Olen rämpinyt uskon ja epäuskon välillä, enkä nyt oikein tiedä, olenko tällä hetkellä enää lainkaan uskovainen. Sisälläni olen käynyt melkoista taistelua.
Olen syntynyt uskovaiseen, eli vanhoillislestadiolaiseen kotiin, mutta menetin eka kerran uskoni ollessani 16 vuotias. Sain parannuksen armon ollessani 25 vuotias, mutta tämän jälkeenkin olen horjahdellut. Houkutukset maailman rientoihin käyvät välillä liian kovina. Myös epäilykset siitä, onko Jumalaa varmasti olemassa ja mihin voi ylipäänsä uskoa, käyvät välillä liian suuriksi.
Tällä hetkellä elän vaihteeksi taas ns. harmaata jaksoa. On hyvin vaikeaa tehdä valintoja uskon näkökulmasta, jos houkutukset vaikkapa monenlaisiin maailman rientoihin ovat kovia. En pidä baareissa käymisistä, en alkoholilla läträämisestä tms. mutta mulla on taipumusta epäillä kristinuskon perusteita. Siis kun kristinusko sisältää niin paljon ristiriitoja. Onko kristinuskokin vain järkeilyjen tuotosta..
Toinen vaikea asia etenkin nykyaikana on se, että uskosta luopujia on ollut paljon. Jotenkin tuntuu, että Kristuskallio on jotenkin horjunut erityisesti. Ikään kuin tällä hetkellä olisi meneillään eräänlainen maanjäristys, joka ravistaa perustuksia ja moni luopuu tämän takia uskostaan. Luopumusta on tapahtunut myös puhujien ja pappien keskuudessa. Naispappeus, suhde muihin kristittyihin, suhde kulttuuriin yms. vaihtelee kovasti. Vanhoillislestadiolaiset eivät näytä enää niin homogeeniselta joukolta kuin aiemmin. Onkohan tähän ollut syynä avoimuus ja sosiaalinen media. Ns. epäkohdat tulevat voimakkaammin esiin.
Olen syntynyt uskovaiseen, eli vanhoillislestadiolaiseen kotiin, mutta menetin eka kerran uskoni ollessani 16 vuotias. Sain parannuksen armon ollessani 25 vuotias, mutta tämän jälkeenkin olen horjahdellut. Houkutukset maailman rientoihin käyvät välillä liian kovina. Myös epäilykset siitä, onko Jumalaa varmasti olemassa ja mihin voi ylipäänsä uskoa, käyvät välillä liian suuriksi.
Tällä hetkellä elän vaihteeksi taas ns. harmaata jaksoa. On hyvin vaikeaa tehdä valintoja uskon näkökulmasta, jos houkutukset vaikkapa monenlaisiin maailman rientoihin ovat kovia. En pidä baareissa käymisistä, en alkoholilla läträämisestä tms. mutta mulla on taipumusta epäillä kristinuskon perusteita. Siis kun kristinusko sisältää niin paljon ristiriitoja. Onko kristinuskokin vain järkeilyjen tuotosta..
Toinen vaikea asia etenkin nykyaikana on se, että uskosta luopujia on ollut paljon. Jotenkin tuntuu, että Kristuskallio on jotenkin horjunut erityisesti. Ikään kuin tällä hetkellä olisi meneillään eräänlainen maanjäristys, joka ravistaa perustuksia ja moni luopuu tämän takia uskostaan. Luopumusta on tapahtunut myös puhujien ja pappien keskuudessa. Naispappeus, suhde muihin kristittyihin, suhde kulttuuriin yms. vaihtelee kovasti. Vanhoillislestadiolaiset eivät näytä enää niin homogeeniselta joukolta kuin aiemmin. Onkohan tähän ollut syynä avoimuus ja sosiaalinen media. Ns. epäkohdat tulevat voimakkaammin esiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko koskaan miettinyt sitä ,oletko Lain vain Armon alla,jos ole Lain sinulla on raskas taakka kannettavana,mutta jos olet Armon alla,niin helppo on Uskossa vaeltaa,
Jeesus vapautti meidät Lain alaisuudesta ja antoi Armon tilalle!
Jeesus teki uskon niin helpoksi kulkea,että ei kukaan taakan alle kuolisi,vaan pääsisi taivaan kotiin kerran!
Nyt sitten kovempaa saarnaa,jos kerran olet Lestatiolainen,vaihda porukkaa,ne on kulkemassa pimeyteen,saarnaajat etunenässä ja mustana joukkona uskomassa olevat perässä,siitä Jeesus haluaa,että tulisitte pelastetuksi ja seuraamaan häntä,eikä Lestaatiota,se on tullut teidän johtaja,eikä Jeesus,niin kun pitää olla!
Jeesus armahtaa ja avittaa sinut kulkeen tietä,joka on hänen tiensä ,ei leveä ,mutta se on pelastuksen tie! Ari
Ristiriita on ainoastaan lihan tahdon ja Jumalan tahdon välillä. Kristinuskossa ei ole mitään ristiriitoa.
Jumalaa ei ole olemassa. Raamatun tarinat ovat usein pahoin ristiriidassa tunnettujen tieteellisten tutkimustulosten kanssa. Esimerkiksi Raamatun luomiskertomus on nykytiedon mukaan täyttä hölynpölyä eikä se vastaa miltään osin todellista tapahtumien kulkua.
Minä luotan siihen, että tieteellisellä tutkimuksella saadaan selville asioita luotettavasti. Uskonnolliset myytit sen sijaan eivät ole luotettavia.
ELi aloittajan ongelma on syntymättömyys !
Miten voi ELÄÄ jos ei ole syntynytkään!? Ymmärrätkö edes mistä on kysymys.
Esität aloittaja erään erinomaisen olennaisen kysymyksen: "Onko kristinuskokin vain järkeilyjen tuotosta...?"
Kaikenlainen Raamatun Sanan selittely on erityisen herkästi järkeilyä. varsinkin silloin kun selvälle lauseelle keksitään abstrakteja merkityksiä. Sen vuoksi kaikenlaiset lahkot ja yhdistykset ovat helposti vääränlaisia sananjulistajia.
Puhut maailman riennoista ja houkutuksista. Tuntuu että sinua on peloteltu aivan liiaksi. Jos elät rehellisesti läheisillesi ja käyttäydyt jotakuinkin säädyllisesti, et käytökselläsi kovain suurta syntiä saa aikaan. Ravintolassa tai tansseissa käynti ei ole syntiä tms.
Ajattelet selvästi myös, että luopuminen vl:stä olisi luopumista uskosta. Itsekin ehkä tiedät, että näin se ei ole. Mutta olet vaan tottunut niin kuulemaan.
Eli ole siis rauhallisella mielellä! Elä onnellista, kunnollista ja vapaata elämää.
Jaksamista!
Mutta mistä saa sen paljon puhutun rauhan sydämelleen?
Eikö yhtälailla koko raamattu ole järkeilyn tulosta. Ihmisethän sen kirjoitti.
Ihmiset tiedostivat hyvän ja pahan, mutta ovat aina halunneet selityksen niiden olemassa ololle. Vähän vaikuttaa siltä, että koko kristinuskon ydin on puhtaasti järkeilyn tulosta. Se on tehty aikana, jolloin yleinen tietämys oli aika olematonta. Raamatun synnyn aikana kun ei lainkaan tiedetty, että maapallo olisi edes pyöreä. Raamatussahan on paljon pohdintaa siitä, millainen maankamara on. Neljän pilarin päällä seisova lättyskä, jossa on ääret. Raamatussa ilmenee maan ääret, vaikka nykyään tiedämme, ettei sellaisia ole, koska maa on pyöreä. Toisaalta jos ihan saivartelun puolelle mennään, niin maapallollakin on ääret, eli ei ole ääretön... Mutta siis ääriä siinä mielessä, miten niiden annetaan raamatussa ymmärtää.
Veden paisumus, sateenkaaren olemus, baabelin tornin rakentaminen jne... Nykytiedon valossa koko maata peittävä vedenpaisumus ei ole mahdollista. Baabelin torni on muuttunut tiedon lisääntyessä vertauskuvalliseksi. Niin myös sateenkaari. Aiemminhan Jumala asetti sen merkiksi, ettei uutta veden paisumusta tule. Mutta kun se on vain optinen näky, joka on näkynyt myös ennen sitä raamatun kertomaa vedenpaisumusta... Että pitäis vielä tänä aikana osata uskoa raamattuun Jumalan sanana. Täytyy sanoa, ettei se ole enää helppoa, kuului sitten vanhoillislestadiolaisiin, körttiläisiin, tai vaikkapa helluntalaisiin.
Et sinä ainakaan tyhmä ole, et ollenkaan. Olet selvästi ajatellut asioita.
No, asettelenpa vastaukseni siten, että mitä se rauha kunkin sydämellä tarkoittaa. Haluan olla kohtelias ja kunnioittaa toisten näkemyksiä, ainakin niin kauan kun ei minun ylitse niillä yritetä kävellä.
Itse kuitenkin löysin rauhan muualta jo ennen kuin tein lähtöpäätöksen vl:stä. Seurasin ihmisiä. Kuka oli hyvä, kuka paha, kuka minkäkinlainen. Sitten mietin, miksi joku on hyvä ja toinen paha. Tulin siihen lopputulokseen, että jotkut ihmiset ovat hyviä ilman suurenpia ponnisteluja. Heidän ympärilleen tuppasi kerääntymään hyvää. Heidän seurassaan oli hyvä olla. Siispä lähtö oli helppo.
Minä siis saan rauhan omalle sydämelleni silloin kun on hyvää ja rauhallista sielulla ja ruumiilla. Raamatun kaikkiin kertomuksiin ei kukaan kirjaimellisesti usko. Jos uskoisi, Vanhan Testamentin mukaan meillä olisi täällä melkoista väkivältaa. Itse suhtaudun lähinnä niin, että Raamatussa on tarinoita, jotka ovat vain tarinoita. Sitten on opetuksia mutta niitä täytyy lukea tämän päivän valossa.
Kaikkea ryhmäuskomista kartan kovasti. Sellaisesta on vain huonoja kokemuksia.
No, onko tämä sitten itsetuntokysymys...?
Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä.
Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä?
Sille, joka on hänelle mieleen, hän antaa viisautta, tietoa ja iloa, mutta syntisen hän panee kokoamaan ja kartuttamaan hyvää sille, joka on hänelle mieluinen. Mutta tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.