teoreettisuus vs kokemuksellisuus ihmistieteissä?

Empiirisessä tutkimuksessa unohdetaan helpommin tutkimukseen kuuluvia asioita ja ymmärretään todennököisemmin vähemmän kokonaiskuvaa, koska aikaa ja jaksamista kuluu empirian keräämiseen, tutkimuksen empiiriseen osioon. Empiirinen koulutus on pois teoreettiselta puolelta. Myöskin tutkijan tutkimus-ajattelu-kapasiteetti täyttyy nopeammin vieden pois kapasiteettia teoreettiselta osaamiselta.

Empiirinen tutkimus ihmistieteissä ei kannata tieteessä, mutta esim. hallinnossa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä se voi olla joissain tapauksissa hyödyllistä. Miksi hukata tiederesursseja ihmistieteessä empiiriseen tutkimukseen, kun niitä voi suunnata universaaliin tutkmukseen? Ei koskaan voi tehdä läheskään objektiivista tapaa tehdä empiirinen tutkimus, eli kvali- tai kvantitutkimus.

Kvantissakin kyselylomakkeet tehdään subjektiivisesti: on mahdotonta esim. saada tutkimuskohteet ajattelemaan samalla tavalla kyselylomakkeen vaihtoehdoista, joita saattavat olla vaikka seuraavat: ´melko paljon´, ´paljon´. Toiselle ´paljon´ on sama kuin ´melko paljon´, tai sitten jonain vuotena tai vaikka seuraavana päivänä ´paljon´ on sama kuin ´melko paljon´. Sama juttu on numeroasteikkovastausvaihtoehdoissa. Sen voi todistaa sillä, että oli ihminen ajattelukyvyiltään millainen tahansa, hänenkin subjektiviiset paljoussymbolit ja numerokäsitteiden symbolit vaihtuvat eri ajanhetkinä. Toinen ongelma numeroasteikkokyselyssä on se, että mitä vähemmän matemaattisempi ihminnen on, sitä huonommin hän pystyy antamaan numeerisia mielipiteitä.

Peruskoulun arvosana-asteikkokaan ei ole luotettava, koska rationaalinen ihminen pitää numero 7 täsmälleen keskinkertaisena arvosanana välillä 4-10. Peruskoulussa esim. numero 8 on siellä keskinkertaisuuden perikuva. Jossain muualla, jossa ei tunneta peruskoulun arvosteluun liittyviä asioita, numero 6 saattaa edustaa keskinkertaista arvosanaa. Olen kuullut erään matematiikan opettajan sanovan lukiossa, että peruskoulussa ei saanut antaa oppilaalle hylättyä, eli 4, vaikka hän ei käynnyt tunneilla, eikä osallistunut kokeisiin. Tämäkin on todistus, miten paljon kokemuksellien tutkimus on epäonnistunut ja miten mahdotonta on löytää vähänkään laadukkaat arvosanavaihtoehdot empiirisessä tutkimuksessa.

Empiria perustuu teorialle tai monelle teorialle. Kyllä teoria on se, joka vie. Mitä ihmettä tehdä empiirisellä tutkimuksella, joka on tehty huonon teorian/huonojen teorioiden varaan. Parempi on yksi vähänkään tasokas teoria, kuin ääretön määrä huonoja empiirisiä tutkimuksia. Teoreettisen tutkimuksen lukee ja tarkastaa nopeammin kuin empiirisen tutkimuksen.

"Samoin kaikki kyselylomaketestit on tehty mututuntumalla, erityisesti tutkittavien osalta, jos ei tutkijan puolelta. " Ei kannata aatella, että tutkija olisi ehkä luultavammin objektiivisempi, eikö tuo väite sitä meinaa?

"Vaikka kokemuksellisella tutkimuksella saatettaisiin päästä vähäksi aikaa lähelle todellisuutta, kannustaa kaikki kokemuksellinen tutkimus uusiin kokemuksellisiin tutkimuksiin ja ne voivat olla totaalisesti päin seiniä, vaikka saattavat näyttää jonkun mielestä uskottavilta."

Tuo äskeinen kommentti on siltä osin huono, että todellisuudessa pitää katsoa väitteen itseisarvoa, eikä se tee sitä paremmaksi, että se ei välttämättä johda samantyyppiseen väitteeseen, JOS niiden sisällöt ovat ei-määriteltyjä.

"Rationaalisen tutkimuksen on mahdoton olla ei-teoreettinen ja se on tämän tutkimuspaperin ydinväite. Eli rationaalisuus vaatii teoreettisuutta, se on myös ydintä"

Se, että rationaalisuus vaatii teoreettisuutta johtuu siitä, että kaikki järkiväitteet perustuvat enemmän perustavanlaatuisimpiin järkiväitteisiiin, ei sinne mahdu kokemuksellisten menetelmien avulla saatuja hienoja tuloksia. Järkiväitteiden tai järkiväitteen perustuminen toiselle järkiväitteelle saattaa olla ääretöntä.

Mitä enemmän väitteeseen kuuluu kumuloituneena kokemuksellisuutta ja siinä on mukana sitä vähemmän järkeä, niin se todellisuus, jota sen on ajateltu kuvaavan on sama on tai muuttuu asiasta riippuen. Mutta jokatapauksessa todellinen todellisuus muuttuu eritahtiin kuin kokemuksellinen kuva todellisuudesta.

Jos väitteessä on pieninkään määrä kokemuksellisuutta, se on kokemuksellinen ja tästä seuraa, että loppuosa on teoreettista. Eli se on sekä teoreettinen että kokemuksellinen.

Saa sitä kokemuksellisia asioista jutella.

Sitten on vielä se, että kun tieteellisessä tutkimuksessa tehdään tutkimusta esim. ensin teoretisoimalla ja sitten haastattelemalla ja sitten teoretisoimalla, niin se mm. täsmälleen sitä huonoa kokemuksellisuutta. Lyhyesti, kaikki kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset menetelmät tutkimuksen keskellä ovat huonoja. Eli, empiiriset menetelmät ihmistieteessä ovat huonoa tiedettä.

Empiirisiä menelmiä on mm. haaastattelu, kyselylomake, aikalaiskertomus.

Teoreettinen väite, joka ei muutu on esim. ´totuus on aina sama´, ´tieto ei ole valtaa, sillä voima tuo vallan´

Teoreettinen väite, joka saattaa muuttua on esim. ´talo on huonekalullinen´

Tiivistän vielä, että ei minulla ole vastustusta muuhun empiiriseen tieteeseen kuin tieteellisiin empiirisiin menetelmiin. Ei kenentahansa aistit ole niitä, vaan tieteen piirissä keksityt erikoiset empiiriset menetelmät.

"Empiirinen tutkimus ihmistieteissä ei kannata tieteessä, mutta esim. hallinnossa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä se voi olla joissain tapauksissa hyödyllistä."

Tuo tarkoittaa mm. kirjaston tilastoja, poliisin haastattelua, tilastollisia vuokra-asioita tai tilastollisia teknisiä rekisterejä. tai tilastollista budjetointia.

Minusta voisi olla parempi, että ei tilastoja kokonaan haudattaisi. Mutta käytetyt tilastot tulisivat vain tilastokeskuksesta, koska ne vain kuvaisivat, minkälainen tilanne on nyt, mutta niitä ei olisi suunniteltu olemaan osana jonkun tietyn tutkimuksen menetelmiä.

Siis "ei" kaikille menetelmille, jotka olisivat osana vain yhtä tai useampaa tutkimusta, joita on vähemmän kuin kaikki mahdolliset tutkimukset koko maailmassa.

En sano tai luettele huonoja menetelmiä sen enempää, koska se johtaisi luultavasti sekä huonoon innokkuuteen että hyvään innokkuuteen niiden suhteen.