Ajatteletteko miehet tälläistä?

Ei, koska se on toiminut hyvin vaihtelevasti tähänkin asti :)

Ei kauhistuta. Ei kauhistuta edes ajatus siitä että joku aika sen lerputtamisen jälkeen lähtee henki ja päätyy poltettavaksi tai matojen ruuaksi.

No ei ole käynyt mielessä.
”Mitä vanhempi pukki sen kovempi sarvi” sanoo vanha sananlasku

tääl vaan vähä hävettää kulkea yleisillä paikoilla ku jatkuvasti on naista vailla"housujen päältä näkee missä asennossa päni on ja tietenkin pystyssä"voikun jiskus ees lerpottas olis helpompi pitää sitä housun puntissa(naiset auttakaa)

Valitettavsti on jo pari kertaa käynyt huonosti:-( no se on elämää, kun lähestytään kuolemaa

Ei ajatella!

Minulla on käynyt parikin kertaa niin, että kun töissä on ollut hirveä stressi, niin ei ole ottanut eteen. Mutta sitten kun stressi helpottaa ja saa nukkua pari kolme yötä kunnolla, saa vähän liikkua niin johan taas toimii.

Silloin kun on oikein kova steressi, niin ei saa edes nukuttua kunnolla, asiat painavat mieltä liikaa ja koko ajan.

Olen 50, fyysinen kunto on erinomainen säännöllisen ja monipuolisen liikunnan ansioista ja tuossa taannoin leikittiin neljä kertaa vuorokauden aikana tyttlystävän kanssa - eli normaalisti pelittää hyvin.

Kaksi katastrofia kokenut.

Ensimmäinen tuli kun alle 6-kymppisenä jouduin aloittamaan eturauhasta supistavan lääkityksen.
Sitä ennen ei kysymys epävarmuudesta ollut käynyt mielssäkään mutta nyt 6:n viikon impotenssi oli niin kamala kokemus, etten haluaisi sitä pahimmallekaan vihamiehelleni.
En reagoinut mihinkään ärsykkeeseen.

Toinen, ymmärrettävämpi "paastokausi" liittyi suolistosyövän leikkauksiin.
Veto pois kuin leikkiautosta ja paskapussi ulkona olevan suolen päässä mahan päällä ei innostanut meistä kumpaakaan.
Pussin poiston ja toisen leikkauksen jälkeen oli anuksen toiminta erittäin spontaania joten sekin häiritsi harrastusta.
Tuota kesti useita kuukausia.

Nyt, 7-kymppisenä osaan olla kiitollinen näihin muutamaan viikkosessioon.
Mielssäni on aika ajoin ajatus tämän loppukirin kestävyydestä.