Lastensuojelun laatusuositukset tyhjää sanahelinää

Käykääpä hyvät ihmiset kommentoimassa lastensuojelun uusia laatusuosituksia!
http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1858958
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-26810.pdf
https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Hankkeet/Lastensuojelun_laatusuositus

Lastensuojelun laatusuositukset tuntuvat tyhjältä sanahelinältä. Lastensuojelun ongelma ei ole lakien tai suositusten puute, vaan laeista ja suosituksista piittamaton työkulttuuri, jonka suitsimiseksi ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita eikä mitään toimivia oikeustoimi- tai muita keinoja.
Laatu- unelmoinnin sijaan lastensuojelun tulisi keskittyä siihen ,että työntekijät tuntevat, noudattavat ja kunnioittavat lastensuojelulakia, perustuslakia, sosiaalihuollon asiakaslakia ja hyvää hallintotapaa. Laadusta puhumisen ja haaveilemisen sijaan tulisi keskittyä lastensuojelun asiakasperheille aiheuttamien haittojen minimointiin ja ehkäisyyn.
Lastensuojelun uusia laatusuosituksia lukiessa vakuuttuu, että suositusten tekijät eivät tunne eivätkä ole tutkineet palvelujärjestelmän heikkouksia eivätkä ottaneet palvelunkäyttäjiä suositusten suunnitteluun. Rahaa lienee näihinkin laatusuosituksiin silti uponnut useita tuhansia veroeuroja.
Laatusuositusten eettiset periaatteet ovat hyviä mutta aivan liian epäselviä, yleisluontoisia, teoreettisia , monitulkintaisia ja varovaisia . Pääasia tuntuu olevan , ettei kenellekään viranomaiselle vain tule paha mieli. Oletus asiakasarvioinnin ja ammattihenkilöstön määrän kasvattamisesta lastensuojelun laadun takeena loukkaa jo tervettä järkeä ja maistuu tympeältä politikoinnilta.
Suositukset eivät puutu täsmällisesti edes lastensuojelun toimintakäytäntöjen räikeimpiin oikeusturvaongelmiin tai väärinkäytöksiin, eivät sisällä mitään pakotteita tai rangaistuksia väärinkäytöksille eivätkä mitään suosituksia sijaishuollon tai viranomaistoiminnan valvonta-, vastuu- tai korvausjärjestelmän kehittämiselle.
Laatusuositusten laatijat eivät selvästikään tiedä eivätkä tunnista lastensuojelun toimintakäytäntöjen eettisiä tai oikeusturvaongelmia ja jättävät jälleen kerran liikaa harkinnanvaraa ja valvomatonta valtaa sosiaalityöntekijälle. Asiakasperheiden ja lasten oikeusturvaongelmia ja katastrofaalista tilannetta viranomaismielivallan pyörityksessä ne eivät tule helpottamaan.
Suositukset eivät tule myöskään parantamaan lastensuojelun sattumanvaraisia käytäntöjä. Niistä ei ole edes ehkäisemään jatkuvia ja toistuvia lastensuojelun asiakkailleen tuottamia haittoja.

Tässä huomattavasti täsmällisemmät , asiakaspalautteeseen, lainsäädännön ja palvelujärjestelmän puutteiden tuntemiseen ja kokemustietoon perustuvat laatusuositukset- täysin ilmaiseksi:

LASTENSUOJELUN RAHOITUS PERHEIDEN TUKEMISEEN HUOSTABISNEKSEN SIJASTA

- Valtion on lakattava palkitsemasta kuntia pelkästään lasten huostaanotoista ja otettava lastensuojelukertoimen maksuperusteeksi huostaanottojen sijaan toimivat peruspalvelut ja perheille annettu asiakaslähtöinen ja oikea-aikainen tuki esim. kotiapu.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/114782-valtion-tukea-arvostellaan-kannustaa-huostaanottoihin
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60480-lapsikauppaa-verovaroin

- Lastensuojelurahoitus on siirrettävä sijaishuollon ja sen organisaatioiden rahoittamisesta peruspalveluihin ja asiakasperheiden ja -lasten aitoon tukeen.

"Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpilän mukaan lastensuojelun nykyiset rakenteet suorastaan haittaavat lastensuojelutoimintaa, eikä olemassa oleviin tarpeisiin pystytä vastaamaan riittävän tehokkaasti.
Rimpelän mukaan lasten syrjäytymisen ehkäisemisessä tarvitaan nyt uudenlaista toimintamallia. Vanhat organisaatiomallit pitäisi hänen mukaansa tuhota. "Erittäin tärkeätä olisi, että me emme enää keskittyisi kehittämään erilaisia organisaatioita. Minusta ratkaisevassa asemassa ovat tällä hetkellä kuntien johtajat ja kuntien työntekijät. 1980-luvulla me aloimme keskittyä näihin organisaatioihin ja häiriöiden löytämiseen ja unohdettiin perheiden ja lasten tukeminen. Eli meidän palvelujärjestelmämme on kehittynyt aivan väärään suuntaan. Vaikka tähän palvelujärjestelmään laitettaisiin kuinka paljon rahaa, se ei auta."
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/asiantuntija-lasten-annetaan-syrjaytya-suomessa/2013/07/1782143
31932
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 31

Vanhimmat

- Sijaishuollon ulkoistaminen markkinaperiaatteella toimiville valvomattomille ja kalliille bisnesyrittäjille on lopetettava .Kuntien tulisi palata takaisin omaan palvelutuotantoon ja alkaa käyttää halpoja ja toimivia sukulaissijoituksia.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/lehdet-huostaanotetut-paatyvat-sukulaisille-harvoin/613282/
http://yle.fi/uutiset/miljoonien_budjettiylitys_-_turun_lastensuojelu_taysremonttiin/5067476

- Valtion, kuntien tai RAY:n ei tule rahoittaa lakeja, projekteja, hankkeita tai uudistuksia, joissa ei ole kuultu toimien kohteita ja jotka jo lähtökohtaisesti rikkovat lakeja tai lisäävät lapsiperheiden ja lastensuojelun asiakkaiden oikeusturvaongelmia, eriarvoistumista , syrjäytymistä tai pyrkivät riistämään hallintoalamaisilta perusoikeuksia ilman näyttöä väärinkäytöksistä ja puolueetonta oikeudenkäyntiä esim. huoli puheeksi- koulutuksia, lastensuojelun edunvalvontahanketta tai PRIDE- koulutuksia.

- Sijoittavalla sosiaalityöntekijällä ei saa olla taloudellista tai muuta puolueettomuuden vaarantavaa sidettä tai suhdetta sijaishuoltopaikkaan tai -bisnekseen. Mikäli jääviysongelma on olemassa, asiakkaalla tulisi olla oikeus vaihtaa työntekijä toiseen puolueettomampaan.

-Sijaishuoltopaikka ei saa yrittää järjestää sijoitetulle lapselle mielenterveysdiagnoosia korotetun hoitopalkkion toivossa tai sijaishuoltopaikkaan sidoksissa olevan arvioijan toimesta. Sijoitetulla lapselle tulee olla mahdollisuus ammattitaitoiseen ja puolueettomaan tutkintaan ja diagnosointiin.

- Sijaishuoltopaikka ei saisi periä ylintä hoitokorvausmaksua psykiatrisesta tai muusta erityisosaamisesta vain sillä perusteella, että sillä on haussa psykiatrisen sairaanhoitajan/ muun osaajan virka, joka on todellisuudessa täyttämättä.

- SIjaishuoltopaikka ei saisi laskuttaa kunnalta täyttä hintaa lapsen mukautetusta koulunkäynnistä tai terapiasta, mikäli sitä antaa sijaishuoltopaikan kouluttamaton työntekijä esim. lähihoitajaharjoittelija tai keittiöapulainen.

- Sosiaalityöntekijöiden lisääminen ei ole ratkaisu eikä ihmelääke lastensuojelun ongelmiin. Sosiaalityöntekijöiden ja huostaanottojen suhde ja korrelaatiot sekä sosiaalityöntekijöiden tosiasiallinen ammattitaito, lainsäädännön ja palvelujärjestelmien tuntemus, tosiasiallinen ajankäyttö , työnsisältö, käsitys tehtävistään ja velvollisuuksistaan , viiteryhmät, suhteet sijaishuollon yrityksiin ja toiminnan vaikutukset asiakkaisiin tulisi tutkia perinpohjin puolueettoman tahon toimesta. Tutkimuksiin ja projekteihin, joissa sosiaalityöntekijä arvioi omaa työtään tulisi suhtautua varauksella. Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien koulutusten sisältö ja tietopohja tulisi uudistaa ja irroittaa sijaishuoltobisneksestä ja sen edunvalvonnasta. "Lastensuojelijoiden lisääminen lisää kaaosta ja lasten siirtoja pois kodeistaan."
"Työntekijöiden lisääminen ei ole ratkaisu, koska sillä lisätään mielivaltaa. Pitää paneutua virkamiesten kouluttamiseen ja terveiden työtapojen omaksumiseen ja tarvittaessa käyttää tähän pakkoa."
"Yhä useampi lastensuojelija leikkii lapsen edun nimissä työaikanaan lääkäriä, lastenpsykiatria, psykologia, opettajaa, tuomaria ilman, että koulutus antaisi näille aloille minkäänlaista osaamista. " http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat

jatkuu...

Äänestä
  • ASIAKKAILLE MINIMIOIKEUSTURVA

    - Lastensuojelussa toimiville tulee säätää samantyyppiset vastuu- ja korvausvelvoitteet tahallisista ja toistuvista väärinkäytöksistä kuin terveydenhuollon henkilöstölle.
    "Maassamme ei liene koskaan ollut niin paljon sosiaalityöntekijöitä, eri alojen asiantuntijoita ja tiimejä lasta kohden kuin tänä päivänä. Koskaan aikaisemmin ei maassamme ole ollut sellaista sosiaalitoimen valvontaverkostoa kuin nyt. Panostuksista huolimatta tuloksia ei synny ja perhe-elämään perusteettomasta kajoamisesta ja sijoituksista aiheutuu lapsille, vanhemmille ja läheisille mittaamattomia vaurioita. Laista puuttuvat viranomaisten vastuusäännökset." http://www.knuutilaki.net/node/31

    - Lastensuojeluun ajautuneille perheille on oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti taattava puolueeton tutkinta ja fair trial oikeudenkäynti käräjäoikeudessa. Sosiaalityöntekijä ei saisi toimia sekä syyttäjänä, tutkijana, tuomarina että rangaistuksen toimeenpanijana ja huostaanottopäätökset tulisi siirtää sosiaalityöntekijöiden omasta hallinto- oikeudesta puolueettomaan käräjäoikeuteen.
    "Tällä hetkellä lastensuojelulain säännökset ja lastensuojelulasten asioiden käsittelytapa hallinto-oikeudessa suojelevat enemmän viranomaista kuin lasta. Oikeusvaltiossa lainsäädännön tulisi kuitenkin suojella erityisesti lasta ja hänen vanhempiaan viranomaisen mielivallalta. http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/12-kasvojen-kohotusta-ja-maineen-puhdistamista.

    Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske edes normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai fair trial-oikeudenkäynti. Huostaanotot käsitellään sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jonka lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Hallinto- oikeus hyväksyy miltei kaikki sosiaalityöntekijöiden huostahakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden , toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu , onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä rikosta tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

    "Oikeudenmukainen oikeudenkäynti tarkoittaa, että kansalaisella on oikeus saattaa asiansa riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä, että oikeudenkäyntimenettely täyttää tietyt kriteerit (joutuisuus, osapuolten tasavertaisuus, suullinen käsittely, käsittelyn julkisuus, oikeus saada perusteltu päätös, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin, oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta).Suomen perustuslain 21 § mukaan kansalaisella tulee olla tämä oikeus.

    Hallintotuomioistuinten mahdollisuudet hoitaa lastensuojeluasioita ovat kovin rajalliset. Niiden tuomariaines pitää lähtökohtaisesti sosiaaliviranomaisten lausuntoja luotettavina selvittämättä, miten ne ovat syntyneet.
    Tuomariaines koostuu entisistä hallintovirkamiehistä, joilla ei välttämättä ole kokemusta tuomaritoiminnasta.

    Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan (vrt. oikeudenkäymiskaaren säännökset todistelusta ja todistelukeinoista yleisessä tuomioistuimissa, asiantuntijan määrittely, prosessin kulku, valmistelu- ja pääkäsittely).

    Uusi lastensuojelulaki ei tuonut mitään uudistusta tähän tärkeimpään asiaan.On havaittavissa, että maassamme on ns. virallinen totuus eli sosiaalitoimen tekemät kirjaukset perheiden elämästä ja ns. reaalimaailman totuus, joka olisi selvitettävissä todistelukeinoin. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska koko prosessin kohteena on viranomaisen tekemä päätös ja lapsen tosiasiallisen tilanteen tutkiminen on sivuseikka.

    http://www.knuutilaki.net/node/23

    jatkuu..

    Äänestä

  • suosituksia 2 kirjoitti:

    ASIAKKAILLE MINIMIOIKEUSTURVA

    - Lastensuojelussa toimiville tulee säätää samantyyppiset vastuu- ja korvausvelvoitteet tahallisista ja toistuvista väärinkäytöksistä kuin terveydenhuollon henkilöstölle.
    "Maassamme ei liene koskaan ollut niin paljon sosiaalityöntekijöitä, eri alojen asiantuntijoita ja tiimejä lasta kohden kuin tänä päivänä. Koskaan aikaisemmin ei maassamme ole ollut sellaista sosiaalitoimen valvontaverkostoa kuin nyt. Panostuksista huolimatta tuloksia ei synny ja perhe-elämään perusteettomasta kajoamisesta ja sijoituksista aiheutuu lapsille, vanhemmille ja läheisille mittaamattomia vaurioita. Laista puuttuvat viranomaisten vastuusäännökset." http://www.knuutilaki.net/node/31

    - Lastensuojeluun ajautuneille perheille on oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti taattava puolueeton tutkinta ja fair trial oikeudenkäynti käräjäoikeudessa. Sosiaalityöntekijä ei saisi toimia sekä syyttäjänä, tutkijana, tuomarina että rangaistuksen toimeenpanijana ja huostaanottopäätökset tulisi siirtää sosiaalityöntekijöiden omasta hallinto- oikeudesta puolueettomaan käräjäoikeuteen.
    "Tällä hetkellä lastensuojelulain säännökset ja lastensuojelulasten asioiden käsittelytapa hallinto-oikeudessa suojelevat enemmän viranomaista kuin lasta. Oikeusvaltiossa lainsäädännön tulisi kuitenkin suojella erityisesti lasta ja hänen vanhempiaan viranomaisen mielivallalta. http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/12-kasvojen-kohotusta-ja-maineen-puhdistamista.

    Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske edes normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai fair trial-oikeudenkäynti. Huostaanotot käsitellään sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jonka lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Hallinto- oikeus hyväksyy miltei kaikki sosiaalityöntekijöiden huostahakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden , toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu , onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä rikosta tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

    "Oikeudenmukainen oikeudenkäynti tarkoittaa, että kansalaisella on oikeus saattaa asiansa riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä, että oikeudenkäyntimenettely täyttää tietyt kriteerit (joutuisuus, osapuolten tasavertaisuus, suullinen käsittely, käsittelyn julkisuus, oikeus saada perusteltu päätös, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin, oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta).Suomen perustuslain 21 § mukaan kansalaisella tulee olla tämä oikeus.

    Hallintotuomioistuinten mahdollisuudet hoitaa lastensuojeluasioita ovat kovin rajalliset. Niiden tuomariaines pitää lähtökohtaisesti sosiaaliviranomaisten lausuntoja luotettavina selvittämättä, miten ne ovat syntyneet.
    Tuomariaines koostuu entisistä hallintovirkamiehistä, joilla ei välttämättä ole kokemusta tuomaritoiminnasta.

    Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan (vrt. oikeudenkäymiskaaren säännökset todistelusta ja todistelukeinoista yleisessä tuomioistuimissa, asiantuntijan määrittely, prosessin kulku, valmistelu- ja pääkäsittely).

    Uusi lastensuojelulaki ei tuonut mitään uudistusta tähän tärkeimpään asiaan.On havaittavissa, että maassamme on ns. virallinen totuus eli sosiaalitoimen tekemät kirjaukset perheiden elämästä ja ns. reaalimaailman totuus, joka olisi selvitettävissä todistelukeinoin. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska koko prosessin kohteena on viranomaisen tekemä päätös ja lapsen tosiasiallisen tilanteen tutkiminen on sivuseikka.

    http://www.knuutilaki.net/node/23

    jatkuu..

    LASTEN JA PERHEIDEN OSALLISUUS

    - Asiakasperheitä tulisi kuulla ja heidän tarpeensa ottaa aidosti huomioon lastensuojeluprosessin kaikissa vaiheissa.

    - Köyhyys tai peruspalvelujen puute ei saisi olla lastensuojeluasiakkuuden tai huostaanoton syy. Mikäli lapsi kuitenkin sijoitetaan kouluvaikeuksien tai terapiantarpeen takia( jotka ovat yksistään laittomia sijoitusperusteita) , sosiaalityöntekijän olisi taattava ja valvottava, että mahdollisuus koulunkäyntiin ja terapiaan sijaishuoltopaikassa myös toteutuu.

    - Lapsella, joka on joutunut pahoinpidellyksi kodissaan tai sijaishuoltopaikassaan tulee olla oikeus välittömään sijoitukseen turvalliseen paikkaan.

    - Kriisiin ajautuneille lapsille ja vanhemmille on tarjottava aitoa tukea ennen huostaanottoa.

    - Lapsiperheitä koskeviin lainsäädäntö- ja politiikkamuutoksiin on saatava palvelunkäyttäjien edustus ja palvelujen vaikuttavuuden tutkimuksesta ja asiakaspalautteen keruusta on tehtävä lastensuojeluprojektien rahoituksen ehto.
    Lastensuojelulakeja säädettäessä suunnitteluun on otettava mukaan palvelukäyttäjät ja lastensuojelulakien vaikutukset lapsiperheisiin tulee tutkituttaa puolueettomalla taholla.

    "Perheiden oikeusturva vaarantui vakavalla tavalla, kun lastensuojeluilmoitusten tekoon velvollisten piiriä laajennettiin 1.1.2008 voimaan tulleella lastensuojelulailla ilman, että perheiden tueksi olisi olemassa riittäviä peruspalveluja tai avohuollon tukea. Lastensuojelun piiriin alettiin ahtaa lapsia olettamalla, että lastensuojelusta löytyy apu kaikkiin pulmiin. Tämä oli ja on harhakuva.
    Perheiden oikeusturva on vaarantunut, kun lastensuojelun työntekijöiden koulutus ei vastaa nykypäivän asiakkaan tarpeita. Toisaalta muodollinen pätevyyskään ei aina takaa lastensuojelun laatua lastensuojelussa vallitsevan, laeista ja ihmisoikeussopimuksista piittaamattoman työkulttuurin takia.
    Lastensuojelulakia on sittemmin koetettu paikata viranomaisvoimin, kuulematta palveluja käyttävää tahoa, asiakasperhettä. Tällä hetkellä laki on erinomaisen hyvä turvaamaan sosiaalityöntekijän asemaa.
    Lastensuojelun asiakkaat kertovat usein joutuvansa uhkailun, painostuksen ja kiristyksen kohteeksi viranomaisen taholta.
    Lakia laadittaessa oli nähtävissä, että pakkoauttamisen ja valvonnan ajatukselle pohjautuva laki tulisi aikaansaamaan vakavia ongelmia. Kun lastensuojelutyö ei nauti luottamusta, perheet hakeutuvat ns. kolmannen sektorin palvelujen piiriin tai jättävät kokonaan hakematta apua. Avun hakematta jättäminen ei ole lapsen etu." Leeni Ikonen/ knuutilaki

    Äänestä

  • Osallisuutta kirjoitti:

    LASTEN JA PERHEIDEN OSALLISUUS

    - Asiakasperheitä tulisi kuulla ja heidän tarpeensa ottaa aidosti huomioon lastensuojeluprosessin kaikissa vaiheissa.

    - Köyhyys tai peruspalvelujen puute ei saisi olla lastensuojeluasiakkuuden tai huostaanoton syy. Mikäli lapsi kuitenkin sijoitetaan kouluvaikeuksien tai terapiantarpeen takia( jotka ovat yksistään laittomia sijoitusperusteita) , sosiaalityöntekijän olisi taattava ja valvottava, että mahdollisuus koulunkäyntiin ja terapiaan sijaishuoltopaikassa myös toteutuu.

    - Lapsella, joka on joutunut pahoinpidellyksi kodissaan tai sijaishuoltopaikassaan tulee olla oikeus välittömään sijoitukseen turvalliseen paikkaan.

    - Kriisiin ajautuneille lapsille ja vanhemmille on tarjottava aitoa tukea ennen huostaanottoa.

    - Lapsiperheitä koskeviin lainsäädäntö- ja politiikkamuutoksiin on saatava palvelunkäyttäjien edustus ja palvelujen vaikuttavuuden tutkimuksesta ja asiakaspalautteen keruusta on tehtävä lastensuojeluprojektien rahoituksen ehto.
    Lastensuojelulakeja säädettäessä suunnitteluun on otettava mukaan palvelukäyttäjät ja lastensuojelulakien vaikutukset lapsiperheisiin tulee tutkituttaa puolueettomalla taholla.

    "Perheiden oikeusturva vaarantui vakavalla tavalla, kun lastensuojeluilmoitusten tekoon velvollisten piiriä laajennettiin 1.1.2008 voimaan tulleella lastensuojelulailla ilman, että perheiden tueksi olisi olemassa riittäviä peruspalveluja tai avohuollon tukea. Lastensuojelun piiriin alettiin ahtaa lapsia olettamalla, että lastensuojelusta löytyy apu kaikkiin pulmiin. Tämä oli ja on harhakuva.
    Perheiden oikeusturva on vaarantunut, kun lastensuojelun työntekijöiden koulutus ei vastaa nykypäivän asiakkaan tarpeita. Toisaalta muodollinen pätevyyskään ei aina takaa lastensuojelun laatua lastensuojelussa vallitsevan, laeista ja ihmisoikeussopimuksista piittaamattoman työkulttuurin takia.
    Lastensuojelulakia on sittemmin koetettu paikata viranomaisvoimin, kuulematta palveluja käyttävää tahoa, asiakasperhettä. Tällä hetkellä laki on erinomaisen hyvä turvaamaan sosiaalityöntekijän asemaa.
    Lastensuojelun asiakkaat kertovat usein joutuvansa uhkailun, painostuksen ja kiristyksen kohteeksi viranomaisen taholta.
    Lakia laadittaessa oli nähtävissä, että pakkoauttamisen ja valvonnan ajatukselle pohjautuva laki tulisi aikaansaamaan vakavia ongelmia. Kun lastensuojelutyö ei nauti luottamusta, perheet hakeutuvat ns. kolmannen sektorin palvelujen piiriin tai jättävät kokonaan hakematta apua. Avun hakematta jättäminen ei ole lapsen etu." Leeni Ikonen/ knuutilaki

    - Lastensuojelun tukitoimien tulee olla aitoa ja asiakaslähtöistä tukea, jota asiakas tarvitsee ja haluaa, tietää ja kokee saavansa. Lastensuojelun tukitoimeksi ei tule merkitä toisten hallinnonalojen esim. työvoimatoimiston palveluita vain siksi, jotta hallinto- oikeudessa näyttäisi siltä, että tukitoimia on annettu.
    Joissain kunnissa esim. Oulussa on ollut käytäntö, että esim. toimeentulotukea lasten harrastuksiin hakeva vanhempi merkitään automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi ja lapsen harrastukseen myönnetty toimeentulotuki lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi, joka on siis mitä hyvänsä mitä sosiaalityöntekijä keksii sen olevan riippumatta perheen tarpeista tai edes siitä haluaako, tietääkö tai kokeeko perhe saavansa "tukitoimia". Kun tällaiseen sala-asiakkuuteen yhdistyy kouluttamaton sosiaalityöntekijä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita, rajoittamaton tiedonsaantioikeus ja ala-arvoinen dokumentointi vailla asiakkaan korjausoikeutta ja mahdollisuutta puolueettomaan tutkintaan ja oikeudenkäyntiin, katastrofi on valmis. Ala-arvoisen ja asenteellisen dokumentoinnin tuottama rikkinäisen puhelimen efekti vain pahenee kun soppaa hämmentämään kutsutaan muiden ammattien edustajat.

    - Lastensuojeluasiakkuus ei saa olla tulosta ainoastaan peruspalvelujen puuttumisesta tai toisten hallinnonalojen esim. koulutoimen kosto hankaliksi tai vaativiksi koetuille vanhemmille tai erityislapsille.

    "Lastensuojeluun ajettuja lapsia yhdistää 2000 -luvulla yksi yhteinen tekijä. Heidän avun tarpeensa liittyy pääosin täysin muunlaisiin palveluihin kuin lastensuojeluun, yleensä erikoissairaanhoidon tai laadukkaan perusopetuksen saamiseen eikä lainkaan lastensuojeluun. Lastensuojelun parhaat asiantuntijat tietävät, että 17 000 lapsen siirtäminen pois kodeistaan johtuu pääosin tästä yhteiskuntaamme luodusta harhakuvitelmasta."
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat

    - Viranomainen ei saisi käyttää lapsen huostaanottoa kostona vanhemmalle viranomaisen ja vanhemman huonosta suhteesta tai vanhemman vastustuksesta viranomaistoimia kohtaan.
    "Eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus.
    Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen."
    lainaus J.P. Roos

    Äänestä

  • Suojaa suojelulta kirjoitti:

    - Lastensuojelun tukitoimien tulee olla aitoa ja asiakaslähtöistä tukea, jota asiakas tarvitsee ja haluaa, tietää ja kokee saavansa. Lastensuojelun tukitoimeksi ei tule merkitä toisten hallinnonalojen esim. työvoimatoimiston palveluita vain siksi, jotta hallinto- oikeudessa näyttäisi siltä, että tukitoimia on annettu.
    Joissain kunnissa esim. Oulussa on ollut käytäntö, että esim. toimeentulotukea lasten harrastuksiin hakeva vanhempi merkitään automaattisesti lastensuojelun asiakkaaksi ja lapsen harrastukseen myönnetty toimeentulotuki lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi, joka on siis mitä hyvänsä mitä sosiaalityöntekijä keksii sen olevan riippumatta perheen tarpeista tai edes siitä haluaako, tietääkö tai kokeeko perhe saavansa "tukitoimia". Kun tällaiseen sala-asiakkuuteen yhdistyy kouluttamaton sosiaalityöntekijä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita, rajoittamaton tiedonsaantioikeus ja ala-arvoinen dokumentointi vailla asiakkaan korjausoikeutta ja mahdollisuutta puolueettomaan tutkintaan ja oikeudenkäyntiin, katastrofi on valmis. Ala-arvoisen ja asenteellisen dokumentoinnin tuottama rikkinäisen puhelimen efekti vain pahenee kun soppaa hämmentämään kutsutaan muiden ammattien edustajat.

    - Lastensuojeluasiakkuus ei saa olla tulosta ainoastaan peruspalvelujen puuttumisesta tai toisten hallinnonalojen esim. koulutoimen kosto hankaliksi tai vaativiksi koetuille vanhemmille tai erityislapsille.

    "Lastensuojeluun ajettuja lapsia yhdistää 2000 -luvulla yksi yhteinen tekijä. Heidän avun tarpeensa liittyy pääosin täysin muunlaisiin palveluihin kuin lastensuojeluun, yleensä erikoissairaanhoidon tai laadukkaan perusopetuksen saamiseen eikä lainkaan lastensuojeluun. Lastensuojelun parhaat asiantuntijat tietävät, että 17 000 lapsen siirtäminen pois kodeistaan johtuu pääosin tästä yhteiskuntaamme luodusta harhakuvitelmasta."
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat

    - Viranomainen ei saisi käyttää lapsen huostaanottoa kostona vanhemmalle viranomaisen ja vanhemman huonosta suhteesta tai vanhemman vastustuksesta viranomaistoimia kohtaan.
    "Eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus.
    Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen."
    lainaus J.P. Roos

    LASTENSUOJELUUN TUTKIMUSTIETOA JA TUTKIMUSPAKKO

    - Lastensuojelupolitiikan ja lainsäädännön on perustuttava puolueettomalle tutkimustiedolle, ei sijaishuoltobisneksen oletuksille ja omanedunvalvonnalle.
    Kukaan Suomessa ei tällä hetkellä tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin , missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet .

    -Puolueettomasta ja monitieteellisestä lastensuojelututkimuksesta on tehtävä lakisääteinen pakko ja kaikkien lastensuojeluprojektien rahoituksen ehto. Myös lastensuojelun tähänastiset vaikutukset ja sijaishuollon laatu on tutkittava puolueettomasti.
    "Asiantuntijat ovat havainneet, että suomalaisen lastensuojelun suunnittelua vaivaa tieteellisen tutkimustiedon puute; sen sijaan toimenpiteet perustuvat uskomuksille, ennakkoluuloille, teorioille, mutta ei tosiseikoille. Tällä tavoin maahamme on pääsyt pesiytymään lastensuojelun ylivertaisuutta korostava saippuakupla, harhakuvitelma.Ilmiantoon ja valvontaan perustuva pakkoauttaminen on johtanut siihen, että yhä useampi apua tarvitseva ajautuu ammattitaidottomien lastensuojelijoiden käsiin ja alkaa voida yhä huonommin. Se on johtanut myös siihen, että yhä useammalle lastensuojeluun päätyvälle perheelle luodaan lastensuojelun toimesta sellaisia ongelmia, joita sillä ei ole aikaisemmin ollut. Se on johtanut myös siihen, että apua tarvitseva ei uskalla hakea apua."
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat

    "Lastensuojelulakia (417/2007) uudistettaessa ja siihen muutoksia tehtäessä ei selvitetty lain vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin. Lastensuojelulakia uudistettaessa tiedossa olleisiin vakaviin oikeusturvaongelmiin ei paneuduttu.
    Vakavin oikeusturvaongelma tuntuu edelleenkin olevan se, että lastensuojelun työtapoihin on pesiytynyt mielivallan kulttuuri ja ylimielisyys lakien noudattamista kohtaan..Varhaiselle puuttumiselle perustuva laki ja sen käytännön sovellutukset huoliluokitteluineen ovat johtaneet voimakkaaseen lasten eriarvoistumiseen, vaikka perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaisia.
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/48-oikeat-laakkeet

    -Lastensuojelun palvelujen ja varhaisen puuttumisen ideologian vaikutuksia ja seurauksia tulee tutkia ja valvoa ja palvelukäyttäjät on otettava mukaan tutkimiseen ja suunnitteluun. Järjestelmällistä asiakaspalautteen keruuta, jonka tulisi olla kaiken toiminnan kivijalka ei tule korvata kosmeettisilla lumeosallistamisella esim. asiakasraadeilla tai satunnaisilla kyselyillä.

    "Uusi lastensuojelulaki perustuu varhaiselle puuttumiselle. Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri.
    http://www.knuutilaki.net/node/31

    "Palvelujen on seurattava, minkälaisia vaikutuksia niiden toiminnalla on. Ne voivat kehittyä vain jos ne tietävät asiakkaiden (lasten ja nuorten) palautteen perusteella, miten niiden toiminta edistää (vai edistääkö se) lasten
    turvallisuutta ja hyvinvointia. Erityisen tärkeää on tarkkailla mahdollisia negatiivisia seurauksia. –(Munroe Report 2011) "

    Äänestä

  • Tutkimustietoa kirjoitti:

    LASTENSUOJELUUN TUTKIMUSTIETOA JA TUTKIMUSPAKKO

    - Lastensuojelupolitiikan ja lainsäädännön on perustuttava puolueettomalle tutkimustiedolle, ei sijaishuoltobisneksen oletuksille ja omanedunvalvonnalle.
    Kukaan Suomessa ei tällä hetkellä tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin , missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet .

    -Puolueettomasta ja monitieteellisestä lastensuojelututkimuksesta on tehtävä lakisääteinen pakko ja kaikkien lastensuojeluprojektien rahoituksen ehto. Myös lastensuojelun tähänastiset vaikutukset ja sijaishuollon laatu on tutkittava puolueettomasti.
    "Asiantuntijat ovat havainneet, että suomalaisen lastensuojelun suunnittelua vaivaa tieteellisen tutkimustiedon puute; sen sijaan toimenpiteet perustuvat uskomuksille, ennakkoluuloille, teorioille, mutta ei tosiseikoille. Tällä tavoin maahamme on pääsyt pesiytymään lastensuojelun ylivertaisuutta korostava saippuakupla, harhakuvitelma.Ilmiantoon ja valvontaan perustuva pakkoauttaminen on johtanut siihen, että yhä useampi apua tarvitseva ajautuu ammattitaidottomien lastensuojelijoiden käsiin ja alkaa voida yhä huonommin. Se on johtanut myös siihen, että yhä useammalle lastensuojeluun päätyvälle perheelle luodaan lastensuojelun toimesta sellaisia ongelmia, joita sillä ei ole aikaisemmin ollut. Se on johtanut myös siihen, että apua tarvitseva ei uskalla hakea apua."
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat

    "Lastensuojelulakia (417/2007) uudistettaessa ja siihen muutoksia tehtäessä ei selvitetty lain vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin. Lastensuojelulakia uudistettaessa tiedossa olleisiin vakaviin oikeusturvaongelmiin ei paneuduttu.
    Vakavin oikeusturvaongelma tuntuu edelleenkin olevan se, että lastensuojelun työtapoihin on pesiytynyt mielivallan kulttuuri ja ylimielisyys lakien noudattamista kohtaan..Varhaiselle puuttumiselle perustuva laki ja sen käytännön sovellutukset huoliluokitteluineen ovat johtaneet voimakkaaseen lasten eriarvoistumiseen, vaikka perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaisia.
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/48-oikeat-laakkeet

    -Lastensuojelun palvelujen ja varhaisen puuttumisen ideologian vaikutuksia ja seurauksia tulee tutkia ja valvoa ja palvelukäyttäjät on otettava mukaan tutkimiseen ja suunnitteluun. Järjestelmällistä asiakaspalautteen keruuta, jonka tulisi olla kaiken toiminnan kivijalka ei tule korvata kosmeettisilla lumeosallistamisella esim. asiakasraadeilla tai satunnaisilla kyselyillä.

    "Uusi lastensuojelulaki perustuu varhaiselle puuttumiselle. Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri.
    http://www.knuutilaki.net/node/31

    "Palvelujen on seurattava, minkälaisia vaikutuksia niiden toiminnalla on. Ne voivat kehittyä vain jos ne tietävät asiakkaiden (lasten ja nuorten) palautteen perusteella, miten niiden toiminta edistää (vai edistääkö se) lasten
    turvallisuutta ja hyvinvointia. Erityisen tärkeää on tarkkailla mahdollisia negatiivisia seurauksia. –(Munroe Report 2011) "

    ASIAKASDOKUMENTAATIO ASIALLISEKSI

    - Asiakkaiden tulisi saada kaikki omat asiakasdokumenttinsa lain määräämässä ajassa ja toimitusvelvollisuus tulisi sanktioida sakoilla. Usein asiakaspaperit ovat ainoa väylä, josta selviää mistä asiakasperhettä oikeastaan epäillään. Joskus asiakaskirjauksia pantataan tahallisesti, jotta perhe ei ehtisi varustautua syytöksiin, jotka he kuulevat ensimmäisen kerran huostaanoton hallinto- oikeuskäsittelyssä.
    En tiedä asiakasperhettä, joka olisi saanut kaikki asiakaspaperinsa lain määräämissä puitteissa ( 2vk- 1 kk) tai joka olisi kyennyt korjaamaan asiakasdokumenttien virheet todisteistaan huolimatta. Usein papereiden toimittaminen kestää kuukausia, jopa vuosia ja ne saa vasta toistuvien pyyntöjen jälkeen, silloinkin usein sensuroituina esim. siten, että osa asiakirjoista puuttuu tai osa on sotkettu yli. Ylisotkettujen asiakaskirjausten sijaan asiakkaille tulee toimittaa alkuperäiset versiot, etenkin jos niitä on lähetelty eteenpäin ja käytetty tutkimusten pohjana tai huostaanoton perusteina.

    - Lastensuojelun ei tule vaatia asiakaskirjausten saamiseksi mitään omaa erityistä kaavaketta tai periä asiakaskirjauksista maksua asiakkaalta tai millään muulla tavoin vaikeuttaa asiakaskirjausten saantia. Pelkkä rekisteritietojen saantipyytölomake tulisi kelvata kaikille lastensuojeluyksiköille.

    - Asiakasdokumentaation on oltava ajantasaista, asiallista , rehellistä/paikkansapitävää, kaikkien osapuolten tarkistamaa ja mieluiten yhdessä asiakkaan kanssa tuotettua. Mikäli dokumenteissa on virheitä, ne tulee korjata viipymättä . Vanhat virheelliset dokumentit tulee korvata uusilla tarkistetuilla. Vääriä tietoja/ väittämiä ei tule palauttaa jo tarkistettuihin ja korjattuihin dokumentteihin salaa asiakkailta. Virheellisiä ja tarkistamattomia dokumentteja ei tule käyttää moniammatillisen työskentelyn pohjana.

    - Lastensuojeluvirkailijoiden tulee kertoa asiakkaille mitä dokumentteja heistä on tilattu ja mihin tarkoitukseen. Lastensuojeluvirkailijat eivät saisi manipuloida tilattuja dokumentteja omiin tarkoituksiinsa esim. irroittelemalla sanoja lauseyhteyksistään ja esittämällä vanhoja jo ohimenneitä ongelmia ajankohtaisina kuten esim. Ani Leikoniemen tapauksessa tehtiin:

    "-Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa! Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet."
    Ani Leikoniemen haastattelu Revanssi- lehdessä
    http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

    Äänestä

  • Rehtiä kirjausta kirjoitti:

    ASIAKASDOKUMENTAATIO ASIALLISEKSI

    - Asiakkaiden tulisi saada kaikki omat asiakasdokumenttinsa lain määräämässä ajassa ja toimitusvelvollisuus tulisi sanktioida sakoilla. Usein asiakaspaperit ovat ainoa väylä, josta selviää mistä asiakasperhettä oikeastaan epäillään. Joskus asiakaskirjauksia pantataan tahallisesti, jotta perhe ei ehtisi varustautua syytöksiin, jotka he kuulevat ensimmäisen kerran huostaanoton hallinto- oikeuskäsittelyssä.
    En tiedä asiakasperhettä, joka olisi saanut kaikki asiakaspaperinsa lain määräämissä puitteissa ( 2vk- 1 kk) tai joka olisi kyennyt korjaamaan asiakasdokumenttien virheet todisteistaan huolimatta. Usein papereiden toimittaminen kestää kuukausia, jopa vuosia ja ne saa vasta toistuvien pyyntöjen jälkeen, silloinkin usein sensuroituina esim. siten, että osa asiakirjoista puuttuu tai osa on sotkettu yli. Ylisotkettujen asiakaskirjausten sijaan asiakkaille tulee toimittaa alkuperäiset versiot, etenkin jos niitä on lähetelty eteenpäin ja käytetty tutkimusten pohjana tai huostaanoton perusteina.

    - Lastensuojelun ei tule vaatia asiakaskirjausten saamiseksi mitään omaa erityistä kaavaketta tai periä asiakaskirjauksista maksua asiakkaalta tai millään muulla tavoin vaikeuttaa asiakaskirjausten saantia. Pelkkä rekisteritietojen saantipyytölomake tulisi kelvata kaikille lastensuojeluyksiköille.

    - Asiakasdokumentaation on oltava ajantasaista, asiallista , rehellistä/paikkansapitävää, kaikkien osapuolten tarkistamaa ja mieluiten yhdessä asiakkaan kanssa tuotettua. Mikäli dokumenteissa on virheitä, ne tulee korjata viipymättä . Vanhat virheelliset dokumentit tulee korvata uusilla tarkistetuilla. Vääriä tietoja/ väittämiä ei tule palauttaa jo tarkistettuihin ja korjattuihin dokumentteihin salaa asiakkailta. Virheellisiä ja tarkistamattomia dokumentteja ei tule käyttää moniammatillisen työskentelyn pohjana.

    - Lastensuojeluvirkailijoiden tulee kertoa asiakkaille mitä dokumentteja heistä on tilattu ja mihin tarkoitukseen. Lastensuojeluvirkailijat eivät saisi manipuloida tilattuja dokumentteja omiin tarkoituksiinsa esim. irroittelemalla sanoja lauseyhteyksistään ja esittämällä vanhoja jo ohimenneitä ongelmia ajankohtaisina kuten esim. Ani Leikoniemen tapauksessa tehtiin:

    "-Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihin vuodelta 2003 irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa! Viranomaiset hankkivat kyseisen lausunnon selkäni takana eivätkä ole vieläkään suostuneet ilmoittamaan milloin ja mistä ovat lausunnon hankkineet."
    Ani Leikoniemen haastattelu Revanssi- lehdessä
    http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

    AMMATTITAITOA JA OIKEUSTURVAA ARVIOINTEIHIN JA SELVITYKSIIN

    -Asiakkaan diagnosointioikeus tulisi antaa vain pätevälle sopivan koulutuksen saaneelle ammattihenkilö huolellisen tutkimuksen jälkeen. Diagnosointi ei saa olla epäpätevien lastensuojelutoimijoiden keino rakentaa keskinäistä yhteisöllisyyttään tai pyrkiä oikeuttamaan laiton ja epäeettinen vallankäyttö.
    "Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008). Lastensuojelun työntekijät arvioivat mielellään myös vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä.
    Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
    ”Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä.
    Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
    Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
    Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
    Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana."
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/14-karsimysnaytelmia

    - Lastensuojen toimien ei tulisi heikentää perheiden tilannetta entisestään tai aiheuttaa asiakkaille uusia ongelmia.

    "Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
    Myös taloudelliset seuraamukset voivat olla katastrofaalisia. Jos esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja on saanut järjestettyä asumistuen, lapsilisän, elatustuen ym. avulla perheen elämän tasapainoon, yhtäkkinen lapsen huostaanotto romuttaa kaiken. Huoltaja menettää heti kaikki lasta koskevat tuet. Niinpä hän ei voi edes pitää entistä asuntoa. Lapsen käynnit vanhemman luona vaikeutuvat, eikä vanhemman ole helppo ottaa lasta takaisin huostaanoton päättyessä tai peruuntuessa. Näin sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.”
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/14-karsimysnaytelmia

    Äänestä

  • Ammattitaitoa kirjoitti:

    AMMATTITAITOA JA OIKEUSTURVAA ARVIOINTEIHIN JA SELVITYKSIIN

    -Asiakkaan diagnosointioikeus tulisi antaa vain pätevälle sopivan koulutuksen saaneelle ammattihenkilö huolellisen tutkimuksen jälkeen. Diagnosointi ei saa olla epäpätevien lastensuojelutoimijoiden keino rakentaa keskinäistä yhteisöllisyyttään tai pyrkiä oikeuttamaan laiton ja epäeettinen vallankäyttö.
    "Lastensuojelun työntekijät arvioivat usein lasten mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008). Lastensuojelun työntekijät arvioivat mielellään myös vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä.
    Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
    ”Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä.
    Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
    Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
    Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
    Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana."
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/14-karsimysnaytelmia

    - Lastensuojen toimien ei tulisi heikentää perheiden tilannetta entisestään tai aiheuttaa asiakkaille uusia ongelmia.

    "Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
    Myös taloudelliset seuraamukset voivat olla katastrofaalisia. Jos esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja on saanut järjestettyä asumistuen, lapsilisän, elatustuen ym. avulla perheen elämän tasapainoon, yhtäkkinen lapsen huostaanotto romuttaa kaiken. Huoltaja menettää heti kaikki lasta koskevat tuet. Niinpä hän ei voi edes pitää entistä asuntoa. Lapsen käynnit vanhemman luona vaikeutuvat, eikä vanhemman ole helppo ottaa lasta takaisin huostaanoton päättyessä tai peruuntuessa. Näin sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.”
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/14-karsimysnaytelmia

    -Asiakkailla tulisi olla oikeus taltioida kaikki tehdyt haastattelut, palaverit tutkimukset ja moniammatillisten ryhmien kokoukset videolle ja ottaa palavereihin tukihenkilö väärinkirjaamisen estämiseksi ilman monimutkaista lupamenettelyä. Myös lapsille tehdyt haastattelut ja tutkimukset tulisi saada videoida, erityisesti jos niitä käytetään todisteina hallinto- oikeudessa.
    Katarina Finnilä- Tuohimaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksia ja asiantuntijuutta käsittelevän väitöskirjatutkimuksen mukaan tutkittavat ( 300 kpl) sosiaalityöntekijät, lastenpsykiatrit ja psykologit olivat huonosti perehtyneet tieteelliseen kirjallisuuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja heillä oli paljon uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa. Yli puolet piti johdattelevia haastattelumenetelmiä suotavina eivätkä kokeneetkaan ammattilaiset tunnistaneet johdattelevia aineksia haastatteluista.

    Jopa 40% tutkituista uskoi todistetusti käyttökelvottomien menetelmien, kuten leikin tarkkailun, olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta. Tutkittavilla oli myös vahvoja asenteita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä eivätkä he siksi kyenneet ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistä epäilyn tutkimisessa.
    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288339475526.html
    http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/44612/AnnalesB319Finnila-Tuohimaa.pdf?sequence=1

    "Lasten seksuaalisen hyväksikäytön oikeuspsykologiseen perinteeseen perustuvia uusia ohjeita ei ole ymmärretty eikä noudatettu kaikissa tutkimusyksiköissä. Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla, tosin niin, että peili-ikkunan takana on poliisi. Poliisia tai syyttäjiä – tai myöskään tuomioistuimien jäseniä – ei ole riittävästi koulutettu lapsen oikeuspsykologisen haastattelun menetelmiin. Räikeinkin johdattelu ja lapsen painostaminen sallitaan.. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista. " Anu Suomela

    - Sosiaalityöntekijän ei tule esitellä ja leimata vasta arviointiin/ tutkimuksiin menevää vanhempaa etukäteen päihde- tai mielenterveysongelmaiseksi tai pedofiiliksi oikeuspsykiatrian, psykiatrian, ensi- ja turvakodin tms. tutkimusyksiköissä. Myöskään arviointiin/ tutkimuksiin menevää lasta ei tule esitellä ja leimata etukäteen päihde/ mielenterveysongelmaisten/ pedofiilien lapseksi.

    jatkuu..

    Äänestä

-Paikkansapitämättömät ja leimaavat etukäteisoletukset on poistettava tutkimusyksikön tiedoista välittömästi ja tutkimukset on tehtävä puhtaalta pöydältä ilman sosiaalityöntekijän syöttämää ennakkotiedotusta.

- Mikäli sosiaalityöntekijä on jo ehtinyt vinouttaa puolueettoman tutkinnan mahdollisuutta syöttämillään ennakkotiedoilla, asiakkailla tulee olla oikeus kieltäytyä tutkimuksista ja valita uusi tutkimuspaikka, jossa on aito mahdollisuus puolueettomaan tutkintaan.

- Sama sosiaalityöntekijä ei saa toimia syyttäjänä, tutkijana, tuomarina ja rangaistuksen toimeenpanijana.

- Pelkästään lastensuojelun ennakkotietoihin perustuvia, asiakasta tutkimatta tehtyjä lausuntoja ei tulisi saada käyttää todisteina hallinto- oikeudessa tai hallinnollisten vapaudenriistojen perusteina.

- Mikäli laitosjakson tarkoitus on asiakkaan arviointi, arvioinnista on kerrottava asiakkaalle. Arviointiin tähtäävää laitosjaksoa ei saa markkinoida asiakkaalle tukena tai kuntoutuksena kertomatta todellisesta tarkoituksesta ja sisällöstä.

- Mikäli asiakas on lastensuojelun toimesta pakotettu oikeuspsykiatrian tutkimuksiin tai mielenterveys- tai päihdeseuloihin, asiakaskirjauksiin on merkittävä se, että aloite seulauksiin/ tutkimuksiin tuli lastensuojelusta ja tutkimuksen perusteet. Asiakasdokumentteihin on merkittävä myös seulausten tulokset. Usein asiakasdokumenteista puuttuu aloitteentekijä ja puhtaat tulokset jätetään merkitsemättä ja korvataan vihjailevalla ja tarkoitushakuisella merkinnällä "asiakkaalla on säännöllinen kontakti mielenterveystoimistoon/ päihdehuoltoyksikköön.

- Pelkkä tutkimusjakso mielenterveys/ päihdeyksikössä vaikuttaa asiakkaan vakuutusturvaan negatiivisesti vuosikausia, joten lastensuojelun ei tule määrätä asiakkaita turhiin ja toistuviin seulauksiin vain siinä toivossa, että jotain epäilyttävää löytyisi sosiaalityöntekijän ennakkoluulojen tai jo tehtyjen hätiköityjen päätösten tueksi ja oikeuttamiseksi.

- Mikäli asiakkaaseen kohdistunut epäily osoittautuu perusteettomaksi ja tutkimusten tulokset ovat puhtaat, tiedot tutkimusjaksosta tulee poistaa rekistereistä välittömästi, jotta asiakkaan vakuutusturva palautuu normaaliksi.

-Lastensuojelun määräämiin tutkimuksiin on asetettava aikaraja esim. 3 kk ja tutkimusten on keskityttävä alkuperäisen huolen aiheuttaneeseen tarkasti rajattuun aiheeseen. Mikäli alkuperäiselle huolelle ei löydy todisteita eikä uusia ilmene, lastensuojelun tulee palauttaa kiireellisesti sijoitettu lapsi välittömästi takaisin eikä lykätä palautusta keksimällä uusia huolenaiheita ja kuukausia kestäviä turhia tutkimuksia toinen toisensa perään.

- Usein vanhemmat ja lapset joutuvat keskeyttämään työnteon/ opiskelun tai jopa irtisanoutumaan töistään/ kouluistaan lastensuojelun määräämien laitostutkimusten ajaksi. Laitostutkimuksiin passituksille pitäisi löytyä vahvat perusteet ja jonkinlaista näyttöä tutkimusta tarvitsevista epäilyistä.

- Lastensuojelun tulisi korvata perustettomiksi osoittautuneista laitostutkimuksista ja sijoituksista asiakkaille koitunut haitta normaalin, käyvän korvaustaulukon mukaan.

jatkuu..

Äänestä
  • LAPSENETUILIJOIDEN SIJAAN AITOA LASTEN EDUNVALVONTAA

    - Lastensuojelun edunvalvojan nimitysoikeus oltava vain lapsella itsellään ja käräjäoikeudella, ei hallinto- oikeudella tai sosiaalityöntekijällä.

    - Lastensuojelun edunvalvojan oltava aidosti puolueeton suhteessa asianosaisiin, tuomioistuimeen, kunnalliseen lastensuojeluun ja lastensuojeluyrityksiin

    -Lastensuojelun edunvalvojakoulutusoikeus ja myös nimitysoikeus on otettava pois lapsibisnestoimijoilta ja - hyötyjiltä.
    Koulutus tulisi antaa aidosti puolueettomalle taholle, jolla on tutkimustietoa ja kokemusta niin huoltoriitojen kuin lastensuojelun ongelmista esim. Awen oy:n, Sexpo ryn, kirkon perheasian neuvottelukeskuksen
    MTKL:n /omaiset mielenterveyden tukena ry:n, Suomen oikeusapulakimiehet ryn ja ls- lasten ja vanhempien ( myös isien ja erityislasten) oikeusturvaan keskittyvien Leijonaemot ry:n, Pienperheyhdistyksen, Vartu ryn , Pesue ryn, Sukupuu ryn tai HOL ryn edustajien muodostamalle yhteistyöelimelle.

    - Lastensuojelun edunvalvojien on käytävä läpi ja suoritettava hyväksytysti lainopillinen koulutus, joka kattaa lastensuojelu- , perustuslain sekä YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimukset. Pahitteeksi ei olisi myöskään sellainen lastensuojelukoulutus, joka keskittyisi etiikkaan, kansainväliseen tutkimustietoon lastensuojelun prosesseista ja vaikutuksista, Suomen EIT:ltä saamiin tuomioihin ja asialliseen ja luotettavaan dokumentointiin.

    - Lastensuojelun edunvalvojalla on oltava oikeus, valmius ja kyky puuttua myös lastensuojelun ja sijaishuollon toimintaan, silloin kun se rikkoo lapsen oikeuksia tai on lapsen edun vastaista.

    - Lastensuojelun edunvalvojalle dokumentointivelvoite suoritetuista toimista ja aikarajoitettu ja valvottu pesti kulunvalvontoineen ja vaikutustenarviointeineen

    - Puolisonsa väärinkäytöksistä rehellisesti kertovaa/ puolisostaan rikosilmoituksen tehnyttä vanhempaa ei saa rangaista avunpyynnöstä viemällä hänen oikeutensa tavata/ edustaa lastaan.

    - Lastensuojelun edunvalvojaa ei pidä käyttää rangaistuksena / keinona erottaa lasta vanhemmistaan tai estää lasta tai tämän vanhempia tuomasta tapauksessaan tehtyjä viranomaisvirheitä julkisuuteen, joka onkin ainoa keino saada oikeutta Suomessa.

    Äänestä

  • Ilman etuilijoita kirjoitti:

    LAPSENETUILIJOIDEN SIJAAN AITOA LASTEN EDUNVALVONTAA

    - Lastensuojelun edunvalvojan nimitysoikeus oltava vain lapsella itsellään ja käräjäoikeudella, ei hallinto- oikeudella tai sosiaalityöntekijällä.

    - Lastensuojelun edunvalvojan oltava aidosti puolueeton suhteessa asianosaisiin, tuomioistuimeen, kunnalliseen lastensuojeluun ja lastensuojeluyrityksiin

    -Lastensuojelun edunvalvojakoulutusoikeus ja myös nimitysoikeus on otettava pois lapsibisnestoimijoilta ja - hyötyjiltä.
    Koulutus tulisi antaa aidosti puolueettomalle taholle, jolla on tutkimustietoa ja kokemusta niin huoltoriitojen kuin lastensuojelun ongelmista esim. Awen oy:n, Sexpo ryn, kirkon perheasian neuvottelukeskuksen
    MTKL:n /omaiset mielenterveyden tukena ry:n, Suomen oikeusapulakimiehet ryn ja ls- lasten ja vanhempien ( myös isien ja erityislasten) oikeusturvaan keskittyvien Leijonaemot ry:n, Pienperheyhdistyksen, Vartu ryn , Pesue ryn, Sukupuu ryn tai HOL ryn edustajien muodostamalle yhteistyöelimelle.

    - Lastensuojelun edunvalvojien on käytävä läpi ja suoritettava hyväksytysti lainopillinen koulutus, joka kattaa lastensuojelu- , perustuslain sekä YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimukset. Pahitteeksi ei olisi myöskään sellainen lastensuojelukoulutus, joka keskittyisi etiikkaan, kansainväliseen tutkimustietoon lastensuojelun prosesseista ja vaikutuksista, Suomen EIT:ltä saamiin tuomioihin ja asialliseen ja luotettavaan dokumentointiin.

    - Lastensuojelun edunvalvojalla on oltava oikeus, valmius ja kyky puuttua myös lastensuojelun ja sijaishuollon toimintaan, silloin kun se rikkoo lapsen oikeuksia tai on lapsen edun vastaista.

    - Lastensuojelun edunvalvojalle dokumentointivelvoite suoritetuista toimista ja aikarajoitettu ja valvottu pesti kulunvalvontoineen ja vaikutustenarviointeineen

    - Puolisonsa väärinkäytöksistä rehellisesti kertovaa/ puolisostaan rikosilmoituksen tehnyttä vanhempaa ei saa rangaista avunpyynnöstä viemällä hänen oikeutensa tavata/ edustaa lastaan.

    - Lastensuojelun edunvalvojaa ei pidä käyttää rangaistuksena / keinona erottaa lasta vanhemmistaan tai estää lasta tai tämän vanhempia tuomasta tapauksessaan tehtyjä viranomaisvirheitä julkisuuteen, joka onkin ainoa keino saada oikeutta Suomessa.

    SIJAISHUOLTOON VALVONTA

    -Sijaishuoltoon on järjestettävä toimiva valvonta. Tarkastukset on tehtävä ennalta ilmoittamatta ja sijoitetut lapset haastateltava kahdenkesken ilman laitoksen henkilökunnan läsnäoloa. Tarkastusten tuloksien tulee olla julkisia. Sijoitetuille lapsille on taattava oma työntekijä, joka mieltää itsensä lapsen oikeuksien ajajaksi ja osaa puolustaa lapsen oikeuksia myös sijaishuollon ja lastensuojelun väärinkäytöksiä vastaan.
    http://yle.fi/uutiset/laman_lapset_jaivat_ilman_apua/6508074
    http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/54421-perheiden-ongelmista-tuli-miljoonabisnes-ministeri-pohtii-kieltoa

    - Sijoitetuille lapsille ja heidän vanhemmilleen on selvitettävä heidän lakisääteiset oikeutensa ja valvontaviranomaisen on suhtauduttava vakavasti sijoitettujen oikeuksien loukkauksiin.

    - Tapaamisrajoituksia ei saisi antaa aiheetta ilman perusteluja tai kostoksi asiakkaiden kritiikistä.

    - Lastensuojelun työntekijän tulee kirjata lapsen hoitosuunnitelmaan myös vanhempien tuentarve ja lopettaa sijoitus kun perusteita siihen ei enää ole.
    "Pelastakaa Lapset on huolissaan vanhempien asemasta lasten huostaanottotilanteessa. Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea,
    lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.
    Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
    lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta. - Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
    Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
    sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta."
    http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913

    - Lapsen asioista päättävän viranhaltijan on varattava aikaa ja mahdollisuuksia lapsen kahdenkeskeiseen kuulemiseen ja hänen mielipiteensä selvittämiseen lastensuojeluprosessin kaikissa vaiheissa. Kuulemiseksi ei saa ymmärtää , kirjata tai hyväksyä esim. sijaishuoltopaikkaan tehtyä ennaltasovittua käyntiä, jossa lapsia tavataan ryhmänä sijaishoitopaikan henkilökunnan tai sijaisvanhempien läsnäollessa.

    - Lukuisia kertoja pahoinpitelyihin tai muihin vakaviin rikkomuksiin syyllistyneille sijaishuoltolaitoksille ei tulisi antaa lisää lapsia sijoitukseen.

    http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2216173/lasten-huostaanotoista-tulossa-megaluokan-bisnes
    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/9-kritiikki-kielletty

    Äänestä

  • Valvontaa kirjoitti:

    SIJAISHUOLTOON VALVONTA

    -Sijaishuoltoon on järjestettävä toimiva valvonta. Tarkastukset on tehtävä ennalta ilmoittamatta ja sijoitetut lapset haastateltava kahdenkesken ilman laitoksen henkilökunnan läsnäoloa. Tarkastusten tuloksien tulee olla julkisia. Sijoitetuille lapsille on taattava oma työntekijä, joka mieltää itsensä lapsen oikeuksien ajajaksi ja osaa puolustaa lapsen oikeuksia myös sijaishuollon ja lastensuojelun väärinkäytöksiä vastaan.
    http://yle.fi/uutiset/laman_lapset_jaivat_ilman_apua/6508074
    http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/54421-perheiden-ongelmista-tuli-miljoonabisnes-ministeri-pohtii-kieltoa

    - Sijoitetuille lapsille ja heidän vanhemmilleen on selvitettävä heidän lakisääteiset oikeutensa ja valvontaviranomaisen on suhtauduttava vakavasti sijoitettujen oikeuksien loukkauksiin.

    - Tapaamisrajoituksia ei saisi antaa aiheetta ilman perusteluja tai kostoksi asiakkaiden kritiikistä.

    - Lastensuojelun työntekijän tulee kirjata lapsen hoitosuunnitelmaan myös vanhempien tuentarve ja lopettaa sijoitus kun perusteita siihen ei enää ole.
    "Pelastakaa Lapset on huolissaan vanhempien asemasta lasten huostaanottotilanteessa. Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea,
    lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.
    Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
    lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta. - Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
    Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
    sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta."
    http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913

    - Lapsen asioista päättävän viranhaltijan on varattava aikaa ja mahdollisuuksia lapsen kahdenkeskeiseen kuulemiseen ja hänen mielipiteensä selvittämiseen lastensuojeluprosessin kaikissa vaiheissa. Kuulemiseksi ei saa ymmärtää , kirjata tai hyväksyä esim. sijaishuoltopaikkaan tehtyä ennaltasovittua käyntiä, jossa lapsia tavataan ryhmänä sijaishoitopaikan henkilökunnan tai sijaisvanhempien läsnäollessa.

    - Lukuisia kertoja pahoinpitelyihin tai muihin vakaviin rikkomuksiin syyllistyneille sijaishuoltolaitoksille ei tulisi antaa lisää lapsia sijoitukseen.

    http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2216173/lasten-huostaanotoista-tulossa-megaluokan-bisnes
    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
    http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/9-kritiikki-kielletty

    Yhtä asiaa pelkään. Lastensuojelun virallisissa laatusuosituksissa ei tule olemaan ainoatakaan täsmällistä, käytännöllistä tai käyttökelpoista toimintasuositusta asiakasperheiden oikeusturvan korjaamiseksi. Tai edes yhtään ainoaa ehdotusta, joka osoittaisi, että suositusten laatijat todella tuntisivat palvelujärjestelmän puutteita ja toimintakäytäntöjä.

    Suositukset julkistetaan parin kuukauden päästä.
    Katsotaan.

    Äänestä

PÄTEVÄ ASIAKASVALIKOINTI JA KOTIAPUA PERHETYÖN TILALLE

- Lastensuojelun asiakasvalikointi pitäisi uudistaa huolipohjaisesta kermankuorinnasta havainto/ näyttöpohjaiseen väkivaltatapausten hoitoon.

- Asiakkaiksi lastensuojeluun tulisi valikoida ensisijaisesti lapset, jotka ovat joutuneet väkivallan kohteiksi kotonaan tai sijaishuollossa. Esim. neurologinen häiriö tai koulukiusaaminen ei saisi olla syy lastensuojeluasiakkuuteen tai huostaanottoon.

Nykyisin asiakkaiksi ainoastaan raskaita korjaavia toimenpiteitä suosivaan koneistoon valikoituvat/ valikoidaan luottavaiset ja yhteistyökykyiset, vain tilapäisiä ja vähäisiä ongelmia omaavat avunpyytäjät, joita voitaisiin ja pitäisi auttaa peruspalveluissa tai kotona kevyin toimin.
Nämä kiltit ja yhteistyökykyiset asiakkaat tuovat helppoja työsuoritteita laiskoille ja selustaansa turvaamaan pyrkiville työntekijöille ja moniammatillisille ryhmille , jotka pyrkivät pitämään heidät työsuoritteidensa kohteina ja asiakkaina tarpeettomasti , kunnes heistä tämän lumetyöskentelyn tuloksena tulee aggressiivisia ja pettyneitä kenellekään kelpaamattomia moniongelmaisia.
Epäilen, ettei sen paremmin sosiaali- kuin terveydenhuoltojärjestelmä edes halua asiakkaikseen ihmisiä, joilla on todellisia, pitkäkestoisia ja vaikeita ongelmia. Heidät otetaan järjestelmään vasta kun on absoluuttinen pakko eli tilanne on päässyt kriisiytymään pahasti . Vastuuta heidän hoidostaan yritetään myös siirtää jonkun toisen toimijan niskoille.
Nämä moniongelmaisiksi syrjäytetyt asiakkaat ( joiden moniongelmaisuus on pitkälti huonon palvelujärjestelmän syytä) eivät keskimäärin luota palvelujärjestelmään ja osaavat jo salata ongelmansa kriisivaiheessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aiemmin hekin ovat olleet noita luottavaisia avunpyytäjiä, joiden epäluottamus voi olla lähtöisin juuri pitkitetyn ja vaurioittavan lumeavun kokemuksesta.
Jatkuva ja toistuva yli- ja alireagointi ovat siis saman ilmiön; toimimattoman kermankuorintaan pyrkivän palvelujärjestelmän kaksi eri puolta.

Pahin lastensuojelun ongelma tällä hetkellä on viranomaisten ilmoitus- ja puuttumisvelvoite ilman ammattitaito-, vastuu- ja korvausvelvoitteita, toimivia peruspalveluja ja asiakaslähtöisiä avun muotoja. Sosiaalityöntekijälle on helpompi varmistella selustansa mahdollisia puuttumattomuussyytteitä ja kollegoiden paheksuntaa vastaan vaikka turhalla sijoituksella kuin selvittää/ ottaa käyttöön pätevät auttamisen keinot ( joita ei ole kehitetty kontrollimuotojen saadessa kaiken rahoituksen).

-Sijoituksille pitäisi olla nykyistä pätevämmät perusteet, pelkkä sosiaalityöntekijän tuntema huoli ei saa olla sijoituksen peruste vaan esim. havainto/ näyttö väkivallasta tai lapsen vakavasta laiminlyönnistä.

-Hoidolliset huostaanotot tulisi lopettaa.
Sijoitusta ei tule tehdä pelkästään siksi, että laitos sitä vaatii mikäli kodin olosuhteissa ei ole huomauttamista. Keskimäärin useita satoja tuhansia maksava ja vuosia kestävä laitosjakso pitäisi kyetä lopettamaan nykyistä helpommin. mikäli laitos ei lunasta perheelle annettuja lupauksia lapsen käyvästä hoidosta tai lasta laiminlyödään laitoksessa.

- Erityislasten puuttuvat peruspalvelut eivät saa olla syy lastensuojeluasiakkuuteen tai huostaanottoon.

- Neurologisista häiriöistä kärsivät lapset tulisi lastensuojelun ja psykiatrian yksiköiden sijaan ohjata neurologisiin tutkimus- ja kuntoutusyksiköihin.

- Perhetyö, jota käytetään nykyisin lähinnä irtohavaintojen keräämiseen huostaanottoa varten, tulisi korvata kotiavulla . Asiakkaille olisi kerrottava etukäteen perhetyön oikeusturvariskeistä ja arviointi- ja kontrolliluonteesta eikä markkinoida sitä epämääräisesti "tukena".

- Perhetyö, joka ei sisällä lainkaan asiakaslähtöistä asiakkaan tarpeiden mukaista apua esim. kodinhoitoapua tulisi lopettaa kokonaan.

- Mikäli perhetyöntekijän kirjauksia käytetään todisteina hallinto- oikeudessa, kirjaukset tulisi myös näyttää asiakkaalle ennen oikeuskäsittelyä.

Äänestä

Tämä selventänee, mikä lastensuojelun laatusuosituksissa mättää. Suositusten laatijoissa on samoja henkilöitä , jotka ovat mahdollistaneet perheiden jatkuvat oikeusturvaongelmat ja pitkäaikaisen lastensuojelukriisin! Eli jälleen kerran pukki kaalimaan vartijana asetelma- eli kriisin aiheuttaneet takaavat sen jatkumisen- veronmaksajien rahoilla!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10518721
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/lastensuojelun_laatusuositukset_eivät_saa_jäädä_sanahelinäksi_6413012.html

Laatusuositustyöryhmän jäsen, Aila Paloniemi, Perhehoitoliiton puheenjohtaja on Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkovan hallinto- oikeusmenettelyn ja pelkistä huostista palkitsevan lastensuojelukertoimen äiti.

"Keskustan kansanedustajassa Aila Paloniemessä henkilöityy Suomessa ehkä selkeimmin raa'an sosiaalivallan käyttö. Hän on ollut rakentamassa kiihkeästi nykyistä laskentamallia lastensuojelukertoimelle, jonka mukaan valtio maksaa kunnille lastensuojelusuojelusta. Lastensuojelukerroin huomioi vain ja ainoastaan lasten huostaanotot, ei mitään muuta. Avohuollon tukitoimia tarjoava kunta ei saa rahaa lainkaan, jos ei tee sitä lapsen huostaanottoa. Vasta sen jälkeen valtio maksaa palkkion.
Aila Paloniemen päämääränä on mahdollisimman monen lapsen huostaanotto, kyydittäminen pois omasta kodistaan."
lainaus yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

J.P. Roos ja Leeni Ikonen ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia sisältöjä ja asenneongelmia, jotka hyväksyvät ls-lain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit. 

Tässä Leeni Ikosen kommentti näistä 24h vaarallisista ja lapsen edun vastaisista pikakoulutuksista:



"1.1.2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain uusin muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon (316/2011). Tällä lakimuutoksella maamme hallitus ja eduskunta tekivät tärkeän linjauksen, joka heikentää entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä.

1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutokset, lastensuojeluilmoituksen kynnyksen alentaminen, asiantuntijuuden korostaminen yhdistettynä varhaisen puuttumisen leimaamispyrkimyksiin olivat lähtölaukaus vanhempien kasvatusvallan murenemisesta. Ne ovat mahdollistaneet viranomaisten keskinäisen asioinnin ohi lapsen vanhempien ja samalla vaikeuttaneet vanhempien mahdollisuuksia ottaa vastuuta lapsestaan.



Perhehoitolinjaus mahdollistaa tulonsiirrot lapsen omasta perheestä toiselle, jota nimitetään sijaisperheeksi. Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.


Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.



Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon mukaan valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossakin toteuttaa ja että niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Näitä kampanjoita on sittemmin toteutettu laajasti.
Suomi panostaa massiivisesti sijaisperheisiin ja näiden jaksamiseen. Mitä saataisiin perheille, jos hallituksen esityksen mukaiset kustannukset, noin 17 000 000 euroa, suunnattaisiin tavallisten lapsiperheiden hyväksi?



jatkuu...

Äänestä
  • Perhehoidon lisääntymisen myötä myös lasten ja vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.

    
Kansalle on kerrottu, että 24 tunnin pikakoulutuksella osasta maamme vanhemmista muokkautuu ylivertaisia lastenkasvattajia sijaisvanhempina. Kansanedustajille on uskoteltu, että näille ylivertaisille kannattaa maksaa korotettua kotihoidontukea ja mahdollistaa heille jopa kotiin jääminen pois työelämästä. Suomalaisia vanhempia on näin jaettu jyviin ja akanoihin, sattumanvaraisesti.

    

Asiantuntijoita huolettaa erityisesti se, että tässä jaottelussa lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa."
    

    Kun sijaisperheiden olemattomaan valikointiin ja heikkoon 24 tunnin valmennukseen, josta puuttuu lainsäädäntökoulutus ja asiallinen lastensuojelulakiosio yhdistetään vielä puuttuva valvonta( osassa perheitä sosiaalityöntekijä ei ehdi käydä edes yhtä kertaa vuodessa) ja täydellinen koskemattomuussuoja, soppa on valmis. 

Myös Ruotsin sijaishuoltojärjestelmä perustui pääosin perhesijoituksiin ja perhehoitoon- ja pahaa jälkeä tuli: 

http://www.sou.gov.se/vanvard/dokument/SammanfattningDelrapportENG.pdf 



    "Ruotsin valtion tekemän sijaishuollon selvityksen mukaan: 
Vajaa 90 % haastatelluista kertoi koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon liittyviä laiminlyöntejä tapahtuneen. 
Runsas ¾ haastatelluista kertoi muusta fyysisestä väkivallasta, mm. kasvoille lyöminen, korvapuustin antaminen, retuuttaminen, töniminen, potkiminen, polkeminen, nipistäminen. 
Lähes puolet haastatelluista kertoi, että sijaisisä, sijaisäiti, laitosten henkilökunta, muut nuoret, sijaisperheen sukulaiset tai tutut ovat tehneet heille seksuaalista väkivaltaa. 

Ruotsalainen selvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu.

    
Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.

    Selvitysmiehet esittävät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. Se ehdottaa, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö. Hänen tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken. 



    Tutkimuksessa kiinnitettään huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä. Tämän korjaamiseksi on säädettävä seuraamuksista, joita laiminlyöjävirkamieheen kohdistetaan." 

    

http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/22-varastettu-lapsuus-kaltoinkohtelututkimus 


    Nyt Suomi on kopioinut ja vahvistanut lainsäädäntöönsä saman mallin- tietysti haastattelematta asiakkaita tai tutkimatta tähänastisten perhesijoitusten olosuhteita tai vaikutuksia. Nykyinen perhehoitolaki tuotettiin pitkäaikaisen lastensuojelukriisin luoneiden tahojen toimin- ja yksinomaan heidän näkemykseensä turvautuen. 



    Suomen VTV: Sijaisperheitä ei valvota

    

"Sijaisperheitä kunnat valvovat tekemällä kotikäyntejä kerran tai kaksi vuodessa. 
Erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissain tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."

    

Valtiontalouden tarkastusviraston  tuloksellisuustarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010 


    Äänestä

Viimeinen suositus:

PAREMPAA ASIANTUNTIJAVALIKOINTIA

Lastensuojelun kehittämis/ laatusuositus/ uudistus työryhmiin ei tule nimittää jäseniä, jotka ovat vastuussa lastensuojelun oikeusturva- ja laatuongelmista ja joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseen ja lastensuojelun oikeusturva- ongelmien tuottamiseen, ylläpitoon ja jatkamiseen. 


Äänestä
  • Edessä yhtä, takana toista

    "Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr) vaatii romanilapsille tarkoitetuissa lastenkodeissa vallinneiden olosuhteiden selvittämistä.
    Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana toimiva Haavisto kertoo saaneensa romaneilta useita yhteydenottoja, joissa kerrotaan Suomen lastenkodeissa sattuneista romanilasten kaltoin kohteluista.

    Haavisto kertoi Turun Sanomille ehdottaneensa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd) selvitysryhmän perustamista. Virallista esitystä Romaniasian neuvottelukunta ei ole vielä asiasta tehnyt. Lastenkoteihin tai sijaiskoteihin sijoitettiin muun muassa Karjalasta evakuoituja romanilapsia.
    – 1950-luvun romanilastenkodeissa asuneilla on korkeat itsemurhatilastot. Olen odottanut, milloin asian selvittäminen lähtee Suomessa liikkeelle. Olen kuullut vanhemmilta romaneilta järkyttäviä tilityksiä siitä, mitä lastenkodeissa on tapahtunut. Nyt pitäisi koota ja käydä läpi tiedot kyseiseltä ajalta, Haavisto vaatii.

    Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson kertoo, että selvitystyö koko Suomen lastensuojelun menneisyydestä on jo käynnistynyt.

    – Ehdotin asian tutkimista jo muutama vuosi sitten, kun Ruotsissa nousi esiin lastensuojelussa tapahtuneet kaltoin kohtelut. Menneisyyden selvittäminen aiheutti silloin kovaakin vastustusta jopa korkeiden virkamiesten taholta."
    Turun sanomat/ 12.1.2013

    Olisipa mielenkiintoista tietää, keitä nämä lastensuojelun olosuhteiden selvitystä kovasti vastustaneet korkeat virkamiehet oikein ovat. Vuotakaa, ken tietää!

    Se auttaisi myös kohdistamaan tutkimusta sinne, missä tunkio haisee eniten.

    Äänestä

Professori Petri Kinnunen tarttui Rovaniemen lastensuojelupäivillä tärkeään mutta vaiettuun asiaan; lastensuojelun harjoittamaan ala-arvoiseen ,vääristelevään ja viraston omia laittomuuksia ja virheitä pimittämään pyrkivään asiakasdokumentaatioon.

Harva Suomessa tietää, ettei hallinto- oikeudelle toimitettavia lastensuojelun asiakasdokumentteja( joiden sisällön on valikoinut ja muokannut päätöksiään niillä puolusteleva ja oikeuttava sosiaalityöntekijä) saa korjata lainkaan ,vaikka ne olisivat kuinka virheelliset ja vaikka virheet ja valheelliset väittämät pystyisi helposti todistamaan.

Kinnunen esitti erinomaisen lastensuojelun laatusuosituksen:
-Asiakkailla pitäisi olla oikeus lukea ja tarkistaa omat asiakaspaperinsa ja korjata niiden virheet. Asiakaspaperit pitäisi siirtää sähköiseen rekisteriin, jossa ne olisivat luettavissa ja korjattavissa reaaliaikaisina ja jonne pääsisi kirjautumaan esim. pankkitunnuksilla. Ainakin asiakkaalla tulisi olla oikeus toimittaa rekisteriin oma vastineensa tai litterointi esim. lastensuojelupalaverista tehdystä nauhoituksesta.

Aivan loistava idea. Tämän idean käyttöönotto toisi lastensuojeluun sitä paljon kaivattua laatua, osallisuutta ja oikeusturvaa . Kiitos Petri Kinnunen!

Äänestä
  • Laadukas psyk.hoito on parantavaa jo alkumetreiltä, silloin kun työntekijä aloittaa kirjaamisen kuulemansa perusteella ja hienotunteisesti pyytää asiakasta lukemaan muistiinpanot ja pyytää tätä oikaisemaan mahdolliset väärinkäsitykset.

    Käytäntöä sanotaan "arvostavaksi kohtaamiseksi". Sos.tahossa ei tajuta tuollasen päälle hölp.pöläystä. Eikä monin paikoin terveydenhuollossakaan. "Osaaja" tietää mitä kuulee ja havainnoi ja kirjaa ne salaisiin tärkeisiin papereihinsa verkostokokousta varten. Asiakas on noissa palavereissa suurinpiirtein patologinen näyte-esine, josta porukalla päätetään että mitä tehdään. -Ainakin huoli on jostakin syystä herännyt joka iikalle.

    Äänestä

Onpas siinä paljon asiaa! Suorastaan harvinainen ketju tällä foorumilla! Konkreettinen vastuun puuttuminen on useilla virkamiesaloilla yksi suurimmista ongelmista.

Äänestä

Lastenpsykiatria on hoitojen viidakko

Lastenpsykiatrian kirjavat hoitokäytännöt herättävät ihmetystä Suomessa.
Erityisesti kaksi tapausta on synnyttänyt viime vuosina paljon keskustelua. Niissä on yhteistä se, että lasten mielenterveyden häiriöitä diagnosoitiin ja hoidettiin sairaalassa vuosikausia haitallisin tai vanhentunein menetelmin ennen kuin siihen kiinnitettiin huomiota.

Toinen tapauksista oli Valviran käsittelyssä vuonna 2011. Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikkö hoiti kaikkia lapsia diagnoosista riippumatta samalla menetelmällä. Se oli yksikön ylilääkärin itsensä kehittämä ”turvaistava hoitomalli”, jota muu alan erikoissairaanhoito ei tuntenut.
Hoito ehti olla käytössä kymmenen vuotta.

Tänä keväänä Valvira otti kantaa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön myrskyyn. Sen silmässä oli uusi ylilääkäri Anna Tuliharju, joka yritti karsia yksiköstä hoitomenetelmät ja lähetekäytännöt, joita piti tehottomina tai normaalista poikkeavina.
Yksikön työntekijät protestoivat Tuliharjun toimia. Valvira katsoi, että ylilääkärillä oli aihetta ryhtyä uudistuksiin.

Kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa hoidoista
Lastenpsykiatrian menetelmät kehittyvät huimaa vauhtia, mutta vain osa alan ammattilaisista seuraa aktiivisesti uusinta tietoa. Pienet itsenäiset hoitoyksiköt voivat kehittää omalaatuisia hoitokulttuureja ja soveltaa vuosikymmenten takaisia oppeja muiden huomaamatta.

Tämä vaikutelma syntyy viime vuosien kuohunnasta suomalaisen lastenpsykiatrian ympärillä. Soittokierros joukolle lastenpsykiatreja vahvistaa sitä.
Husin lastenpsykiatrian ylilääkäri Leena Repokari löytää käytäntöjen hajanaisuuteen historiallisia ja rakenteellisia syitä.
– Aikaisemmin alalla oli perinteenä, että kukin työntekijä toimi parhaaksi katsomallaan tavalla. Yhteisiä linjauksia ei annettu, hän sanoo.
Jos yhteisiä linjoja ei ole, hoitomuoto riippuu yksittäisen työntekijän ammattitaidosta ja viitekehyksestä. Tätä kehitystä on tukenut varmasti se, että vaatimus hoitojen tuloksellisuuden arvioinnista eli hyvästä hinta–laatusuhteesta ei ole pitkään kuulunut lastenpsykiatrian kulttuuriin.

Avohoidon ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä Husista ajoittaa todellisen murroksen ajattelussa vain parin vuoden taakse.
– Sitä ennen katsottiin, että hoidon tuloksellisuuden arviointi ei sovellu lastenpsykiatriaan lainkaan, hän sanoo.
Kysin lastenpsykiatrian ylilääkärin Kirsi Kumpulaisen mukaan Kysissä etsittiin menetelmiä hoitojen vaikuttavuuden seuraamiseen jo 1990-luvulla...jatkuu

Äänestä
  • ..Nyt Suomessa on kuitenkin havahduttu siihen, että kenelläkään ei ole tarkkaa kokonaiskuvaa eri puolilla maata sovellettavista lastenpsykiatrian arviointi- ja hoitomenetelmistä.

    Alan erikoissairaanhoitoa annetaan yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden lisäksi muun muassa perheneuvoloissa. Monissa kunnissa valtaosa lasten mielenterveyden seurannasta kuuluu sosiaalitoimelle.
    Lastenpsykiatrisen työn rakenne vaihtelee suuresti kunnasta toiseen.
    – Lasten mielenterveyspalvelut ovat niin pirstaleina, että joissakin kunnissa yhden henkilön muutto tai jalan katkeaminen hävittää palvelun kunnasta kokonaan, Kumpulainen sanoo.
    Haussa hyvä hoito, johon on varaa

    Tänä syksynä lastenpsykiatrian hoitomenetelmien viidakkoon tulee muutos. Yliopistosairaaloiden lastenpsykiatrian klinikat saivat tarpeekseen tilanteesta ja päättivät toukokuussa, että kesän kuluessa kukin yliopistosairaala kartoittaa lastenpsykiatriset hoitonsa ja erityisosaamisensa.
    Syksyllä klinikat etsivät yhteisen linjan siitä, mitkä ovat hyviä erikoissairaanhoidon tutkimus- ja hoitokäytäntöjä.
    Seuraavaksi hyvät käytännöt pitäisi levittää yliopistosairaaloista muihin sairaaloihin.

    Taysin lastenpsykiatrian klinikan ylilääkärin Pälvi Kaukosen mukaan koko palvelujärjestelmän haaste on määritellä riittävän hyvät hoidot, joihin tiukassa taloudellisessa tilanteessa ja hoidettavien tulvassa on varaa.
    – Alle puolet psykiatrista hoitoa tarvitsevista lapsista pääsee ylipäänsä minkään hoidon piiriin, hän sanoo.
    Hoitoa on tarjolla liian vähän. Aikaisemmin hoitoon pääsy oli silti nykyistä sattumanvaraisempaa.
    – Joku lapsi saattoi saada valtavan hyvää hoitoa samanaikaisesti kun tosi pitkä jono lapsia oli täysin vailla hoitoa. Tämä ei ole enää mahdollista, Terhi Aalto-Setälä sanoo.
    Hoitotakuu ja rahapula ovat olleet hyviä moottoreita potilaiden tasa-arvon lisäämiseen.

    Hoitojen tehon tutkimus ei saa rahaa
    Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Sourander näkee alan haasteen hiukan toisin. Yliopistosairaaloiden suunnittelemaa tehokkaiden hoitomenetelmien pakettia on hänen mukaansa mahdoton koota, jos ei tiedetä, mitkä menetelmät toimivat.
    – Ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta, Sourander sanoo.

    Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
    – Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.
    Tilannetta ei Souranderin mukaan auta, että Suomen Akatemia tukee epidemiologiaa ja riskien selvittämistä mutta ei lastenpsykiatrian hoitoihin ja ennaltaehkäisyyn liittyvää tutkimusta. Hän haluaisi Suomen ottavan mallia esimerkiksi Norjasta. Siellä kerätään systemaattisesti tietoa terveyshankkeiden tehosta.
    Sourander ei ole ajatuksineen yksin.
    – Toivon, että lopultakin tutkittaisiin, auttavatko nykyiset tai kokeelliset hoitomenetelmämme, lastenpsykiatrian dosentti, apulaisylilääkäri Kaija Puura Taysista sanoo.
    Vaikuttavuuden tutkimukseen on hänen mukaansa todella vaikea saada rahoitusta. Tieteellinen rahoittaja katsoo, että kyse on kliinisestä kehittämisestä, joka pitäisi tapahtua oman työn ohessa työnantajan kustannuksella.
    – Missään erikoissairaanhoidossa ei ole ylimääräistä rahaa siihen, Puura sanoo.
    http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/lastenpsykiatria on hoitojen viidakko/a921003
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

    Äänestä

"Lapsen etuun" ja "huoleen" piiloutuneet päättäjät, lastensuojelujärjestöt, STM ja THL ovat tienneet lastensuojelun epäkohdista ja laittomuuksista jo vuosikaudet ja olleet myös itse tuottamassa epäkohtia ja mahdollistamassa yksityisten ls- yritysten lihomisen perheiden hädällä .

Uuden lastensuojelulain valmistelussa ei kuultu kriisin ennustaneita asiakkaita sen paremmin kuin oikeusoppineita. Nyt kun kriisiä ei voi enää sivuuttaa, ratkaisuksi tarjotaan pelkkää puhetta ja käsiteuudistuksia. Katastrofia itse aiheuttamassa olleet keskittyvät nyt status quon ylläpitoon ja kriisin syventämiseen "lisää sosiaalityöntekijöitä " ja " "lisää moniammatillista yhteistyötä"- mantroillaan ja kosmeettisilla käsiteuudistuksillaan ( varhainen vastuunotto/ tuki).

Eivät asiakkaat kaipaa lisää alentuvaa lumeauttamista, tyhjiä lupauksia tai epätieteellisiä vuorovaikutusteorioita ja -testejä vaan peruspalveluja, oikeutta ja oikeusturvaa.

Varma merkki siitä, ettei mitään aiotakaan tehdä ovat sisällyksettömät puheet lastensuojelun "uudistamisesta" ( Kananoja) tai "avaamisesta"( Paloniemi).
Kun halutaan viivytellä ja siirtää huomio muualle selkeistä laittomuuksista ja niitä tuottavista ja ylläpitävistä tahoista, ruvetaan puuhaamaan organisaatiouudistusta.

Päättäjän tai "asiantuntijan" joka haluaa aidosti ratkaista kriisin tunnistaa siitä, että hän:
1. Lopettaa lastensuojelun kriisiä ylläpitävän löysän tulosvastuu- ja verovapaan rahoituksen ja muuttaa lastensuojelukertoimen laskuperusteet huostaanottojen sijaan ennaltaehkäisystä palkitsevaksi
2. Kuulee palvelujen käyttäjiä ja teettää/ rahoittaa puolueettoman tutkimuksen lastensuojelun toimintakäytäntöjen laillisuudesta, vaikutuksista, sijoitussyistä, sijoitusten kestosta ja sijaishuollon olosuhteista.
3. Esittää lakiuudistuksia sanktioineen peruspalvelujen esim. kotiavun takaamiseksi ja lastensuojelun ja sijaishuollon dokumentaation ja toimintakäytäntöjen laillisuuden valvomiseksi ja varmistamiseksi.
4. Takaa sosiaalitoimessa ja järjestöpalveluissa asioiville perheille oikeusturvan eli kuulemisen, puolueettoman ja asiantuntevan tutkinnan ja fair trial- oikeudenkäynnin siirtämällä huostaanotto- oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin.

Jos ei ole valmis tekemään näitä tai edes jotain näistä, ei oikeasti haluakaan ratkaista kriisiä.

Miksiköhän STM:n väliraportti on niin hampaaton verrattuna valtiontalouden tarkastusviraston raporttiin?
http://www.vtv.fi/files/3161/06_2012_lastensuojelu_netti.pdf

Äänestä

Myös ylireagointi tappaa

Lastensuojelun lainsäädännössä ja keskusteluissa on päässyt unohtumaan, että myös ylireagointi vahingoittaa ja tappaa -aivan konkreettisesti.
Olen varma, että ylireagointi ja sen pelko tappaa tällä hetkellä jo enemmän lapsia ja vahingoittaa enemmän perheitä kuin alireagointi. THL:n tulisikin teettää selvitys siitä, kuinka monen perhetragedian syy ja perheen avunhaun este on juuri pelko tai kokemus ylireagoinnista.

Tapausesimerkit sosiaalityöntekijöiden ylireagoinneista pelottavat avunhakijat pois avun piiristä ja kannustavat kaikkia salaamaan mahdolliset ongelmat. On selvää, ettei tämä voi olla lapsen etu.

Ylireagointia, sosiaalityöntekijän subjektiivisen "huolen" tai " varmuuden vuoksi" tehtyä "puuttumista" ei silti tunnisteta ongelmaksi eikä sille ole olemassa vastuu- korvaus- tai rangaistusseuraamuksia.

Siksi uraansa ajattelevan sosiaalityöntekijän kannattaakin turvata selustansa ylireagoimalla joka tilanteessa. Näin hän täyttää muodollisesti lastensuojelulain velvoitteet, säästyy mahdollisilta virkavirhesyytteiltä ja kollegoiden paheksunnalta ja todistaa olevansa " jämäkkä puuttuja". Tämä sosiaalityöntekijöiden ura- ja selviytymisstrategia onkin jo laajasti käytössä kuten voi päätellä räjähdysmäisesti kasvaneista kiireellisistä sijoituksista(, joita ei selitä mikään muu syy).

Vahinko vain, että yliregoiva puuttuminen aiheuttaa valtavia hukkakustannuksia veronmaksajille, mittaamatonta kärsimystä ja tuhoa lapsille ja heidän perheillensä, leimaa perheet ja torpedoi heidän mahdollisuuksiaan osallisuuteen ja täysvaltaiseen kansalaisuuteen pitkälle tulevaisuuteen ja vahingoittaa vakavasti kaikkien kansalaisten uskoa oikeusvaltioon ja sosiaalityöhön.

Koska myös ylireagointi aiotaan tunnistaa ja tunnustaa vastuu- ja korvausvelvoitteita vaativaksi ongelmaksi?

Äänestä

ajankohtainen lasu-laatusuositus: LUMEHOIDOSTA VALITTAVIA PERHEITÄ EI PIDÄ LÄHETTÄÄ LASTENSUOJELUUN KOSTOTOIMENA VALITUKSISTA

Sosiaali- ja terveysalan valvova viranomainen Valvira selvitti laajasti Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastepsykiatrian yksikön toimintaa 2000 -luvulla vuoteen 2012 saakka. Valvira totesi toiminnassa vakavia puutteita ja jopa lainvastaisia menettelyjä.

Selvityksen mukaan osa lapsipotilaista ei ollut tavannut lääkäriä lainkaan, vaan taudinmäärityksen teki ja hoidosta päätti esimerkiksi erityislastentarhanopettaja. Lisäksi potilaskertomuksissa oli merkittäviä puutteita. Niistä ei esimerkiksi käynyt ilmi mikä potilasta vaivaa. Osaa potilaista kuitenkin hoidettiin - siitä huolimatta, että ei tiedetty mitä hoidetaan.

Valviran mukaan "Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä ei myöskään potilasasiakirjojen laatimisessa ole toimittu potilaslain ja asiakirja-asetuksen asettamien vaatimusten mukaisesti esimerkiksi hoidon sisällön, tutkimusten ja hoitosuunnitelmien kuvaamisen osalta”.

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksiköstä on viime keväästä saakka vastannut sairaanhoitopiirin konservatiivisen toimialueen johtaja Reija Alén. Hänen mukaansa epäkohdat on korjattu.
- Käytännöt on yhteinäistetty Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian professorin ja hänen työryhmänsä kanssa. Ne ovat nyt täysin yhdenmukaiset yliopistosairaalan kanssa, hän sanoo.
Alénin mukaan lastenpsykiatrian yksikön suurin ongelma on tällä hetkellä lääkäripula.

http://yle.fi/uutiset/potilasturvallisuus_vaarantui_pitkaan_keski-suomen_lastenpsykiatriassa/6805857
http://yle.fi/uutiset/ksshp_lastenpsykiatrian_ongelmat_ratkottu_-_paitsi_laakaripula/6807000

Näinköhän epäkohdat on korjattu?
Valviran vaatimat uudistukset aloittanut Tuliharju siirrettiin syrjään ja uudeksi ylilääkäriksi valittiin vanha Haapastenkin perheen turhaan ja traumatisoivaan huostaan johtaneesta pöyristyttävästä törkylausunnosta tuttu nimi.

http://yle.fi/uutiset/ksshpn_lastenpsykiatrian_ylilaakari_sivuun/6504456

"Valviran päätöksestä käy ilmi, että vuosikausia yksikössä on pyöritetty potilaita hömppähoidoissa ilman tutkimuksia, diagnoosia ja asianmukaista hoitoa. (Hoitajien) viihtyminen ei pitäisi olla erikoissairaanhoidon ykköstehtävä!
Veronmaksajat maksavat siis kallista hintaa (2000€/vrk lehtitietojen mukaan) siitä, että potilaat eivät hoidu!"

"Lapseni olivat kuukausia tuossa yksikössä kahden erityislastentarhanopettajan ryhmässä, jossa tekivät kahdestaan ensin lasten "tutkimuksia" ja "hoitoja" Meille sanottiin että he ovat sairaanhoitajia - eivät olleet. Ilman terveydenhuollon ammattitutkintoa tuollainen toiminta on puoskarointia jonka laki kieltää."

"Sairaalan poliittinen luottamusmiesjohto on halunnut salata toiminnan heikkouden, laatupuutteet ja potilasturvallisuuden vaarantumisen. Siksi Tuliharjun toiminta haluttiin kieltää: liian isot puutteet olisivat tulleet päivänvaloon. On helpompi tukea henkilöstön mukavuusalueella pysymistä ja tehyn äänestäjiä kuin huolehtia potilaiden asiallisesta tutkimuksesta ja hoidosta - kumpi olikaan sairaalan tehtävä: hoitaa potilaita vai henkilökuntaa?"
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2010/03/pieni-asperger-poika-ei-saa-hoitoa.html

Valepsykiatrit lähettivät "hoidostaan" valittavat lastensuojeluun

"Ainakin edellisen ylilääkärin aikana henkilökunta pysyi tyytyväisenä, kun sai leikkiä lääkäriä ja leikittää lapsia, ei siellä muuta sitten tehtykään (kokemusta on) eikä auttanut hoidosta valittaa, muuten lähetettiin lastensuojelun tapaukseksi."

Hienosti osasivat hoitaa selustansa hoitaa! Eipä ihme, että toiminta sai jatkua vuosikymmeniä.

VARHAINEN PUUTTUMINEN ULOTETTAVA MYÖS LASTENSUOJELUN JA PSYKIATRIAN TOIMINTAAN

Olisiko syytä tutkia Jyväskylän valepsykiatrian kytkökset Keski- Suomen alueen lastensuojeluun ja siellä toimivien valesosiaalityöntekijöiden toimintaan? Selvittää pitäisi myös ammattikuntien kytkökset alueen perhekoteihin, ammatillisiin perhekoteihin ja lastensuojelulaitoksiin.

Alueen kaikki lastensuojelutapaukset, erityisesti ne, joilla on yhteys lastenpsykiatriseen pitäisi käydä läpi tapaus tapaukselta samoin kuin Lahdessa.

Lastensuojelumielivaltaan pitää puuttua ajoissa. Valviran/ AVI:n/ poliisin/median tutkinta on parasta mahdollista lastensuojelua ja varhaista puuttumista!

Äänestä

Kymmenet tuhannet , jopa sadat tuhannet perheet Suomessa eivät enää uskalla hakea apua ongelmiinsa lastensuojelulain ja -käytäntöjen päättömyyksien takia.( jotka laativat nykyisen lastensuojelukriisin tuottaneet ja sitä ylläpitävät tahot kokemusasiantuntijoiden ja oikeusoppineiden varoituksista piittaamatta). Tässä yksi esimerkki:

"Ainakin Helsingissä on nykyään psykiatrisissa sairaaloissa käytäntönä tehdä aina järjestelmällisesti tai lähes tulkoon aina sisään otetuista, myös vapaaehtoisesti hoitoon tulleista, lasten vanhemmista lastensuojeluilmoitus. Tämähän on paitsi rahan tuhlausta, leimaavaa ja kaiken kaikkiaan hoitoon negatiivisesti vaikuttavaa näennäisauttamisen kaapuun verhottua valvontaa.
Ongelma olisi ehkä pienempi, jos sitten siellä lastensuojelun päässä olisi tiedossa tarkistamisen, valvomisen ja mielivaltaisuuden sijaan jotain apua ja tukea. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan näytä omien tai ystäväperheiden kokemusten mukaan olevan.

Jos sairaaloissa on huolta koko perheen tilanteesta, niin mikäänhän ei estäisi koko perhettä tukevien hoitokäytäntöjen käynnistämistä, mutta lastensuojelu ei vaikuta lähtevän koko perhettä yhdistävistä ja tukevista näkökulmista liikkeelle vaan valmiista vastakkainasettelusta, jossa ongelma täytyy olla, lapsi täytyy pelastaa ja kun tarpeeksi etsitään löydetään joku peruste toimia.
Jos minä potilaana menen ja luotan hoitotahoihin ja kerron mikä minua vaivaa ja missä on ongelmia, niin on erittäin kyseenalaista, että noita luottamuksellisia sairaudentilaani liittyviä tietoja saavat sitten rutiininomaisissa lastensuojeluilmoituksissaan kaivaa, tulkita, tiivistää ja välittää eteenpäin. Jos hoito onkin osa valvontakoneistoa, jonne luotettu tieto ja avunpyyntö tarkoittaa, että mitä enemmän ongelmia sinulla on, sitä järeämmin perheeseesi puututaan, niin kovin vaikeaksi se avun saaminen tehdään! Eihän silloin jää enää kuin fundamentalistisesti vaitiolovelvollisuuteen sitoutuneet papit vaihtoehdoksi, joille voi kipeimmät ja raskaimmat ongelmansa luottaa, jos kaikki muut osat yhteiskunnan näennäisauttamiskoneistoista on valjastettu huostaanottobisneksen ja perheen tilanneselvitysbisneksen käyttöön.

Eivätkö nuo automaattiset lastensuojeluilmoitukset vie resursseja pois niin sairaanhoidosta kuin lastensuojelustakin?

Miten voidaan lähteä siitä, että apua tarvitseva tai tietyillä diagnooseilla varustettu ihminen on lähtökohtaisesti ongelmallinen vanhempi ja että jos vikaa ei löydetä, kysymys on vain siitä ettei ole tutkittu tarpeeksi tarkasti?
En ymmärrä mitä tällaisenkin potilaan nyt kuuluisi tehdä. Odottaa kunnes lapsi on täysi-ikäinen?

Perheeni on siis tehokkaasti ajettu umpikujaan, joka ei rasita hoitojärjestelmää, sillä hoitoahan en voi saada ennen kuin lapseni täysi-ikäistyy tai jos sellaista haenkin, niin tulen samalla riskeeraamaan lapseni tulevaisuuden mielivaltaisten päättäjien osallistuessa puutteellisella osaamisella ja säännöstelyllä elämäämme."
http://jormaheikkinen.wordpress.com/2013/08/28/miten-lastensuojelun-kustannukset-kertyvat/

Nykyinen lastensuojelulinjaus takaa turvallisen kasvun ja kehityksen vain (tutkimattomalle ja valvomattomalle) sijaishuoltobisnekselle. Perheille se takaa pysyvän ahdingon ja valtiolle yhteiskuntarauhan menetyksen ja kestämättömät kustannukset niin kansantaloudellisesti kuin inhimillisesti.

Äänestä

RIKOSTEN UHREILLE TAATTAVA APUA ILMAN HUOSTAANOTTOUHKAA

Nykyinen ilmiantoihin, kontrolliin ja huostaanoton ensisijaisuuteen perustuva lastensuojelupolitiikka tuhoaa paitsi avunhakijoiden luottamuksen ja oikeusturvan, myös lähisuhde- ja seksuaaliväkivallan vastaisen työn tähänastiset saavutukset.

"Yllättäen väkivalta alkaa olla muuten sellainen ongelma, että siitä ei pitäisi enää puhua viranomaisille ääneen. Perheissä pitäisi ymmärtää salata asia. Tunnen erään äidin, joka teki rikosilmoituksen siitä, että hänen avopuolisonsa oli käynyt hänen poikansa päälle väkivaltaisesti. Se oli ensimmäinen kerta, kun äiti kuuli väkivallasta. Hän toimi välittömästi. Tapahtuikin niin, että kotikaupungin sosiaalityöntekijät veivät pojan (käy peruskoulun yläastetta) kiireellisesti huostaan. Sosiaalityöntekijät eivät ole edes väläyttäneet pojan palauttamista kotiin, vaikka äiti muutti pian rikosilmoituksen jälkeen omaan asuntoon ja erosi avomiehestä."
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/search?updated-max=2010-03-11T22:18:00 02:00&max-results=20&start=59&by-date=false

Pahoinpidellyt tai seksuaalirikosten uhreiksi joutuneet eivät tutkimustenkaan (Esim. Husso, Honkatukia, Laitinen, Piispa, Kivivuori, Näre) mukaan saa tarvitsemaansa apua ammattitaidottomien auttajien kansoittamasta sosiaalipalvelujärjestelmästä. Avun sijaan palvelujärjestelmä liian usein uhriuttaa heidät uudestaan. Tässä nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kertomus siitä, mitä tapahtuu kun nuori avautuu viranomaiselle kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Nuoren tapaus kuvastaa hyvin nykypäivän lastensuojelun tilaa eikä ole mikään harvinainen poikkeus. Harvinaista on vain se, että nuori sai oikeutta ja kotiutettiin: http://www.knuutilaki.net/node/39

Palvelujärjestelmään luottaminen voi hankaloittaa väkivaltaa kokeneen nuoren naisen elämää myös aikuisena, siinä vaiheessa kun hän on äiti ja jopa hänen tulevan lapsensa elämää. Esim. Ensi- ja turvakotien toiminta perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten eristämiselle ja epätieteellisille arvioinneille, joiden oletuksia asiakkaiden ei ole lupa nähdä eikä korjata:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/36-ensi-ja-turvakotien-harharetki

Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä. Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. . Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”

Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana. Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
http://voikukkien.wordpress.com/2012/09/19/yksi-haastattelu-lastensuojelun-tilasta-maassamme/

Väkivaltaa kokeneita eivät hyödytä väärät lupaukset avusta. Valheellisen auttamisvarmuuden sijaan lastensuojelu voisi lähteä liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta: Ainoastaan avunhakijan anonymiteetin takaavat internet-, terapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten, mutta silti valvomattomien ja kaupallistuvien sosiaalipalvelujen käyttäminen sen sijaan aiheuttaa avunhakijoille selkeän tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa ( esim. vailla asiakkaan luku- ja korjausoikeutta 75 vuotta säilytettävien asiakaskirjausten muodossa) vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta, jopa seuraavaan sukupolveen.

Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin : " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."

Äänestä

Otakantaa.fi sensuroi kriittiset puheenvuorot!

Otakantaa.fi - palvelun piti olla kansalaisille ja kokemusasiantuntijoille suunnattu mahdollisuus lastensuojelun laatusuositusten kommentointiin ja täydentämiseen.
Sitä se ei ole. Tosiasiassa laatusuositusten suunnittelijat ja päättäjät eivät halua kuulla kansalaisten ääntä. Kohderyhmien kuulemisen laiminlyöntikään ei ole näille kehittäjille tarpeeksi- kriittiset äänet tulee vaimentaa kokonaan!

Otakantaa.fi palvelu sensuroi keskusteluistaan nopeasti pois kokemusasiantuntijoiden kriittiset ja kokemus- ja tutkimustietoon perustuvat puheenvuorot. Vain lastensuojelun kasvojenkohotusta ja sijaishuollon edunvalvontaa ylläpitävät mutu- puheenvuorot saavat jäädä. Esimerkiksi edellä oleva laatusuositus sensuroitiin pois alle kymmenessä minuutissa.

Siis jo lastensuojelun laatusuositusten kommentointivaiheessa Otakantaa.fi poistaa kansalaisten ja kokemusasiantuntijoiden kriittiset ja perustellut kommentit. Tiukka sensuurilinjaus kertoo kaiken olennaisen lastensuojelun laadusta ja siitä, miten perheitä aiotaan tulevaisuudessa kuulla , kohdata ja osallistaa.

Samalla Otakantaa.fi - palvelu tulee pilkanneeksi alkuperäistä tarkoitustaan, kansalaisten osallistamista , kohtaamista ja voimaannuttamista, samaan tapaan kuin koko lastensuojelukin:
" Lasten ja koko perheen kuunteleminen on tärkeää lastensuojelun kehittämisessä. Viranomaiset eivät suinkaan omista kaikkea viisautta ja siksi ihmiset täytyy ottaa aidosti mukaan oman asiansa kehittämiseen", sanoo maamme ensimmäisiä lastensuojelun laatusuosituksia valmistelleen työryhmän vetäjä Marjo Lavikainen
http://www.stm.fi/ylakulma/artikkeli/-/view/1860166

Se, ettei lastensuojeluviranomaisilla ole viisautta lienee jo tullut selväksi mutta sensuuri heillä on edelleen käytössään.

Marjo Lavikaiselle tiedoksi: Hankkeenne ei ota eikä sillä ole aikomustakaan ottaa ihmisiä mukaan oman asiansa kehittämiseen!
Kovin osallistavalta tai vuorovaikutteiselta eivät Otakantaa. fi- palvelun sensurointilinjaukset vaikuta.

Puheet kansalaisten ja asiakkaiden kohtaamisesta ja kuulemisesta lastensuojelussa jäävät jälleen kerran tyhjäksi sanahelinäksi- kuten aina ennenkin.

Äänestä

Asenteet uusiksi

Päivittäin tarjoilee media järkyttävää tietoa maamme lastensuojelun nykyisestä tilasta. Olemme moneen kertaan lukeneet, että maassamme on ainakin 17000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta. Edustamme hyvää eurooppalaista kärkitasoa siis muussakin kuin Pisa- kokeissa. Kiireellistä huostaanottoa odottaa tälläkin hetkellä 4000 lasta. Tutkimusten mukaan sijaishuollon kustannukset ovat n. miljardi euroa vuodessa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi toimeentulotuki, poliisitoimi tai lukiolaitos hoidetaan 600 miljoonalla vuosittain.

Kunnat rahaa säästämättä internoivat lapsiaan kauas pois kodeistaan. Haiseeko raha?

”Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan” Näin sisäasiain ministeri Päivi Räsänen ilmoitti televisio-ohjelmassa rehellisesti ja katsoi kauniilla silmillään suoraan Suomen kansaa silmiin. On siis kysymys kuntien harjoittamasta lapsikaupasta, vähintäänkin lapsilla keinottelusta, joka sai lisää virtaa 2008, kun uusi lastensuojelulaki astui voimaan. Uusi laki perustui ns. koko kansan huoliajatteluun, jonka piti palvella aidosti lasten ja heidän perheittensä parasta. Toisin kävi. Laki kääntyi irvokkaasti itseään vastaan, kun se tuli suuressa huolestuneisuudessaan avanneeksi helpon ilmoittelun ja nimettömien ilmiantojen markkinat, jotka puolestaan johtivat tuottavaan ja yhä lisääntyvään huostaanottobisnekseen.

Huostaanottoa perustellaan sillä, että lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Pitää paikkansa. Toisaalta jätetään kertomatta, mihin lapsia sillä verukkeella tarvitaan. Moni kylmilleen jäänyt kyläkauppa, entinen kansakoulu tai asemarakennus on herätetty henkiin lasten avulla. Huostaanottobisneksestä on tullut oivallinen pelastaja tuottamattomiksi käyneille maatiloille. Emännän pikakouluttaminen Pride- kurssilla (8 tapaamista ja parit kotitehtävät) pätevöittää toiminnan. Maahamme on noussut kattava verkosto huostaanottobisnestä pyörittäviä laitoksia, joita ei valvo mikään korruptoitumaton taho.
Valtakunnantason vaikuttaja kertoi televisiossa, että valvonta on karannut käsistä, siihen ei ole resursseja. Laitoksissa työtään tekevät ummistavat silmänsä epäkohdilta, sillä työpaikoista on kysymys. Tunnetaan suuria lastensuojeluyksiköitä, jotka käytännöllisesti katsoen elättävät koko kuntaa. Sijaishuoltomarkkinat ovat houkutelleet alalle myös ulkomaisia toimijoita. Yritysmaailmassa alaa markkinoidaan hyvin kasvavana.

Lapsen oikeusturva on vakavasti uhattuna silloin, kun lapsen huostaanottotutkimuksia ja siltä pohjalta tehtyjä päätöksiä tekevät tahot ovat taloudellisissa kytköksissä lastensuojelua tarjoaviin laitoksiin. Tämä toiminta pyhitetään sanalla verkostoituminen...

Äänestä
  • ..Suomessa vaistonvaraista vanhemmuutta häiritään lakisääteisesti. Vanhemmat on nujerrettu pelolla, kun he ovat huomaavinaan lapsessaan jotain erikoista. Unohdetaan, mikä kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Omiin vaistoihinsa luottamatta vanhemmat hakevat vähäisimmästäkin syystä ulkopuolista apua. He luovuttavat lapsensa arvioitavaksi, luokiteltavaksi ja diagnostisoitavaksi.

    Erityislapsen leimaa kantaa 25 % kaikista lapsista. Maailman terveimmistä vastasyntyneistä on saatu kasvamaan maailman, jos nyt ei ihan sairaimpia, niin ainakin kummallisimpia koululaisia. Eihän tämä voi pitää paikkaansa. Taitaa olla kysymys mielivaltaisesta lasten luokittelusta, jota tehdään uskossa kasvatustieteeseen, joka tieteellisen uskottavuuden puuttuessa puolestaan nojaa aivan liian helposti milloin minkäkinlaisiin muodissa oleviin mielipiteisiin ja aatteisiin. Erilaisuutta ei siedetä, sitä ei osata kohdata, vaan sitä pidetään hoidettavana. Kaikki ei selity masennuksen mässäilyllä. On aika muistuttaa asenteista.

    Teen maanlaajuisesti vapaaehtoistyötä lastensuojeluperheiden parissa. Tunnen kentän keinot. Olen itse tehnyt kaksi työuraa opettajana. Työvuosia on kertynyt 53, joista erityisopetuksessa 40. Lasten kanssa toimiessani olen aina asettunut lapsen puolelle tarvittaessa kaikkia muita vastaan. Sen kanssani toimineet viranomaiset ovat kyllä tietäneet. Lasta puolustaessani en suostu myönnytyksiin, sillä lapsen edun on mentävä aina muiden etujen edelle.

    Otan vastaan puheluja ja sähköposteja erikokoisilta paikkakunnilta. Tuntuu aivan epätodelliselta, kun ventovieraat ihmiset eri puolilta Suomea puhuvat kuin yhdestä suusta. Sanomien sisältö on esimerkiksi seuraavanlainen.

    Lastani kiusataan koulussa. Asialle ei tehdä tai voida mitään. Kun kiusaaminen saa jatkua, tulee kiusaajista kavaluudessaan todellisia vallan käyttäjiä. Kiusaaminen raaistuu. Kiusattu kieltäytyy menemästä kouluun. Häntä aletaan tutkia asenteella, onhan kiusaamiseen oltava syy. Kun lapsi ei saavu kouluun, tulee huoltajalle muistutus oppivelvollisuuden laiminlyönnistä. Koulun tekemä ilmoitus lastensuojeluun saa aikaan lisää tutkimuksia, lisää kokouksia, lisää vanhempien työpäivien tai koulutuspäivien menetyksiä.

    Vanhempien kelvottomuus vanhemmuuteen todistetaan. Kun tarvittavat viranomaistahot on saatu järjesteltyä toistensa jatkeeksi, lapsen lähtölaskenta on alkanut. Ilmoitus lastensuojeluviranomaisten tapaamisesta perheille saapuu usein viimeisenä arkipäivänä ennen jonkun juhlakauden alkua. Joulu ja pääsiäinen ovat suosittuja. Viikonpäivistä ehdoton suosikki on perjantai, jolloin perhe ei voi enää purkaa ahdistustaan puhelimeen tarttumalla.

    Kiusaaja jää kouluun, sillä lähes kaikissa kiusaamistapauksissa tilanne hoidetaan poistamalla kiusattu lapsi koulun kuvioista. Toimenpide muuttuu suorastaan julmaksi, jos esimerkiksi arkuuden johdosta kouluyhteisöstä syrjäytetty, kiusattu lapsi ohjautuu isoon, täysin hallitsemattomaan lastensuojelulaitokseen, jossa vallitsee ”viidakon laki.”

    Miten käy kiusaajan?

    Hän yleensä löytää nopeasti uuden uhrin ja ehtii kouluaikanaan rampauttaa monen koulutoverinsa elämän kenenkään siihen puuttumatta. Olen ollut vuosien ajan kahden erilaisia laitoksia kiertäneen, alun perin koulukiusatun pojan asioissa mukana. Huostaanotot yleensä kestävät. Pojat ovat jo aikuistuneet, mutta niin ovat alkuperäiset kiusaajatkin. Molemmat pojat ovat tämän syksyn aikana kertoneet kuulleensa, että heidän kiusaajansa ovat tehneet itsemurhan. Monet tutkimukset tukevat ajatusta, että koulukiusaaja on vakavasti häiriintynyt. Kiusaamistapauksissa voimaperäinen asioiden tutkinta näyttää kohdistuvan väärään henkilöön, ikään kuin sopivampaan. Kiusaajalla tulisi olla oikeus hoitoon.
    ..koko juttu HOL ryn ( Huostaanotetut lainvastaisesti) sivut

    Äänestä

  • Asenteet uusiksi kirjoitti:

    ..Suomessa vaistonvaraista vanhemmuutta häiritään lakisääteisesti. Vanhemmat on nujerrettu pelolla, kun he ovat huomaavinaan lapsessaan jotain erikoista. Unohdetaan, mikä kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Omiin vaistoihinsa luottamatta vanhemmat hakevat vähäisimmästäkin syystä ulkopuolista apua. He luovuttavat lapsensa arvioitavaksi, luokiteltavaksi ja diagnostisoitavaksi.

    Erityislapsen leimaa kantaa 25 % kaikista lapsista. Maailman terveimmistä vastasyntyneistä on saatu kasvamaan maailman, jos nyt ei ihan sairaimpia, niin ainakin kummallisimpia koululaisia. Eihän tämä voi pitää paikkaansa. Taitaa olla kysymys mielivaltaisesta lasten luokittelusta, jota tehdään uskossa kasvatustieteeseen, joka tieteellisen uskottavuuden puuttuessa puolestaan nojaa aivan liian helposti milloin minkäkinlaisiin muodissa oleviin mielipiteisiin ja aatteisiin. Erilaisuutta ei siedetä, sitä ei osata kohdata, vaan sitä pidetään hoidettavana. Kaikki ei selity masennuksen mässäilyllä. On aika muistuttaa asenteista.

    Teen maanlaajuisesti vapaaehtoistyötä lastensuojeluperheiden parissa. Tunnen kentän keinot. Olen itse tehnyt kaksi työuraa opettajana. Työvuosia on kertynyt 53, joista erityisopetuksessa 40. Lasten kanssa toimiessani olen aina asettunut lapsen puolelle tarvittaessa kaikkia muita vastaan. Sen kanssani toimineet viranomaiset ovat kyllä tietäneet. Lasta puolustaessani en suostu myönnytyksiin, sillä lapsen edun on mentävä aina muiden etujen edelle.

    Otan vastaan puheluja ja sähköposteja erikokoisilta paikkakunnilta. Tuntuu aivan epätodelliselta, kun ventovieraat ihmiset eri puolilta Suomea puhuvat kuin yhdestä suusta. Sanomien sisältö on esimerkiksi seuraavanlainen.

    Lastani kiusataan koulussa. Asialle ei tehdä tai voida mitään. Kun kiusaaminen saa jatkua, tulee kiusaajista kavaluudessaan todellisia vallan käyttäjiä. Kiusaaminen raaistuu. Kiusattu kieltäytyy menemästä kouluun. Häntä aletaan tutkia asenteella, onhan kiusaamiseen oltava syy. Kun lapsi ei saavu kouluun, tulee huoltajalle muistutus oppivelvollisuuden laiminlyönnistä. Koulun tekemä ilmoitus lastensuojeluun saa aikaan lisää tutkimuksia, lisää kokouksia, lisää vanhempien työpäivien tai koulutuspäivien menetyksiä.

    Vanhempien kelvottomuus vanhemmuuteen todistetaan. Kun tarvittavat viranomaistahot on saatu järjesteltyä toistensa jatkeeksi, lapsen lähtölaskenta on alkanut. Ilmoitus lastensuojeluviranomaisten tapaamisesta perheille saapuu usein viimeisenä arkipäivänä ennen jonkun juhlakauden alkua. Joulu ja pääsiäinen ovat suosittuja. Viikonpäivistä ehdoton suosikki on perjantai, jolloin perhe ei voi enää purkaa ahdistustaan puhelimeen tarttumalla.

    Kiusaaja jää kouluun, sillä lähes kaikissa kiusaamistapauksissa tilanne hoidetaan poistamalla kiusattu lapsi koulun kuvioista. Toimenpide muuttuu suorastaan julmaksi, jos esimerkiksi arkuuden johdosta kouluyhteisöstä syrjäytetty, kiusattu lapsi ohjautuu isoon, täysin hallitsemattomaan lastensuojelulaitokseen, jossa vallitsee ”viidakon laki.”

    Miten käy kiusaajan?

    Hän yleensä löytää nopeasti uuden uhrin ja ehtii kouluaikanaan rampauttaa monen koulutoverinsa elämän kenenkään siihen puuttumatta. Olen ollut vuosien ajan kahden erilaisia laitoksia kiertäneen, alun perin koulukiusatun pojan asioissa mukana. Huostaanotot yleensä kestävät. Pojat ovat jo aikuistuneet, mutta niin ovat alkuperäiset kiusaajatkin. Molemmat pojat ovat tämän syksyn aikana kertoneet kuulleensa, että heidän kiusaajansa ovat tehneet itsemurhan. Monet tutkimukset tukevat ajatusta, että koulukiusaaja on vakavasti häiriintynyt. Kiusaamistapauksissa voimaperäinen asioiden tutkinta näyttää kohdistuvan väärään henkilöön, ikään kuin sopivampaan. Kiusaajalla tulisi olla oikeus hoitoon.
    ..koko juttu HOL ryn ( Huostaanotetut lainvastaisesti) sivut

    Vaistonvaraisuus saadaan rikki myös MIM-filmauksissa.
    On aika paksua että tällasia havaintokursseja kukaan maalaisjärkinen edes haluaa "opiskella". _Järkkyä on se, että filmatuista leikeistä saadaan tarpeen mukaan esille äärettömän vaarallista vanhemmuutta. Suosituksia sijoitukseen tipahtelee tilaustöinä.

    Koulutus kestää 5 päivää...

    http://www.psykologiainstituutti.fi/index.php?kurssiid=77

    "MIM-menetelmäkoulutus Tiivistelmä Viisipäiväisen koulutuksen aikana opetellaan MIM-havainnointimenetelmän käyttö suomalaisen arviointijärjestelmän avulla. Tavoitteena on 1) tarjota keinoja luotettavien havaintojen ja arvioiden tekemiseen ja raportoimiseen 2–8-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa vuorovaikutuksen laadusta 2) mahdollistaa hoidollisten toimenpiteiden suunnittelu ja seuranta 3) tarjota käytännön työmalli dialogisen palautteen toteuttamisesta 4) tarjota mahdollisuus suomalaisen havainnoitsijaluotettavuustestin suorittamiseen.
    Paikka ja aika 04.03.2011 (pe) 08:30-14:00, Psykologien Kustannus Oy:n koulutustila
    10.02.2011 (to) 10:00-16:00, Psykologien Kustannus Oy:n koulutustila
    11.02.2011 (pe) 09:00-15:00, Psykologien Kustannus Oy:n koulutustila
    17.02.2011 (to) 10:00-16:00, Psykologien Kustannus Oy:n koulutustila
    18.02.2011 (pe) 09:00-15:00, Psykologien Kustannus Oy:n koulutustila
    Ohjelma Päivä 1, klo 10.00-16.00
    to 10.2.2011
    Miksi vuorovaikutuksen havainnointi tukee lasten kehitystä?
    Aamukahvia tarjolla klo 9.30 alkaen
    10.00-12.30 MIM-havainnointimenetelmä - Miten tunnistaa varhaisen vuorovaikutussuhteen pulmia?
    12.30-13.30 Lounastauko
    13.30-15.00 MIM-havainnoinnin rakenne: normatiivinen Tapausesimerkki 1
    Kahvi
    15.00-16.00 Palautteen antamisen yleisiä periaatteita
    Kotitehtävä: Havainnointikäsikirjaan tutustuminen

    Päivä 2, klo 9.00-15.00
    pe 11.2.2011
    Kun tunnetason yhteys katkeaa
    9.00-11.30 Välttelevät vuorovaikutusmallit
    Tapausesimerkki 2
    11.30-12.30 Lounastauko
    12.30-14.00 Välttelevät vuorovaikutusmallit: miten pakonomainen sopeutuminen näkyy vuorovaikutuksessa?
    Tapausesimerkki 3
    14.00-15.00 Kirjallinen palaute: yleisiä ohjeita

    Päivä 3, klo 10.00-16.00
    to 17.2.2011
    Jännittynyt yhteys
    Aamukahvia tarjolla klo 9.30 alkaen
    10.00-12.30 Ristiriitaiset vuorovaikutusmallit: miten erottaa lapsen tarkkaavuuden pulmat ahdistuneesta vuorovaikutuksesta?
    Tapausesimerkki 4 & 5
    12.30-13.30 Lounastauko
    13.30-15.00 Onko isien ja äitien välillä eroja?
    Tapausesimerkki 6 & 7
    15.00-16.00 Arvioinnista hoitoon: miten MIM-voi auttaa hoidon suunnittelussa

    Päivä 4, klo 9.00-15.00
    pe 18.2.2011
    Vuorovaikutus ja trauma
    9.00-11.30 Traumatisoitunut vuorovaikutus: pienen lapsen reaktiot
    Tapausesimerkki 8 & 9
    11.30-12.30 Lounastauko
    12.30-14.00 Traumatisoitunut vuorovaikutus: isomman lapsen hajaannus
    14.00-15.00 Miten antaa palautetta kun vuorovaikutuksessa suuria pulmia?

    Päivä 5, HUOM.! klo 8.30-14.00
    pe 4.3.2011
    Dialogisen palautteen toteuttaminen
    8.30-10.00 Interventiivinen MIM-palaute: tapausesimerkki dialogisesta palautteesta
    10.00-11.00 Havainnoitsijaluotettavuus 10
    11.00-12.00 Lounastauko
    12.00-14.00 Havainnoitsijaluotettavuusharjoitus/testi
    Tapaukset 11 & 12

    Havainnoitsijaluotettavuustesti mahdollista (ei pakollista) suorittaa viimeisen koulutuspäivän aikana.
    Muut voivat osallistua tapausten käsittelyyn harjoituksina.
    Kurssin jälkeen EI ole erillisiä havainnoitsijaluotettavuustestejä.
    Esite Lataa kurssin esite
    Hinta 536,59 € + ALV 23% = 660,00 €
    Jäsenille 594,00 €
    Opiskelijajäsenille 561,00 €

    Sisältää kahvitarjoilun

    Palautetta tästä kurssista
    Koulutus vastasi ennakko-odotuksiani Tähdet
    Koulutus oli hyvin toteutettu Tähdet
    Sisältö hyödynnättevissä työssäni Tähdet

    “Herätteli uusia ajatuksia ja näkemyksiä. Todella mielenkiintoista. Kokonaisuudessaan koulutus tulee varmasti antamaan mahdollisuuden käyttää MIM menetelmää työssäni.” -Terhi Kalliokoski
    “Helposti toteutettava menetelmä on todella monipuolinen ja palvelee hienosti omassa työssä.” -Nimetön
    “perusasioita käyty läpi hyvällä ja huolellisella tavalla - teoriaa, nauhojen katselua ja harjoittelua ” -Nimetön
    “Käyttökelpoinen menetelmä kliiniseen työhön, hyvä teoriapohja myös.” -Nimetön
    “MIM vuorovaikutusarvio menetelmän ymmärtäminen ja tulkinta siinämäätin, että hyvin motivoitui ja rohkaistui sitä käyttämään. Syventävää tietoa myös kiintymyssuhteesta.” -Nimetön
    “Antoi hyvän ja monipuolisen kuvan Mim-menetelmästä ja soveltamiseta käytännön työssä. ” -Sirkku Rahikkala
    “Uuden menetelmän haltuunoton kylkiäisenä tuli paljon hyvää pohdintaa omasta ammattiroolista ja eettisistä kysymyksistä asiakastyössä.” -Nimetön

    Lisätietoja Psykologien Kustannus Oy on julkaissut v. 2007 MIM-vuorovaikutushavainnoinnin käsikirjan
    Kenelle

    sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


laillisuus ensin kirjoitti:

Käykääpä hyvät ihmiset kommentoimassa lastensuojelun uusia laatusuosituksia!
http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1858958
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-26810.pdf
https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Hankkeet/Lastensuojelun_laatusuositus

Lastensuojelun laatusuositukset tuntuvat tyhjältä sanahelinältä. Lastensuojelun ongelma ei ole lakien tai suositusten puute, vaan laeista ja suosituksista piittamaton työkulttuuri, jonka suitsimiseksi ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita eikä mitään toimivia oikeustoimi- tai muita keinoja.
Laatu- unelmoinnin sijaan lastensuojelun tulisi keskittyä siihen ,että työntekijät tuntevat, noudattavat ja kunnioittavat lastensuojelulakia, perustuslakia, sosiaalihuollon asiakaslakia ja hyvää hallintotapaa. Laadusta puhumisen ja haaveilemisen sijaan tulisi keskittyä lastensuojelun asiakasperheille aiheuttamien haittojen minimointiin ja ehkäisyyn.
Lastensuojelun uusia laatusuosituksia lukiessa vakuuttuu, että suositusten tekijät eivät tunne eivätkä ole tutkineet palvelujärjestelmän heikkouksia eivätkä ottaneet palvelunkäyttäjiä suositusten suunnitteluun. Rahaa lienee näihinkin laatusuosituksiin silti uponnut useita tuhansia veroeuroja.
Laatusuositusten eettiset periaatteet ovat hyviä mutta aivan liian epäselviä, yleisluontoisia, teoreettisia , monitulkintaisia ja varovaisia . Pääasia tuntuu olevan , ettei kenellekään viranomaiselle vain tule paha mieli. Oletus asiakasarvioinnin ja ammattihenkilöstön määrän kasvattamisesta lastensuojelun laadun takeena loukkaa jo tervettä järkeä ja maistuu tympeältä politikoinnilta.
Suositukset eivät puutu täsmällisesti edes lastensuojelun toimintakäytäntöjen räikeimpiin oikeusturvaongelmiin tai väärinkäytöksiin, eivät sisällä mitään pakotteita tai rangaistuksia väärinkäytöksille eivätkä mitään suosituksia sijaishuollon tai viranomaistoiminnan valvonta-, vastuu- tai korvausjärjestelmän kehittämiselle.
Laatusuositusten laatijat eivät selvästikään tiedä eivätkä tunnista lastensuojelun toimintakäytäntöjen eettisiä tai oikeusturvaongelmia ja jättävät jälleen kerran liikaa harkinnanvaraa ja valvomatonta valtaa sosiaalityöntekijälle. Asiakasperheiden ja lasten oikeusturvaongelmia ja katastrofaalista tilannetta viranomaismielivallan pyörityksessä ne eivät tule helpottamaan.
Suositukset eivät tule myöskään parantamaan lastensuojelun sattumanvaraisia käytäntöjä. Niistä ei ole edes ehkäisemään jatkuvia ja toistuvia lastensuojelun asiakkailleen tuottamia haittoja.

Tässä huomattavasti täsmällisemmät , asiakaspalautteeseen, lainsäädännön ja palvelujärjestelmän puutteiden tuntemiseen ja kokemustietoon perustuvat laatusuositukset- täysin ilmaiseksi:

LASTENSUOJELUN RAHOITUS PERHEIDEN TUKEMISEEN HUOSTABISNEKSEN SIJASTA

- Valtion on lakattava palkitsemasta kuntia pelkästään lasten huostaanotoista ja otettava lastensuojelukertoimen maksuperusteeksi huostaanottojen sijaan toimivat peruspalvelut ja perheille annettu asiakaslähtöinen ja oikea-aikainen tuki esim. kotiapu.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/114782-valtion-tukea-arvostellaan-kannustaa-huostaanottoihin
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60480-lapsikauppaa-verovaroin

- Lastensuojelurahoitus on siirrettävä sijaishuollon ja sen organisaatioiden rahoittamisesta peruspalveluihin ja asiakasperheiden ja -lasten aitoon tukeen.

"Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpilän mukaan lastensuojelun nykyiset rakenteet suorastaan haittaavat lastensuojelutoimintaa, eikä olemassa oleviin tarpeisiin pystytä vastaamaan riittävän tehokkaasti.
Rimpelän mukaan lasten syrjäytymisen ehkäisemisessä tarvitaan nyt uudenlaista toimintamallia. Vanhat organisaatiomallit pitäisi hänen mukaansa tuhota. "Erittäin tärkeätä olisi, että me emme enää keskittyisi kehittämään erilaisia organisaatioita. Minusta ratkaisevassa asemassa ovat tällä hetkellä kuntien johtajat ja kuntien työntekijät. 1980-luvulla me aloimme keskittyä näihin organisaatioihin ja häiriöiden löytämiseen ja unohdettiin perheiden ja lasten tukeminen. Eli meidän palvelujärjestelmämme on kehittynyt aivan väärään suuntaan. Vaikka tähän palvelujärjestelmään laitettaisiin kuinka paljon rahaa, se ei auta."
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/asiantuntija-lasten-annetaan-syrjaytya-suomessa/2013/07/1782143

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu