siksi että voivat nauttia elämästä ja vapaa-ajasta, matkustella ja elää muutenkin mukavaa sinkkuelämää kaveriporukassa ilman sen suurempia vastuista edes yhdetä tai kahdesta lapsesta. Taivaaseen menään niin että kilahtaa mutta auta armias jos joku ylen määrin rasitettu sairas monen lapsen äit vetoaa terveydellisiin syihin tulet sinäkin tänne HURKASTELEMAAN.
Pimeyden ruhtinasko korvaasi kuiskii rouva3. Teoillako meidät vanhurskautetaan? Onko pimeyden ruhtinaan juoni viedä ihmiset niin äärimmäiselle jaksamisen rajalle että tapahtuu todellinen luopuminen uskosta näiden ihmissääntöjen kohtuuttomuuden takia. Kun muuta tietä ei rakkaudesta perheeseen ja siitä huolehtimiseen enää ole.
Anteeksi Rouva 3 tuli viimeinen kappale sinun osallesi vaikka tarkoitus oli puhua niistä tiukkiksista eli fiktiivisesta rouva 2, joita tähän ketjuunkin on tullut.
Miksi puhut tuolaista soopaa,jossa ei ole mitään todellsita jUmalan antamaa tervettä linjaa, joka perustuu HÄNEN SANAANSA, vaan puolustat omaa opillista harhaasi !
Tajuatko siinä mitään eroa.
Ajatteletko ollenkaan kuinka suuri siunaus olisi kätketty niihin vielä näköjään syntymättömiin lapsiin ainakin viiteen höh. (sarkasmivaroitus)
Eli miksi et puhu siitä mitä Jumalan Sana puhuu vaan sopotat omia sielullisia visioita ja kuvitelmia ja siihen vedät Jumalan takuumieheksi.
Koita jo käsittää, ettei Raamattu ota mitään kantaa onko perheellä lapsia yks vai kaks.
Lopettakaa Raamatuilla hakkaaminen. Tuossa ole mitään mieltä. Sydänvaivat saatte tuolla iänikuisella kirjalla.
Vielä jatkoa...
oletko koskaan ajatellut, että ehkäpä Jumala tahtoisi kauttasi antaa elämisen mahdollisuuden niille lukemattomille orpolapsille joilla ei ole mitään, ei edes harhaista Jumalasuhdetta kuten monilla täällä pullasuomessa.
Olisitte laittaneet muutamanlapsen ja taanneet lopuille mahdollisuuden pestä itsensä joka päivä puhtaalla vedellä, syödä edes yks ateria ja saada jonkinlaista kouluopetusta, sensijaan että raahaatte maailmaan autolastin lisää lapsia, ja pakotatte yhteiskunnan rahoittamaan sitä systeemiä vaikkamilä tavalla.
Eikö se ole itsekkyyttä pahinta laatua ja vielä sellaisen opinkautta jossa ei ole mitään pohjaa Raamatussa !
Ei. Kyllä minä haaveilen, suunnittelen ja päätän itse perheeni koosta, elämäni ilonhetkistä, nautinnoista, kesälomareissuista, sosiaaliturvasta, mutta myös suruista.
Kauhea olisi elämäni ja sen tuska jos asettaisin päähäni esim. sinun aivosi, mutta omat haaveeni.
Osaatko muuten laskea kymmeneen ennen kuin avaat suun?
Sinulle vanhoillislestadiolainen sanon sitten Raamatun sanoin. Sinulla on nimi ettäs eläisit, mutta olet kuollut! Lueppa itse Raamatusta miten tuo jatkuu siellä!
Jotenkin minun on vaikea uskoa että nimimerkki vanhoillislestadiolainen kaikista avauksistaan ja teksteistään päätelleen olisi vanhoillislestadiolainen pikemminkin on tuonut tänne nimimerkin jota aiemmin on käyttänyt hyvin konservatiivinen vanhoillislestadiolainen.
Muistakaa, että Viljan ja Aleksin tarina on Rauhalan fiktiotarina. Hänen keksimäänsä.
Totta, ei kirjailija itse ainakaan tarkoittanut sitä että kirjan takia tulisi uskovaisista huono käsitys!
Varmaan onkin fiktiotarina - kenenkään todellista elämäähän nyt ei saakaan mennä kirjoittamaan heidän oikeilla nimillään. Mutta kirjassa lienee kuvattu hyvin koskettavasti ne lukemattomat kipeät tunnot, joita ehkäisykielto avioliitoissa aiheuttaa. Tunnen aika monen nuoruuden aikaisen ystäväni myöhempää elämää ... sääliksi käy, mihin joutuivat. Sydämeltään kovimpien miesten ajattelutapaa kuvaa hyvin lyhyt kylmä tokaisu tulevalle morsiamelleen: "Sinä totut." Silläkö kuitattu koko naisen elämä?
Todellinen onnellisten suurperheiden äitien prosentuaalinen osuus kaikista siionin perheistä, itse ajattelen sen ehkä varovaisesti olevan noin 65-70 prosentin luokkaa....jos sitäkään
"Se on niin lyhyt tuo vauvavaihe."
sanoo vanha pariskunta nuorelle parille, joilla on jo kolme vauvaa.