Miksiköhän ihmiset kysyvät täällä mikä mun on eivätkä mene lääkärille, terveydenhoitajalle tai psykologille? Toistuvasti tuollaisa aloituksia ja ne tuntuvat kovin puberteettisilta, vaikka aloituksen takana voi sitten ollakin joku nelikymppinen.
Ymmärrän sen, että keskustelufoorumi on tarkoitettu omien tuntojen kirjoittamiseen ja myös neuvojen kysymiseenkin, mutta neuvojen kysyminen ei-konkreettisissa asioissa on outoa. Joku voi neuvoa, mistä voit ostaa hyvän rinkan edullisesti, mutta jos olo on ahdistunut, siihen on vaikea mitään sanoa. Tosin ammattiauttajatkin saattavat olla ulalla, kun heitä lähestyy ja vielä pitkän hoitosuhteen jälkeenkin.
Ymmärrän sen, että keskustelufoorumi on tarkoitettu omien tuntojen kirjoittamiseen ja myös neuvojen kysymiseenkin, mutta neuvojen kysyminen ei-konkreettisissa asioissa on outoa. Joku voi neuvoa, mistä voit ostaa hyvän rinkan edullisesti, mutta jos olo on ahdistunut, siihen on vaikea mitään sanoa. Tosin ammattiauttajatkin saattavat olla ulalla, kun heitä lähestyy ja vielä pitkän hoitosuhteen jälkeenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täältä on monesti saanut kiinnostavampia vastauksia kuin ns. ammattilaisilta jotka tunkevat vaan lääkettä naamaan joka vaivaan. Luulen että ihmiset tykkää kuulla että onko muita samanlaisia, kohtalotovereita. Minä ainakin olen vuosien mittaan menettänyt luottamukseni näihin mainitsemiisi ammatteihin. Varsinkin lääkäreihin, joka tuntuu olevan ainoa ammattiryhmä jossa saa tehdä räikeitä ja törkeitä virheitä saamatta koskaan potkuja.
En minäkään perusta kaikista ammattiauttajista.
Mutta jos oloni olisi kauhea enkä osaisi yhtään eritellä tuntemuksiani, mistä siinä on kyse, niin olisi pelkästään nettipalstan varassa. Vaan hakeutuisin jonnekin. Jos on pölvästi tyyppi vastassa eikä "hoidosta" tule mitään, niin vaihtoon vain.
Vertaistukipalstat ovat tietysti hyviä siinä ohessa. Mutta ei minään hoitona enempää kuin ystävät tai sukulaiset.
Toki voi olla, että ammattilaiset eivät osaa auttaa ja jäljelle jää vain vertaistukipalstat ja -tapaamiset.
Ammattilaisille voi joutua jonottamaan viikkokausia, ja palkinto mitä siitä saa, on usein vähäpätöinen. Netissä taas voi saada useamman mielipiteen lyhyessäkin ajassa. Säästyypä yhteiskunnan rahaa ja aikaa näin kriittisinä aikoina. Terveydenhuollon järjestelmä muutenkin ylikuormittunut.
Itse en edes koe keskustelufoorumeita (varsinkaan suomi24) minään keskustelupaikkoina, vaan pääasiassa avunanto ja avunpyyntö paikkoina.
No pitääkö sitä turvautua aina ensiksi ammattiauttajlle. Ennen ei ollut lääkäreitä ja ihmiset auttoivat toisaan miten parhaiten taisivat. Eikö ole inhimilisempää jos saa ensiapua tai ainakin sypatiaa tavalliselta kaduntallaajaalta. Terveydenhoitohenkilökunta on kiireistä eikä heitä ole tarpeeksi ainakaan syrjäseuduilla. Samaa mieltä näkyy tuossa toinenkin kommentoja olevan. itseäni ainakin rohkaisee jos saan apua tai ainakin yritystä joltain vapaaehtoiselta.
Ja usein on niin, että kun kirjoittaa ongelmansa ja pukee sen sanoiksi niin on sitten helompi kertoa asia ammattilaisella. Netissä saa myös vertaistukea ja vastaajilla on enemmän aikaa kuin kiireisellä henkilökunnalla.
Netissä on myös "vastaanotto" auki ympäri vuorokauden. Jos vähättelet nettikeskusteluja, niin miksi ylipäätänä itse näitä luet?
En tiedä, mitä tarkoitat sanalla "ensimmäiseksi ammattiauttajiin"?
Näin jälkikäteen arvelen, että jos itse olisin saanut hoitoa (= sitä ei ollut 1950-luvulla) aikanaan, niin olisin terve nyt. Hakeuduin hoitoon 1970-luvulla ja silloin olin jo yli kskikymppinen. Kirjoitit, että toiset auttoivat ennen toisiaan. Ei kuule meillä kaikilla mitään turvaverkkoja ole ollut, ei välttämättä vanhempiakaan. Nykyisin yleensä on eli tässäkin suhteessa aika on muuttunut parempaan.
Mielestäni kaiken a ja o on, että oikea hoito aloitetaan mahdollisimman varhain.
Ja toinen juttu on sitten se, että ei jää kiinni menneisyyteen, ei rajoitteiiin, ei mihinkään, vaan elää siten kuin se on mahdollista nykyhetkessä. Ja suunnittelee tulevaa.