Yritin etsiä netistä, paljonko suomessa on ruotsinkielisiä jotka eivät osaa suomea.
Yksi arvio on (ahvenanmaalaiset mukaan lukien) 57000. http://www.pakkoruotsi.net/kaksikielinen.php.
Ahvenanmaalaisia on n. 28000, eli onko yksikielisiä ruotsinkielisiä siis 29000? Eli n. 0.6% väestöstä.
Jos meni väärin niin korjatkaa. Kiinnostaisi tietää.
Yksi arvio on (ahvenanmaalaiset mukaan lukien) 57000. http://www.pakkoruotsi.net/kaksikielinen.php.
Ahvenanmaalaisia on n. 28000, eli onko yksikielisiä ruotsinkielisiä siis 29000? Eli n. 0.6% väestöstä.
Jos meni väärin niin korjatkaa. Kiinnostaisi tietää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tietysti affenoita ei lasketa mukaan, koska Ahneidenmaa on yksikielinen.
Tuo 20-30 000 on varmastikin aika lähellä. Pitää lisäksi muistaa, että ummmikoista lähes kaikki asuvat Pohjanmaalla, jossa kielipalvelua on lunnostaankin tarjolla ihan tarpeeksi.
Tämä fakta teke kielipalvelu-perusteen vielä kohtuuttomammaksi.
"Kiinnostaisi tietää. "
Miksiköhän? oletko kosiomatkalle menossa, vai onko taas ketunhäntä kainalossa.
Ettei vaan kysymys liittyisi siihen että voisit hankkia etuisuuksia itsellesi siitä että olet muita kielitaidottomampi?
Haluatko Juho Eerolaksi Juho Eerolan paikalle kenties? Hänhän on sitä mieltä että koska hän ei osaa mutta minä osaan niin vain hänelle pitäisi tarjota omakielistä palvelua.
Eli minun kannattaisi siis heittäytyä yhtä kielitaidottomaksi jotta saisin sen minkä hän mieltää itselleen itsestäänselvänä? Miksi en minä saisi pitää sitä yhtä itsestäänselvänä? Niin pitkälle hän ei pohdinnoissaan päässyt. Eikä taida päästäkään, koska hänen hieno satulinnansa sortuisi.
Onneksi moni muu pääsee häntä pidemälle noissakijn pohdinnoissa. Pääsetkö sinä?
Onko suomea, englantia ja ranskaa puhuva kielitaidottomampi kuin ruotsia, englantia ja ranskaa puhuva?
Miksikö kiinnostaa?
Em. faktoihin (?) perustuen tilanne, jossa kouluruotsiin turvautuva viranomainen kohtaa ummikkoruotsinkielisen, on todella harvinainen. Jos sellainen tilanne tulee jossain vastaan, mikä on todennäköisyys että kommunikointi onnistuu, olettaen että kohtaaminen tapahtuu pohjanmaan suomenruotsilla ja siis toinen osapuoli tukeutuen kouluruotsiin? Näistä todennäköisyyksistä huolimatta on hurjaa seurata sitä kiihkoa, jolla kouluruotsia kannatetaan! Huhhuh!
Voisiko ehkä harkita muita tapoja ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi? Vähän kustannustehokkaampaa? Ilman että ketään haukutaan henkisesti taantuneeksi tai netti-fennoksi (mitä ikinä se tarkoittaakaan ;-)
Eihän tuohon kysymykseen oikein voi vastata, sillä pitää muistaa että kielitaitoa on hyvin eri tasoista. Eli varmaan jotain 90 prosenttia mantereen suruista pärjäisi jossain tavallisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluvassa keskustelussa sen verran hyvin että ymmärtäisi mistä puhutaan.
Mutta veikkaisin neljäs- tai jopa kolmasosa suruista ei pärjäisi suomenkielellä hallinnollisissa, juridisissa tai terveydenhoidon kanssa asioinnissa, ainakaan näissä kirjallisissa valitus- ja hakemusasioissa, tai pysty riittävään vuorovaikutukseen hoitohenkilökunnan kanssa.
Minusta ei kuitenkaan niin paljoa, etteikö heille voitaisi löytää nykyistä pakko ja virkamiesruotsiin verrattuna kevyempi ja toimivampi tapa tarjota omakielistä palvelua.
Ehkä kolmasosa on täysin kaksikielisiä ja heille kyllä riittäisi suomenkielinen palvelu, ja sitten näille väliinjääville pitäisi aina tapauskohtaisesti miettiä kunpi kieli olisi tarkoituksenmukaisempi.
Suru-ummikot elävät KAIKKI joko Pohjanmaan tai Länsi-Uudenmaan kunnissa, joissa suruja on joko enemmistö tai suuri osa asukkaista.
Ja niissähän on luonnollisesti suruvirkamiehiä aivan tarpeeksi, usein yli väestöosuuden. Joten pakkovirkaruotsin TODELLINEN tarve on hyvin minimaalinen.
Tämä tosiasia usein unohtuu keskustelussa.
Elävätkö kyseiset Pohjanmaan ja Länsi-Uudenmaan ruotsinkieliset asukkaat jossain hermeettisessä svekokuplassa ? Eivätkö he koskaan poistu omasta "reservaatistaan" suomenkielisten alueelle ?
Sitäpaitsi halutessa Suomessa on suomen kielen opetusta olemassa - myös aikuisille - lähes joka kunnassa.
Kyllä kysymykseesä täytyy olla haluttomuus ja jonkinasteinen kyvyttömyys, jos ei välitä maan valtakieltä oppia alkuunkaan.
Olen itse asunut useita vuosia ulkomailla ja maan valtakielen osaaminen on ensimmäinen edellytys olla ja elää vieraalla maalla.