Jos rakastun, en tule keskustelupalstoille. Vannon sen. Tästäkin pelastun juuri ja juuri. Saan viimehetkellä jostain kiinni joka estää hukkumatta. Ehkä.
Tai sitten vajoan mariaanien hautaan ja siis hukun.. No, sieltä on aika pitkä matka rämpimistä ylöspäin. Kestää ikuisuus, mutta on koko elämä aikaa. Päästä kuiville. Parempi siis rämpiä kuitenkin pikavauhtia.
Jos en enää ikinä rakastu säästyn hulluudelta. Ehkä. Vaan mitä jos rakkaus teki hulluksi niin kauan siitä kestää parantua?
Tai sitten vajoan mariaanien hautaan ja siis hukun.. No, sieltä on aika pitkä matka rämpimistä ylöspäin. Kestää ikuisuus, mutta on koko elämä aikaa. Päästä kuiville. Parempi siis rämpiä kuitenkin pikavauhtia.
Jos en enää ikinä rakastu säästyn hulluudelta. Ehkä. Vaan mitä jos rakkaus teki hulluksi niin kauan siitä kestää parantua?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikäpä tässä parantuessa.. täällä ainakin kestää TOVIN
toipua tästä kierteestä.
Kokeile ssri-lääkitystä, poisti rakastumisen. :)
ihan yhtä rakastunut ennen, käyttäessä ja jälkeen niiden ;) Itkenyt en ehkä niin herkästi ja paljon mutta ei ne tunteet mihinkään kadonneet
Se kestää todella kauan ja olen päätynyt tulokseen, että saattaa kestää jopa ainiaan. Vaikka hetket rakkautensa kanssa olisi olleet vain silmänräpäyksiä ajassa.
Helkutti, olet kuin joku pessimisti-Ihaa. Mä olen optimisti kuule, en suostu uskomaan etten toivu. Aina on toivoa, sitä ei saa viedä, edes kuolemansairaasti rakastuneelta.
Tottakai on toivoa. Mutta tarviseeko sun toipua tosta tuskallisesta olotilasta ja miksi?
Todellakin pitää toipua. Ette tiedä mitä tämä on. Näköjään.
Hmmm.. Voiko sen päättää? Yrittää voi ja vastaankin laittaa mutta niin siinä joskus käy. Älä syytä itseäsi. Toinen on ihan yhtä syyllinen jos on antanut ensin ymmärtää muuta ja sitten perunutkin kaiken. Tai jos toinen ei näe kuinka ihana olet niin varmasti löydät hänet joka tykkää sinusta juuri tuollaisena. Rakkautta ei taida voida pakottaa. Sitä on tai sitten ei. Valehteleminen itselle ja muille on helppoa.
Niinpä. Oli ehkä suuri virhe tulla tänne aikoinaan, mutta ei sattumaa. Hänkin voisi eksyä aivan hyvin tänne, sillä tiedän hänen olevan kanssani samalla tavalla analyyttinen ja pohdiskeleva. Tiedän hänenkin jäsentävän ajatuksiaan kirjoittamalla. Se ei olisi siis pelkästään sattumaa, jos hän täällä kävisi. Eikä sekään olisi sattumaa, jos tunnistaisin hänen tapansa kirjoittaa. Mutta jos niin joskus kävisi, se olisi minulle lopullinen koukku. Miten voisin irrottaa itsensä mahdollisuudesta tutustua kiinnostavan ihmisen ajatuksiin?
Omat sanani ovat jotenkin ehtyneet. Lähinnä lueskelen näitä oppiakseni muilta.
Virtuaalielämän ulkopuolella olen vielä enemmän hukassa. Hänen ilmeensä on aina niin tutkimaton. Hän tulee lähelle ja pysyy samalla etäällä. Katson häntä salaa ja mietin, että mitähän tuossa päässä liikkuu. Saa hän tietysti ollakin sellainen, sentään pääsen näkemään joskus. Välillä mun on pidäteltävä hymyäni, kun kaikki on niin kummallista.
Eikä siitä voi edes oikein puhua. Tai sitten kyllä - ei - en tiedä. Toisinaan on sellainen olo, että haron pimeässä. Se on sitä, että näen hänet edelleen yhtä ihanana ja ajattelen niin paljon häntä samanaikaisesti, kun yritän vahvistaa elämää toisaalla - siinä kokonaan onnistumatta. Se on niin outoa, etten ihmettele lainkaan, etten saa kiinni yhtään mistään. Kaikki pakenee. Siksi katselen itseäni ulkopuolelta ja mietin, mitä ihmettä sekoilen.
Eikä minulla ole siltikään synkkä olo vaan enimmäkseen keveän valoisa. Hänkin näyttää tasapainoiselta, on ehkä saanut asiansa järjestykseen tai rakkautta muualta. Ainakaan hän ei näytä yhtä synkältä kuin joskus vaan jotenkin seesteisemmältä. Onkohan hän onnellinen.
Pääpinnanalla: Mulla kävi samoin tyyliin jo vuosia sitten. Hukuin, mut pääsin pinnalle. No, siitä kuolemansairaudesta en pääse koskaan yl,i mut ei siihen kuole. Ehkä.
Rakkaus on niitä harvoja asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Se on toisinaan tuskaa, toisinaan yhtä jatkuvaa taivasmatkaa, toisinaan vajoamista jonnekin kambrikauden mutaan. En silti koskaan luopuisi siitä, sillä se on ainoa asia, joka saa minut tuntemaan eläväksi ja hengittäväksi olennoksi, jonka olemassaolo on sentään hiukan enemmän kuin lyhyt välähdys yössä.
Kirjoitustyylisi miellyttää minua kovasti. Luet varmaan paljon kirjallisuutta tai katselet elokuvia...ihan kivaa ajanvietettä. Sanotaan, että kuinka monta kirjaa luetn niin monta elämää elät.
Kuka lienee suuri rakkautesi kohde?
Noin soljuvasti kirjoittava ihminen, kumpuaa viisautta ja rakkautta parhaimmasta päästä-
Rakasteleminen kanssasi....voin vaan kuvitella
ketä tarkoitat?