Onko kukaan muu miettinyt miksei ole olemassa "koiran" näköisiä seurakoirarotuja?
Tällä tarkoitan n. keskikokoista suht lyhytkarvaista koiraa, tyyliin labradorinnoutaja, kultainen noutaja, dobermanni, tolleri, jne. Nykyiset seurakoirarodut ovat käsittääkseni kaikki suht pieniä ja melkoisia karvapalloja, eli ei omaan makuun sitten alkuunkaan.
Luulen että monessa kodissa koira saa liikuntaa vähän rodun yleisesti vaatimaan määrään nähden. Varmasti on yksilöeroja ja jos koira on huonokuntoinen (lue: vähän liikutettu) silloin liikunnan tarvekin on pienempi, kunhan vain pää pysyy kasassa. Jotkut koirat voivat saada liikkua vapaana kotopihalla, ja ehkä leikkiä toisten koirien kanssa, liikuntaa se tietysti tämäkin.
Samoin moni koira on varmasti liian vietikäs ideaaliksi kotikoiraksi, olkoon se vietti vaikka nyt sitten saalis-, vahti- tai vaikka riistavietti. Kotikoiralle yleensä tarpeettomia asioita, jos nyt ei esim. vartijaa koirasta halua myös. Mutta esim. kerrostalossa ei ehkä toimisi. Moni koirarotu varmaan vain on monelle liian haastava kouluttaa kelpo koiraksi.
En sano etteikö moni rotu pärjää hyvin puhtaana kotikoiranakin, mutta esim. tuon suositun labradorinnoutajan ostaessaan voi saada erittäin aktiivisen, paljon liikuntaa ja aktivointia vaativan yksilön käsiinsä, mikä voi tulla monelle yllätyksenäkin, veikkaan.
Yleensä kun joku kysyy koirarodusta x, liki poikkeuksetta ihmisten kommenteissä todetaan, että vaatii paljon liikuntaa ja ei sovi sohvakoiraksi. Usein tekisi mieli tähän tokaista, että no hei mikä koira ei vaadi paljon liikuntaa ja ei sovi pelkäksi sohvakoiraksi?... mutta varmaan sellaisiakin rotuja on mitkä on vähän tuohon suuntaan, ehkä vähemmän kuitenkin. En muista koskaan lukeneeni että joku mainitsisi rodun olevan vähäenerginen? Tosin en lueskele seurakoira-aiheitakaan, siellä tällaiseen saattaisi törmätä.
Mitään täydellistä sohvaperunaa en haluaisi tehdäkään, mutta esim. Spk:n kohdalla - kun noita niin pahuksen paljon harrastamattomiin koteihin kuitenkin halutaan ja myös myydään - rodusta pitäisi jalostaa sosiaalisempi, ja helpompi.. olen nähnyt aivan liian monta spk:ta joiden ulkoiluttaja ei voi mitenkään nauttia rähisevän ja vetävän koiran kanssa ulkoilusta. Ammatikseen koiraa tarvitsevat ja koiran kanssa tosissaan harrastavat saisivat toki ostaa tähän sopivan spk:n, en nyt koko rotua ole muuttamassa kuitenkaan.. mietin tätäkin rotua vain tosiaan sen käytännön seikan kannalta, että useimmat lievät pelkkiä kotikoiria kuitenkin.
Omakin koira lie suht virtaisa tapaus, 2h liikuntaa yhteensä päivässä on aika lailla se minimi. Tuosta vielä iso osa vapaana juoksua, kepin hakua ja omaan tahtiin nenätyötä tuohon aikaan muuta aktivointia vielä päälle. No oma on kyllä seropi... mutta jos mielisin vaikka spk:ta tai labbista, niin ei se tilanne tuosta varmaan yhtään helpompaan suuntaan menisi, jollei jotenkin juuri oikea yksilö sattuisi kohdalle?
Ajatuksia, kommentteja tähän ajatuksenvirtaani?
Tällä tarkoitan n. keskikokoista suht lyhytkarvaista koiraa, tyyliin labradorinnoutaja, kultainen noutaja, dobermanni, tolleri, jne. Nykyiset seurakoirarodut ovat käsittääkseni kaikki suht pieniä ja melkoisia karvapalloja, eli ei omaan makuun sitten alkuunkaan.
Luulen että monessa kodissa koira saa liikuntaa vähän rodun yleisesti vaatimaan määrään nähden. Varmasti on yksilöeroja ja jos koira on huonokuntoinen (lue: vähän liikutettu) silloin liikunnan tarvekin on pienempi, kunhan vain pää pysyy kasassa. Jotkut koirat voivat saada liikkua vapaana kotopihalla, ja ehkä leikkiä toisten koirien kanssa, liikuntaa se tietysti tämäkin.
Samoin moni koira on varmasti liian vietikäs ideaaliksi kotikoiraksi, olkoon se vietti vaikka nyt sitten saalis-, vahti- tai vaikka riistavietti. Kotikoiralle yleensä tarpeettomia asioita, jos nyt ei esim. vartijaa koirasta halua myös. Mutta esim. kerrostalossa ei ehkä toimisi. Moni koirarotu varmaan vain on monelle liian haastava kouluttaa kelpo koiraksi.
En sano etteikö moni rotu pärjää hyvin puhtaana kotikoiranakin, mutta esim. tuon suositun labradorinnoutajan ostaessaan voi saada erittäin aktiivisen, paljon liikuntaa ja aktivointia vaativan yksilön käsiinsä, mikä voi tulla monelle yllätyksenäkin, veikkaan.
Yleensä kun joku kysyy koirarodusta x, liki poikkeuksetta ihmisten kommenteissä todetaan, että vaatii paljon liikuntaa ja ei sovi sohvakoiraksi. Usein tekisi mieli tähän tokaista, että no hei mikä koira ei vaadi paljon liikuntaa ja ei sovi pelkäksi sohvakoiraksi?... mutta varmaan sellaisiakin rotuja on mitkä on vähän tuohon suuntaan, ehkä vähemmän kuitenkin. En muista koskaan lukeneeni että joku mainitsisi rodun olevan vähäenerginen? Tosin en lueskele seurakoira-aiheitakaan, siellä tällaiseen saattaisi törmätä.
Mitään täydellistä sohvaperunaa en haluaisi tehdäkään, mutta esim. Spk:n kohdalla - kun noita niin pahuksen paljon harrastamattomiin koteihin kuitenkin halutaan ja myös myydään - rodusta pitäisi jalostaa sosiaalisempi, ja helpompi.. olen nähnyt aivan liian monta spk:ta joiden ulkoiluttaja ei voi mitenkään nauttia rähisevän ja vetävän koiran kanssa ulkoilusta. Ammatikseen koiraa tarvitsevat ja koiran kanssa tosissaan harrastavat saisivat toki ostaa tähän sopivan spk:n, en nyt koko rotua ole muuttamassa kuitenkaan.. mietin tätäkin rotua vain tosiaan sen käytännön seikan kannalta, että useimmat lievät pelkkiä kotikoiria kuitenkin.
Omakin koira lie suht virtaisa tapaus, 2h liikuntaa yhteensä päivässä on aika lailla se minimi. Tuosta vielä iso osa vapaana juoksua, kepin hakua ja omaan tahtiin nenätyötä tuohon aikaan muuta aktivointia vielä päälle. No oma on kyllä seropi... mutta jos mielisin vaikka spk:ta tai labbista, niin ei se tilanne tuosta varmaan yhtään helpompaan suuntaan menisi, jollei jotenkin juuri oikea yksilö sattuisi kohdalle?
Ajatuksia, kommentteja tähän ajatuksenvirtaani?
Vastaukset 5
Vanhimmat
spk, suomenpystykorva nyt mikään kovin kummoinen ole normaalivoimaiselle ihmiselle talutettavaksi. Suunnilleen parikymmentä kiloa painoa, ryntää kyllä kanin perään kuin ohjus, eikä siksi välttämättä ole mikään lasten lenkkikaveri parhaasta päästä. Mitä tulee räyhäämiseen, niin ainahan koirat toisiaan nähdessään vähän haukahtaa, ei sitä kenenkään tulisi pelästyä.
Tämä nyt tuli mieleeni tuosta ajatuksenvirrastasi...
No ensimmäiseksi tuli tuosta vetämisestä ja räyhäämisestä mieleen se, että ei se tarkoita sitä etteikö rähisevä koira olisi hyvä seurakoira, sitä ei vain ole koulutettu.
Mutta itse asiaan. Pienet koirat ovat suosittuja seurakoiria koska jos jätät pienen koiran kouluttamatta, siitä on huomattavasti vähemmän haittaa kuin siitä, jos jätät ison koiran kouluttamatta. Pienen koiran hihnassa kiskomista ei edes huomaa, ei varsinkaan kun se kipittää flexin nokassa. Sakemanni taas vie sinua kuin hevonen kärryjä jos sitä ei ole opetettu hihnaan.
On paljon pieniä koiria, (kuten suurinosa ellei kaikki terriereistä), joita pidetään yleisesti seurakoirina siinä huonoimmassa merkityksessä eli sohvan lämmikkeenä, jotka eivät kuitenkaan sovi siihen hommaan lainkaan vaikka kuinka sen kouluttaisi. Ne ovat aktiivisia ja tarvitsevat paljon touhua ja liikuntaa ja turhautuminen näkyy ongelmakäyttäytymisenä. Toisaalta taas on olemassa suuria koiria jotka ovat täydellisiä seurakoiria, jotka mielellään köllivät sohvalla eivätkä sinänsä vaadi muuta aktiviteettia kuin lenkillä käymisen mutta suuri koira vaatii osaavat kädet ellei tahdo käyttää koiraansa ojanpohjalla surffaten.
Koira kuin koira vaatii sen että se pääsee kuluttamaan energiansa eikä minusta seurakoiran kriiteereihin pitäisi edes kuulua "vähäaktiivisuus". On aktiivisia koiria, hyvin aktiivisia koiria ja todella aktiivisia koiria ja kaikkia noista löytyy kaikista koko luokista, mistään luokasta ei löydy "vähäaktiivista" koiraa.
Ainoa syy siihen miksi pienet koirat ovat yleisempiä seurakoiria, on se, että ne ovat no, pieniä :D eli ne mahtuvat pieneenkiin asuntoon, ne eivät vaadi niin pitkiä lenkkejä fysiikkansa takia, niitä on helppo leikittää pienessäkin tilassa, ne on helpompi ottaa mukaan vaikka kaupungille, yleensäkin niitä on helpompi aktivoida kaupunkiympäristössä. Ja kokonsa puolesta vaikka aktivointi jäisi vähiin, ongelmakäyttäytyminen ei ole niin vakavaa. Chihu ei saa mitenkään syötyä pöydän mentävää aukkoa keittiön seinään, chihu ei kisko sinua pöpelikköön, chihu ei ole agressiivisena hengenvaarallinen muille koirille eikä chihun purema vahingoita vakavasti kuin lapsia eikä tarvitse pelätä että agressiivinen chihu tappaa lapsesi varoituspuremallaan. Ongelmakäyttäytyminen on koiran kannalta katsottuna yhtä isoa kuin isolla koiralla mutta pientä ihmisen kannalta katsottuna.
Kun ottaa aktivointitarpeeltaan suht samanlaisen suuren koiran kuten vaikka tanskandogin ja kasvattaa sen kuten jotkut kasvattavat oman pienen seurakoiransa eli huonosti, on koira oikeasti todella vaarallinen itselleen, omistajilleen ja ympäristölleen, eikä sen kanssa pysty elämään normaalia arkea. Mutta jos sen kasvattaa hyvin, kouluttaa sen asiaan kuuluvasti yhteiskuntakelposeksi, siitä saa oikein hyvän seurakoiran, sitä ei tarvitse aktivoida sen kummemmin kuin sitä chihuakaan, ainoastaan lenkit ja leikit pitää suhteuttaa koiran kokoon.
Kiitos vastauksesta, itsekin ajattelen niin, että minulle voisi käydä jatkossa hyvinkin vähävirtainen koira, uskoisin että tällainenkin helposti selvittää päivässä sen parin tunnin lenkin mitä olen normaalisti valmis antamaan, mutta tuo ei varmasti riitä alkuunkaan virtaisemmille roduille tai yksilöille.
Mietin vielä mikä rotu voisi olla lähinnä kuvaamaani, en usko että sellaista rotua ehkä onkaan, olen siinä käsityksessä että kaikki keskikokoiset "koiran näköiset" rodut vaativat suht paljon liikuntaa joka pvä, mutta ehkä yksilötasolla voisi esim kultaisesta noutajasta löytyäkin sellainen koira jonka pää ei alkaisi kilkkaamaan, jos lenkit jäisivätkin joskus puoleentoista tuntiin. Meillä kun vielä ei suuresti ole elämää kotonakaan, jos ei sellaista erikseen koiralle aktivointina järjestetä, niin herkästi koirakin vain elbaa odottaen taas seuraavaa lenkkiä. Jossain lapsiperheessä missä on paljon vilinää, koirakin varmasti saa paljon enemmän virikkeitä seuratessaan perheen touhuja.
Yleensä lenkitystä tulee tehtyä n. 2.5h päivässä, 25min aamulla, ja kaksi n. tunnin lenkkiä välillä 16-20.30.
Niin, voihan myös olla, että otan turhankin tarkasti puheet eri rotujen vaatimista kovista liikuntamääristä, herkästi vain kaiken uskon, koska itselläkin on aika virtaisa koira.
Tajunnanvirran loppu ;)
Nöffit on niin sohvaperunoita! Ne ei kertakaikkiaan jaksa liikkua, mutta älyllistä haastetta ja vesileikkejä kaipaavat. Itsellä on berninpaimenkoira, eikä ole kovinkaan energinen. Pari tuntia päivässä käydään lenkillä ja harjotellaan tokoa tai nenätyöskentelyä. Kerran viikossa tunnin tokotreenit ja kerran viikossa hakuharjoitus ja kerran jälkiharjoitus. Makaa silmät nurin päin muut ajat. Saa olla pihalla vapaana muutaman tunnin päivässä, mutta sielläkin vaan makoilee tai järsii luita. ei siis mikään aktiivinen koira. Jos koiran ottaa, niin ei sitä voi vankina kotona pitää vaan sen on päästävä ulos luontoon joka päivä vähintään tunniksi!
Vähintään tunniksi? Aika pienellä sitten kyllä pitäisi pärjätä.. mutta kai se riippuu siitä pääseekö muuten kotona olemaan pihalla vapaana ja aktivoinnin määrästä ylipäänsä, ehkä iästä ja yksilöstäkin. Kuun asennosta? Kaikesta.
Itselleni on jäänyt mieleen yleisenä miniminä sanottu yksi pitkä lenkki ja kaksi lyhyempää, mutta miten nuokin sitten määritellään. Omalla kohdallla, kuten mainitsin, ei riittäisi.
Bernit on kyllä olleet tosi rauhallisia aina kun olen tavannut, sääli että on niin lyhytikäinen rotu, kivoja koiria vaikuttavat olevan, kiltin oloisia "lussukoita".
Mistä muuten nimimerkkisi? En tiedä ymmärsinkö...