Koska kertomuksestani tulisi liian pitkä yritän parhaani mukaan tiivistää sitä.
En edes tiedä mistä aloittaa. Koko elämäni on ollut pelkkää tuskaa.
Lyhyen elämäni aikana olen jo kokenut aivan liikaa kaikkea.
Olen ollut aina mahdottoman ujo ihminen ja ahdistun liian helposti. Jatkuvat univaikeudet ovat olleet osa elämääni aina.
Koko kouluikäni jatkuvaa kiusaamista (hakkaamista, haukkumista, syrjimistä), johon kukaan ei ikinä puuttunut millään tavalla, edes oma perhe.
Arvosanani heittelivät 4-6 väliä, enkä ikinä ole ollut hyvä missään jatkuvasti sain käydä tukiopetuksissa ja psykologisissa testeissä koko ikäni.
Jo yläasteella aloitin viiltelemisen ja itsetuhoisuus jatkui ammattikoulun toiseen vuoteen, jossa vasta silloin ihmiset heräsivät auttamaan minua, kun eräänä päivänä sain herätä sairaalasta.
Vasta kolme vuotta sitten minulle diagnosoitiin masennus lääkkeet, ADD ja terapian voimin sain tavallaan alustan elämälleni, mutta en ole siltikään vielä täysin elämässäni mukana.
Minua on pettänyt jokainen ystävä jonka olen elämäni aikana tavannut. Viimeisin ja pitkäaikaisin ystävä(kusipää) heitti oman puukkonsa selkääni ja oma elämäni on jälleen mennyt päin helvettiä. Olen riitautunut aivan kaikkien kanssa. Oma äiti on oikeasti kaksinaamainen kusipää. Jos tietäisitte oikeasti tilanteen voisitte sanoa samaa.
Olen sen tyyppinen ihminen, etten vääryyttä kestä millään. Olen se joka itkee AIVAN KAIKESTA.
En kestä ajatusta omasta tulevaisuudestani.
EN OSAA EDES KERTOA TARPEEKSI HYVIN MITÄ AJATTELEN.
Joskus jopa tuntuu että oma sydän pettää oikeasti pian.
Olen yksinäinen, syvästi masentunut, ahdistunut, toivoton, vihaan lähestulkoon kaikkea, ahdistun kaikesta, pelkään elämää, pelkään kuolemaa, pelkään kaikkea, en pysty enää mihinkään, en enää jaksa.
En enää jaksa.
En edes tiedä mistä aloittaa. Koko elämäni on ollut pelkkää tuskaa.
Lyhyen elämäni aikana olen jo kokenut aivan liikaa kaikkea.
Olen ollut aina mahdottoman ujo ihminen ja ahdistun liian helposti. Jatkuvat univaikeudet ovat olleet osa elämääni aina.
Koko kouluikäni jatkuvaa kiusaamista (hakkaamista, haukkumista, syrjimistä), johon kukaan ei ikinä puuttunut millään tavalla, edes oma perhe.
Arvosanani heittelivät 4-6 väliä, enkä ikinä ole ollut hyvä missään jatkuvasti sain käydä tukiopetuksissa ja psykologisissa testeissä koko ikäni.
Jo yläasteella aloitin viiltelemisen ja itsetuhoisuus jatkui ammattikoulun toiseen vuoteen, jossa vasta silloin ihmiset heräsivät auttamaan minua, kun eräänä päivänä sain herätä sairaalasta.
Vasta kolme vuotta sitten minulle diagnosoitiin masennus lääkkeet, ADD ja terapian voimin sain tavallaan alustan elämälleni, mutta en ole siltikään vielä täysin elämässäni mukana.
Minua on pettänyt jokainen ystävä jonka olen elämäni aikana tavannut. Viimeisin ja pitkäaikaisin ystävä(kusipää) heitti oman puukkonsa selkääni ja oma elämäni on jälleen mennyt päin helvettiä. Olen riitautunut aivan kaikkien kanssa. Oma äiti on oikeasti kaksinaamainen kusipää. Jos tietäisitte oikeasti tilanteen voisitte sanoa samaa.
Olen sen tyyppinen ihminen, etten vääryyttä kestä millään. Olen se joka itkee AIVAN KAIKESTA.
En kestä ajatusta omasta tulevaisuudestani.
EN OSAA EDES KERTOA TARPEEKSI HYVIN MITÄ AJATTELEN.
Joskus jopa tuntuu että oma sydän pettää oikeasti pian.
Olen yksinäinen, syvästi masentunut, ahdistunut, toivoton, vihaan lähestulkoon kaikkea, ahdistun kaikesta, pelkään elämää, pelkään kuolemaa, pelkään kaikkea, en pysty enää mihinkään, en enää jaksa.
En enää jaksa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No syy ei ole ainakaan sinussa itsessäsi, jos on kaltoin kohdeltu. Ujous on persoonallisuuspiirre ei mikään korjattava asia. Se voi olla myös vahvuus, koska ihmisillä on erilaisia luonteenpiirteitä.
Ennenpitkää usein petytään ihmissuhteissa ja varmaan myös itse aiheutamme toisillemme pettymyksiä. Omia virheitä ei vain huomaa. Sittenkin pitää pyrkiä rakentamaan omaa elämää ja ei tukeutua toisiin. Jos elämä seisoo vain toisten ihmisten varassa ja oma minuus romahtaa varmasti.
Sinä kirjoitat erittäin hyvää tekstiä, joten ei sinun älyssä ja lähjakkuudessa ole vikaa. Se että et ole saanut kykyjäsi esille, juontuu minuuden ja itsetunnon heikkoudesta.
Varmaan terapia ja apu voi tukea edelleen sinua kohti aikuisuuteen. Kyllä sinä osaat kertoa ihan selvästi tuntemuksistasi.
Kyllä itseään voi kehittää, näilläkin sivustoilla on vinkkejä. jos on perusterve henkisesti, kyllä on erittäin hyvätkin mahdollisuudet muuttaa itseään , jos on syvät ongelmat, on esim. narsismia, on paras mennä ammatti-ihmiselle