Hei! kirjotan äitini puolesta. ¨
isällä leikattiin patti kurkusta kevättalvella.
selvisi että se on joku follikulaarinen lymfooma, eli syöpä, (se ei halua sitä myöntää vieläkä...)se sai sytostaattihoitoja ja nyt alkaa sädehoidot, lääkäri sano että se lähtee niillä hoidoilla. vikana on siis vaan isän käytös.
isä oli aluksi vihanen ja se raivos kaikille, huusi ja kiroili, ei saanu kysykkä mitään siltä. mitään tavallista juttua.(mikä ei liittyny syöpään) nyt se on ollu hiljaa jo monta kuukautta...ihan täydellisen hiljaa...ja se hiljaisuus on tappavaa..se on sellasta vihasta hiljaisuutta..se kulkee kulmat lytyssä koko ajan... ja sen tuntee että se on vihanen, ei uskalla mennä lähellekkä.
äiti on yrittänyt kysellä monilta että onko tuommonen syöpää sairastavalla normaalia...että on hiljaa ja ei vastaa muuta ko vihasesti ko kysytään?
isä on luonteeltaan muutenkin vihamielinen ja negatiivinen pessimisti.(oikeasti!) emme siis tiedä johtuuko tuo käytös syövästä vai luonteesta????
sitten on sellanen juttu että iskällä oli toinen nainen vuos sitten... asu pari viikkoa työpaikalla ja tuli takas kotiin..asia jäi käsittelemättä...
syöpää pahentaa vielä sekin että sillä todettiin pari vuotta sitten krooninen eturauhastulehdus joka vaivaa kokoajan..onhan siis isälläkin paha olo varmasti mutta henkisesti ei varmasti sellanen ku äitillä on sillä iskällä ei ole omatuntoa.(oikeasti)se ei osaa nöyrtyä..se vaan on ylpeä...
äitin ja isän suhe on ollu sellanen tavallinen vanhanajan suhde että äiti laittaa ruat pöytään ja passaa ja iskä määrää ja tyrannisoi...
äiti ei taho jaksaa enää...se on ihan poikki vaikka se onkin todella ilonen ihminen ja osaa keksiä itelleen piristystä ni nyt se sano että tähän on tultava muutos, hän ei jaksa enää kauaa.
ne on käyny kahesti pariterapeutilla mutta iskä ei puhu sielläkään mitään. iskälle pahinta on että sen tukka on lähtenny eikä se kehtaa lähteä mihinkään.
iskä on niin kamala että äiti sano ettei se haluis mennä kotiin enää. ku tietää mitä siellä on...
äiti sai jo jonkin kumman kohtauksen pari kuukautta sitten..ei vaan heränny aamulla...yritettiin ravistella...ei tiedetä mikä se oli...se ei halunu mennä lääkäriin
sisko sano että keho ei varota ku ehkä kerran ja sitten voi käyä pahasti seuraavan kerran...pelkään mitä äitille tapahtuu..sillä on niin paha olla...auttakaa..
kertokaa ihmiset mitä mieltä olette ja onko teillä samanlaisia kokemuksia... ku äiti sano että onko tämä ihan vaan hänelle tapahtunu juttu...en voi uskoa sitä...
auttakaa mun äitiä...olkaa kilttejä...
tv. Eija
isällä leikattiin patti kurkusta kevättalvella.
selvisi että se on joku follikulaarinen lymfooma, eli syöpä, (se ei halua sitä myöntää vieläkä...)se sai sytostaattihoitoja ja nyt alkaa sädehoidot, lääkäri sano että se lähtee niillä hoidoilla. vikana on siis vaan isän käytös.
isä oli aluksi vihanen ja se raivos kaikille, huusi ja kiroili, ei saanu kysykkä mitään siltä. mitään tavallista juttua.(mikä ei liittyny syöpään) nyt se on ollu hiljaa jo monta kuukautta...ihan täydellisen hiljaa...ja se hiljaisuus on tappavaa..se on sellasta vihasta hiljaisuutta..se kulkee kulmat lytyssä koko ajan... ja sen tuntee että se on vihanen, ei uskalla mennä lähellekkä.
äiti on yrittänyt kysellä monilta että onko tuommonen syöpää sairastavalla normaalia...että on hiljaa ja ei vastaa muuta ko vihasesti ko kysytään?
isä on luonteeltaan muutenkin vihamielinen ja negatiivinen pessimisti.(oikeasti!) emme siis tiedä johtuuko tuo käytös syövästä vai luonteesta????
sitten on sellanen juttu että iskällä oli toinen nainen vuos sitten... asu pari viikkoa työpaikalla ja tuli takas kotiin..asia jäi käsittelemättä...
syöpää pahentaa vielä sekin että sillä todettiin pari vuotta sitten krooninen eturauhastulehdus joka vaivaa kokoajan..onhan siis isälläkin paha olo varmasti mutta henkisesti ei varmasti sellanen ku äitillä on sillä iskällä ei ole omatuntoa.(oikeasti)se ei osaa nöyrtyä..se vaan on ylpeä...
äitin ja isän suhe on ollu sellanen tavallinen vanhanajan suhde että äiti laittaa ruat pöytään ja passaa ja iskä määrää ja tyrannisoi...
äiti ei taho jaksaa enää...se on ihan poikki vaikka se onkin todella ilonen ihminen ja osaa keksiä itelleen piristystä ni nyt se sano että tähän on tultava muutos, hän ei jaksa enää kauaa.
ne on käyny kahesti pariterapeutilla mutta iskä ei puhu sielläkään mitään. iskälle pahinta on että sen tukka on lähtenny eikä se kehtaa lähteä mihinkään.
iskä on niin kamala että äiti sano ettei se haluis mennä kotiin enää. ku tietää mitä siellä on...
äiti sai jo jonkin kumman kohtauksen pari kuukautta sitten..ei vaan heränny aamulla...yritettiin ravistella...ei tiedetä mikä se oli...se ei halunu mennä lääkäriin
sisko sano että keho ei varota ku ehkä kerran ja sitten voi käyä pahasti seuraavan kerran...pelkään mitä äitille tapahtuu..sillä on niin paha olla...auttakaa..
kertokaa ihmiset mitä mieltä olette ja onko teillä samanlaisia kokemuksia... ku äiti sano että onko tämä ihan vaan hänelle tapahtunu juttu...en voi uskoa sitä...
auttakaa mun äitiä...olkaa kilttejä...
tv. Eija
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi harmi,
paljonhan tuossa ei voi tehdä, jos terapiatkaan eivät saa miestä avautumaan.
Taitanee olla aika vihassa ja masennuksen syövereissä tuo isäsi.
Ymmärrän kyllä täysin äitiäsi, ihan oikeasti tuollaista ei jaksa kauaa katsella. Varsinkaan kun toinen ei halua apua, eikä varmaan mitään muutakaan.
Jos olisin samassa tilanteessa, niin lähtisin. Asuisin muualla kuin mieheni. Oma terveys on tärkein. Kuulostaa ihan stressireaktiolta tuo äitisi kohtaus aamulla, isälläni oli aikoinaan samanmoinen.
Minun äitin ja isäni erosivat aikoinaan, syynä isän viha, masennus ja kyvyttömyys parisuhteeseen. Syitä oli sairaus ja konkurssi.
Itselläni on syöpä, pystyn puhumaan siitä ystävien kanssa ja olen iloinen, mutta jostain syystä miehelleni en siitä paljon puhu, len myös vakavampi ja hiljaisempi kotona miehen läsnäollessa. En tiedä miksi, ehkä vaan kotona uskallan olla jurottava oma itseni.
uskoisin, että äitisi pitää laittaa isäsi seinää vasten. Heräteltävä oikein kunnolla vielä kerran. Ihan uhkailla erolla jos tahti ei muutu.
Koeta jaksaa!
Tuo isäsi äksyily ja vihamielisyys on tyypillistä syöpäpotilaille. Myös muille vakavasti sairaille.
Jotkut eivät halua puhua sairaudestaan kenenkään kanssa. Toiset eivät halua tavata ihmisiä ollenkaan.
Eräs tuttavani muutti pois kotoa kun vaimo yritti liikaa hössöttää.
Toinen tuttavani on juuri harkitsemassa samaa kun vaimo hössöttää ja kyselee liikaa.
Antakaa isäsi olla rauhassa ja surra omaa sairauttaan.
Eturauhassyövästä on paljon uutta tietoa. Isäni kävi läpi leikkauksen, söi hainrustoeväuutetta, D-kalkkia, luontaista E:tä ja parani. Siitä voi selvitä ilman leikkaustakin, jolloin elämänlaatu säilyy parempana, lääkärit arvioivat.