Miten teidän muiden puolisot/seurustelukumppanit suhtautuvat ja reagoivat sairauteenne? Entäs miten mania ja depis vaiheisiin? Oma isäntä ei tunnu ymmärtävän tuon taivaallista mistään, eikä osaa ajatella, että sairaus vaikuuttaa asioihin, ja käytökseen. Tai sanoohan se ymmärtävänsä, mutta silti tivaa esimerkiksi, että miks ei nukuta, ja miks tekee mieli lähteä humpalle yökerhoon, tai kun on depis, niin miks pyykit on pesemättä jne..
Bipo ja parisuhde..
mommy90
2255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaimo on kyllä huolissaan kun masennus pukkaa päälle. Masentuneena murehdin ihan pikkuasioita ja ihan turhia juttuja. Ne vaan jotenkin puskee päälle. Kun kerron niistä vaimolleni hän osaa asettaa ne järkeviin mittasuhteisiin ja yleensä masentuneisuus alkaa helpottamaan. Kun taas ylikierrokset käynnistyvät hän huomauttaa että olisiko syytä rauhoittua ja onko lääkitys nyt ihan kohdallaan. Nyt minulla on menossa tasainen vaihe ja meinaa unohtaa että sairastaa koko sairautta. Kyllä huomaa että sairaus päällä ollessaan vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.
Olen onnellinen, koska nuoruudessa alkaneen kaksisuuntaisen mielialahäiriön aikana olen ollut jo seitsemän viimeistä vuotta parisuhteessa, jossa alusta alkaen on ollut sairauteni yhdessä jaettuna. Masennukset ja ahdistukset jaan mieheni kanssa. Hänen kanssaan elämme sopusointuista parisuhdetta ja hän yrittää rajoittaa elämääni liioilta muutoksilta, stressiltä ja aikatauluilta. Toisaalta hän itse on myöskin impulsiivinen, ylienerginen ja "mielialaihminen", siis ilman diagnoosia. Ymmärrämme toisiamme ja meillä on hyvä elämä.