Tykkään olla yksin. Töissä olen keskellä ihmisvilinää, ja usein vapaapäivän vietän sitten itsekseni kotona tai menen jonnekin metsään vaan olemaan hiljaa itseni kanssa... Monta kiinnostavaa tapahtumaakin on jäänyt käymättä, kun ei vaan pää jaksa enää nähdä yhtään ihmistä. Yksinolo on mulle ihan elinehto! Mielelläni ryhtyisin joksikin taiteilijaksi tai kirjailijaksi joka työskentelisi yksin, jos vaan olisi sellaisia taitoja.
Mutta miten voi silti olla yksinäinen?!
Vaikka tykkää olla yksin? Vaikka ennemmin muuttaisi autiolle saarelle, kuin huvipuistoon asumaan?
Mulla ei ala-asteen jälkeen ollut juurikaan ystäviä, jokunen kaveri silloin tälläin, mutta mun on todella hankala pitää yllä kaverisuhteita. Olen onnistunut aikuisiällä kiinnostuksenkohteiden ansiosta tapaamaan aivan mahtavia ihmisiä, joista voisi tulla kavereita, mutta en vaan osaa! Olen erakkomaisuudesta huolimatta luonteelta aika avoin ja positiivisesti asioihin suhtautuva, niin tutustun kyllä uusiin ihmisiin, ja työkaveritkin (päätellen siitä, että vitsailevat kanssani ja jakavat intiimejäkin asioita) tykkäävät olla kanssani töissä, mutta siihen se sitten jääkin. En osaa kunnolla ystävystyä... Ja sitten tulee pohjaton yksinäisyyden tunne aina välillä, jolle ei tunnu voivan mitään.
Ja sitten tää treffailumaailma.
Sitä varsinkaan en osaa, ihankuin olisi jotain ihme kirjoittamattomia sääntöjä, jotka "normaalit" ihmiset on jotenkin sisäistäneet, mutta on mulle ihan tuntemattomia. Ehkä, koska en päässyt niissä teiniporukoissa "harjoittelemaan" näitä kuvioita. Kuka tekee aloitteen, kuka vastaa miten, kuka kavereista lähetetään kyselemään toisen kaverin kaverilta tms. Mitä tehdään ensitreffeillä, jos ollaan tositarkoituksella liikkeellä, miten käyttäydytään, jos ollaan muuten liikkeellä... Tuntuu, että teen kaiken aina väärin. En osaa juoruilla, en uskalla kysellä asioita, tai tulkita ihmisiä oikein... luulen, että joku on vain ystävällinen, kun hän onkin flirttaillut. Tai mikä hirveintä, olen luullut jonkun olevan kiinnostunut, kun hän onkin vain ollut ystävällinen.
No, palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni, miten erakko voi olla yksinäinen?
Mulla on asiat ihan hyvin itsekseni, mutta silti välillä tulee ontto tunne, että elämä ei ole hyvä viettää yksin.
Mutta miten voi silti olla yksinäinen?!
Vaikka tykkää olla yksin? Vaikka ennemmin muuttaisi autiolle saarelle, kuin huvipuistoon asumaan?
Mulla ei ala-asteen jälkeen ollut juurikaan ystäviä, jokunen kaveri silloin tälläin, mutta mun on todella hankala pitää yllä kaverisuhteita. Olen onnistunut aikuisiällä kiinnostuksenkohteiden ansiosta tapaamaan aivan mahtavia ihmisiä, joista voisi tulla kavereita, mutta en vaan osaa! Olen erakkomaisuudesta huolimatta luonteelta aika avoin ja positiivisesti asioihin suhtautuva, niin tutustun kyllä uusiin ihmisiin, ja työkaveritkin (päätellen siitä, että vitsailevat kanssani ja jakavat intiimejäkin asioita) tykkäävät olla kanssani töissä, mutta siihen se sitten jääkin. En osaa kunnolla ystävystyä... Ja sitten tulee pohjaton yksinäisyyden tunne aina välillä, jolle ei tunnu voivan mitään.
Ja sitten tää treffailumaailma.
Sitä varsinkaan en osaa, ihankuin olisi jotain ihme kirjoittamattomia sääntöjä, jotka "normaalit" ihmiset on jotenkin sisäistäneet, mutta on mulle ihan tuntemattomia. Ehkä, koska en päässyt niissä teiniporukoissa "harjoittelemaan" näitä kuvioita. Kuka tekee aloitteen, kuka vastaa miten, kuka kavereista lähetetään kyselemään toisen kaverin kaverilta tms. Mitä tehdään ensitreffeillä, jos ollaan tositarkoituksella liikkeellä, miten käyttäydytään, jos ollaan muuten liikkeellä... Tuntuu, että teen kaiken aina väärin. En osaa juoruilla, en uskalla kysellä asioita, tai tulkita ihmisiä oikein... luulen, että joku on vain ystävällinen, kun hän onkin flirttaillut. Tai mikä hirveintä, olen luullut jonkun olevan kiinnostunut, kun hän onkin vain ollut ystävällinen.
No, palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni, miten erakko voi olla yksinäinen?
Mulla on asiat ihan hyvin itsekseni, mutta silti välillä tulee ontto tunne, että elämä ei ole hyvä viettää yksin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samat ovat tunteet täälläkin.
Tiesittekö muuten että kirjoitan kaikilla nikeillä, joita tällä palstalla on. Minulla on satunnaisgeneraattori, joka arpoo aina uuden nimimerkin. Olen myös palkannut pari työtöntä 9 euron päiväpalkalla kirjoittamaan eri nimerkeillä keskusteluitani. Sinua kirjoittaa yksi palkollisistani, ja minä kirjoitan itse henkilökohtaisesti juuri tässä näin. Käsikirjoitin tämän keskustelun eilen illalla, siinä provoilun lomassa kun heitin samalla Aisuri-juttuja.
Voi pieni rakas trolli. Pistä muistiin tämä, miten jaksat mukamas pitää hauskaa toisten kustannuksella...ja entä sitten, kun olet itse se sama yksinäinen, jota kukaan ei kuuntele, niin toivottavasti muistat tämän pienen virtuaalitekosesi.... ihmiset hakee lohdutusta, ja sinä olet se sama koulukiusaaja, jota kukaan ei kadehtinut... pliis, lopeta kun voit vielä muuttua paremmaksi!