Eläväsi vuodesta toiseen laastarisuhteessa ? Eli sydämesi kuuluisi kokonaan toiselle ihmiselle, jota myös päivittäin ajattelisit. Ottaisitko jossain vaiheessa eron, vai pitäisitkö puolisosi tyytyväisenä siinä uskossa, että hän on se ainut ja oikea ?
Voisitko kuvitella
Korviketta vain
28332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En
ethän sä ole kellekkään edes korviketta............Pelkkää Teen litkua!
░░░░░▄▄▄▄▀▀▀▀▀▀▀▀▄▄▄▄▄▄░░░░░░░
░░░░░█░░░░▒▒▒▒▒▒▒▒▒▒▒▒░░▀▀▄░░░░
░░░░█░░░▒▒▒▒▒▒░░░░░░░░▒▒▒░░█░░░
░░░█░░░░░░▄██▀▄▄░░░░░▄▄▄░░░░█░░
░▄▀▒▄▄▄▒░█▀▀▀▀▄▄█░░░██▄▄█░░░░█░
█░▒█▒▄░▀▄▄▄▀░░░░░░░░█░░░▒▒▒▒▒░█
█░▒█░█▀▄▄░░░░░█▀░░░░▀▄░░▄▀▀▀▄▒█
░█░▀▄░█▄░█▀▄▄░▀░▀▀░▄▄▀░░░░█░░█░
░░█░░░▀▄▀█▄▄░█▀▀▀▄▄▄▄▀▀█▀██░█░░
░░░█░░░░██░░▀█▄▄▄█▄▄█▄████░█░░░
░░░░█░░░░▀▀▄░█░░░█░█▀██████░█░░
░░░░░▀▄░░░░░▀▀▄▄▄█▄█▄█▄█▄▀░░█░░
░░░░░░░▀▄▄░▒▒▒▒░░░░░░░░░░▒░░░█░
░░░░░░░░░░▀▀▄▄░▒▒▒▒▒▒▒▒▒▒░░░░█░
░░░░░░░░░░░░░░▀▄▄▄▄▄░░░░░░░░█░░
Kyllä.
Kylläpä sen molemmat tietää että ei tämä ole mikään suuri rakkaustarina vaan esim. lasten, kodin tai vaikka yhteisten tavoitteden takia ollaan yhdessä. Ei valehdella toisilleen vaan alusta lähtien on ollut selvää että pidetään toisista ja yhteistyö onnistuu ja halutaan pitää perhe koossa vaikka ei enää suurta romanttista rakkautta tunnetakaan. Kun lapset ovat isoja tilanne katsotaan sitten uudestaan.
Yhdelle naiselle oli mies ilmoittanut ettei rakasta tätä jos nyt ei vihaakaan ja jos lapsia ei olisi niin ero tulisi varmasti. Mahtava vaimolla sitten sitten elellä...
┈╭━━━━━━━━━━━╮┈
┈┃╭━━━╮┊╭━━━╮┃┈
╭┫┃┈▇┈┃┊┃┈▇┈┃┣╮
┃┃╰━━━╯┊╰━━━╯┃┃
╰┫╭━╮╰━━━╯╭━╮┣╯
┈┃┃┣┳┳┳┳┳┳┳┫┃┃┈
┈┃┃╰┻┻┻┻┻┻┻╯┃┃┈
┈╰━━━━━━━━━━━╯┈
joo, eletään vaan
aina suhteessa mikä se sitten liekin?
Ero ?
( ̲̅:̲̅:̲̅:̲̅[̲̅ ̲̅]̲̅:̲̅:̲̅:̲̅ )
( ̲̅:̲̅:̲̅:̲̅[̲̅ ̲̅]̲̅:̲̅:̲̅:̲̅ )
( ̲̅:̲̅:̲̅:̲̅[̲̅ ̲̅]̲̅:̲̅:̲̅:̲̅ )
Voihan sitä rakastaa molempia! Onko käynyt mielessä? Siis jos tuntee oikeasti (eikä vain haavekuvaa palvo) molemmat.
Riippuu ihmisestä, ei tähän ole yksiselitteistä vastausta eikä mustavalkoista joko tai valitse ratkaisua. Voi rakastaa molempia, mutta rakastuneena voi olla vain yhteen kerrallaan.
Se ei olekaan silloin laastarisuhde, jos rakastaa molempia.
Tuttu tilanne...
itse joskus otin laastari suhteen joka kesti yllättävän pitkään. Itse myöss sen sitten lopetin. Laastarisuhde on kinkkinen juttu sillä itse ainakin rakastin toista mutta koska en sitä voinut saada otin lohtusuhteen. (tilanne oli ajautunut siihen vaikka tunteet siihen suuntaan olikin molemmin puolisia.. kyse siis ex puolisosta josta olin eronnut tilanteen hankaluuden takia)
Hain lohdukkeelta kaikkea sitä mitä halusin elämäni rakkaudelta. Jollain tavalla kai alkuun olin ihastunut laastarisuhteessani, sitten meistä tuli ns: parhaat kaverit ja tykkäsin hänestä mutta sillä tavalla kuin erittäin hyvästä ystävästä tykätään. Siinä siis oli jotain lähesitä ja lämpimiä tunteita.. erehdyin ensin puhun sitä rakkaudeksi kunnes tajusin mistä kyse. tämä laastarini alkoi aavisteleen tilanteen oikeaa laitaa ja hän oireilikin siksi voimakkaasti mustasukkaisuudella ex-puolisoani kohtaan. Laastarini ymmärsi ennen mua. Mä en halunnut edes tilannetta myöntää itselleni. Olin luonu kuvan että rakastin sitä "laastaria" vaikka ex puoliso olikin jatkuvasti mielessä. Voimakkaat tunne reaktiot liittyi aina ex puolisooni ei nykyiseeni.
Voi siis olla että tunteet tekee temput ja laastaria ei oikeasti rakastava vaan pitääkin todella hyvänä ystävänä.. kannattaa aina lähteä itsetutkiskeluun tällaisessa asiassa. mulla kesti itsellä aikaa ymmärtää että ketä ihan oikeasti rakastin ja ketä en.
Olisin voinut kirjoittaa melkolailla saman tarinan.
Voisitko kuvitella
Uskon, että ennemmin tai myöhemmin totuus kuitenkin tulisi esille. Ei kukaan jaksa loputtomiin salata sisimpiä tuntojaan. Jos ei muuten, niin se ilmenisi varmasti ennen pitkään pettämisenä ja/ tai kenties välinpitämättömänä käytöksenä tätä laastaria kohtaan.
En voi kuvitella, mutta toistaiseksi kuitenkin ehkä näin. Huonona päivänä lopullinen ero on liipaisimella.
Kyllä. Olen tehnyt niin lähes puolet elämästäni.
Uskon, että voi rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa, eri tavalla vain. Toista rakastaa kiintymyksellä, luottamuksella ja turvallisuutta tuntien. Toista jotenkin muuten, määrittelemättömällä tavalla ja jostakin määrittelemättömästä syystä levottomuutta ja epäluottamusta tuntien.
Samat tnnelmat
Miksi ihmeessä epäluottamusta?
Jos toisen tekemiset/tekemättä jättämiset/sanomiset/sanomatta jättämiset/eleet/eleettömyydet/päätökset/päättämättömyydet jne. eivät herätä luottamuksen tunnetta. Jos ei voi ennakoida toista, ei voi luottaa.
Tässä ei nyt välttämättä spekuloida kenenkään olemassa olevan luotettavuutta, mutta epäluottamuksen tunteelle on varmasti olemassa syynsä.
Ok. Silti rakastaa... ihmismieli on ihmeellinen.
Itse tunnen käsittämättömän syvää luottamusta häntä kohtaan.
Ihmismieli todellakin on ihmeellinen. Alitajunta varmaan tekee jatkuvasti havaintoja, joiden pohjalta rakentaa päätelmiään toisesta. Jos toisesta pitää, on ehkä kyse siitä, että pohjimmiltaan kuitenkin uskoo toisen olevan luotettava. Näin siis, vaikka tietoisella tasolla ei näkisikään mitään merkkejä toisen luotettavauudesta. Mutta siis, onko toisesta pitäminen merkki siitä, että jollakin syvällisellä tasolla tiedän hänen olevan luottamuksen arvoinen?
Miksi sinä luotat häneen?
Hän on jo osoittanut minulle luotettavuutensa.
asia ei ole niin yksinkertainen. Jos rakastan puolisoani niin olisin hänen kanssaan ja yrittäisin unohtaa ihastuksen. Jos tunteet puolisooni olisi kuolleet niin miettisin mitä tekisin. vaihtoehtoina olisi ero ja, jos olisi lapsia niin miettisin puolisoni kanssa jatkammeko lasten takia. Tämä tietenkin edellyttää, että kumpikin on tähän valmiita sillä Jatkuva riitely yms lasten nähden ei ole kekenkään etu.
oli niin hankala kysymys, että siihen on vaikea vastata tyhjentävästi.
En vi'tussa. Varasijalla tässä tunnuttu muutenkin oltua. Kiinnostusta, pakkia, kiinnostusta. Tiettyjä asioita voi olla vaan vaikea yhdistää.
Sydän on hakannut yhdelle tietylle vaikka sen sydän varmaan toiselle. Ei tietoa, pelkkiä hämäriä rihmastoja valuu pitkinpoikin ovien narisevia karmeja, tai jotain, ihan mitä sitten vaan.
Kieltäytynytkin olen yhden takia, jos selvää edes saisi. Suhde se voisi olla katastrofaalista tai jotain aivan muuta. Siltikään en näe sitä totuutta mikä pitäisi nähdä, minkä pitäisi olla kenties päivänselvää...
Ja nämä palstat, ei hell
Mä elimn pitkään laastarisuhteessa. Nyt on erottu ja hyvä niin. Sydämmmeni kuuluu toiselle.
Toinen voi silti olla se ainut ja oikea. Järkiratkaisu ei aina ole huono ratkaisu. Eli voisin kuvitella eläväni suhteessa, jossa sydämeni voisi olla avarasti kuulua useammallekin ainakin hetken...
Uskon myös, että tunne laimenee vuosien saatossa.