Nyt kannattaa kuunella mitä eri osapuolilla on sanottavaa. Ovatko puheet vanhan kertausta, ovatko ne kiihkoilua, latteuksia, omahyväisyyttä vai mitä? Kun keskustelu lähtee päättäjien tasolla käyntiin, saamme tietää painavimmat perustelut ruotsin kielen pakollisuudelle. Sen jälkeen voimme sitten arvioida perustelujen kestävyyttä ja vakuuttavuutta. Tyhjänpäiväiset hokemat saavat jäädä omaan arvoonsa. mutta harkittuja ja asiapitoisia puheenvuoroja ei pidä torjua suoralta kädeltä. Perustelut ratkaisevat..
Olisi myös syytä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan kerran opitun ruotsintaidon säilyminen. Ei kai kukaan kuvittele, että kielitaito säilyy, vaikka sitä ei joudu käyttämään! Jos maa aiotaan tehdä kaksikieliseksi, niin ruotsin opettamiseen ja sen säilymiseen on panostettava kunnolla
eri ikäluokkia unohtamatta.
Valtiovallan edustajien ja poliitikkojen on annettava konkreettista tietoa ja täsmällisiä, hyvin perusteltuja vastauksia. Ylimielisyys, auktoriteettipuheenvuorot ja sättiminen eivät vakuuta, ei pakkoruotsin vastustajia eikä kannattajia.
Olisi myös syytä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan kerran opitun ruotsintaidon säilyminen. Ei kai kukaan kuvittele, että kielitaito säilyy, vaikka sitä ei joudu käyttämään! Jos maa aiotaan tehdä kaksikieliseksi, niin ruotsin opettamiseen ja sen säilymiseen on panostettava kunnolla
eri ikäluokkia unohtamatta.
Valtiovallan edustajien ja poliitikkojen on annettava konkreettista tietoa ja täsmällisiä, hyvin perusteltuja vastauksia. Ylimielisyys, auktoriteettipuheenvuorot ja sättiminen eivät vakuuta, ei pakkoruotsin vastustajia eikä kannattajia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Olisi myös syytä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan kerran opitun ruotsintaidon säilyminen."
Jos synnyttäisimme sellsisen kulttuurin maahan että jokainen puhuu omaa keltään. Minä mensin kauppaan tai lääkäriin ja puhuisin ruotsia. Siellä vastattaisiin suomeksi (ellen kyse ole viranomaispalveluista ja minä vaatisin omakielistä palvelua).
Näin molemmat harjoittelissi tasapuolisesti. Jos jompi kumpi osapuoli haluaa harjoitella enmmän voidaan sopia että tällä kertaa puhumme molemmat suomea tai ruotsia.
Valitettavasti vallitseva olotila on se että vain ruotsinkieliset saavat / voivat / ovat pakotettuja harjoittelemaan toista kotimaista. Kuten tällä paltstalla.
Tänk er så mycket bättre er svenska skulle vara om jag alla dessa år bara hade skrivit på svenska? Men istället har bara jag utvecklat min finska, så att den är ännu mycket bättre än er svenska. De finskspråkiga har inte fått något alls. Orättvist!
"Valtiovallan edustajien ja poliitikkojen on annettava konkreettista tietoa ja täsmällisiä, hyvin perusteltuja vastauksia."
Ehkä kaikkein paras keino jota on tarjolla aika paljon ja olisi myös nopeasti lisättävissä on erilaiset kielikylpymallit. Päiväkodit, kesävierailut maaseudulla toisella kotimaisella, suomenkieliet pojat (ja tytöt) voivat hakeutua Dragsvikiin, tai opetuskieleleltään ruotsinkielisille opintojaksille.
Näitä esimerkkejä voisi kerätä ja ehkä tukeakin.
Kaksikieliset kolut kuullostaa hyvä idea, mutta vaikka kaikkia ruotsinkieliset pakotettaisiin niihin, niin eivät ne kovin kaksikielisiä silti olisi. Mutta kaksikielisten perheiden toiveet lasten kaksikielisyydestä kyllä tuhottaisiin. On muistettava että oppiminen on kiinni kuinka paljon lapsi itse tuottaa toista kieltä. Kaksikielisessä kolussa suomenkielinen tuottaisi aika rajoitetusti puhuttua ruotsinkieltä - kaikki puhuisivat kuitenkin suomea. Siksi kylpyidea toimii Suomessa paremmin. Kuten RKP on toistuvasti meille kertonutkin (ja tästä muut ovat vetäneet täysin vääriä johtopäätöksiä kuten niin usein käy kun ei ymmärrettävistä syistä tunne vähemmistön arkea siltä osin kun se poikkeaa enemmistön arjesta).
Valitettavasti eduskunnassa ei ole varsinaisia kieliaktiiveja, kuten Terho, Sinisalo tai Tala. Siis kielivapauden kannattajissa.
Mutta keskustelu on varmasti kuitenkin mielenkiintoinen.