Olipa kerran vanha katkera noita-akka,
joka kierteli Outokummun rajoilla onkimassa.
Kerran matkallansa näki valkoisen kuntalaisen tanssivan onnen tansseja.
Noita-akka tuli valtavan kateelliseksi tästä,
koska ei osannut katkeruutta kummempaa tuntea
ja päätti ottaa kuntalaisen valtaansa
Päätti tuo kammottava akka, että sulkisi kuntalaisen pimeyteen.
Iäksi pimeyteen ja kaivoskuiluun. Niin manasi noita-akka ryöstetylle keijukaiselle.
Ja paha noita-akka otti kituisen luutansa ja alkoi sillä lyödä kuntalaisen
valoa kauemmas, itse kun ei iloa sietänyt tuo katkera ämmä.
Kuntalainen, se oli pieni vielä, se varsin pelästyi moista akkaa.
Niin pelästyi hän, että äänensä ja älynsä pudotti ja kadotti.
Niin oli hän peloissaan, ettei sanaa enää suusta tullut.
Ja noita-akka keräsi ilkkuen kaikki hänen karanneet ajatukset muovipussiin
Kunnes sattui kerran tuli muovisen pussin nielemään.
Sinne meni kuntalaisen ajatukset ikuiseen tuleen, pilkkasi paha noita-akka.
Ja oikein rällästi miten menetti hän nyt oman mielensä iäksi.
Iäksi pimeyteen, raikusi noita-akan remu ja pahuudeltaan ei huomannutkaan,
kuinka se sama tuli nieli siinä kuntalaisen kahleen,
sen kahleen jonka noita-akka oli asettanut hänen kaulaan.
Ja se kahle olikin se noita-akka itse ja niin syöksyi se noita-akka itse
iäksi pimeyteensä kaivoskuiluun.
Ja niin se kuntalainen pääsi vapaaksi siitä pahasta eukosta ja sai
omakseen koko Outokummun, jossa nytkin saa jatkaa Onnen tanssiaan.
joka kierteli Outokummun rajoilla onkimassa.
Kerran matkallansa näki valkoisen kuntalaisen tanssivan onnen tansseja.
Noita-akka tuli valtavan kateelliseksi tästä,
koska ei osannut katkeruutta kummempaa tuntea
ja päätti ottaa kuntalaisen valtaansa
Päätti tuo kammottava akka, että sulkisi kuntalaisen pimeyteen.
Iäksi pimeyteen ja kaivoskuiluun. Niin manasi noita-akka ryöstetylle keijukaiselle.
Ja paha noita-akka otti kituisen luutansa ja alkoi sillä lyödä kuntalaisen
valoa kauemmas, itse kun ei iloa sietänyt tuo katkera ämmä.
Kuntalainen, se oli pieni vielä, se varsin pelästyi moista akkaa.
Niin pelästyi hän, että äänensä ja älynsä pudotti ja kadotti.
Niin oli hän peloissaan, ettei sanaa enää suusta tullut.
Ja noita-akka keräsi ilkkuen kaikki hänen karanneet ajatukset muovipussiin
Kunnes sattui kerran tuli muovisen pussin nielemään.
Sinne meni kuntalaisen ajatukset ikuiseen tuleen, pilkkasi paha noita-akka.
Ja oikein rällästi miten menetti hän nyt oman mielensä iäksi.
Iäksi pimeyteen, raikusi noita-akan remu ja pahuudeltaan ei huomannutkaan,
kuinka se sama tuli nieli siinä kuntalaisen kahleen,
sen kahleen jonka noita-akka oli asettanut hänen kaulaan.
Ja se kahle olikin se noita-akka itse ja niin syöksyi se noita-akka itse
iäksi pimeyteensä kaivoskuiluun.
Ja niin se kuntalainen pääsi vapaaksi siitä pahasta eukosta ja sai
omakseen koko Outokummun, jossa nytkin saa jatkaa Onnen tanssiaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.